Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.01.2017 klo 11:22

JP ☺️❤️☺️
Jaksoin suorittaa kaikki työt tai menot mitä kaupungilla pitikin. Kotona olinkin sit niin poikki ja hikinen että lysähin sohvalle.

Tein pitkästä aikaa ns. aamupalaksi smoothien. (soijaprotskuu, kaakaonibsejä, spelttimustikkaa, mansikkaa, banaania ja soijamaitoo). Aloitin myös ruokapäiväkirjan täyttämisen. Saa nähä koska se alkaa ahdistamaan niin että alan ahmii tai sitten jotain muuta. EIlen oli pitkästä aikaa sellainen ilta, etten oksentanut kun olin yksin. TÄnään tulee 6 päivä kun en ole oksentanut. Tämä kl on koitinkivi, kun olen yksin taas sunnuntaihin asti.

Yö meni taas valvoessa. Valvoin varmaan 6-7 asti ja sitten nukuin muutaman tunnin. Kohta oon varmaan tätä menoo psykoosissa, kun en sellai tunne itteäni äsyneeksi. Teen sen huomion vaan silmistä ja niiden kipeydestä. Mä ite voisin menn eteenpäin ku tuulispää.

Herkuttelin eilen minttusuklaala. Punnitse &säästä kaupassa on maidotonta suklaata, vaikka siitä joutuu pulittaa maltaita, ni on se sen färtti että maha ei tuu kipeeksi.

TÄnään on kai ajatus vaan että teen kässäjuttuja niin paljon kun jaksan ja lepään. Laitoin astianp. koneen päälle jo pidemmälle ohjelmalle. Pyykit pitäisi kaappiin saada, mut voi olla etten jaksa niitä tänään laittaa. Ruuaksi olis pyttipannua taas. Se oli eilen niin hyvää pitkästä aikaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.01.2017 klo 12:49

yö meni paljon paremmin, mitä aikoihin. Mut onko tämä vaan yksi yö tai joko mulla alkaa korjaantuu unirytmi. Pelkään niin sossun palaveriä ja sitä että mut passitetaan osastolle. Sossu voi meinaan tehä sen. Mut voin ihan hyvin. Tai ainakin niin ite uskottelen itelleni.

Eilen murtui oksentaminenkin. Menin syömään liikaa ja sitten lopun tiedättekin jo. Olis pitänyt tehä hiukan vähemmän, mut kun ei sitä oikee pystynyt kattoo, paljonko teki ja sit lautasella oli aika kasa. Olisi pitänyt heittää roskiin, mut mä lappasin vaan suuhuni.

Päiväkirja näytti hirvee määrän syömisii eiliseltä. TÄnään ei ole sit ku teetä juotu. En ees smoothieta tehnyt. Ei tee oikee mieli syä mitään, jua vaan.

Pitäisi aloittaa yhet sukat, että saan maanantaina ryhmässä tehtyy jotain. Olen vielä menossa ryhmään. Yritän olla siellä sen 2 tuntia ja istua. Siksi mun piti ottaa joku ovela lanka, mitä en o ikinä käyttänyt. NÄin mielenkiinto säilyy ja murheet unohtuu. toivotaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.01.2017 klo 16:20

onko mitään järkee enää tännekään kirjoittaa. Onko tässä elämässä enää mitään järkee. Teen vähillä unill töitä ja hoidan hommat. Yritän oll jaksava ja jne. Pelottaa ensi maanantai. Entä jos silloin ei tulekaan mitään järkee mihinkään. Jos joudun jatkaa näin. En taho soittaa hoitajalle, en laittaa ees viestii. En taho olla yhteydessä lääkäriin. Pelottaa ihmiset, pelottaa jaksaminen.

Raahautusin aamusta, huonon yön jälkeen (meillä hakattiin ovi melkein sisälle 23.30), ryhmään. Siellä iloinen pirteä ohjaaja toivotti tervetulleeksi ja samalla hyvät uudet vuodet. Oli ihanaa huomata että kaivattu oli. Muuten olin ja kärsisin. Yritin tehä kässätyötä, mut ei siitä mitään tullu. Purkasin lankaa kerästä ja laitoin kerälle takasin. Puhuin ystäväni kanssa niitä näitä. Olo oli tosi väsy ja jaksamaton.

Sieltä menin huoltoasemalle ja sisällä liukastuin ja löin polveni betonilattiaan vauhdilla. En jaksanut ees kiinnittää huomioo ja hiukan aikaa se kipuili ja sit loppui. Siihen ei ole vieläkään mustelmaa oikee tullu, taitaa olla luussa joku mustelma ku antaa iho sähköä kun koskee. Kai se sit joskus paranee.

