lääkäristä jäi käteen uusi lääkeresepti. yhtä lääkettä vähennetään yliannostuksen puolelta sallittuun ja tämä lisätään. Eli mä alann syömään 3 erii masennuslääkettä ja 1 psyykelääkettä. Lääkäri tosin alkoi epäillä että mun kropassa on joku vialla, kun mieliala menee ylös alas. Jos mun lääkkeet ei imeydykään sellai kun pitäisi. Nyt joku voi sanoo että eihän ne imeydy kun oksennan. Aamulääkkeiden jälkeen en oksenna ainakaan 4 tuntiin ja pitäis mun mielestä siinä ajassa imeytyy ja iltalääkkeen jälkeen en oksenna ollenkaan. Olen sen tehnyt itelleni selvälsi. Mut mulla on foolihapon ja b12 vitskun puute ja joudun niitä purkista syömään ja sitten onn kalkkiakin jota syön purkista. Olen tätä aikaisemminkin epäillyt, siis tätä imeytymistä.

TÄnään on hiukan parempi päivä, vaikka raha-asiat ahdistaa. Sain yöllää nukuttuu 11 tuntia ja risat, sit otin tunnin päästä n. tunnin päikkärit. Ensi yönnä en varmaan nukukaan yhtään.

Huomenna täytyy soittaa yhteen paikkaan, yhdestä laskusta ja pyytää lykkäystä. Äiti sano että se on mahdollista. Näin saan ainakin ton lääkkeen hommattuu ja katotaan mitä vielä. Onneks kohta tulee lisää rahaa, lapsilisä. TÄ pennin pyöritys ei ole mitenkään kivaa ja mä en ole ostanut mitään ylimääräistä ja silti ei rahat riitä. Jos mä viime viikolla ostin 3 tarjouslankaa, ni se ei pitäisi näin taloutta horjuttaa, va nyt kun joutuu kaikki lääkkeet maksaa ja jne jne. Grr...

Pitäis puorii ja viipaloida pari pottua ja porkkanaa ruuaksi. En jaksa mitään niiden kanssa laittaa. Huomenna sitten jotain parempaa.

Mut nyt muihin juttuihin....

Tänään on ollut vaihteeksi huono päivä. Kaikki ahdistaa. Olen ahdistunut niistä eniten tällä hetkellä mistä tein ketjujakin ( terveydenhoito,vesi jne). En vain ole nähnyt tulevaisuutta enkä työtä jolla tulisi toimeen. Eihän noita ole muuallakaan maailmassa niinkuin täällä. Uskon vain huonoon tulevaisuuteen omalla kohdallani. Mun pään sisällä tulevaisuus on 1800 luvulla... ( suomen tulevaisuus)

Miten te näette tulevaisuuden ja nuo asioita siellä ?

Toivottavasti olo helpottaa😭😭😭

Jospa psyka auttaisi vähäksi aikaa (se on noin 1,5 vko päästä)

aava, en osaa sellai vielä huolestua. jos katon afrikan lapsii, tulee kyl olo että, entä jos tämä olisi suomessa. Olen oppinut elämään ilman sähköö ja vettä (mökillä), joten en ole niistä sellai riippuvainen. Terveydenhuollon tilanne on sit taas eri asia. Tuntuu että kaikki maksaa ja sitä rahaa ei sit taas mistään. Pitkät jonot on täällä ainakin tk:hon.
Toivottavasti tästä saa jotain selville tai joku ees ymmärtää jotain.

..
Aamulla äkkiä bussilla kaupunkiin, apteekkiin ja sieltä kotiin. Kotona lääkkeet naamaan ja voi että kun elämä "hymyilee". Just joo. Eka pilleri ei o tuonut kun voimattoman olon ja nälän. Noihan piti hitto VÄHENTÄÄ nälän tunnetta ja mä söin aamupalan ja nyt jo ruuan, tosin oksensin sen pois. Liian aikaisin, mun sisäiseen kellooni. Aamusta tai iltapäivästä oli sellainen jännä fiilis. Nyt on hiukan päätä kipee, mut voi johtuu univelastakin. Kyl mä huomenna otan pillerin taas. Saa nähä millainen olotila sitten tulee.

