Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.01.2017 klo 21:45

Voimia sulle, Saloka! Yritän jaksaa kirjoittaa enemmän, kunhan olen vähän pirteämpi. Nyt tulee liikaa kirjoitusvirheitä, enkä jaksa oikolukea tekstiäni enempää... Olet kuitenkin mielessäni! Tuntisinpa sut!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.01.2017 klo 16:48

Kiitos soroppi ja JP <3

Tyttö eilen taas alkoi itkee. Se on niin väsynyt henkisesti. Olen koko illan miettinyt, mitä teen ja minne sanoa ja jne. Kamalaa kattoa vierestä ku toisella sattuu ja hän itkee. Tänään hän meni urheasti kivuista huolimatta kouluun, mut heti meni särkylääkkeen hakemaan. Toisen annoksen 12-13 aikoihin ja sitten sanoin että tulee mun luvalla kotiin. Terkkari vaahtoo va omista lääkkeistä. Nyt hän yrittää nuokkarilla olla, mut tiedän että illalla itkua tulee taas.

Jaksoin tänään leipoo sämpylöitä hiukan. Äskön pesukone sammui ja pitäisi ne jaksaa laittaa kuivuu. Ruokaakin tarvis jossain vaiheessa tehä. En vaan henkisesti jaksa. Menisin nukkumaan, jos olisi uni, mut oon ihan loppu.

Eilen aloitin aili-lapasia tekee. Muistoksi mammasta, joka oli aili. Kuvio näytti vaikeelta, mut olikin helppo. Pitäisi vaan saada nalle-langalle tehtyy isompia lapasia. Voista mitä teen, tulee aika pienet, vaikka aikuisten ohjeella teenkin.

En jaksa enää... Tyttö on vkl:n kotona. Huomenna saa onneks nukkuu, vaikka olis koko päivän sängyssä. Silti en va jaksa.

Eilen olin ryhmässä ja koko meno ja tulo on ihan sumussa. Pelottavan sumussa.

Paha olla, mut en pystynyt oksentaa. Liian vähän juonut. huulet halkee ja ikenet on valkoiset. Nestevajautta varmaan. Miten jaksan ensi viikon. Miten jaksan ees tämän illan. Taidan mennä ottaa pesukoneesta virrat pois ja tyhjentää apk:n.

Anteeksi etten jaksa enempää kirjoittaa. Että en jaksa vastata soroppi ja JP. Voimia teille.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.01.2017 klo 21:22

Hei, Saloka!😍 Onko tytölläsi "vain" fyysisiä kipuja vai onko hän lisäksi ahdistunut tai masentunut tai jotain? Vai voiko niitä edes erottaaa toisistaan? Saako hän nukuttua kivuiltaan? Toivon hänelle helpotusta!

Sinä olet väsynyt. Ja minäkin olen. En ehkä niin väsynyt kuin sinä, mutta kuitenkin. Nukuin alkuillasta pari tuntia. Nyt tuntuu, että vähän jaksaa... Sain ommeltua jonkin verran. Olen siitä tyytyväinen. Valmistelen vielä ehkä jotain. Ommella en enää naapureiden takia uskalla... Tiskasinkin pienet tiskit.

Voimia sinulle ja tytölllesi!☺️❤️☺️

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 22.01.2017 klo 09:26

Hei saloka😍
Kuuntelen radiota ja sairastan, minulla on flunssa, eilen oli kuumetta ja kauhee nuha.
Kiva kuulla että sinä välität vielä tytöstäsi.😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.01.2017 klo 13:23

Jardin Prive kirjoitti 20.1.2017 21:22

Hei, Saloka!😍 Onko tytölläsi "vain" fyysisiä kipuja vai onko hän lisäksi ahdistunut tai masentunut tai jotain? Vai voiko niitä edes erottaaa toisistaan? Saako hän nukuttua kivuiltaan? Toivon hänelle helpotusta!

Sinä olet väsynyt. Ja minäkin olen. En ehkä niin väsynyt kuin sinä, mutta kuitenkin. Nukuin alkuillasta pari tuntia. Nyt tuntuu, että vähän jaksaa... Sain ommeltua jonkin verran. Olen siitä tyytyväinen. Valmistelen vielä ehkä jotain. Ommella en enää naapureiden takia uskalla... Tiskasinkin pienet tiskit.