Kotiin kun pääsin, lepäilin ja soitin isännöitsijälle taas. Ihan turha soitto oli. Ei se mitään tee. Pitää varmaan alkaa kattoo jostain uutta kämppää. Samalla huomasin että äiti on yöllä riehunut facessa tästä yöriehujasta. TOivon ettei hän ole liikaa riehunut yhdellä sivulla. Äiti pelkää, mä pelkään ja tyttö pelkää. Koska tulee ovesta sisään. Tyttö oli koko yön pelännyt että joku murtautuu ja vvarastaa meiltä kaikki.

Sain makaronilaatikon tehtyy. Siihen meni 2 tuntia. EI järin nopee ruoka, ainakaan kun muistaa laittaa väärän hellan päälle. Nyt meillä on ehkä ke asti ruokaa. TOivon että maku olisi ihan hyvä. Toivottavasti siitä ei tullu kovaa.

SIlmät tuntuu menevän kiinni, ei muuta kun montain dewiä naamaan lisää. TÄmän päivän ruokapäiväkirjassa on vaan tota juomaa. Mitään en ole syönyt enkä muuta juonut. Maha on sekaisin kun tyhjään mahaan juon, mut en jaksa enää välittää. Pakko saada kofeiinia. Kohta vois mennä laatikkoo hakemaan, mut jaksanko kävellä enää keittiöön ja jaksanko syä sitä ruokaa.

Aamulääkkeet jätin ottamatta. Tiedostan sen. Olen masentunut, väsynyt, epätoivoinen. Haluaisin rauhaa. Haluaisin hakata päätäni seinään tai hypätä parvekkeelta alas. En jaksa enää. En jaksa huolehtia ittestäni enää. Tytön tarpeet huolehdin. Hän on mulle tosi rakas.

Taidan kömpii sohvan nurkkaan ja alkaa kattoo telkkaa. Kai mä joskus syön, että pitkitän taas tätä paskaa eloa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.01.2017 klo 10:08

söin eilen vaa 2 annosta makaronilaatikkoo, saa nähä miten tänään menee. Mieli on tosi väsy, vaikka sain aamulla nukkuu ja yölläkin. Ei oikein jaksa ajatella eikä muutakaan. Tyttö on kotona, kun ei pääse taas sängystä kivuilta ylös. Eilen illalla jo itki kivusta. Kumpa mä voisin ottaa noi kivut ja näin sais tyttö elää kivutonta elämää.

TÄnään ajattelin siivota, mut ehkä se jää. En tiä, mut jotenkin on veto poissa. Kiinnostus nolla. Ehkä jos pakolla tekee, ni onnistuisi, mut en mä taida jaksaa. Täytyy kattoo.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.01.2017 klo 15:04

en jaksa kiinnostua mistään oikee. Teen ropottina asioita eteenpäin. Yritän parhaani, mut aina sekään ei riitä. On oltava luova ja jne.

Äiti imuroi täällä. Olen jo aamupäivällä ennen kun äitin kanssa kauppaan lähdettiin siivoillut ptt:n kanssa. Nyt siivoamme loput. En jaksa yksin siivota. Nytkin äiti
imuroi ja mä keräsin pyykit narulta ja viikkasin. Ootan että pääsen viemään ne kaappiin.

EIlen tein nopeesti jauhelihakeittoo, sitä saa tänäänkin vielä syä. Löysin kaupasta kasvisranuja ja ostin kokeeksi yhen pussin. Rahaa ei ole kehuttavasti. Olen korviani myöten veloissa tytölle ja siskolle. Onneks ulosotto ei niistä tuu. Maksan kun voin, tyyliin.

Äiti sitten ennen lähtöö hajotti mun hattutelineen. Kivaa.

Niin äiti tossa lähti Sai siivottuu ja lähti pois. Pyykit sain pestyy, vielä ku jaksais ne kuivuu laittaa. Tiskikone on päällä ja saamme puhdasta astiaa. Jännitän minkälaisena mun juomapullo tulee tiskikoneessa.

Tytön pitäisi tulla koulusta. Huomenna hän menee telkkariin. Saan ite hengähtää hiukan ja hän saa laatuaikaa tätinsä kanssa.

