Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 10.12.2016 klo 12:03

Heippa saloka!
Kivaa kuulla että muillakin jää välillä suihkukertojen väliin aikaa. 🙂 Mä käyn kyllä suihkussa melkein päivittäin, mut hiuksia en jaksa pestä kovin usein. Laitan ne vaan ponnarille tai letille sitten kun likaantuvat, niin eivät rasvaiset hiukset roiku naamalla.

Minulla ei ole kovin kummoisia joululahjasuunnitelmia. Veljelle lupasin villasukat. Äidille sanoin kyllä eilen puhelimessa että menen sinne jouluna, joten ehkä voin ajatuksen tasolla ajatella että se on joululahja vanhemmille (?), kun jossain vaiheessa oli sellainen olo etten jaksa/halua mennä sinne. Poikaystävälle lupasin antaa yksiä kirjoja pitkäaikaislainaan (käytännössä varmaan loputtomiin, jos pysytään yhdessä tai en itse niitä tartte), mut pitäisi kaivella kaappeja ja etsiä mihinköhän ne ovat menneetkään.

Miten aiotte tytön kanssa viettää joulua?

Toivon sulle mukavaa viikonloppua. 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.12.2016 klo 13:46

Mulla on paha olla. Äiti soitti ja sano että sisko on vienny isän päikkyyn. Isä on sekaisin ku seinäkello. Kuulemma joko sydämes jotain tai aivoissa. TÄtäkö meidän joulu tulee siis olemaan. Mitään muuta en joululahjaksi halua, kun että isä selvii. Pahalta merkit viittaa että on aivoissa jotain. En osaa tehä mitään. Otin ton pöytäliinan eteeni ja piti sitä tehä, mut ei onnistunut. Päätä sattuu, hikoiluttaa ja on kylmä. Ahdistaa.. Masentaa. Mitään muuta ei ole pään päällä kun isä ja pelko että menetän hänet nyt. Että nyt on se hetki että hän ei enää pärjää kotona yksin, vaan joutuu laitokseen. Olen yrittänyt siskon kanssa puhua, mut ennemmin se oli että hän puhui ja mä kuuntelin ja halusin lopettaa puhelun. Samoin kävi tutun kanssa. Mulla on tosi iso pelko että menetän nyt isän kokonaan.

Anteeksi tälläinen viesti. EN tiä mihin kirjoittaa ja mihin saisin "yhteyden" johonkin. Pelkään niin hemmetisti. Äiti soittaa klo 15 paikkeilla sairaalaan ja kysyy mitä on selvvinnyt. Katson 5 minuutin välein kelloa. Toi kellon ääni porautuu mun aivoihin. Se tekee taas pääkipua ja tuntuu että aivot räjähtää ihan kohta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.12.2016 klo 10:37

Soroppi. Mä en tiä meidän joulusta vielä mitään. Tyttö menee kirkkoon ainakin tätinsä kanssa. Muuten kaikki on avoinna.

****
Isä vieläkin sekaisin, mut turvassa osastolla. Se et jääkö hän tällaiseksi, ei tiedä. Mut raskasta se tulee meille sit olemaan.

Oon viime yönnä nukkunu huonosti ja miettinyt asioita. Ei ihme et tyttö reagoi.

Tänään tarvii ne piparit tehdä. Tyttö lähtee ehkä ensi yöksi mummille.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 11.12.2016 klo 11:58

Hei saloka
Minun pitää siivota, kumpa viitsisin aloittaa.😍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.12.2016 klo 13:04

Hei, Saloka!😍

Toivottavasti isäsi toipuu vielä!

On tässä kaksi, minä ja sinä, syömishäiriöistä. Upeaa, että söit paljon joulutorttuja. Minä leivoin niitä tässä joku päivä. Taikinaa pitää ostaa taas pakastimeen. Ja luumusosetta kaappiin...

