Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä kirjoittanut 29.07.2013 klo 17:39

Minulla on mennyt pitkän aikaa hyvin fyysisesti ainakin.
Hieman mennyt hermoja, kun mies on ollut koko kesän lomalla ja olemme olleet koko ajan yhdessä.
Nyt alkoi molemmien työt ja saan olla enempi yksin.

Joko olet eteläsiiven siivonnut ja siirtynyt länsisiipeen?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.07.2013 klo 18:40

JOS JOKU TÄÄLLÄ KÄVIÄ ON HEIKKOHERMOINEN, EI KANNATA LUKEA.

Lähdin äitin ja isän kanssa kauppaan. Kaikki meni ihan hyvin, jollei mun housujen tippumista lasketa mukaan. EN ymmärrä mikä niissä housuissa on, kun eilen oli ihan sopivat ja tänään tippui jalasta.
Kotimatkalla alkoi kuuluu sireenien ääni ja tietenkin luultiin että taas joku haetaan pillit ulvoen. Mut hämmästys oli suuri kun se olikin poliisi. Sit tuli toinenkin. Eka auto pysähtyi meidän eteen ja toinen poliiseista tuli autosta ja meni takaata ottamaan luotiliivit ja ison aseen. Sitten he jatkoivat matkaa. Näimme että ne meni mun kotitielle. Pelko iski ja ahdistus, kun tiesin että tyttö on siellä ulkona. Yritin soittaa kunnes muistin että tytön känny on sisällä.
Tultiin sitten eteenpäin ja näimme että poliisit oli meidän pihaa vastakkaisessa parkkipaikalla. Ei mitään sen erikoisempaa tapahtunut.
Nyt kotona olen netistä lukenut että ne olis ettinyt 5 asemiestä.
Mummi kertoi tytölle, että joko hän nyt uskoo että miksi me ollaan huolissaan hänen liikkumisesta.
Eniten huolta tässä kantaa se että olen nähnyt ihme unia viime yöt. Nyt olen taas saanut olla rauhassa, mut pelkään ensi yötä tosiaan. Näen koko ajan silmien edessä asestautuneen poliisin.

Maanvaiva, itä ja länsisiipi on siivottu, mut ehkä toi luode siipi tarvis siivoamista ja toi parveke. Katotaan jaksaako huomenna tarttua toimeen.

Käyttäjä kirjoittanut 05.08.2013 klo 20:01

Mie en lukenut sitten koska olen heikkohermoinen.
Karsea juttu oli kuitenkin.

Pärjäile.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.08.2013 klo 11:58

Kiitos maanvaiva.

Isä joutui lisäkokeihin , kun veriarvot oli päin prinkkalaa. Saa nähä mitä näissä kokeissa sitten näkyy. Isä on ollut väsynyt.

Mun jalat on heti aamusta siinä kunnossa, että piti vessaankin mennä seinistä kiinni pitäen. Ei yhtää pysty varaa painoa kumpaakaan jalkaan. Saa nähä lähteekö kipu pikku hiljaa pois, kun päivä etenee. fysioterapeutti ainakin sano, ettei hän pysty mua auttamaan.

Katon koska pystyn tekemään täällä murhan. Täällä lentelee joku ihmeen siivekäs ötökkä. Olen antanut hänelle mahdollisuuden mennä ovesta tai ikkunasta ulos, mut ei hän halua. Nyt mulla meni hermot ja jos näen hänet ni hänen päivät on luetut. En kaipaa tänne mitään elukoita.

Käyttäjä Misty kirjoittanut 06.08.2013 klo 20:35

saloka, kirjoja sinun pitäisi suoltaa ja työntää markkinoille hyvällä voitolla. kun kirjoitat, ei voi olla lukija varma, onko tapahtumat totta vai kuvitelmaa. symbolisia merkityksiä pystyy aistimaan joka puolella. kiitos 😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.08.2013 klo 12:15

Misty, kyl mä ihan totta täällä kirjoittelen. Kerron jos en. Mut kuulemma kerron aika usein huumorin kautta asioita, sillä sellai saan asian kevennettyä

Tein sen murhan. Ekana läimäytin muutaman kerran tyhjällä kangaskassilla tajun hiukan huonoksi ja sitten heitin vessanpyttyyn jonne hän hukkui. Mitäs ei totellut ja mitäs kiusasi mua. Täällä on kova komento noille siivekkäille. Tälle oli sentään hiukan helpompi, jos hän olisi ollut esim. ampiainen, olis hänen suolet lentänyt pellolle, jos sellaisia omistaa.

