Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.05.2017 klo 06:30

Hei, Saloka! Mitä sinulle kuuluu? Oletko edelleen saanut nukuttua? Miten syöminen?

Istutin maanantaina ostamiani kukkia parvekkeelle. Niitä on vähän liikaa. Saas sitten nähdä, tuleeko omista siemen istutuksista mitään. Eli kasvavatko tuosta? Ompelin eilen liinoja tasoille. Käyn kirpparilla ostamassa kangasta lisää. En tiedä vielä, pidänkö tuolilla entisen peiton, vai ompelenko siihen samasta kankaasta kuin liinat uuden päällisen.

Sain eilen pahan ahdistuskohtauksen. Sen ohimenoon meni aikaa. Otinkohan eilen ahdistukseen kaksi erää rauhoittavia, en muista.

Paistoin pinaattipannarin eilen, kun tytön jäljiltä jäi maitoa. Teen ehkä toisenkin, tai paistan pinaattilettuja. Kumpaa sitten enemmän tekee mieli.

Voimia sinulle!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.05.2017 klo 17:45

mulle kuuluu hiukan huonoo. Katoin vp päivällä ja oli 106/68. Hiukan liian alhanen mulle. Koko päivän on ollu huono olo, vaikka oon syönyt ja juonnut. En mitään hirmu määriä. Ihan ku närästäisi, mut ei närästä. Pitää varmaan ottaa toinen eso illalla, jos se auttais hiukan.

Olen käsitöitä tehnyt tänään. Nukuin aamusta suht pitkään, kun yön melkein valvosin. Tein ruuaksi makaronilaatikkoo.

Huomenna on ryhmä, mut en taida mennä tämän olon kanssa sinne. Jään ennemmin kotiin lepää ja toivoo että ma pääsen ryhmään taas.

Onneks pe lääkäri soittaa ja saan tai yritän kertoo tästä olosta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.05.2017 klo 16:28

taas huono yö takana, mut jotenkin jaksan. nukuin pikku päikkärit.

lähin aamusta isoon kauppaan. ei mulla rahaa ollu. kuljin äitin mukana ja äiti sit osti vähän sitä ja tätä, meni kaikki pikku kassiin.

olen todella väsy fyysisesti ja henkisesti. Maha tuntuu hylkivän kaikkea taas vaihteeksi. Pientä kipua päässä koko ajan ja tekis mieli va nukkuu. Toivon että huomenna saisin nukkuu aamusta, ettei se lääkäri soita mulle heti aamusta.

Sossulta tuli tekstari, haluaa nähdä mut ja tytön ensi kuussa. Jep jep. Mitähän tästäkin seuraa.

Tyttö oli koululääkärillä, se oli alkanut kyselee jotain.

Mä pelkään näitä kyselijöitä. Mitä ne ajaa takaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.05.2017 klo 11:21

kilpparissa jotain häikkää, munuaisissa on jotain häikkää. Nyt pitäisi jua ja jua. Mut tässä kun oon nyt litran mehua juonut, ni kyl mä aika paljon juonkin. Pelottaa nyt tämäkin. Kontrollikoe on heinäkuussa, juuri ennen synttäreitä. Jos mä oikein sain selvää siitä "huonoo soomee" puhuvasta lääkäristä.

Nyt oon miettinyt, onko nä pikku kivut munuaista tai menkkoja tai mitä. Voi veljet.

Et näin hyvin tämäkin aamu alkoi. Nyt pitäisi alkaa lähtee kohti vanhempia. Hakea lankoja ärrältä lisää (niitähän mulla EI OO vielä 🙂 ) Ja sit tulla kotio ja oottaa siskonpoikaa, jos se ymmärtäis tosta mun digi boksista jotain.

Mua pelottaa... En tahtoisi lähtee täältä turvallisesta kotoota mihinkään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.05.2017 klo 16:05

Oon nyt juonut 2 litraa. Enkä o vessas sellai hirveesti käyny. Huono olo on. Kipuja edelleen koko keskivartalolla. Enemmän selässä ja alamahassa. Sain pyykit ripustettuu, joten ei enää tekemistä. En uskalla ottaa panadolia kipuun, jos tä onkin muu ku menkat.
Onneks tyttö lähtee mökille. Saan nukkuu ja levätä.

Hassua tässä se, et ulkona on yli 20 astetta ja mulla on filtti päällä.

Onneks ruoka on valmiina, ei tarvii ku lämmittää.

Nyt yritän va olla ja kestää...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.05.2017 klo 17:17

Hei, Saloka!😍

On sulla vain ongelmia terveyden kanssa... Tietääkö tuo huonoo Soomee puhuva lääkäri sun syömisongelmista? Juominen auttaa ymmärtääkseni ainakin munuaisiin. Kai...

