JP, juu helpotti se kun sain sokeria ja mustaa teetä. Taisi olla kofeiinin puutosta. En ole sen jälkeen ottanut lääkettä kipuun. Haluaisin vierottaa itteni taas mustasta teestä, kun siihen menee ni paljon sokeria, mut ei se näytä onnistuvan.
En tehnyt eilen paljoo käsitöitä. TÄnään olen hiukan.
Mulle kävi hassu juttu. Mun pitäisi olla tällä hetkellä linja-autossa ja kohti ryhmää, mut unohin lähtee. Olen niin paljon tässä tehnyt kaikkee. Laittanut astiat koneeseen, ollu hetken parvekkeella, huoltomies kävi ja jne, että kello käi liian nopeesti. Nyt mietin, uskallanko ilmoittaa hoitajalle että unoohin lähtee. Ei mulla ole enää mitään järkee lähtee, kun tunti menee matkoihin ja se loppuu puol 3. Pelottaa laittaa hoitajalle viestiä.
Terv. kesk. lääkärin pitäisi mulle soittaa tänään tosta kaulasta. Saa nähä mitä se sanoo. Mitä sille tehän, jos tehään yhtään mitään. Se on alkanut taas vaivaamaan.
Tytöllä alkoi tänään tet-jakso. On huomennakin. Hyvin kuulemma on pärjännyt siskoni luonna. Siskoni on perhepäivähoitaja. Kävelly tyttö ainakin tänään on.
olo on ihan ok. väsyttää, mutta silti on energiaa. Aika kuluu kun siivillä. Koko ajan pitäisi jotain tehä, et on helppo olla. Paikoillaan ei pysy millään. Tässä koneen ääressäkin vaihtelen asentoo koko ajan.
Isä meni tänään sovitusti sairaalaan. Pääsee huomenna tai lauantaina kotiin. Isä on jo kuulemma testamenttia ja hautajaisilmoitusta tehnyt. Isä tiedostaa että aika käy vähiin, sen tiedostan mäkin. Mut en vaan hyväksy sitä. Isä joutui tekee hoitotahonkin. kyl mä sen tiän ettei isä enää haluu että häntä elvytetään. Isällä on koko ajan vaara että menehtyy. Hänellä on yön aikana niin paljon hengityskatkoja ja varmaan niitä on päivisinkin. Jos joku kerta ei sitten alakaan hengittää, ni se on siinä. Tai jos sydän ei tahdistimella menekään päälle. Isällä on niin monia sairauksia jo. Hän ei kulje enää ulkona, muuta kun sitten ku on pakko (lääkärit ym). Käveleminen jo hengästyttää, koska keuhkot on ihan loppu kuulemma jo. Jokainen kuumepiikin kun hän saa, saa pelätä, selviikö. Emme tiä selviikö hän tytön rippijuhliin asti (kesäkuun alussa9. Menemme nykyään va päivä kerrallaan, tai oikeastaan minuutti kerrallaan. Niin ku isä yksi kerta hoitajille sano, että aamulla herää, ni 15 minuutin päästä voidaan mennä pillit soiden sairaalaan jo.
TÄ on tätä mun elämää.
Tuli haikee olo. Tekisi mieli itkee, mut en saa itkua tulemaan. Tekisi mieli heittää tä tietsikka pitkin seiniä ja riehuu oikee kunnolla. Mut mitä se hyödyttää. Kuka siitä ymmärtäis kuinka paha olo mulla on sisältä. TÄllä hetkellä tukahutan sen tekemiseen ja olemiseen. Mut se kiristävä vanne keuhkojen päällä estää hengittämisen.
En tiä onko mulla liian paljon lääkkeitä, tai tekeekö joku lääke, vai oonko mä tosiaan näin sokia. En saa selvää mitä ruudulla lukee, mut silti näen käsitöitä tehä. En näe enää kauas. Pitäis varmaan tilata aika johonkin optiikolle tarkistuttamaan toi näkö. Mut pelottaa. Ei mulla ole varaa ostaa laseja. Eikä mulle ees sovi sellaiset. Mulla oli ennen voxraa jo näitä näköhommeleita silloin tällöin, nykyään n e on joka päiväisiä ja koko aikaisia. Voiko liikalääke tehä tämmöstä? Pelottaa. En näe ees linja.auton numeroa, kun tulee kaukaa. Sitten vasta kun on lähellä.
laitankin äitille viestiä heti, mitä mieltä hän on asiasta. Sitten laitan sille hoitajalle viestiä, pahoitteluni. Maanantaina mun on pakko mennä sinne ryhmään, vaikka mikä olis. Ei tosin o mitenkään iloista mennä sinne, kun ei näe paljoo mitään mitä ympärillä näkee. Nenä kiinni työssä, niin kaikki on hyvin, mutta kun pitäisi ympärille kattoo ni kaikki ääriviivat on sumeet.
Tulenko mä sokeaksi????