Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.03.2017 klo 04:20

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Luulin kirjoittaneeni sinulle eilen, mutta en näköjään kirjoittanut...

Mikä vointisi on tänään? Saitko nukuttua yön? Mä nukuin ihan ok. Heräsin aikaisin, ja menen ehkä vielä nukkumaan, jos väsymys tästä lisääntyy. Herättyä siis ei väsyttänyt yhtään...

Laitan kohta soimaan Kotiteollisuutta ja alan tekemään käsitöitä...

Voimia sinulle!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.03.2017 klo 19:26

Kiitos JP 😍

Viikonloppu oli ja meni. Onneks tyttö ei tule vielä kotiin vasta tiistaina. Saan huomenna rauhassa panikoida ja hillua täällä kotona ahdistuneena. Ja ti aamulla.

Lauantaina en tehnyt kun käsitöitä ja makasin sohvalla. Oksentelin kaikki kiinteet ulos ja illalla lääkkeiden oton jälkeen pystyin pitää pari leipää sisällä.
Ajatuksissa oli koko ajan lääkkeiden yliannostus, mut en ottanut.

TÄnään nukuin pitkään. Olen tuskaillu käsitöiden kanssa. Vaihtanut kukkiin mullat, siivonnut äitin kanssa tämän kämpän kokonaan. Pessy koneellisen tiskejä. Maannu sohvalla ja kattonut urheilua. Ni ja oksentanut tähän mennessä kaikki kiinteät pois. Yritän illemmalla syä leipää taas. Se leipä on tullu mulle joksikin turvaruuaksi. Siitä en ahdistu aina eikä tuu pahaa oloa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.03.2017 klo 23:02

Pitäis nukkuu, mut oon aika rauhaton. Join litran kaakaota ja nyt on huono olla.

Menin tilaa lankoja jokusen määrä. Saa nähä millaisia on.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.03.2017 klo 07:42

Hei, Saloka!😍

Tuo kukkien mullan vaihtaminen voisi olla munkin projekti. En varmaan viime vuonna vaihtanut, kun olin pitkään sairaalassa. Pariin kukkaan voisin vaihtaa isommat ja tukevammat ruukut.

Mulla on pyykkitupa varattuna näin aamusta pariksi tunniksi. Mun oma kone on hajoamassa tai oikeammin jo hajonnut. Mutta olen nyt pessyt sillä matot, jotka mahtuu rumpuun. Sain pitemmänkin maton juuri sinne. En uskonut sen mahtuvan, mutta päätin kokeilla. Ja onnistui. Enemmän se voi hajota, mutta sillä ei ole enää väliä, kun oikeaa pyykkiä sillä ei voi enää pestä, rikkoo vaatteet...

Sain eilen vaihdettua keittiön verhot, ja muutenkin järjestettyä huonetta. Ei se vielä kunnossa ole, mutta aika pitkällä.

Mä syön nyt liikaa. Paino luultavasti vain nousee. Tai nousee varmasti. Vaa'alle en uskalla...

Tämä on sulle jännittävä päivä... luulen... Voimia siihen!☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.03.2017 klo 11:26

Jp. Huomenna on se tärkeä ahdistava päivä. Tänään va muuten ahdistaa se.

Mulla on taas paino laskenu, mut tiän et se nousee taas joku päivä. Se jojoilee.

Tässä jämälankasukkia koitan tehdä, että saan noita langanloppuja hyötykäyttöön. Ei niistä aina kauniita tu, mut välttää täällä kotona tallustella.

Kukat ei ole eilisestä kärsiny ainakaan vielä. Kerroinko et laitoin samalla mansikoita kasvaa. Ihan siemenestä lähtien. Tossa se vieressä kasvaa, ehkä.

Tekis niin mieli men parvekkeelle, mut siel on vissiin liian kylmä vielä.

Aamutee, tekis mieli oksentaa pois. Tekis mieli pullaa ja oksentaa pois. Mikä mua vaivaa?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.03.2017 klo 20:21

Pelottaa huominen tosi paljon. Mahanko saada unta ees. Koko päivän on ollu huono olo. Tiedän että se on ahdistusta. Haluaisin va yön nukkuu, ettei tarvis ajatella liikaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.03.2017 klo 14:02

Kaikki kuulemma ok, mut kilpirauhasessa olis jotain vesirakkuloita tai jotain. Nyt oon tässä tunnin miettinyt, että pyydän niiden hoitoa tai tutkimista enemmän.

