eilen puhuin melkein tunnin ystävän kanssa puhelimessa. oli yllätys että hän soitti mulle.
Eilen klo 19. aikoihin alakerta taas hermostu ja tuli potkii kunnolla meidän ovee. Onneks ovi toimii vielä. Äitini siitä kimpaantui ja hän sano että tänään mennään sinne kysyy, mitä hänellä on meitä vastaan. Ei me ees pidetty meteliä eilen. Teinejä oli 4 tytön huoneessa ja ne istui siellä ja pelasi pullon pyöritystä. Ihan ihme alakerta siellä.
TÄstä sitten tyttö sai pelkoreagtion ja sai joskus 4-5 aikoihin unen päästä kiinni. Aamu venyi niin että pääsi nyt vasta (2h) kouluun.
Ite oon niin väsy kun voi ihminen olla. Piti tänään leipää tehä, mut en mä mitään jaksa tehä. Kai tuolla pakkasessa on mulle leipää tarpeeksi, jos perjantaina sit tekisin leipää.
Huomenna tarvis aamulla lähtee ja mennä kympiks rt:lle. Sieltä sitten kässäryhmään. Raskas päivä siis eessä. Pitää ottaa reppu mukaan, että mahtuu kaikki tavarat mukaan.
Rupesin eilen miettii, kun näin että Timo T.A. Mikkonen on kuollu, että mitä jos isäkin kuolee. Sen sydän on kaput, keuhkot on kaput ja muistisairaus jyllää. Mitä sit jos se saa jonku sydänkohtauksen ja kuolee sinne kotiin, yksin. Isä on myös sairastanut ainakin yhden aivoinfaktin, sitä viime vuoden juttua ketään ei kerro, mikä oli. Mitä jos se saa infaktin taas aivoihin ja menee siinä. Pelkään tosiaan isän puolesta, mut samalla mussa on se puoli että kumpa se kävisi äkkiä ja nopeesti. Oon hiukan ristiriitainen. Isästä on tällä hetkellä va vaivaa. Se on kun pieni lapsi, joka tosin pärjää jotenkuten kotona yksin.
Tossa yksi päivä chatissä kerroin mun koulu pahoinpitelyistä. Jouduin erityiskouluun 2 luokalla. Siitä asti helvettini alkoi. Mua nimiteltiin ja kiusattiin. Hakattiin ja lyötiin. Milloin rautatuolilla huitastiin hampaat rikki tai potkittiin silmä mustaksi. Jäin 6:lla luokalla luokalle. Se oli virhe. Se luokka oli ihan kauhee. Mua "puukotettiin" kynällä käteen ja muuten kiusattiin. Siirryttiin yläasteelle ja se vasta menoa olikin. Silloin se oli melkein joka päiväistä ja välillä joka tunteista, kiusaamista. Yritin suojella vaan niskaani ja päätäni, ettei niihin osu. Aika usein luokan oppilaat laittoi luokan oven takalukkoon, ni ettei ope päässy sisälle. lopulta opettaja ei enää viittinyt takamusta nostaa opettajahuoneesta, mun kiusaamisen vuoksi. Oli helpompi antaa mua kiusata, kun puuttua ongelmalapsiin. Ainut mistä nauttisin koulussa oli puutyö- ja metallitunnit. Silloin oli "aseita" lähellä eikä mun lähelle uskaltanut ketään tulla. Myös liikuntatunnit, silloin kun pelattiin sählyy. Mut valittiin aina maaliin, kun olin ni hyvä siinä. Silloin annoin luvan kanssa niiden hakata. Milloin pallo osui mihinkin tai maila. Muistan kerran kun pallo osui korvaan. Olisin jatkanut, mut kentällä ne kiusaajat käski mennä hetkeks vaihtoon. Ei tämä kiusaaminen aina sisällä tapahtunut. Talvisin heitettiin lumipalloja, joissa oli jäätä. Muistan ainakin kerran saaneeni päähän lumipallon. Yks vuonna sit opettaja joutui sairaalaan leikkaukseen ja meille tuli siainen. Mulla ei oikee synkannut sen kanssa ja se kävikin käsiksi. Opettaja joutui muutaman vuoden päästä uudelleen leikkaukseenn ja meille kerrottiin siaisesta. Sanoin etten kouluun tuu, mut sit lopulta päätin yrittää. Tä sijainen alkoi ahdistaa mua. Otin tavarat ja lähin himaan. hetken päästä reksi soitti ja sano ettei se sijainen tuu enää.
Tästä päästiin sitten meijän ihanille luokkaretkille, jotka oli mulle painajaisii. Joka kerta mennen tullen mut hakattiin ja kiusattiin. Perillä ei ollut mitään ihanuutta enää keskittyy heurekan ihmeelliseen maailmaan ym.
Mä oon lintsannut koulusta, tunnustan. En vaan jaksanut sitä kiusaamista enää. Silti sain ihan hyvän päättötorkan koulusta.
Anteeksi että kirjoitin tämmöistä. Ei ketään varmaan kiinnosta eikä jaksa lukeakaan. Olen vaan niin väsy tähän kaikkeen. Taidan mennä lapasii neuloo tai nukkumaan sohvalle...