Joko sait heijastinlapaset valmiiksi? Mitä tykkäät lankojen päättelemisestä? Musta se on tylsää hommaa. Mietin jo kirjoneulesukkieni päättelemistä. En osaa edes oikealla tavalla päätellä lankoja... Pitäisi saada siihen opastusta...

Voimia sinulle!☺️❤️☺️

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 11.12.2016 klo 13:23

Halaus sulle saloka! Hirveä tilanne, kun murheet kasautuu toistensa päälle. ☹️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.12.2016 klo 16:33

jaana6 kirjoitti 11.12.2016 11:58

Hei saloka
Minun pitää siivota, kumpa viitsisin aloittaa.😍

siivota täälläkin pitäisi. Ehkä otan huomenna jätesäkin ja kerään siihen kaikki roskat suoraan. Tossa sängyn vieressä on oikee kaatopaikka, oon siihen heittänyt astiat ja roskat aina ku käytän. Ei vaan jotenkin jaksa panostaa nyt mihinkään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.12.2016 klo 16:45

JP, juu oon torttuja syönyt niin paljon että maha ihan ärtynyt. Onneksi niitä ei enää ole. Ei oikee tykkää maha tosta luumusta nököjään.
Sain heijastinlapaset valmiiksi ja aloin tekee siskolle pipoa, mut lanka loppuu kesken. Pyysin äitiltä lisää heijastinlankaa. Laitan noitten lapasten kuvat kun saan kuvattuu ja pääteltyy. Mä en tosiaan tykkää päättelystä, ainakaan en sormien päistä tai ne loppulankojen päättely. Mahtaako kukaan tajuta 😀

Soroppi, Meillä on niin totuttu tähän jo. Meidän elämä on niin hektistä. Jollei isä niin joku on jollai tavalla jossain kunnossa. Nyt vaan tämä isän sekavuus on ihmettelyn aihe joka puolella. Kuuluuko se muistisairauteen, mut ei se yleensä yhdessä yössä kehity noin pahaksi. Mun vaan pitäisi osata relata nyt, mut en osaa. Pelkään joka hetki että isä kuolee nyt. Että sillä on aivoissa joko vuoto tai infakti, eikä kukaan pysty enää auttaa.

***
Tekee mieli oksentaa, mut en voi ku tyttö on kotona. Tekisi mieli ahmii ja sit oksentaa ne pois. En uskalla mitään syä, kun tuntuu etten antsaitse sitä. Rankaisen itteäni paastolla. Tosin olen juonut kyl. Sekin tuntuu kielletyltä.

tein tytölle purkkihernaria. hyi mua.

Onneksi tyttö jaksaa olla iloinen, vaikka omassa "yksiössä" onkin. Ei olla paljoo tänään nähty. Tosin mä nukahin tossa hetkeksi. Sekin tuntuu kielletyltä. Kaikki tuntuu kielletyltä. Sanat ei taivu pääni sisällä ja virheitä tulee.

Taidan ottaa ton viimisen lankakerän ja neuloa sen tohon pipoon. Ei se riitä, mut toivon että äiti antaa lisää lankaa.

Tämän viikonlopun saldo, 3t lapaset pois puikoilta. Aika hyvin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.12.2016 klo 10:32

sain eilen sen piponkin valmiiksi, mut kyl oli kädet kipeet. Tänään pitää kattoo, onko siskonpojalle sukkia, vai tarviiko mun alkaa niitä vielä tekee. Mahanko ehtii viikossa tekee? Langoista ei kyl ole puutetta. Pitäisi varmaan alkaa ottaa urakaksi tehä miesten sukkia enemmän. Isä ainakin tykkäs sukista ja nytkin ne on hänellä sairaalassa mukana. Ja jos teen siskonpojalle niitä sukkia. muita miehii mulla ei olekaan sitten.