Juu ruuan tein ja heitin jauhelihan roskiin. Oli vissiin pilaantunut kun oli harmaa. Ei erottanut oliko paistettu tai ei. En riskeeraa. Pakkasesta samaa rää oleva liha kans roskiin. Äkkiä sit kaapista hernerokkapurkki ja tulille. Mut ahdistuksen sekin aiheutti.

Ulkona on kaamee keli. En tosiaan sinne mee!. Olen ihan fisusti täällä kotona lämpimässä.

Olen kyl todella väsynyt. Pitäisi varmaan mennä päivälevolle ennemmin ku yrittää väkisin.

tuntuu maailman lopulta, mun sisälläni. Kävin puntarilla ja olen tämän päivän aikana lihonnut 500g. Tiedän ja tiedostan ettei se ole paljoo, mut silti tunnen sisälläni että ne kaikki on nyt imeytynyt tuplaten muhun. Yritän nyt veen kanssa saada mahaani täytettyy, ettei tarvis syä, mut pakko mun on kai noi pari leipää syä, että jaksan nukkua.

Hei, Saloka!😍

Miten sitä joskus toisten mielestä pienistä jutuista menee ihan sekaisin.😑❓ Nyt olen jo vähän rauhoittunut tytön askartelun rikkomisestani, mutta kyllä se edelleen tuntuu kipeänä ahdistuksena. Haluaisin repiä itseni rikki kuten askartelu meni rikki. Tunnen kovaa syyllisyyttä. Paha mieli ja ahdistus... 😭

JP, *iso hali*

Jotenkin tein pullataikinan. Jalat on hyytelöä ja olo muutenkin heikko. Peruin ryhmän tänään, uskoo sit hoitaja jos uskoo. En uskalla lähtee näillä jaloin toiselle puolen kaupunkii, jos ei ne oikee tykkä ees pullataikinan sekoituksessa pitää.

Yö meni ihan ok. Aamulla näin taas exästä painajaisii. Miksi juuri hän?

Toinen pillerin otin aamusta. Vielä suostun jatkamaan. Maataan sitten koko viikonloppu, jos niin on.

Kiitos, Saloka, halista. Olen sen tarpeessa☺️❤️☺️

Mulla on mennyt ohi, mitä pillereitä nyt syöt ilmeisesti uutena lääkkeenä...?

Mä sain tänän tehtyä toimeentulotukihakemuksen KELAan. Onnittelen itseäni siitä.

Sunnuntaiksi voisi leipoa pullaa ja tehdä laskiaispullia!

Olo on tosi väsy, mut en saa nukuttuu. Olen puol 5 herännyt ja yrittänyt siitä asti keksii tekemistä. Laitoin chia-vanukkaan tulee ja sit olen sukkia neuloskellut.
Mahakin hiukan oireilee, heti aamusta.

Mitähän tästäkin päivästä tulee. Pakko ottaa päiväunet, heti kun pystyy.

Oon juonut melkein litran vettä jo, jossa oli aavistus sokeritonta mehua. Mehukin loppui. Olis rahaa, mut en jaksa lähtee yksin kauppaan.

Pelottaa että en pääse maanantaina ryhmään. Mittasin lämmönkin huvikseni kun on kumallinen olo ja pääkipee. Ei se ollu ku 36,7. Ei vakavaa. Ehkä tää on joko vierotusoireita essistä tai sitten uuden lääkkeen sivuoireita. Pitää vaan jotain keksii, miten sais olon ok. Jua pitää kun on kuuma koko ajan ja hikinen, ettei nestevajaus iske tähän vielä. Syödä pitäisi, mut mut... Oksentaa ei sais, mut en tiä miten ahista pääsis pois. Pitää varmaan päivällä vaa syö niin vähän ettei ahi iskisi.