Täällä sataa kaatamalla. Samalla mun ahdistus lisääntyy kun pelkään ukkosta. Olen tähän asti pärjännyt ihmeen hyvin ukon ilmalla, jopa Salossa uskalsin olla ulkona, vaikka kuulin ukonilman. Nyt vilkuilen koko ajan ulos ikkunasta. Kuulen muka koko ajan ukkosen jyrinää.

Päätä sattuu.

Olen vierotusoireiden kohteena. Limu loppui, jätskit on kaupasta loppu, keksit kaupasta loppu. Metukkakin varmaan loppu. En jaksa enkä kykene menemään kauppaan. Kotona ei ole mitään muuta kun jogurttia ja maksalaatikkoa. Pakkasessa on marjoja ja kasviksia ja jotain lihaa. Tuntuu että pää hajoo. Pitää keksiä joku jolla saa sen hyvän olon tunteen, mut mikä. Aloin maanantaina jonkinlaisen laihiksen, varmaan miljoonas kerta. Katon aces kun toiset on laihtuneet ja mulla paino joko noussut tai on sama. En pysty pitämään yksin kuria. Olen ku kala kuivalla maalla. Ilman apua en pääse mereen takasin uimaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.08.2013 klo 10:58

Olen väsy, niin väsy. En jaksa mitään ajatella tai tehdä. Illalla en saa unen päästä kii, kun asiat ahdistaa ja pyörii mielessä. Pakotan itteni aamulla ajoissa herämään. En syö oikee kunnolla, kun ei ole oikee nälkä eikä halua. Haluaisin vaan olla ja vaipua unholaan.

Ahdistukseen menin ja laitoin asuntokyselyn yhteen paikkaan. EN kyl jaksais alkaa muuttaa.

Missään ei ole hyvä olla. Haluan pois täältä!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.08.2013 klo 14:38

Ahdistaa niin paljon että alkaa päätä särkee 😭. Mielialakin on aika pakottava. On pakko olla suht iloinen ja tehdä pakolliset työt.
Illalla ei saa oikee unta kun asiat pyörii päässä. Aamulla joudun herämään aikaisin. Ensi yönnä yritän nukkua aamulla hiukan pitempään.
Sit kun suunnittelee että on rauhassa kotona, ni sitten äiti päättää että tarvii lähtee isän kaveriksi rötgeniin ja labraan. Ihan ku mä jaksan alkaa huolehtii toisista kun tiukkaa tekee että jaksan hoitaa tytttöä ja itteäni. Tytöllä on kaikki hyvin. Hänellä on turvallinen sänky, puhdasta päällä (kiitos äiti), Koulutavarat on haettu. RUokaa on jääkaapissa ja tavallisessa kaapissa ja pakkasessa. Hän ei näe painajaisia, ainakaan vielä. Saan häneltä välillä pusun poskeelle, se on meidän kiitos ja muutenkin iloisuuden ja lohdutuksen näyttö.
MÄ en vaan jaksa kamalasti huolehtia ittestäni. Kyl mulla puhdasta päällä on, mut muu onkin sit mitä on. Hiukset harjaan aina joskus ja ne on siksi sit aika takkuiset. Suihkussa käyn, jos käyn. AInakin kerran viikossa. Syön, jos syön.
Kävin tänään hakemassa taas lisää pillereitä kaappiin. Loppu viikosta saa haettuu lisää piikkejä kaappiin.

Ehkä tämä olotila menee taas joskus (100 vuoden päästä) pois. En osaa ajatella positiivisesti ees.

Olin tänään vanhemmilla. Sisko oli siellä kans yhden hoitolapsen kanssa. MÄ näin ekan kerran tämän hoitolapsen ja kun hän kerran alko yskii muutaman kerran ni mulla syttys päässä "punanen valo". Miksi mun aina tarvii olla tämmöinen pelokas ym.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.08.2013 klo 11:21

Eipä tässä ihmempää. Ulkona sataa enemmän ja vähemmän. Samalla mun päätäni sattuu. En tiä onko ukkosta tulossa.
Pitäis asioita tehä tänään. Imuroida ja hakee äitin luota mattoja ja laittaa niitä lattialle. Tiskejä on joka puolella ja tytön likavaatteita. En ole jaksanut hoitaa niitä.
Nilkkaa sattuu. Jos ensi viikolla kykenis soittamaan arvaukseen ja kysyy aikaa sille.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.08.2013 klo 20:09

Ahdistaa monta eri asiaa ja niistä on sitten iso soppa tullut.

Raha- En uskalla mennä lähelekään kauppaan. Olen joutunut tunnustaa heikkouteni ja sen että en pärjää tälä hetkellä taloudellisesti. En jaksa huolehtia raha-asioistani. Laskuja tulee ja ne tulee joskus maksettua.