Mä ajelin sääret epilaattorilla. Edellisestä kerrasta ei ollut niin pitkä aika, että olisivat rehottaneet. Meni aika kivuttomasti. Olen pahimmillani kuin karvainen apina.🙄 Reidet taidan ajella vain höylällä. En tiedä, kuinka vähissä hepenissä pompin huomenna kursilla vaatetta sovittaessani. Aluspaita pitää kuitenkin laittaa, ettei viillot ole missään vaiheessa näkyvissä.

En häpeä viiltojani, mutta en halua jokaisen niistä tietävän. Kaiketi siksi, etten halua asettaa toista ihmistä vaikeaan tilanteeseen. Hoitotahoille puhun asiasta avoimiseti. Liittyyhän se sairauteeni ja oireiluuni.

Kuitenkin tällä hetkellä haluaisin viiltää ranteisiin. En kuitenkaan tee sitä, juuri tuosta syystä, etten halua tuoreiden viiltojen näkyvän.

En ole oksentanut ehkä reiluun viikkoon. En tiedä varmasti, kun en ole kaikkea merkinnyt kalenteriin. Mikä sun oksentamistilanteesi on? Oletko pystynyt välttämään sitä? Itse en tiedä aina, haluanko olla oksentamaatta. Joskus syön tarkoituksella liikaa, että voin oksentaa.

Teen pinaattipannaria. Voin ottaa sitä huomiseksi evääksi kurssille.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.05.2017 klo 15:45

Moi JP.
EIlen oksensin teet pois. EN tiä miten joisin, kun kaikki juomiset tekee pahaa oloa. Vessassa ramppaan, en pissalla. Heikko olla. Ei ruokahalua. Yritys on kova, mut tuntuu kaikki lipuvan sormien välistä pois. Tyttö kysyy miksen mee lääkäriin, mitä ne vois mulle tehä.

Olenn tänään hiukan kässätöitä tehnyt. Tiskikonetta tarvit tyhjentää ja täyttää. Pyykkiä en pysty pesee.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.05.2017 klo 17:42

käytiin äitin kanssa isossa kaupassa ja samalla sain täydennystä ruokakaappiin yms. Rahaa paloi, mut olin ssiihen varautunut.

tyttö tilasi yhdet housut ja niistä ei ole ilmoitusta vieläkään tullu. Tyttö meni ärrälle kysyy, jos ne on unohtanut lähettää saapumisilmoituksen. Tyttö niin haluais ne housut jo.

Mun maha oli ihan rauhallinen siihen asti kun pääsin kotio. Pystyin matkalla juomaan jopa. Nyt on sit saanut käydä. En ymmärrä enää. Juonko sit liian paljon ettei suolisto ehi imee sitä nestettä tai mitä.

En menny ryhmäänkään tänään. Sanoin syyksi terveysongelmat, niin ku niitä onkin. Nukahin sit puoli 10 aikoihin ja heräsin 12 aikoihin ku äiti soitti. Alan taas nukkuu ihan järkyttäviä määriä mun mielestä, kun menin nukkuu ennen 11 illalla. Mä niin haluaisin et tä munuaisongelma ratkeisi jo nyt, mut joudun oottaa melkein 2 kk sitä. TOivon että se menisi nopeaan, tai menee se ehkä kun tytön ripari on tässä, koulut loppuu, ym ym.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 23.05.2017 klo 07:23

Kuulostaa siltä että tyttösikin on susta huolissaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.05.2017 klo 17:19

Soroppi sitä epäilen itekkin. vaikka oon hänelle sanonut ettei tarvii.

...
Tänään tytön housut tuli. Kävin ne päivällä hakemassa samalla kun kävin juotavaa ostamassa ja kävin vanhemmilla. Tuli semmoinen pikku lenkki sit samalla tehtyy. Olin kyl aika puhki kun kotiin pääsin. Löhösin monta tuntia sängyssä ja taisin nukahtaakin hetkeks.

EIlen menin joskus 22. aikoihin nukkuu ja heräsin lopulta joskus 12 tunnin päästä. En jaksanut nousta ennen sitä. Olin monta kertaa heräillyt, mut nukahtanut aina uudelleen.

Äiti sano et isä on huonossa kunnossa. Näin sen itsekkin. Isä ei paljoo enää kävele, kun ei jaksa eikä pysty. Sen keuhkot on niin paskana jo, että on ajan kysymys koska ne pettää lopullisesti. Kun niin käy, olen surullinen, mutta helpottunut. Sitten tiän että isällä ei enää kipuja o eikä mitään muutakaan. Nyt hänellä on koko ajan kamalia kipuja. kumpa osaisin sit tämän ajatella sinä hetkenä ja siitä tulevaisuuddessa.