Eilen illalla tai yöllä miettisin lanssin soittoo, kun sydän hakkasi ja rintaa ja selkäpuolta sattui todella pahasti. Onhan mulla ollut noita rintakipuja ja kipuja samassa kohtaa selkäpuolen, mut en välitä niistä ennen kun oon jalat ojossa. (olenko nainen tai mies 😐) Mun pitäisi varmaan niistä sanoo psykalle, mut en uskalla. tosin yhdistän ne lääkkeen nostoon joka loppuu tänäään. huomenna enn enää ota.

Tänään aamusta kun menin radion pistää päälle, pimeni silmät täysin. Sitä kesti niin kauan että aloin ajattelee jo että tuleeko näkö takas tai lähteekö jalat alta. Onneks näkö sit palautui.

Näistä ongelmista ja perhetilanteen vuoksi en lähtenyt ryhmään.

Tänään täytyy ottaa pussi ja kerätä roskat tosta "kaato" paikasta. Sit tiskit laittaa koneeseen. Se piparitaikina oottaa vieläkin jääkaapissa. tulisko joku auttaa? Osoite on ************* ** * **. (sensuroin ite 😎). Mut joo, ei tänne kukaan tuu.

Tyttö oli yön pois ja mä sit oksensin ja oksensin varmaan iltalääkkeetki vege. Jotenkin oli pakottava tarve. Tiesin sen jo aikaisemmin kun täällä siitä kerroin. En antanut luvan itelleni mihinkään. En uskalla ees vaaalle mennä. Olen lihonnut ihan järkyttävästi, kun syön melkein koko ajan. Tosin iltaisin.

Saa nähä missä tyttö on ensi yön.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.12.2016 klo 17:50

heikottanut koko päivän. Jotenkin voimat on jonnekkin kadonneet, vaikka oon syönyt. Pelko hiipii, onko sydän ihan ok. Huomenna pitäisi tk:hon soittaa, mut en uskalla. En uskalla sanoa ääneen että mulla on kipuja ja voin huonosti. Pelkään siitä johtuvia seurauksii.

isä pääsee huomen ehkä kotiin. multa vaaditaan huolehtii hänestä enemmän.

sain jutella jonkun lääkärin kanssa tänään. hän on kiva. abilify laskettiin 15 mg, mun tahdosta.

tyttö menee mummille viel ens yöksi. sitten tulee taas kotio.

tekee mieli oksentaa syömä ruoka pois ☹️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.12.2016 klo 20:03

tyttö lähti ja oksentelin. miksi olin näin tyhmä. Mietin va mitä voisin syä ja oksentaa pois. ei hurraamista ole keskiviikkona ravintoterpan luonna kertoo et juu, syön, mut oksennan ne vege.

Taidan mennä teetä lämmittää ja sitten mennä tekee siskonpojan sukkii.

ps. avasin uudelleen blogini ja ajattelin sinne laitella töitäni näytille.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.12.2016 klo 15:40

Aamulla käyty hoitajalla tarkistuttamassa sydän ja näyttämässä, ettei musta niin helpolla paineita oteta. Lähtee syke karkuun kun pitää painetta katella. Kaikki ok ja tä kipu ja tuntemus on ilmeisesti lihasperäistä.

Sit joutusin menee isää hakemaan. Kattoo että hän pääsee kotiin ja sieltä kaupan kautta kotiin.

Ruuaksi on tänään helppoo jauhelihakeittoo. En jaksa mitään isompaa tehä.

Oottelen uusia puhelimia. Pääsen illalla niitä tai sitä omaani järjestelee ym.

Olo on tosi väsynyt. Join litran mountain dewiä kerralla. Voisin nukkua, mut en saa. Yö oli vaikea, olen herännyt tosi aikaisin.

