Vanillaninja kirjoitti 19.4.2017 18:41

Vanillaninja täällä moi!

Olen uusi täällä. Mielettömän hienoa löytää tällainen vertaistukikanava! Hirmuisen pitkä ketju luettavaksi kokonaan läpi, mutta toivoa antavia juttuja ja kannustavia ihmisiä.

Tällä hetkellä elämä on aika synkkää...Bipo-diagnoosi vuosia sitte, johon en koskaan uskonut. Lähdin omin neuvoin laskemaan Ketipinoria+Lyricaa ja metsään meni että heilahti. Pari viikkoa pientä hypomaniaa ja nyt sitten sukelletaan syvällä, tosi syvällä siis!

Olo on arvoton.
Olin +10v erittäin vaikeassa suhteessa, josta lähdin reilu vuosi sitten. Nyt on hieno mies, mutta minä en kykene luottamaan häneen/ihmisiin ollenkaan. Kaikesta epäilen, kyttään ja vahdin. Epäilyni alkavat olla jo harhaisia ja pakkomielteisiä, tiedän tavallaan tsekin, mutta en osaa kierrettä katkaista. Syytä ei pettämis-ym epäilyille ole, joten korvien välissä kaikki.

Joka päivä on jokin epäilyn aihe ja hän on luonnollisesti lopen uupunut tilanteeseen. Rakastaa kyllä paljon, mutta hänen kärsimyksensä näkeminen huonontaa omanarvontuntoani entisestään.
Siltikin epäilen koko ajan ja kaikkea...

Miten saada itseluottamus kasattua ja tajuaisi, että kelpaa ja riittää juur tällaisena?

Onko täällä muita sairaalloisen epäluuloisia ja epäileviä ihmisiä? Mustasukkainenkin tietyllä tavalla olen ja niin hemmetin epävarma itsestäni.

Blaah, tuli varmaan aika sekava teksti, mutta kun ajatukset virtaa ihan sikin sokin täällä päässä just nyt.

Mietin mitä sinulle vastaisi. Mä en ite ole montakaan suhdetta koennut ja edellinen on ollut monen vuoden takaa.
Sanoisin että, jos se johtuu Bibosta tämä epäluuloisuus, ni kannattaa puhuu hoitotahon kanssa. Ja jos olet vieläkin liian pienellä lääkkeellä, voisit kokeilla sitä normi annosta mikä on sulle annettu, että jos se helpottaa.
Anteeksi etten minä pystynyt paremmin vastaamaan... Mut voimia sulle tosi paljon.

...
Tyttö valittaa että lonkat sattuu todella paljon. On eilen taas lääkinnyt itteään, mut ei se kuulemma auta. en ymmärrä enää. on kamalaa kattoo, ku toinen kituu viieressä ja kun haluaisin auttaa, mutta miten?

Yö meni ihan hyvin sitten kun sain unen päästä ki ekana. Siinä oli hiukan haastavaa ja kirjoittelin leivontaohjeita ylös.

en mä tänään visiin mitään siivoo, mut banaanikaaku vois vääsätä.

mun hiirikin on menny yön aikana rikki. 😭

olen vetänyt liian rankasti itteäni ja kroppaani. Nyt on levättävä. Ei saa tehä kotitöitä, ku jotain pientä. Eilen mä vasta uskoin että nyt tarvii kroppa lepoa. Menetin ilmeisesti tajuni kun vein teetä tytölle. Löysin itteni istumassa teelammikossa. En satuttanut itteäni eikä mikään menny rikki, ei ees tytön uusi muki. TYttö pelästyi kyl aika pahasti ja sano vielä aamulla että hän ei mene kouluun, kun hänen tarvii hoitaa mua. Sanoin ettei mulla ole hätää. Olo on heikko ja kuljen tosi varoen. Ennen tota olo oli omituinen ja kesken teenkeiton mä kävin sängyssäkin makaamassa kun tuntu että silmät pimenee. Ei se sitten auttanut. Ton jälkeen oli jonkin aikaa krvat soi. Epäilen että verenpaine laski liian nopeesti liian alas. Sokerit on ok, kun olin koko päivän teetä juonut. En sit tiä mikä sen aiheutti.

Laitoin hoitajalle viestin tilanteesta. Saa nähä mitä sieltä sitten tulee. Kuinka kamalaa läksytystä. Mut onneks en to menny ryhmään, olisin rasittunut enemmän. Olen todella huonossa kunnossa, mut silti jaksan. Kroppa ja mieli ei ole oikein yksin.

Olen kohta saanut noi sukat valmiiksi. Enää kärkikavennukset. Sit on taas viikossa sukat tehty. Sit tarvii kysyy millaisia sukkia seuraavaksi, vai saanko päättää loppulangoista ihan omanlaiset sukat. Niistä saa tulla sitten helpot perussukat, en innostu taas noista kuviojututista. Tällä kertaa teen vinosalmiakkia.

Mut joo, hiiri toimii taas. Epäilen että täällä sivulla oli eilen jotain häikkää, sillä muilla sivuilla toimi ihan hyvin. Mut joo...
Ajattelin, jos illalla tai huomenna tekis pannaria. Tosin vois huomiseksi aamupalaksi tehä. Täytyy kattoo, jos vointi paranis tässä ees hiukan.