Yöt mulla menee jotenkuten. Joskus paremmin ja joskus huonommin. Vaikka millaisia yöt on, olen silti kuoleman väsy. Ainakin jos olen päivisin jotain tehnyt.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 13.01.2017 klo 15:15

Hei saloka.
Hyvää viikonvaihdetta.
Olen nyt lukenut kaikkiaan kohta 14 historiallista romaania kirjahyllystäni, vielä on muutamia
jäljellä, mutta tuntuu ettei se riitä, kohta menen taas kirjastoon katsomaan romaaneja, ja
luulen että kaipaan jo nykypäivääni.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.01.2017 klo 13:07

Jaana, ihanaa että sulla on lukemisharrastus. Mä en jaksa lukea.

.-..
Tällä kertaa tuli ovesta lappu ja kiellettiin kävelemästä kotona tai ainakin varovasti kävelee. Ei me mitään norsuja olla, vaikka itellä onkin ylipainoa. Mut nyt sit mietin, mitä toi alakerta seuraavaksi tahtoo. ALan ettii isännöitsijän sähköpostii ja kirjoitan sille tällä kertaa. En jaksa soittaa.

tyttö tekee lähtöä tvof-lähetykseen. saan ite olla yksin muutaman tunnin.

Sain suihkussa käytyy. Eiliset pyykit on vielä koneessa, märkänä. Olen unohtanut ne eilen. Teon riisipuuron aamusta. Söin ja tulin ihan täyteen. Olo on tosi vsynyt. Kaipa tämä tässä menee...

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 15.01.2017 klo 11:45

Onpas sulla tarkkakorvainen naapuri, jos ottaa edestakaisin kävelystäkin herneen nenäänsä! Ehkä se tykkää pitää herneitä siellä? Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta käytökseltä, vaikka kyllähän niihin naapuri-kauhutarinoihin törmää aina silloin tällöin.

Kuulostat saloka kyllä tosi väsyneeltä sen perusteella mitä tänne kirjoittelet.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.01.2017 klo 11:11

soroppi, joo, Ne ottaa nä vauva ajat ihan kirjaimellisesti ja pitää lapsia silkkihansikkailla. No jaa, antaa hänen olla. toivon että jättäisi meidät rauhaan.

Juu mä olen vväsynyt. yritän jotenkin vaan jaksaa tämänkin ajan yli, toivoen etten tekisi mitään tyhmää. Se tässä on, ku tämä ei mene nukkumalla ohi. En tiä millä tämä menisi ohi sitten.

Perhetyö loppui. Ollaan kai melkein normaaleja ihmisiä sitten. Ens viikolla loppuu ehkä lasteensuojelu. Tytön asiat on niin hyvin, vaikka mun ei oliskaan. Mun on va jaksettava eteenpäin. Mun pitäisi soittaa pariin paikkaan, mut en millään jaksais. Jos huomenna sitten. Tänään en jaksa. Tänään olen vaan ja kerään voimia että saisin ruuan tehtyy ajallaan.

Parit sukat on tehtynä. Aloitin lapasia tekee. Rivi silloin, rii tolloin. Aloitin nyt jo tekee siskonpojalle lahjoja, jollei mua olekaan loppu uodesta enää. Ajattelin jopa paketoida ne jo.

Tyttö näkee päältä ettei kaikki o ok. Hän sanoo että "jos" joudun sairaalaan. Hän tietää että se on koko ajan oven takana, mut mä tappelen vastaan. En taho. Ei ne mua voi hoitaa. Ei ketään voi. Olen yksin, omieni ongelmieni kanssa. Haluaisin heittäytyy vaan lattialle ja saada itkupotkuraivarin, mut ei riitä voimia siihen.

Olen reilu viikon pitänyt ruokapäiväkirjaa. Mulla on tollainen a4 kokoinen vihko jossa on ruudut. Yhdelle sivulle mahtuu juomineen päivineen 3 päivää. Syön edelleen siis vähän. En jaksa huolehtia siitä. Sossu sano että syön ihan hyvin. Tiedän että rt on toista mieltä.

Haluan nukkuu. Nukkuu läpi loppu elämän. Kumpa ees itku tulisi, mut ei niin ei. Jos ottaisin ja lähtisin jo jonnekkin kauas, mut en ikinä palaisi. Voisinko vaan mennä. Kävelisin vaikka moottoritietä niin kauan ku joku veisi pois.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.01.2017 klo 16:45

tyttö saanut matikan testissä 10 ja ollaan ihan ihmeissään. Jotain iloa hänenkin päivään ja koulunkäyntiin. Kivun keskelle.

Sain vanhempien tulostimen toimimaan. Sitä oli muut yrittäneet ja mä vasta sain sen toimii. Jotenkin on sellainen voittaja-fiilis.