JP, juu mulle otettiin lisää lääkettä kroppaan. Nyt syön 3 erii masennuslääkettä ja yhtä psyykelääkettä. Aamulla laskin että 7½ pilleriä aamusta vedän ja ensi ti puttoo toi puolikas pois. Tosin siinä on maitolääke, foolihappo myös. Mut muut taitaa olla noita masennus ja psyykelääkkeitä.

Olen saanut apk päälle. Saan puhdasta astiaa. Olen jopa syönyt aamupalan, vaikka se menikin puoleen päivään. Mut ei se ahdistanut. Mahtaako toi uusi lääke auttaa ahdistukseen.
Astianp. konetta kun tyhjensin, säikähin omia hiuksiani. Musta on muutenkin tullu herkkä ja sit musta tuntuu koko ajan että täällä kämpässä lymyää joku. Tiedän että se on harhaa ja siihen en lähde perään, mut en uskalla selkääni kääntää, kun on tunne että joku on selän takana.

Olen tossa lapasia neuloskellut. Nyt on varret neulottu. Tein hiukan pidemmät varret tällä kertaa. Nyt pääsen tekee kuvioneulosta kerroksittain. Muutenkin ajattelin tehä sen toisenlaisesti.

Hei, Saloka!😍 Mulla menee kahta masennuslääkettä ja kahta neuroleptia, joista toinen vaikuttaa myös masennukseen. Ja sitten kaikkea muuta. Vähän niinkuin sullakin.

Tyttö tuleekin jo aiemmin. Kiva. Vaikka mun päikkärit lyheni reilusti. Tuntuu lohdulliselta nähdä häntä, kun oma olo on sen verta huono. Jotenkin tuo hänen tulonsa ilahduttaa minua! Nyt en kaipa päivystykseen tai suljetulle. Ainakaan paljon...

mul on paska olla ja ketään läheinen ei siitä välitä. Kun kerroin, alko äiti ja tuttu heti valittaa omiaan. Ihan kun just nyt tarviin sitä heidän valitusta.

Olen taas oksentanut kasvojen ihon vereslihalle. En ymmärrä kun saan aina toisen puolen leuan ja alaposken rikki. No tarvii kivusta huolimatta rasvata sitä. Se kohta on niin kuivakin että rasvanen rasva imeyty melkein heti sisään. Harmi kun en voi tota rasvaa kauan käyttää, kun sit se taas tekee finnejä.

itkisin, jos pystyisin. riehuisin jos jaksaisin. Ahmisin jos kykenisin. Olen sidottuna ja näin on hyvä olla. Lääkkeet turruttanut kyyneleet pois silmistä, väsy vienyt jaksamisen nollaan ja ruuan vähyys estää ahminnan.

En usko siihen lääkkeeseen. En usko mihinkään, en enää itteenikään. Tiedänn millainen olen, olen lääkepöhnässä, muistihäiriöinen, oksenteleva äiti. Jolla on enää huominen aikaa olla edustuskuntoinen ja käyttäytyä kiltisti. Miten mä siihen pystyn? Lääkepöllys olenn niinn kauan kun lääkäri päättää mut pitää siinä, muisti katkeilee ja pitää olla lista joka asiassa, jos tarvii jotain muistaa. Olen viikon oksentanut melkein kaikki ruuat pois. Kaikki lämpimät ruuat. Iltapalan oon pystynyt pitää sisällä kun otan lääkkeet. Tänään aamupäivällä sain sen vanukkaan pysyy sisällä, mut se tuli 6-7 tunnin päästä pois toista kautta.
Suunnitelmani on tä: Lopetan oksentamisen (ei ole helppoo, mut pakko) ALan syömään pieniä annoksia, ettei maha täyty liikaa. Teen vaan herkkuruokia, mistä pidän. Otan lääkkeet listan mukaan. Yritän muistaa mitä mun pitää. Ei, ei tä onnistu...

taidan olla tosi ahdistunut ja sekaisin päästäni. Ehkä on parempi että lopetan tähän. Ei tästä tekstistä muutenkaan mitään selvää saa.