Saattajana-Olen joutunut 2 kertaa olla isän saattaja, kun hän menee rötgeniin ja labraan. Saan kiitoksen siitä äitiltä. Silti ne matkat on raskaita, kun tarvii aina kattoa missä kunnossa isä on.Isä voi kompuroida, saada kohtauksen tai sit hän ei muita tai kuule.

Koti- Täällä leijuu pieniä kärpäsiä, enkä saa niitä millään pois. Olen tyhjentänyt roskikset ja tiskit, mutta silti niitä pörrää niin keittiössä kun täälä olohuoneessakin.

Terveys- mulla on alkanut sattumaan kroppaa todella paljon. Samalla mun mahani on ihan kuralla. Heittelen päähäni ajatuksia mitä kummallisia sairauksista. Esim. syöpä mihin kuolen ihan kohta. Yritän urhollisesti olla tietokoneella tai kutoa jotain, mutta tämäkin aiheuttaa käsiin kipua. Muutenkin on niin höntti olla.

Mutta tässä on hiukan esimakua mun olotilastani. Nyt menen tekemään mansikkajugurttia itelleni iltapalaksi.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 21.08.2013 klo 09:01

saloka kirjoitti 20.8.2013
En jaksa huolehtia raha-asioistani. Laskuja tulee ja ne tulee joskus maksettua.

Koti- Täällä leijuu pieniä kärpäsiä, enkä saa niitä millään pois. Olen tyhjentänyt roskikset ja tiskit, mutta silti niitä pörrää niin keittiössä kun täälä olohuoneessakin.

Terveys- mulla on alkanut sattumaan kroppaa todella paljon. Samalla mun mahani on ihan kuralla... Muutenkin on niin höntti olla.

Olisiko ketään, joka voisi auttaa sinua raha-asioissa? Joku, jonka kanssa maksaisit laskusi ja hoitaisit muutenkin raha-asioita. Tiedän, että yksin on vaikea selvitä silloin, kun voimat ovat vähissä ja olo huono.

Kokeile kärpäsiin sellaista konstia, että laitat pieneen avonaiseen kippoon/kuppiin vähän punaviiniä ja kippo jollekin hyllylle tai pöydälle. Sen pitäisi houkutella kärpäset luokseen ja niin pääsisit niistä eroon. Tai sitten kärpäspaperia niin kuin ennen ainakin maalla käytettiin.

Onko fyysisiä vaivojasi tutkittu? On raskasta, jos on paljon fyysisiä ongelmia ja ne vaikuttavat myös psyykkiseen oloon. Pitäisikö käydä lääkärissä? Jospa saisit lääkäriltä jotain hoito-ohjeita tai vinkkejä siihen, miten mahasi rauhoittuisi tai kivut hellittäisivät.

Ikävä kuulla, että vointisi on nyt niin huono. Minulla fyysinen vointi on ihan ok tätä ylipainoa ja siihen liittyvää huonoa peruskuntoa lukuunottamatta, mutta psyykkinen puoli on paikoitellen "kuralla". Onneksi on parempia hetkiä, joiden avulla jaksaa taas rämpiä eteenpäin. Tunnen vain olevani niin epäkelpo ja mitätön paska, joka vain epäonnistuu. Vaikka se ei pidä täysin paikkansa. Sitä paitsi kaikki epäonnistuvat joskus, mutta mun mieli suurentelee pienetkin epäonnistumiset kohtuuttomiin mittoihin ja teen niistä johtopäätöksen, että olen totaalinen luuseri. Voi kunpa joskus elämä helpottaisi ja pääsisin itseni kanssa rauhaan. Samaa toivon sinullekin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.08.2013 klo 11:59

repukka kirjoitti 21.8.2013 9:1

saloka kirjoitti 20.8.2013
En jaksa huolehtia raha-asioistani. Laskuja tulee ja ne tulee joskus maksettua.

Koti- Täällä leijuu pieniä kärpäsiä, enkä saa niitä millään pois. Olen tyhjentänyt roskikset ja tiskit, mutta silti niitä pörrää niin keittiössä kun täälä olohuoneessakin.

Terveys- mulla on alkanut sattumaan kroppaa todella paljon. Samalla mun mahani on ihan kuralla... Muutenkin on niin höntti olla.

Olisiko ketään, joka voisi auttaa sinua raha-asioissa? Joku, jonka kanssa maksaisit laskusi ja hoitaisit muutenkin raha-asioita. Tiedän, että yksin on vaikea selvitä silloin, kun voimat ovat vähissä ja olo huono.

Kokeile kärpäsiin sellaista konstia, että laitat pieneen avonaiseen kippoon/kuppiin vähän punaviiniä ja kippo jollekin hyllylle tai pöydälle. Sen pitäisi houkutella kärpäset luokseen ja niin pääsisit niistä eroon. Tai sitten kärpäspaperia niin kuin ennen ainakin maalla käytettiin.