Olo on heikko. Ei tee mieli syä. Pakolla söin. Yritän jua, mut ei tee mieli. Mikä kumma mua vaivaa?

Tyttö halus ton ison lokerikon. Tyhjensin sen ja vietiin hänen huoneeseen. Ei hän sit halunnukaan, joten ei muuta ku takas.

Mietin, pitäiskö huomen men päikkyyn vai ei. Tai soittaisko ma tk:hon.

Jospa yrittäis kutoo hetken...

Hei, Saloka!😍 Mikä on vointisi tänään? Mua taitaa vähän ahdistaa. Lähden tänään inervallilta saiaalasta kotiin. Vähän pelottaa...

Sain vp mittarin ja yläpaine heittelee 103-119 välillä. Alapaine on jotain 78-90 paikkeilla. Syke 80-100 koko ajan. Taitaa sydän hakata levossakin aika paljon. Ei ihme että oon jaksamaton ja väsy. Nyt iltaa kohen on hiukan kipujakin tullu. Pitää huomenna aamusta soittaa tk:hon ja kysyy mitä tehä. En mä voi lukita itteäni kokonaan kotiin, vaan sen vuoksi että jalat ei kanna. Tai että en vaan yksinkertaisesti jaksa. Jonkin aikaa kun on jalkojen päällä, alkaa ne tuntuu "veltoilta" ja epävarmoilta. Sit jos teen jotain, ni päässä alkaa tuntuu että kohta ja mennään lujaa.

Äiti ja isä tulivat kotiin tänään. Oli kuulemma äitillä ollu rankka loma.

Isä on nyt tehnyt hoitotahonkin. Hänelle ei järjestetä hautajaisii, eikä hänelle tuu hautapaikkaa, ei ees nimee. Tuhkat sentään saa hautausmaalle levittää, sinne minne muutkin on. En muista mikä paikka se on, mut siellä EI SAA OLLA NIMEÄ. Isä oli alussa, ettei hänen veljillekään saa kertoo hänen kuolemastaan, Mut siskoni oli saanut käännettyy pään. Äiti kauhiasti puhui laitosjutusta. Sit isää ei pidetä väkisin hengissä, vaan annetaan mennä, jos mentävä on. Sen ymmärsi ja hyväksyi tyttönikin. Et tälläinen hieno ruokapöytäkeskustelu äitin kanssa pidettiin.

Hiukan noi puheet ahdisti, mut oon aika sekaisin muutenkin ja tuntuu että leijun muualla ku pitäisi. Yritän pitää itteäni hereillä. Yritän syä ees jotain, vaikka se tekee pahaa oloa. Yritän jua jotain, vaikka sekin aiheuttaa pahaa oloa. Teen pikku hiljaa kotitöitä. Mun on jaksettava.

Huomenna on 7 herätys taas. Sit 8Lta soitan tk:hon ja katon mitä siellä sanotaan. Jos käskevät mennä ni meen. Muuten alan kotitöitä tekee. TÄällä oottaa 2 korillista pyykkiä, joita pitäis kaappiin laittaa. Sit mun pitäisi suihkuun mennä. Plää...

sain mä onneks laskuja maksettuu ja jäi vissiin rahaa bussilippuunki. En jaksa ajatella. Onneks käsitöissä sukat on sellaisii ajattomia juttuja, kattoo vaan paperista kuinka monta kerrosta milläkin langalla.

Sulla näyttäisi olevan ihan normaali verenpainelukemat.
Pulssi ehkä vähän yläkanttiin mutta tuskin sille mitään tehdään.

Hui kun sä saloka kuulostat uupuneelta! Mitä sanoivatko päivystyksestä?

Hei, miltä se susta tuntuu ettei isää saa haudata nimen kanssa?

Kiitos maanvaiva, soroppi ja jaana kun ootte jaksanut kirjoittaa.

Maanvaiva, kyl se hiukan alhanen on ja kun mulla ei saa nyt ees manuaallisella oikein kunnon painetta, ni en sit tiä mitä tehään.

Soroppi, mä oon uupunut ja väsynyt. Mieliala ei ole, mut kroppa on. Koko ajan tuntuu että olis maratonin juossu. Yritän vaan jaksaa päivä kerrallaan ja olla varovainen.

Jaana. Kyl se surettaa kun ei isä taho että hänen kuolemaa muisteta. isä on mulle tärkee, mut ihan kun hänen kuolemaa ei saa enää sen jälkeen muistaa ja jotain. Onneksi hän suostui muistolehtoon (mikä lie), ettei johonkin mereen, niin kun siskon mies. Tyttöä mua enemmän harmittaa. Mut yli tästäkin on päästävä ja kunnioitettava isän tahtoa. Jos hän tahtoo tälläi, ni saamansa pitää.

