Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.03.2017 klo 12:28

Muistatko, kun kerroin naapuristani? Nyt tuli isännöitsijältä sähköpostii, että hän on saanut varoituksen/varoituksia, mutta sitten myös että hän on tehnyt meistä häiriöilmoituksen musiikin kuuntelusta ja kovia kolahteluita. Tässä on se hauska juttu, että mä oon viikon ollut kotona yksin ja meillä ei tosiaan kuulu (mun tietääkseni) kolahuksia tai muuta. Ollaan kävelty täällä ihan normisti. Saa nähä mitä tästä nyt seuraa. Olen koko ajan salaa katellut uutta asuntoa meille, vaikka mä tykkään tästä ja oon saanut pikku hiljaa tytönkin tykkäämään. Mä olen suunnitellut kaikki tähän asuntoon, kaikki, miten sitten sisustan kun teini muuttaa ja jne. Ehkä ne kaikki nyt murenee pois, yhden naapurin takia. Olen surullinen.

TÄnään on vapaapäivä. En o uskaltanut liikkua mihinkään. Oon ollu va sohvalla tai nyt sängyssäni. Kattelen urheilua.

Isän omaishoitaja uhjaajaja tulee tänään. Olen hermostunut siitäkin.

Tuntuu ettei tämäkään päivä ole hyvä. Paha olo valtasi taas, ootann mahan sekaisin menoa innolla. Huomenna pitäisi mennä ryhmään, taidan peruu sen. En jaksa tehä käsitöitä. En jaksa istuu. En jaksa olla. Ruokaa pitäisi tehä broilerista. Ehkä teen keiton siitä. Tosin voisin risottonkin tehä. Täytyy kysyy tytöltä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.03.2017 klo 11:16

teinin kanssa ongelmia koulunmenosta ja jouduin äitiltä pyytää apua. Hän ilmeisesti keskustelee tänään teinin kanssa asiasta.

Maha oireilee vieläkin. Onneks ei enää niin pahasti kun alku viikosta, mut kumminkin.

Mieli on maassa ja väsynyt. Yritin tossa hiukan tehä lapasia. Tuntuu että noi lapaset on kestänyt iän ikuisuuden. Pitäis saada ne valmiiksi, että saisin sukat puikoille sitten. Tarviin noista lapasista puikot sukkiin. En viitsi ostaa uusia. Tosin voi olla että tuolla pakissa olisi sopivan kokoiset puikot. Pitääkin katella.

Laitoin apk:n päälle. Äiti oli sen eilen täyttänyt jo valmiiksi. Vielä pitäisi koneellinen pyykkiä pestä ja mennä suihkuun jossain vaiheessa. Onneksi tämän päivän ruoka on valmiiksi eilen jo tehtynä, ei tarvii sitä alkaa tekee enää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.03.2017 klo 09:44

Hei,Saloka. Kirjoitin sinulle melko pitkän viestin mutta hukkasin sen. On flunssa. En jaksa kirjoittaa uusiksi. Ostin kankaita kun oli niin halpoja. Voimia sinulle. Kirjoitan myöhemmin pitemmin...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.03.2017 klo 14:20

mä taidan vaipua täksi viikonlopuksi omaan maailmaan. Sain huolestuttavia uutisia lääkäriltä ja kiireellisen jatkotutkimus lähetteet. Pelkään että mulla on joku syöpä riesana. En jaksa tätä elämää enää ja tätä maailmanmenoa. Lokaa saa joka puolella niskaansa. Jollei isä tai tyttö, ni sit minä tai äiti. En saa vastauksia vielä tässä kuussa ja tämä kuukausi on piinaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.03.2017 klo 02:00

en tahdo nukkua, nukkuminen pelottaa. Pelkään painajaisia. Olen ottanut, mut sekään ei auta. Valvotaan sitten. En ole syönyt eilen ku 2 munkkia. pohjanoteeraus. Ei tee mieli ruokaa. Ruoka ahdistaa. Katoin mitä mun verestä otetaan tiistaina, onneksi vaan normi verenkuvat, ei mitään vakavempaa. ultra pelottaa. Mitä jos siellä löytyy jotain.

Olen koko illan tehnyt tilaussukkia, saanut ajatukset muualle. Nyt oli pakko lopettaa kun tuli virheitä liikaa. Pakko kai ottaa joku helpompi käsityö ja alkaa sitä tekee.

Talo nukkuu, mut mä en. Menenkö enää nukkumaan. Uskallanko enää nukkua.

Ihmiset on mulle sanonut että se voi olla kilppari tai sylkirauhanen. Tota rauhasta epäilen ettei ole, koska mun suuni on ok (tarkistettu). Kilppari voi olla. Mitä jos joudun leikkaukseen. Olen ollut monessa leikkauksessa (jalat 5x ja sappi). Eniten pelkään siinä leikkauksessa että menetän puhekyvyn.

Olen pääni sisällä miettinyt asioita tarkkaan. Hullua se on, mut se on joku mun selviytymiskeino. Olen tutun kanssa puhunut. Mut ei se silti laannuta tätä ahistusta pois. En halua ottaa lääkettä siihen, kun oon juonut.

Ehkä tämä on sit mun rangaistus. Ehkä mä tämän antsaitsen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.03.2017 klo 13:08

huomaan ittestäni erinlaisia merkkejä, yritän sivuuttaa niitä ajattelematta. Olen terve, niin paljon kun mt-potilas voi olla. Niin mä oon päättänyt NYT.

Tein asumistuen jatkohakemuksen. Nyt ei tarvii sitä tressata sit. Tein sen melkein 2kk ennen määrättyä aikaa.