Saloka, piti ihan kirjautua sisään, että sain vastattua sinulle!☺️❤️☺️ Tuo suunnitelmasi, mitä tekisit kuulostikin liian hyvältä. Olisi vain ihanaa, jos sen pystyisit toteuttamaan! Mullakin on suunnitelmia, mutten pysty niitä toteuttamaan. Petyn itseeni. Inhoan itseäni. Haluaisin laihduttaa, mutta leivon pullaa, ja suunnitelen väliin vielä kermavaahtoa ja mantelimassaa... Hyi, minä!

Kävin torstaina labrassa. Muuten kohdallaan, mutta natrium edelleen alhaalla ja paastosokeri kymmenyksen liian korkea. Pitkäaikaissokeri ja rautakuurin jäljiltä hemoglobiini hyvät! Tosi hyvät! Ja niistä olen iloinen. Mutta tulee varmaan sokerirasituskoe taas etteen. On todennnäköistä, että sairastun kakkkostyypin diabetekseen. Sukurasite siihen niin kova. Liikkua pitäisi!

Parempaa päivää sinulle!🌻🙂🌻

JP, ihanaa kun jaksoit kirjoittaa. Sukurasitus mullakin on diabetekseen ja sokerit siinä 5 hujakoilla koko ajan. Välillä alle ja välillä yli. Mun isän perheessä veljellä oli ja isällä oli sokeritauti, muista en tiä. Tänään just puhuttiin tytön kanssa puhelimessa siitä. Sanoin hänelle että tarkkailen koko ajan häntä just sen vuoksi. Tyttö pelkää sitä "tautia" itelleen. TOivon että jos se tulis hänelle, ni hän olisi sit aikuinen ja omatoiminen jo. Että hän saisi nyt elää nuoren elämää.

Nä lääke arsenaalit on tosi kivoja. Rahaa palaa aina kivasti, vaikka kuinka olisi katto ja tunnukset kela kortissa. Kumpa joskus kehitettäis sellainen lääke, joka auttaisi kaikkeen.

...
Sain vihdoin laskut maksettuu. Olen niitä perjantaista tai oikeastaan torstaista asti pihdannut. Samalla annoin tytölle rahaa ruokaan. En vaan pääse kauppaan. En pääse ees roskii viemään. Kauhulla ootan huomista, kun tyttö tulee kotiin. Kuinka paljon se sanoo taas. Ei täällä sellaista siivoa ole, tiskit oon hoitanut ja pyykit, melkein.

Olo on tyhjä. Päässä on tyhjää. Söin tosi pahaa smoothieta vähän aikaa sitten. Siihen olis sokeria pitänyt laittaa. Oon juonut melkein litran teetä jo. Olen jotenkin väsynyt. Nukuin ihan hyvin viime yönnä ja nukuin pitkään. Vielä ei ole tuntemuksia tullu ja enkä o pelästynyt mitään.

Isä on mökillä aamulla kaatunut, liukastunut sisällä. Onneks ei ole mitään vakavaa käynyt. Ehdotin hänelle reino-tossuja tai jarrusukat jalkaan kun siellä kulkee.
Tyttö on tätinsä ja mumminsa kanssa shoppailu vaatteita ja sisustustavaraa. Tyttö muutenkin puhelimessa kuulosti iloiselta.

Olen kokoeillu kutoa lapasia, aina puikko silloin, puikko tällöin samalla hiihtoo kattonut. Tänään on varmaan hernekeittoo ruuaksi. Ei täällä oikee ole mitään muuta.

kävin ja sorruin kaupassa ostamaan 16 lankakerää, vaikka rahat on tiukassa, mut nyt saan jatkaa lapas urakkaa ihan huolella.