Voimia sinulle ja tytölllesi!☺️❤️☺️

Hänellä on lonkat ja polvet kipeet. Eilen hän tuli illalla näyttää että on iho punainen ja alkoi lietsoo että hänellä on joku kuoleman tauti jota kukaan ei löydä. Todellisuudessa taitaa olla ihottuma kuivasta ihosta. Hänellä on masennus, mut en tiä kuinka vakava. Luulen tota ahdistusta myös, koska hän sanoo ettei jaksa enää ihmisii ja haluaa olla omissa jutuissa. Hän on samanlainen kun mä tällä hetkellä. Viihdymme omissa jutuissa tosi hyvin.

Kyl mä nukun suht hyvin, mut se ei tunnu riittävän. Ensi yönnä saan vähemmän unta ja koko viikko eteenpäin. Mut jaksaa jaksaa- huutaa päässäni.

Tyttö on täällä eilen taas siivonnut, kun mä lähin siskon kanssa mökin putkia kattoo. Sain hiukan irtiottoa kotoota, mut koko ajan ootin va, koska pääsen takasin kotiin.

Harmi Jaana, kun oot kipee. Mä olin viimeksi vuosi sitten flunssas tai influenssas. Oon tosi harvoin kipee ja silloin oon tosi kipee. Näitä pikku juttuja mulla on koko ajan. TOiottavasti parannut nopeasti ja pääset taas arjesta kiinni. Muista nyt levätä ja jua lämmintä.

Mun ranne on kipee. Liikaa käsitöitä tehtynä. Ei kestänyt näköjään. Nyt mietin, mitä mä tekisin, kun en niin paljoo voi kässäjuttuja tehä. Pulma, iso pulma. Tyttö sano eilen ettei tä o maailmanloppu, mut onhan se.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 22.01.2017 klo 15:04

Ei tartte saloka mitenkään erityisesti jaksaa vastata. Olennainen asia tässä viestittelyssä on ehkä se, et täällä ollaan ja susta välitetään ☺️❤️, vaikka siitä ei mitään erityisempää keskustelua syntyisikään.

Piti mun jotain kysyäkin; nimittäin, kun teet kuvioneuleella vaikka lapasia, teetkö niin että ylimääräiset langat kulkee koko ajan neuleen nurjalla puolella? Vai niin että kuvio on kokonaan lapasen selkäpuolella, ja joudut jotenkin kikkailemaan tai katkomaan lankoja joka kierroksella (en ole yhtään varma, mut mulla on sellainen käsitys että tota kuvioneuletyyliä sanotaan intarsiaksi)? Eka tyyli on musta helpompi mutta siinä on hankalaa pitää ylimääräinen lanka riittävän löysällä, ettei lapasesta tule liian tiukka.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.01.2017 klo 16:58

soroppi, aina yritän vastata. kuvioneule.. hmm.. mä oon 3 kertaa tehnyt kirjoneuletta. kaikilla kerroiilla se meni päin mäkeen. en vaan osaa kuljettaa sitä lankaa siellä takana. Ne jotkut viisaammat sanovat että n. 5 simukan jälkeen laittaa langatristiin tai sitten lopuksi päälle kirjoo silmukoita jäljentämällä. Tiedä sit. Osaako JP auttaa? Mä en o tehnyt kun oikeeta ja nurjaa. Tuntuu että noissa Aili-lapasissakin saan kiristettyy silmukat niin kireelle että koko pieneni.

..
Aamulla käytiin fysiossa. Sieltä kotiin ja soittorumba. Soitin tytön lääkärille ja hän laittoi kiireellisen lähetteen kirurgille. Soitin tukihenkilöä itelleni. Olen nukkunut 2-3 päikkärit. Neulonut uutta lapasta. Silti oon väsynyt.