...
Juup, olin varmaan tunti puoltoista siellä lääkärissä tänään. kunnollista vp musta ei saa. Digi näyttää errooria ja manuaallisella ei se suoni oikee kuulu. Arvioitu paine annettiin taas <110 ja <80. Eli on arvaus va mikä se todellisuudessa on. TÄmä kandi sano, että oon ensimmäinen hänen potilas, jolla ei verenpainetta saa. Ja hän on isossa sairaalassa ollu kans töissä. sydänäänet oli aika hiljaiset kuulemma.
Labraan laitettiin lähete, jonne meen 11. pvä. Ennen täällä kaupungissa ei saa aikaa.

Pyörtymisiä voi olla luvassa tulevaisuudessakin ja pitää olla vaan iisisti. Ehkä mun raskas lääkitys aiheuttaa tämän. Sitä ei tiä. Mä jotenkin arvasin. Sit lääkäri huomasi että mun suun ympärillä on ihottumaa. Se kun kesii. Sain siihen kortisonia.

Olen niin väsy, jaksamaton. Vielä pitäisi jaksaa ruoka tehä neitille ja itelle. Jotain muuta ku jauhelihaa ja makaronia. Huomenna täytyy ottaa pakkasesta ns. valmisruokaa. Tai jollen tee jotain nakkikastiketta.

Pelkään että mun kroppa pettää. En sitä kuolemaa, va sitä että tyttö joutuu sen näkemään. Mä syön niitä lääkkeitä mitä on määrätty. Tiedän etten ole kuoleman sairas, mut tä olo on aika kaamee. En osaa selittää sitä kunnolla niin että toiset ymmärtäisi.

päätä sattuu, otin lääkkeen. Väsyttää, olen sängyssä jo. En jaksa kauhiasti istua enää. Istun ja makaan vuorotellen. Missään asennossa ei ole hyvä olla.

Koitin syä ja tuli huono olo, koitin syä jätskii, mut tuli huono olo ja laitoin takasin pakkaseen. Jotain olen sentään tänään syönyt. En ole syömättä.
Ostin lime-sitrus limua kaupasta, olen sitä juonut. Se ei tee pahaa. Tee tekee. Mehu uppoaa kans. Mietin mitä ruokaa huomiseksi tekis, jotain keittoo? risottoo? tai mitä. En jaksa ehkä kauhiasti seistä hellan ääressä. Mikään ei maistu.

Pitäisikö nukkuu koko huominen päivä. Laittaa aamulla radio soimaan ja makaisi vaan.

En ole masentunut, mut oon epätoivoisen väsynyt. En jaksa uskoo että huomenna olisi parempi päivä.

tänään jaksoin kaupungissa käydä ja hoitaa asioita. Äiti tarjos munkin ja vettä (en ottanut juomaa va vettä). Sain syötyy. Koko kaupunkireissun aikana oli kumma ulkopuolinen olo ja sit sainkin yhessä kaupassa poissaolokohtauksen. Pitkästä aikaa sekin tuli koettuu.

Yritän tässä alkaa arkee pyörittää. Kohta pitää mennä ruokaa tekee, tällä kertaa jauhelihakeittoo. Se on helppo ja ravitseva. Ei sitä aina jaksa makaronia ja jauhelihakaan.

Istun 2 peiton alla. Tuli penteleen kylmä ja yksi peitto ei riittänyt. Olen kai aika väsynyt ja siksi on kylmä. Mut tällä mennään vielä 5 tuntii, sitten pääsee nukkuu...

tänään on tunne,että olen henkisestiihan loppu. Menen robotin lailla eteenpäin, toivoen että kaikki menisi hyvin. En jaksa ajatella,en tehä oikee kässäjuttujakaan. Teen hiukan kässäjuttuja ja pidän tauon ja jne. En jaksa istua, en maata. En syä enkä jua. Olen va niin väsynyt, vaikka oon saanut nukkuu. Tosin viime yönnä meni ihan katkonaisesti yö.

Tein ruuan. Mahtaako olla tarpeeksi ravitseva. Olkoon.

Huomenna saa vielä nukkuu ja sitten alkaa arki.

robottielämä jatkuu. Tuntuu ettei mulla ole päässäni enää omia käskyjä, että toiset antavat niitä ja mä tottelen.

Olen nukkunut sarjoittain pitkään mut silti olen väsy. Teen voimalla varmaan pysyn pystyssä, mut sekin tekee pahaa oloa. söin mansikka"rahkaa", se tekeepahaa olon. tekisi mieli oksentaa. haluan oksentaa.

tyttö on ensi yönnä poissa, menee isovanhemmille. yllätyin.

Jaksamista sulle saloka! Ehkä se robotti voisi hoitaa käytännön asioita vähän aikaa niin että sinä saisit huilata?

Toivon sulle parempaa huomista.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Mulla oli tänään ravitsemusterapeutti. Syön aika oikein, - silloin kun en oksenna... Oksensin taas juuri äsken.

Raudan saantiin kiinnitettiin huomiota. Sen saantia pitää lisätä ja saada se imeytymään paremmin eli täysjyväviljaa, palkokasveja ja c-vitamiinia pitää lisätä aterioille. Kasvikunnan rauta imeytyy huonommin kuin lihasta tuleva rauta.

Onko sun olo helpottanut yhtään?