Kaupassa kävi ikävä tilanne. Mun vieressä kulkenut vanha mies lyyhistyi yks kaks. No meillä oli leipäkorit välissä. En jäänyt kattoo, mut kauempana käännyin ja näin että hän nousi ainakin puoliksi ylös jo. Ilmeisesti kiellettiin nousemasta. Mulle tuli ihan isä mieleen. Ainakin kun eilen kuulin äitiltä että isä ei kauan enää kävele. Sen kävely on niin epävarmaa ja huonoa jo.

huomenna pitäisi isän kans mennä sairaalalle. En yhtään tykkää, mut jonkun on pakko mennä. Pääsen sen jälkeen kotiin sit onneks.

Mun maha ei tykkää yhtään musta tai mistään ja se tekee mut heikoksi ja huonoksi oloksi. En tiä enää mitä tekisin sen kanssa. Viime viikolla pystyin oksentamaan ja syömään eikä maha ollu tälläinen. Nyt kun en ole lauantain jälkeen oksentanut, kun en niin paljoo syökään, ni sit ripuloin kaiken seuraavana päivänä pois. Kaikki. Ja jos se oliskin sellaista mut se on vettä. Tiedän tästä että mun kroppa alkaa menee tosi heikoksi tätä menoo ja kohta mä oon letkuissa sairaalassa, va siksi että mulla on joku nestevajaus tai aliravitsemus. Koko ajan tekee mieli lopettaa syöminen, kun ei syö niin ei tuu niin paljoo tavaraa. Mitään tarttuvaa tämä ei ole, sillä tyttö on vielä ihan ok. Enkä usko että tämä on noroo tai jotain sellaista.

Mä vaan tressaan itteni kipeeksi. Kun pääsen tästä pois, tulee mahakin normaaliksi. Vaikka mä en ite sitä tiedosta. Olen sunnuntain jälkeen ollu kamalan väsynyt, kipuinen. Ruokahalu kateissa, maha, paha olla. Nukun yöt ja aamut ja päivälläkin. Uni ei vaa tunnu riittävän ollenkaan.

Mun mieliala on aika maassa tällä hetkellä. Ootan huomista, kun saan olla vaan. Pelkään torstaita, kun tarvii jaksaa mennä ja perjantaita kun tarvis mennä kauppaan taas. Miten saan voimani niin että jaksan. Tiedän että mun on hyvä käydä ryhmässä ja mun pitäisi siellä käydä, mut... En tykkää tässä kunnossa käydä missään. Tässä kunnossa haluan va vaipua omaan maailmaan ja toivoo että tä menisi ohi. Mutta kun tämä ei mene ohi.

Olen väsynyt tällä hetkellä. Todella väsynyt. Olen voimaton. Ei jaksa ees kässäjuttuja. Mietin päiväunia, mut sekoittaako ne yöunet jos tähän aikaa. Olen äitin kanssa puhunut tänään tästä mun mahasta. Puhuin sunnuntainakin. En jaksa huolehtia tyttärestä niin kun pitää. En jaksa huolehtia mistään niin kun pitää. Olen voimaton. Taistelen tuulimyllyä vastaa.

Olo ei helpottanut se, että jouduin menee isän kanssa sairaalalle. Sehän piti olla ihan iisi keikka. Mennään uniapnealaitteen tarkastukseen ja jne. Isä pärjää ite. Mut sairaalaan tullessa ja taksista noustessa isä meinas lentää naamalleen. Vasen jalka jäi taksiin ja hän yritti tulla pois. Hoitajalla, isällä on ollut useita hengityskatkoja vuoden aikana. Hoitajan ilme oli pelokas, mut ei meille kertonut. Ehdotti isää osastolle joku päivä ja katotaan uusi parempi laite. Isä onneks suostui. Nyt ootellaan sit koska tulee kutsu. Kotiin tullessa meinasi käydä samalla tavalla taksissa, mut mä osasin ennakoida jo.
Matka oli raskas mulle. Henkisesti. Isä on tosi tärkee mulle ja rakas. En haluais luopuu hänestä, mut tiedän että joku päivä se tässä tulee, se puhelin tai ovikellon soitto. Haluaisin että isällä on vaan parempi olla, että kiut olisi pois tai jotain.

itken sisälläni, mut ulos en saa yhtääkään kyyneltä.

Taidan mennä maate.