Kaipaan sairaalaan... kaipaan turvaan...

Mun hoitotaho on ihan tyhmä. Tuntuu ettei ne halua auttaa mua enää. Mä va käyn siellä ja siinä se.

Tänään oli ruuaksi tummaa riisi-kvinoa viljaseosta ja broikkuu. Huomenna sit paistan loput riisit, kanat, kasviksii ja ehkä yhen jäljellä olevan munan. Eli jonkinlainen pyttipannu.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.05.2017 klo 20:48

Hei, saloka!

Mäkin kaipaan sairaalaan, turvaan.

JP

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 25.05.2017 klo 09:50

Mäkin on kyllä vähän (no, aika!) huolissani susta saloka. Miksi ei tarvii?

Käyttäjä KatjaEliza kirjoittanut 25.05.2017 klo 18:10

Komppaan Soroppia. Olen hyvin huolestunut sun voinnista.

Olen käynyt lukemassa sun juttuja jo pidemmän aikaa. En vaan ole jaksanut kommentoida mitään.

Voimia sulle paljon!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.05.2017 klo 13:25

Kiitos kun ootte jaksaneet lukee ja kirjoittaa mulle, Se merkitsee tosi paljon mulle tällä hetkellä.

Tulin juuri kotiin, kävin vanhempien luonna, ni ku eilenkin. Sopiva kävelymatka. Niinhän sanotaan että kävely auttaa oloon, paskat. Olen niin väsy etten jaksa tehä moneen tuntiin mitään. Illalla sitten piristyn ja menen ylikierroksilla kunnes otan melan ja vintti pimenee joksikin aikaa ja sitten alkaa heräämis-nukkumiset.

Isä voi ihan ok. Kuorin hänelle pottuja ja annostin ruuan ja vein hänelle. Hän oli iloinen kun ei tarvinut kipeillä jaloilla kävellä haapertaa. Muutenkin meillä oli ihan rento olla, en saanut poissaolokohtausta, ni ku eilen sain. Ei oikeastaan tullu oloa, että nyt haluun pois. Tunti meni ihan hyvin.

Nyt pitäisi kerätä energiaa ja alkaa tosiaan tekee niitä lihapullii. Ostin kaupasta kurpitsapikkelsii, jos vaikka tekis iltapalaksi salaattia siitä kaalin lopusta.

Eilen juttelin puhelimessa yhen ystävän kanssa. Oltiin samaa aikaa osastolla viimeks. Päätin sille että taidanpa perustaa klaanin tai mikä se on. Teen sen vaan käsitöiden mukaan. ALan uskoo käsityöjumalaan. loppujen lopuksi nauroimme mahat kipeenä ajatukselle, mut puhelun jälkeen aloin enemmän miettii sitä ja jne. En hylännyt ajatusta.

isä lähetti keskiviikkona mulle rahaa, eikä se o vieläkään tullu. Pankki väittää että on tullu, mut tilillä ei näy.

eilen sain yhet kevätsukat valmiiksi ja laitoin heti puuvillasukat puikoille. TOivottavasti ne ei mee pilalle käytössä. Taitaa tulla siskolle unisukat va.

Otimme tytön kanssa yhteenkin, vaihteeks. Hän haluaa vaihtaa kouluu ja mä ja mun vanhemmat jarrutetaan.

TÄnään on hiukan parempi päivä, jos ei jaksamattomuutta lasketa. En o pystynyt enää 3 litraa juomaan, tai join eilen, mut söin vasta 20. aikoihin ekan kerran.

Mut nyt meen pullien tekoon... pesukonekin linkoaa joten saan pyykit kuivuu sillä välii ku pullat on uunissa...☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.05.2017 klo 19:50

itkin niin että henkeä ahistaa vieläkin. Lopuksi oksensin kaiken pois. EN jaksanut enää mitään. Halusin vaan vahingoittaa itteäni. Haluan vieläkin. Pakko oli ottaa kurkkuu, ettei maha ihan tyhjä olisi. tiedän ettei tos kurkus ole ravintoarvoo mut en tiä miksi ees syön sen.

tietokoneessa soi musa täysillä ja mä sekoilen. Juttelin sentään tytön kanssa. Mut silti on paska olla. Tulee varmaan olemaan loppu illan.

Kuulin ovikellon äänen... Ei kai taas näitä... Menkää hemmettiin mun päästäni...