Onko fyysisiä vaivojasi tutkittu? On raskasta, jos on paljon fyysisiä ongelmia ja ne vaikuttavat myös psyykkiseen oloon. Pitäisikö käydä lääkärissä? Jospa saisit lääkäriltä jotain hoito-ohjeita tai vinkkejä siihen, miten mahasi rauhoittuisi tai kivut hellittäisivät.

Ikävä kuulla, että vointisi on nyt niin huono. Minulla fyysinen vointi on ihan ok tätä ylipainoa ja siihen liittyvää huonoa peruskuntoa lukuunottamatta, mutta psyykkinen puoli on paikoitellen "kuralla". Onneksi on parempia hetkiä, joiden avulla jaksaa taas rämpiä eteenpäin. Tunnen vain olevani niin epäkelpo ja mitätön paska, joka vain epäonnistuu. Vaikka se ei pidä täysin paikkansa. Sitä paitsi kaikki epäonnistuvat joskus, mutta mun mieli suurentelee pienetkin epäonnistumiset kohtuuttomiin mittoihin ja teen niistä johtopäätöksen, että olen totaalinen luuseri. Voi kunpa joskus elämä helpottaisi ja pääsisin itseni kanssa rauhaan. Samaa toivon sinullekin.

Äiti ja isä yrittävät auttaa. Kävin tänäänkin kaupassa ja isä maksoi ostokset. on va niin nöyryttävää. mut on opetettu ja kasvatettu pärjäämään yksin, niin rahassa kun muutenkin.

En ole käynyt lääkärillä pitkään aikaa mahani kanssa. Jotenkin tuntuu että se alko oireilla, kun mieli on taas matala. Että se kulkee masennuksen kanssa käsi kädessä.
Kipuihin en ole sanonut mitään. Pitävät muuten somaattisina. Jalkakipuun on vissiin syy, nivelsiteet kai menny. Mut muihin en ole hankkinut syytä.

Nyt ei ahdista, olen va todella väsynyt. Yritän jotenkin pysyy hereillä, etten nukkuis päikkäreitä. Mut taitaa jäädä haaveeksi va. Jos menis tunniksi sohvalle nukkumaan...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.08.2013 klo 16:35

Mitä enemmän päiviä tulee, sitä kamalemmaksi oloni tulee. Yritän jotenkin olla toimintakykynen, jos vanhemmat tai tyttö on lähettyvillä. Mut muuten en ole.

Sain tänään tytölä pitkän halin. Olin sitä jo tarvinukin. Teki mieli puristaa häntä niin paljon ku käsistä voimia riitti, mut en sittenkään. Olisin vahingoittanut hänet muuten.

TÄnään oli rahaa tullu. Pieni helpotus. Tilillä on nyt vuokrarahat ja sit hiukan lisää, eli laskuihin. Sain kauppaankin hiukan rahaa.

TÄnään en ole nukkunu päikkäreitä. Ihme että en ole yhtään enempää väsynyt. Ruokaa pitäis mennä lämmittää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.08.2013 klo 15:16

Olen 2 päivää käynyt siivoamassa isän mökkiä. Ekana siskon kanssa eilen ja tänään olin siskon ja isän kanssa. Tavaraa on ja likaa. Olen ihan poikki ja kipuinen, mut silti yritän pitää itteni kasassa.

Huomenna isän lääkäri soittaa. Kauhulla odotan vastausta siitä mitä nyt sit tehdään.

Itekin pitäis soittaa fysioon tai lääkärille.

Taidan vaipua "horrokseen" hiukaks aikaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2013 klo 15:06

Ei ne vitamiinit ihmeitä tee, eikä mitkään muutkaan lääkkeet. Otin aamucoktailin, 5 pilleriä, kolmea eri lääkettä. TÄnään tuli yksi lisää, pitkävaikutteinen särkylääke. Kyl se kivun on vienyt pois, mut kuinka kauan se auttaa.

Olen niin väsynyt tähän elämään. En jaksa ajatella selvästi ja haluan karttaa kaikkea mistä tulee huuto tai jotain. Haluaisin vaan nukkua. Olen pitänyt kiinni siitä että saan nukkua vaan tunnin päiväunia.

Taidan olla masentunut hiukan enemmän, kaikesta huolimatta.

Äiti kertoi, että pitäis vkl:na taas mennä mökkiä siivoo. Mulla olisi ollut ihan muuta tekemistä. Toivon että toi maha rauhottuu huomiseen mennes, tai sit joudun peruu kaiken. Mut otetaanko mun peruuminen tosissaan.