Voittaja fiilis on siitäkin kun viikossa taisin tehä miesten sukat ja aikuisten lapaset. Tais sittenkin olla 2 viikkoa, mut kumminkin. tai oliko se maanantaina tuli viikko täyteen tai tänään. En muista enää. Mut kumminkin. TÄnään sit päätin 3t lapaset. Löysin korista 2t valmiit lapaset. Ai ni, olen tässä muutaman päivän aikana virkannut vielä 2teen kuulokkeeseen suojan.

Nyt oon jätskin ansainnut.

Olo on tosi väsy. Voisin mennä ihan hyvin nukkumaan....

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 17.01.2017 klo 21:05

En nyt osaa saloka oikein sanoa mitään lohduttavaa, mutta lähetän sulle halauksen, jos huolit. ☺️❤️ Päivä kerrallaan, sen enempää ei tartte jaksaa.

Jos saa sorkkia hankalia asioita, miksi olet niin varma etteivät ne sairaalassa pystyisi sinua auttamaan? Mihin liittyy ettet haluaisi mennä sinne?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.01.2017 klo 13:57

Soroppi. Kiitos. Ei mua oteta osastolle. Olen liian hyvässä kunnossa. näin lääkäri on sanonut mulle ja mä annan asian olla sitten. yritän va taistella tämän väsymyksen ja kaikkian keskellä.

..
Tulin tunti sitten kaupungilta ja laitoin heti pesukoneen päälle. Äiti jo kysy onko astiat pesussa. Ihan ku mä olisin joku duracell. Piti tänään soittaa pariin paikkaanki, mut en enää jaksa. Voimat on loppu, ku maha oireilee taas. Jouduin laittaa hoitajalle viestii, että yritän huomenna mennä ryhmään, mut maha on erii mieltä tällä hetkellä. Hakkaisin päätäni seinään, mut muutenkin päästä heittää.

Miten mä jaksan enää tätä?

pitäisikö ottaa pikku päivkkärit ja toivoa että se auttaisi jaksamaan laittamaan ees pyykit kuivuu, sillä tällä hetkellä en jaksa ees sitä tehä.

Ostin kaupungista tytölle 7 putkiloo akryylivärejä. Palkinnoksi 10 numerosta. Saa nähä onko tyttö ees iloinen asiasta tai väreistä. En jaksa välittää.

Mut nyt päikylle...

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 18.01.2017 klo 15:22

Minä olin päikkäreillä. Nyt laitan ruokaa, on perunat kiehumassa.

Kiva kuulla että tyttösi pärjää koulussa, ja mukavaa että muistat häntä.
Itse olet kovin väsynyt, jaksatko tehdä kotitöitäsi. Onko äitisi käynyt auttamassa.
Oletko vielä käynyt ravintoterapiassa.
Ei kun hyvää jatkoa.😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.01.2017 klo 19:20

jaana6 kirjoitti 18.1.2017 15:22

Minä olin päikkäreillä. Nyt laitan ruokaa, on perunat kiehumassa.

Kiva kuulla että tyttösi pärjää koulussa, ja mukavaa että muistat häntä.
Itse olet kovin väsynyt, jaksatko tehdä kotitöitäsi. Onko äitisi käynyt auttamassa.
Oletko vielä käynyt ravintoterapiassa.
Ei kun hyvää jatkoa.😍

kyl mä aina silloin tällöin jaksan tehä jotain kotitöitä, mut niissä kestää. Äiti tulee aina välillä auttamaan ja sit välillä imuroidaan täällä ym.
Mulla on ensi viikolla rt tapaaminen. Kauhulla meen sinne taas, mitä se sanoo kun näytän tota päivistä. Saan varmaan kaikesta huolimatta nuhteita.

Jaksoin sit vihdoin laittaa pyykitkin kuivuu ja sain tiskikoneenkin päälle. Tämän päivän työt tehty ja kohta pääsee kutimen ääreen.

Hyvää yötä

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 19.01.2017 klo 17:18

Ai, nyt vasta hoksasin että se oli matikka missä sun tyttösi oli pärjännyt hienosti. Vähänkö kivaa, mäkin tykkään matikasta.

Tsemppiä ensi viikon rt:lle. Olen ihan varma että se ei tarkoita sulle pahaa oloa aiheuttaa, vaikka toki se voi ikävää palautetta antaa jos on susta huolissaan. (Niin mäkin! Mutta toivottavasti en anna kovin usein sulle ikävää palautetta. 🙂 )

Hyvää yötä! 🙂🌻