Huomenna pitäisi aamusta mennä hoitajalle. Siellä yritän avata suunni ja sen tajuu että oon tosiaan väsynyt, vaikka nukun. Nukuttiin aamulla pommiinki.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 23.01.2017 klo 19:54

Hei, Saloka ja Soroppi!😍 Siis kuvioneuleesta... Minä kuljetan lankaa mukana. Ja kierrän langat toistensa ympäri 3-4 silmukan välein. Se on haastavaa. Siis, että tekee riittävän, muttei liian, löysää neuletta. En osaa enempää aiheesta...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.01.2017 klo 17:35

paha olo ja tekisi mielii oksentaa, mut en voi. Tyttö haalii lisää koulukavereita tänne.

Mieli on maassa, kun hoitaja on paska. Se kirjoittaa va positiivisia asioita kantaan, mut missä ne negat on? ihan ku mulla ei semmoisii olekaan. Mun vika on ku tyttöllä on kipuja, mun vika on hitto kaikki. Olen pelkkä ongelma pesä. Miksei mua sitten lopeteta. Annaéttaisiin semmoista lääkettä että henki pois.

Mulla on niin huono olla että miettisin, syönkö ruuan. Pakko mun oli. Luulin että pääsen oksentaa sen pois, mut en pääse. Nyt on vaan niellettävä ruoka koko ajan alaaspäin. Kyl tämä täs pikku hiljaa menee voiton puolelle. On tätä jo tunnin kestänyt.

kävin isääkin moikkaamassa. ihan hyvin hän jakseli siellä kotona.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.01.2017 klo 11:25

eilen puhuin melkein tunnin ystävän kanssa puhelimessa. oli yllätys että hän soitti mulle.

Eilen klo 19. aikoihin alakerta taas hermostu ja tuli potkii kunnolla meidän ovee. Onneks ovi toimii vielä. Äitini siitä kimpaantui ja hän sano että tänään mennään sinne kysyy, mitä hänellä on meitä vastaan. Ei me ees pidetty meteliä eilen. Teinejä oli 4 tytön huoneessa ja ne istui siellä ja pelasi pullon pyöritystä. Ihan ihme alakerta siellä.

TÄstä sitten tyttö sai pelkoreagtion ja sai joskus 4-5 aikoihin unen päästä kiinni. Aamu venyi niin että pääsi nyt vasta (2h) kouluun.

Ite oon niin väsy kun voi ihminen olla. Piti tänään leipää tehä, mut en mä mitään jaksa tehä. Kai tuolla pakkasessa on mulle leipää tarpeeksi, jos perjantaina sit tekisin leipää.

Huomenna tarvis aamulla lähtee ja mennä kympiks rt:lle. Sieltä sitten kässäryhmään. Raskas päivä siis eessä. Pitää ottaa reppu mukaan, että mahtuu kaikki tavarat mukaan.

Rupesin eilen miettii, kun näin että Timo T.A. Mikkonen on kuollu, että mitä jos isäkin kuolee. Sen sydän on kaput, keuhkot on kaput ja muistisairaus jyllää. Mitä sit jos se saa jonku sydänkohtauksen ja kuolee sinne kotiin, yksin. Isä on myös sairastanut ainakin yhden aivoinfaktin, sitä viime vuoden juttua ketään ei kerro, mikä oli. Mitä jos se saa infaktin taas aivoihin ja menee siinä. Pelkään tosiaan isän puolesta, mut samalla mussa on se puoli että kumpa se kävisi äkkiä ja nopeesti. Oon hiukan ristiriitainen. Isästä on tällä hetkellä va vaivaa. Se on kun pieni lapsi, joka tosin pärjää jotenkuten kotona yksin.