Huomenna on ravintoterppa. Pelottaa mennä sinne. Paino jojoilee koko ajan. minkä lihon, se tulee pois jonkun ajan päästä ja sit taas lihon ja jne. Olen lissännyt syömisii, mut en siitä vieläkään nauti. En söisi, jollei olisi pakko. Nytkin sammutin näläntunteen juomalla. tai ei mulla ollut näläntunnetta, mut maha huusi ruokaa. Olen mä silloin tällöin syönyt ennen klo 16. leivän. sit ruuan ja ehkä iltapalan. Mut joskus se menee pelkällä yhdellä syömisellä..

Huomenna tarvii vissiin kauppaan mennä. Mulla on toi 70 e lahjakortti. En tiä mitä ruokaa sillä ostaisin. Pitäisi olla joku lista ennemmin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.12.2016 klo 15:34

En menny kauppaan, mut muuten on ollut niin sekava päivä kun voi olla. Ei ole puuttunut oikeastaan muuta kun lepo.

Ravintoterppa kehui mua. Jotenkin tunnen pettäneeni itteni. Syön kuulemma vieläkin liian vähän ja saan syä ja jua sitä ja tätä. Kumpa toi pääkin antaisi luvan. Koko ajan siellä on estettä. tunnen itteni heikoksi, kun en pysty paastoo ja vähentää syömisii. Tunnen vihaisuutta kun ympärillä on niin hyviä kaikkea.Olen pettynyt itteeni.

Kävin punnitse & säästä-kaupassa ostamassa itelleni maidotonta suklaata viikonlopuksi. Jotenkin ei tee sellai 100% mieli syä, mut kumminkin haluaisin syä. Ostin matkaevääksi cashew_pähkinöitä ja kaupasta vettä. Sit ostin mustikkajauhetta vähän ja näin jotain banaanijauhetta (?).

Kotimatkalla kun piti mennä postiin, tapahtuikin jotain. Menin postiin ja vuoroni oli 81. Ihmisiä oli toista kymmentä ennen mua. Kun tuli 80, pärähti palovasoitin soimaan. Ei muuta ku posti kiinni. En jäänyt oottaa, koska olisin päässyt takasin.

Yritän huomenna alkaa siivoo täällä ettei viikonloppuna olisi niin paljoo. Yritän jotenkin saada tyttöä lähtemään mökille. Muutenkin on täällä kädet täynnä töitä kun tarvii koti hoitaa ja sit isän perään kattoo. En kyl tiä kuinka kauan jaksan tätä peliä. Ehdotin äitille jo isän intervallijaksoja, mut äiti ei oikein ollu halukas.

Onneks on eilen ruoka tehtynä jääkaapissa, pääsen helpommalla. Huomenna saa vielä sitä keittoa syä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.12.2016 klo 17:42

pitkitän ruokaa, koska en ole ansainnut sitä. Se olisi valmistakin ja eikä siinä ehkä olis paljoo kaloreita (jauhelihakeitto). Mut en vaan saa itteäni lämmittää sitä. Sen sijaan söin loput pähkinät.

en taas pysy ollenkaan paikoillaan. koko ajan hypin siellä täällä.

faces yks ihminen sano et oon edistynyt. mulla oli vaikee kausi tossa, mut nyt oon päässy senn yli. Vaikka edelleen on lopettamishaluja, ni ei ne niin voimakkaita joka päivä ole. Ennemmin tulee silloin kun on ihan loppu kaikkeen. Ehkä mä oon sit edistynyt omassa hoidossani.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.12.2016 klo 19:45

sain vihdoin syötyy ja otin leivänkin. Nyt oon niin täynnä ettei kukaan uskoisikaan.

Tyttö jää kaupunkiin ilmeisesti viikonlopuksi. Menee kuulemma taatan luokse. En erityisemmin pidä tästä ajatuksesta. Kiitos mun vapaalle. Taidan joutuu olee kiinni yöt ja päivät.

Pitäisi tehä lista, mitä kaikkea täällä kämpässä tarvii tehä. Iso lista siitä tulee ja siksi aloitankin huomenna sen purkamisen jo.