En tiä itkeäkö vai olisiko iloinen. Ok, mussa ei ole syöpää, mut miksi toi kaula on kipee ja miksi mulla on muita oireita.

Ennen ultraa kun istuin odottamassa, sumeni taas näkö niin etten saanut selvää mistään kirjoituksesta. Ultran jälkeen heikotti niin, että meinasin pökrätä. Tota pökräämisen tunnetta on tullu nykyään aika usein. En jaksa seistä enää kauan paikoillaan, kun pitää istuu. Luulis että olisin alipainonen, mut olen vahvasti läski.

Nyt on pää ihan sairaan kipee. Tyttö tulee kotiin tänään ja arki alkaa ja se kouluun tappeleminen.

Ehkä tämä menee tässä. Pidetään se musta lippu korkealla. kaipa tämä tässä menee eteenpäin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 14.03.2017 klo 14:20

Ihanaa, Saloka!🌻🙂🌻 Olen itse helpottunut. Tunnut niin ystävältä. Ehkä ne rakkulat olisi hyvä tutkia, mutta kiirettä ei eää ole. Ajattelen, että pökräämisesi voisi johtua stressistä ja jännittämisestä ja heikosta syömisestäsi. Eli en sitä pidä sen vakavampana.

Toivottavasti jaksat iloita tuloksesta!

J.P.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.03.2017 klo 14:02

Mä lyyhistyin. Seinä tuli vastaan. Miten sitä sit kertoa olosta. En vaan jaksa. En jaksa mennä hammasta purren eteenpäin. En jaksa hengittää. Haluaisin va maata peiton alla ja kuolla. Olen henkisesti ihan finito.

Laitoin jo hoitajallekin viestiä. Hän soitti heti. Juttelimme hetken. Alko ketuttaa kun hän alko ehottaa mennä kävelee yms. En mä jaksa ees kotona kävellä, miten mä jaksan mennä tonne ulos kävelee sit?

hakkaisin päätä seinään, jollei päätä sattuisi.

En jaksa enemoää kirjoittaa... Anteeksi...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.03.2017 klo 15:24

Sain ihdoin puhelimeeni viihdetoiminnon. Kyl siinä monta puhelua ja ärräpäitä sai sanoa.

TYttö tuli koulusta kiukkusena. Kaveri tehnyt oharin eikä ole tietoa saako hän kyytiä yhteisvastuukeräykseen. Tytöstä taitaa tuntuu ettei ketään hyväksy häntä enää. Hänellä ei ole oikee kavereita, enää. On sellaisia jotka käy täällä ja joiden kanssa hän joskus voi hengata, mut ei hän niitä kavereiksi sano.

Sain apk:n tyhjennettyy ja hiukan täytettyykin samalla.

Olo on edelleen toivoton. Enää en voi levätä. Itkisin, jos osaisin. Se puristava tunne kun tuo möykyn kurkkuun.

Faces sanotaan että mulla on iso tyttö ja hän pärjää. Ei hän pärjää. Jos jätän hänet ite tekemään ruokaa, ni sit hän saa ruokamyrkytyksen tai kuolee nälkään. Hänellä on vaikea värisokeus. Kyl hän kotitaloustunnilla pärjää, kun muut auttaa häntä ja hän sanoo ettei hän kypsennä mitään hellalla. Mä ymmärrä tota ryhmää. Neuvotaan sitä ja kun teen niin, ni uhataan melkein lasulla. Jos teen toisen neuvon mukaan sama toistuu. Koittakaa hyvät ihmiset jo päättää mitä tehä. Nyt kun sain muutamaksi päiväksi tytön hoitoon, juu, hän tarvii hoitotätiä. Hänellä on ihminen joka katsoo että tarpeet täyttyy ja rajat pysyy. Miksi mä sitä sit sanon, ku hoidossa olevalla. Sekin oli väärin. Se on väärin että tyttö on kotona. Pitäisikö mun hitto soittaa sossuun ja laittaa hänet huostaan, olisiko sit ihmiset iloisia. Juu, meille tullaan muutaman viikon päästä kattoo, että kaikki on ok. Polin työntekijät tulee. Pelottaa heidän tapaaminen.

Mä en tiä olenko väsyneesti kiukkunen vai onko tä puhdasta väsymystä va. En jaksa ees nauraa noille kommenteille. En jaksa ees vastata enää kauan. EN jaksa enää kirjoittaa sinne. En jaksa enää...