Tossa yksi päivä chatissä kerroin mun koulu pahoinpitelyistä. Jouduin erityiskouluun 2 luokalla. Siitä asti helvettini alkoi. Mua nimiteltiin ja kiusattiin. Hakattiin ja lyötiin. Milloin rautatuolilla huitastiin hampaat rikki tai potkittiin silmä mustaksi. Jäin 6:lla luokalla luokalle. Se oli virhe. Se luokka oli ihan kauhee. Mua "puukotettiin" kynällä käteen ja muuten kiusattiin. Siirryttiin yläasteelle ja se vasta menoa olikin. Silloin se oli melkein joka päiväistä ja välillä joka tunteista, kiusaamista. Yritin suojella vaan niskaani ja päätäni, ettei niihin osu. Aika usein luokan oppilaat laittoi luokan oven takalukkoon, ni ettei ope päässy sisälle. lopulta opettaja ei enää viittinyt takamusta nostaa opettajahuoneesta, mun kiusaamisen vuoksi. Oli helpompi antaa mua kiusata, kun puuttua ongelmalapsiin. Ainut mistä nauttisin koulussa oli puutyö- ja metallitunnit. Silloin oli "aseita" lähellä eikä mun lähelle uskaltanut ketään tulla. Myös liikuntatunnit, silloin kun pelattiin sählyy. Mut valittiin aina maaliin, kun olin ni hyvä siinä. Silloin annoin luvan kanssa niiden hakata. Milloin pallo osui mihinkin tai maila. Muistan kerran kun pallo osui korvaan. Olisin jatkanut, mut kentällä ne kiusaajat käski mennä hetkeks vaihtoon. Ei tämä kiusaaminen aina sisällä tapahtunut. Talvisin heitettiin lumipalloja, joissa oli jäätä. Muistan ainakin kerran saaneeni päähän lumipallon. Yks vuonna sit opettaja joutui sairaalaan leikkaukseen ja meille tuli siainen. Mulla ei oikee synkannut sen kanssa ja se kävikin käsiksi. Opettaja joutui muutaman vuoden päästä uudelleen leikkaukseenn ja meille kerrottiin siaisesta. Sanoin etten kouluun tuu, mut sit lopulta päätin yrittää. Tä sijainen alkoi ahdistaa mua. Otin tavarat ja lähin himaan. hetken päästä reksi soitti ja sano ettei se sijainen tuu enää.
Tästä päästiin sitten meijän ihanille luokkaretkille, jotka oli mulle painajaisii. Joka kerta mennen tullen mut hakattiin ja kiusattiin. Perillä ei ollut mitään ihanuutta enää keskittyy heurekan ihmeelliseen maailmaan ym.
Mä oon lintsannut koulusta, tunnustan. En vaan jaksanut sitä kiusaamista enää. Silti sain ihan hyvän päättötorkan koulusta.

Anteeksi että kirjoitin tämmöistä. Ei ketään varmaan kiinnosta eikä jaksa lukeakaan. Olen vaan niin väsy tähän kaikkeen. Taidan mennä lapasii neuloo tai nukkumaan sohvalle...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.01.2017 klo 16:05

juon tyhjään mahaan montain dewiä ja maha menee tietenkin siitä sekaisin. Mut en jaksa välittää. Maha kurnii ruokaa, mut mä vaan juon. Ihan ku ei ole aikaa tehä ruokaa.

Ravintoterppa loppui. Syön välillä ihan hyvin ja hän sano että kun muistaisin pitää niistä kiinni. Otettiin yksi päivä ja siinä oli 2000 kaloria. Mä hirvistysin ja aloin voimaan henkisesti pahoin. Miten olen pystynyt niin paljoo syömään. Ihan järkyttävän määrän. Olin silloin vielä syönyt ja herkutellun "rahkalla". Pääsenkö mä ikinä tästä syömishäiriöstä eroon.

Piti mennä ryhmään tänään, mut olin niin heikossa kunnossa, etten kykeny menee sinne. Tulin terpalta kotiin ja menin sänkyyn heti ja jaksoin 3 tunnin päästä vasta nousta. Sitten jaksoinkin pesukoneen laittaa päälle. Vielä kun jaksais ne pyykit laittaa kuivumaan ja tehä ruokaa. Onneksi tytölle kelpaa makaroni ja nugetit. Kävin kaupasta ostamassa itelleni nugetteja, kun äiti oli eilen ostanut vääriä. Vääriä siksi, että niissä oli maitoa tai ainakin saattoi olla. Katoin kanapihvejä kaupasta, mutta niissä oli aromina kerma. En uskaltanut ostaa. Saman firman nugeteissa ei ollu. Olis ollu ihanaa viikonloppuna herkutella pihvillä ja vaikka potulla ja sitten vaikka jotain kylmää kastiketta, jollen curry kastiketta tekis. Mut en jaksa tällä hetkellä tehä oikee ruokaa. Vaan mitä äkkiä saa ja mikä ei ole monimutkaista.