Tyttö tulee kaupunkiin tänään. Olen hänelle sanonut että hän menisii mummille hetkeks. En jaksa tällä hetkellä vaa. Yritän välttää lääkäreitä tällä hetkellä.

Tein aamupalaksi smoothien, tuli ihmeen hyvää vaikka täytttikin äkkiä.

yö meni ihan ok. Nukuin ihan hyvin, mitä nyt edellisenä yönnä nukuin 2 tuntia va. Pelkäsin yötä, kun illalla torkahtelin ja nukuin.

Tiistaina on raskas päivä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.03.2017 klo 12:30

Kaulalla palpoiden oikealla leukakulmasta 5 cm alaspäin noin 2 cm kooltaan oleva pyöreä resistenssi. Kaulan lihaksissa ei merkittävää tensiota, muualla kaulassa ei palpaatiolöydöksiä. Lisää ahdistusta ja pelkoa. En olisi saanut lukea, mut mun oli pakko. Itse en tunne kun kipua koittaessa, mut onneksi lääkäri tunsi jotain.

Nukuin hyvin viime yönnä taas, vaikka olin vihanen koko illan.

oon ihan päivistä sekaisin. Luulin et tänään on rahapäivä, mut se on huomenna.

Mut kai on parempi mennä tekee kässäjuttuja, hylätä täm'ä kone. moikka

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.03.2017 klo 13:07

Saloka!☺️❤️☺️ Seuraan sun tutkimustuloksia. Toivon parasta! Voimia sinulle! Olet mielessäni!☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.03.2017 klo 19:26

kiitos JP.

sain ison ahikohtauksen päivällä kotona yksin ollessani. Jouduin ottaa raauhottavan. en saanut siitä kauan nauttia, kun äiti käski lähtee isoon kauppaan.

Nyt ilta on tässä jotenkin mennyt. ahdistaa edelleen. yai sit se tulee takas.

Huomenna äiti tulee ehkä mun kanssa labraan ja sit hän menee kauppaan kun mä meen hoitajalle.

Mä taidan ottaa nyt jo iltalääkkeet ja painua peiton alle kattoo salkkareita, Oon henkisesti ihan loppu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.03.2017 klo 15:31

labras käyty. Hoitajalla käyty. Hoitaja ei oikein menny niin kun piti. Mut joo. Ulkona pyryttää lunta, missä se kevät? Ostin heseltä ruuat, joten ei sitäkään pidä tehä tänään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.03.2017 klo 03:11

En saa taas millään unta ja kaulaa sattuu. Olen miettiny, pitäisikö alkaa ottaa särkylääkettä iltaisin. Enää en jaksa nousta hakemaan. 5 tunnin päästä on tytön herätys. Kannattaako sitä enää nukkuu. Päässä pyörii va sana syöpä ja kun menee faceen ni siel näen va sanan syöpä. Ehkä mä laitan sittenkin musiikin päälle ja koitan hetken nukkua.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.03.2017 klo 12:02

En mä sit kauan nukkunu aamusta, kun piti tytön kanssa lähtiä hoitajalle. Hänelle iski eilen kamala pääsärky ja jatku tähän aamuun. On eilen ottanut 2 gramman panadolia. Nyt kuulemma onneks jo helpottanut. Saatiin lääkeohje ja kk päästä lääkärille aika, vasta. Tyttö sai huomisenkin pois koulusta, mut tossa sano että kaipa hän huomenna kouluun menee.

Aloin yöllä googlettaa imusolmukeista ja heti tuli sana syöpä. Mitään muuta vaihtoehtoa siihen ei oikeastaan annetta. Tiedän ettei sais nettiä lukea eikä tohtoroida ite, mut se oli semmoinen musta hetki. Hetki jolloin olisin voinut hakata päätäni seinään. Hetki jolloin olisin voinut epätoivossa ja kivussa mennä parvekkeelle ja hypätä. Mutta tässä mä taas kirjoittelen teidän kiusakseni.

Mulla ei oikein nyt sanat taivu niin kun pitää. Toiottavasti joku ymmärtää mitä mä oikein selittelen.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 08.03.2017 klo 17:30

Minä kirjoittelen edelleen lapsellisia juttujani tietokoneellani pitkin yötä välillä.
Pyyhin välillä pois, ja kadun taas. Minä olen lapsellinen.

Kirjoitit minulle että hyvä että jaksan, ettet sinä välillä jaksa edes kaupassa käydä.
Miten sinä taas voit? Oletko syönyt ja nukkunut normaalisti?🤨

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.03.2017 klo 12:02

En mä sitä Jaana sellai pahalla sanonut. On hienoa että jaksat käydä salilla. Mä niin haluaisin mennä hallille, mut rahaa ei ole tällä hetkellä sinne mennä ja en jotenkin kehtaa mennä.

Ai miten voin... hmm... Syön sen verran että hengissä näytän pysyvän. Nukun joskus en ollenkaan ja joskus sitten kellon ympäri ( viime yönnä vissiin 14 tuntia). Isoa huolta ja ahdistusta kannan hartioilla. Yritän vaan jotenkin jaksaa päivästä toiseen. Nyt mulla ei ole enää puhelinkaveriakaan, kun hän mursi koipensa ja on sairaalassa ja niin koppaavaksi ym muuttui. Yritän vaan purkaa tätä paskaa oloani netissä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.03.2017 klo 09:33

päätä sen ku sattuu. Onkohan meillä joku virus kun tyttökin potee päätään. Tosin mulla se painottuu tohon kipeen kaulan puolelle.

Pelottaa taas. Näen joka puolella syöpää. Niin puhelimessa, tietokoneella kun telkkarissa. Mikä kumma sie on.

viime yö meni taas huonommin. Heräilin vähän välii.

En jaksa enempää kirjoittaa... sori....