Ei tyttö ole aiheuttanut 100% tätä mun oloani. Olen ihan ite itteni väsyttänyt. Mut kyl tä tytön sanomiset ja tekemisetkin jotain prosentteja tekee pahaa.

Taidan mennä hakee päivän toisen teekupin ja samalla ottaa hetkeks kutimet käteen... Mitä järkee täällä on riehua pahassa olossa?

Käyttäjä kirjoittanut 16.03.2017 klo 06:46

Et kai sinä voi lastasi hoitaa jonkun facen neuvojen mukaan. Olet kuitenkin lapsesi äiti ja sun kuuluu ihan itse tehdä päätökset. Jos et jaksa, niin kysy sitten neuvoja lastensuojelusta, äläkä facesta.
En ymmärrä miksi niin pelkäät jotain lasua, kun se kuitenkin vaan teitä auttaisi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.03.2017 klo 11:41

Maanvaiva, en mä sieltä neuvoa kysykään, mua neuvotaan siellä. Mä vaan kirjoittelen sinne välillä kuulumisia.
Mä edelleen yhdistän lasun ja huostaanoton, vaikka mulle on sanottu ettei se ole totta. Mä en vaan saa päähäni sitä että se ei ole niin. Mua on pienestä asti pelotettu sillä.

Teen lähtöä kauppaan. Eilen olin puhki ja tänäänkin olen puhki. Pakko jaksaa mennä kauppaan. Sitten takasin tullessa haen langat. Joudun vissiin menee vanhempien kautta.

Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta. Kumpa se paistais mun sisälläni. On va pakko tarpoo eteenpäin. Pää on välillä kipee, johtuu kai hartioista. Vaikka venyttelen niitä kovin, silti se ei riitä. Pitäisikö ottaa panadol kuuri, jos se auttais.

aamulla peljästyin että onko mulla uusi tai vanha puhelin ja olenko huolosta saanut jo uuden puhelimen takas. En ees muista onko puhelin ollu ees huollossa. Ihan sekaisin olin taas herättyäni, mut kyl se tässä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.03.2017 klo 14:04

Panostin ruokaan tänään ja ruoka muhii uunissa. Tiedän ettei mun mahani tykkää possusta (tai kinkusta, mut samaa ne on) ni silti ajattelin kokeilla että jos se kestäisi sen. myöhemmin teen pottumuusia vielä, on varmaan sen verta pottuja tuolla.

Kävin isän lääkelistaa tulostamassa vanhemmilla. Samalla kuuntelin ku ne taas kiukutteli toisilleen. Pitää isän asioita saada kuntoon, kun hän menee loppu kuusta sairaalaan muutamaksi päiväksi.

Olo on väsynyt, hikinen. EN tiä millä vaatteilla olisin, ku koko ajan on hiki. Pitää varmaan alkaa toppia ja hihatinta käyttää. Pitkähihaisella ohuella paidalla on hiestä märkä. Pitää myös jua koko ajan, ettei nestevajaus iske. Onneks vielä ei tarvii öisin jua. En sit tiä, johtuuko tämä lääkkeistä tai mistä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.03.2017 klo 19:29

Saloka, 😍, minäkin pääsen ravitsemusterapeutin juttusille. En syö lihaa enkä nyt enää kalaakaan. Pitää löytää sopivat proteiinin lähteet. raudan, vitamiinien ja esim, omega-rasvojen käyttö ja saanti mietityttää.

Ostin tänään narsisseja. Istutin ne parvekkeelle ruuukkuihin. Toivon, ettei tule kovaa pakkasta. Pienen pakkasen ne varmaan kestävät, kun on lasitettu parveke.

Mulla väsymys aiheuttaa masentunutta mieltä. Ja nyt olen väsynyt. Menen varmaan aika pian nukkumaan. Kursilla aamusta tein käsitöitä, nyt kotona mikään ei ole edennyt.

Mun on ikävä tyttöä!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.03.2017 klo 11:13

Voi sua JP. Tiedän ton tunteen kun on ikävä tyttöä. Mulla on häntä kans välillä ikävä, vaikka hän kotona olisi.

Mulla on ihan ihme olotila. Olen rätti poikki väsynyt ja silti energinen. Olen tänään saanut jo yhden lipaston (alusvaatteeni ja sukat) siivottuu ja astiat on pesussa. En jotenkin pysy nahoissani. Koko ajan pitäisi jotain tehä ja kun tekee, on kamala hiki. Vaikka olen mahdollisimman vähillä vaatteilla.