Huomenna voisi kokeilla, jos jaksais mennä tonne lähikauppaan. Sinne pääsis linja-autolla ovelta ovelle melkein. Se olis helppoa. Mulla on 25 euroo rahaa ja siellä on jotain tarjouksia. Banaanit euron kilo ja niitä täytyy ottaa 3 kiloo. ALan niitä sit mussuttaa. Tosin viisastuin, jos alkaa käymään ni että ne kypsyy liikaa ja niitä me ei syä, ni mä pakastan ne. Mulla on jo banaania pakkasessa. Helppo sitten sielä ottaa ja laittaa smoothieseen.

Nyt laitoin hoitajallekkin viestiä, etten jaksa enää. En sit tiä mitä se reagoi. Voi olla että lääkäri soittaa jossain vaiheessa ja kysyy miten mennä.

mut tällästä täällä tällä hetkellä. Se voi tunnin päästä olla jotain muuta.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 27.01.2017 klo 10:54

Hei saloka
Minä luin sinun kirjoituksesi koulukiusaamisesta. En koskaan ajatellut turvautua ruumiilliseen
väkivaltaan, eikä minulla ollut koskaan tarkoitus kiusata ketään, olin vain oma tempperamenttinen itseni. Muista suuttuneeni kiusaamisesta ja kurittaneeni muutamia ihmisiä ehkä turhan kovakouraisestikin, mutta yritin olla lyömättä ketään sen jälkeen kuin
5-6 vuotiaana löin ystävääni niin että hänen nenästänsä tuli verta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.01.2017 klo 12:12

kai parin tunnin yöunilla pärjää? Yö oli taas valvomista. Ekana nukuin 2 asti ihan hyvin. Sit alkoi valvominen ja lopulta aamulla sain nukuttuu muutaman tunnin. Katotaan kuinka kauan jaksan tänään sitten.

Laitoin tytön luokkikselle viestii. Saa nähä mitä se sanoo tai kirjoittaa.

Parin tunnin päästä pitäisi kauppaan jaksaa mennä. Ennemmin olisin kotona va, mut en voi. Meijän tarvii saada ruokaa kaupasta. Onneksi tänään ei tarvii ruokaa tehä.

Oon miettinyt hoitajan vaihtoa. Miten se onnistuu? Sit miettinyt sitä, miten se käy tuolla aika pienessä polissa. En haluais ite mennä hoitajalle sanomaan. Ja jos vaihdan, lopetan toisen ryhmänkin siihen, koska en taho nähdä sitä hoitajaa enää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.01.2017 klo 07:30

Hei, Saloka!😍

Jäin miettimään tuota alakertasi naapuria. Ei ihmiset toimi noin! Siis normaalit ja järkevät ihmiset! Meillä voitaisiin laittaa lappu alakertaan ilmoitustaululle tai postiluukusta, mutta ainakaan mulle tuotakaan ei ole tapahtunut, itse tosin joskus harkinnut. Ja pattereita voidaan hakata, mutta sekin vasta hiljaisuuden aikana! Ja harvoin siihenkään on tarvetta. Ja kyllä jos kerrostalossa asuu, on kestettävä normaalit ja vaikka vähän epänormaalimmatkin äänet naapurista. Enkä usko sinun tyttösi kanssa aiheuttavan sellaista häiriötä, että siitä pitäisi kimpaantua. Ei meillä kukaan tulisi hakkaamaan tai potkimaan ovea! Pitäisikö sun olla yhteydessä isännöitsijään? Jaksaisitko! Ei noin yksinkertaisesti saa tehdä!!! Kyllä muakin pelottaisi.

Heräsin ensin ennen kolmea. Valvoin useamman tunnin ja kävin vielä nukkumassa jonkun hetken. Nyt on olo taas ihan hyvä.

Miten sun mieliala? Voimia sinulle! Olet ajatuksissani!☺️❤️☺️

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 29.01.2017 klo 18:18

Mikä siinä hoitajassa on suututtanut sinut nyt noin paljon, saloka?