Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 07.11.2016 klo 20:48

saloka kirjoitti 7.11.2016 17:2

Mahani tuntuu turvonneelta ja isolta, mut en varmaan ole sitä.

Musta kuulostaa saloka ehdottomasti positiiviselta, että kyseenalaistat ton! En usko että mahasi on iso tai turvonnut. Mun ymmärtääkseni pitkään paastotessa/vähällä ruoalla ollessa mahalaukku kutistuu, joten se voi tuntua ihan täydeltä jo pienenkin syömisen jälkeen. Pieniä annoksia ja vähän kerrassaan vain, kyllä se siitä. 🙂👍

Mullakin on usein ihan pullukka olo (varsinkin, jos olen syönyt jotain herkkua jota mielestäni en ollut ansainnut), vaikka vaaka näyttää samaa lukemaa kuin aina ennenkin, eikä poikaystäväkään kuulema huomaa mitään eroa.

Kivaa että tyttö hoitaa sinua aika välillä 🙂 Eiköhän se lapsuusaikana ole mennyt riittävän monta kertaa toisinpäin. Jaksamista sulle! 🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.11.2016 klo 16:27

kiitos Soroppi <3

....
mä oon kipee. Mun maha hylkii kaiken. Jos syön nyt, ni hetken päästä tuntuu että se on poissa. Ruuan näkeminen ja ajatteleminen tai haistaminen etoo. Ei pysy ees vesi sisällä, vaan senkin jälkeen ripuloin. Mitä tämä oikee on. Huomenna tarvii varmaan yrittää uskaltaa soittaa lääkärille (psyka) (siainen) ja kysyy mitä tehä. En keksi muutakaan. Ravitsemust. mulle ei ole numeroo, eikä muuallekaan. Nyt on jo varma, etten torstaina mee ryhmään. En voi. Hyvä ku pystyn huolehtii torstain tytön psykakäynnin, tai sit laitan tytön mukaan huomenna lapun että voiko sen siirtää.

Istuin 2½ tuntii aamusta tytön lääkärissä. Ekana hänet puhallutettiin 30 min (astma), sit se meni juoksee 6 minuuttia. Sit taas puhallutettiin ja siinä tytöllä tulikin ongelmia ja hän sai lääkettä, joka ei niin nopiaan auttanutkaan. No onni onnettomuudessa. Sit ku henki hiukan kulki, taas puhallukseen. Sit olikin jo lääkäri ja tohtori sanoi että selvä astma. Jippii, tervetuloa meidän perheeseen. Tyttö pääsee lonkkakuviin ensi viikolla. Sillä on kuulemma lonkat hiukan kireet (😐).

Sieltä me tultiin kaupan kautta kotiin ja mä menin heti melkein nukkuu. Nyt pitäisi olla pirtee, mut p*skat. Mietin, uskallanko koittaa tota laimeeta sitruunajuomaa jua, vaahtiksen söin ja tyhjensin. Mut jotenkin kaipaan nyt jotain sokerista juotavaa. Ei jaksais keittiöön mennä, tosin ei siellä mitään olisikaan. Teetä ei tee mieli jua. Kaupasta tyttö osti salaattiaineksia (salaatin, tonnikalasalaatin, tonnikalaa, raejuustoa, suolakurkkua), mä vaan vettä. Täytyykin netistä ettii nestevajauden merkit, jos se nyt jotain auttais. En mä voi mihinkään mennä, mulla on ensi viikkokin puukattu täyteen. Olisikohan tämä mahan osalta pysähtymisen merkki? Kun en muuten pysähy ni maha tietää että hän saa mut pysähtyy. Viikonloppuna jo antoi merkkejä.

mut joo, mä meen taas lepää, että jaksan ees hiukan olla chatis. Sopivasti liikunta-aiheella. Liikuntaa mennä sängyn ja vessan välii 😉

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.11.2016 klo 17:03

maha on hiukan paremmassa kunnossa, ei tarvii päivystää ainakaan vielä vessassa. Mut voimat on totaallisesti menny. Paino on melkein 2 kiloo menny alas näillä muutamilla päivillä. Yritän salapoliisina etsiä, mikä ruoka tai ees juoma ei aiheuta pahaa oloa tai mahakipua. Yritän syä pieni'ä' annoksia (yks leipä) ja jua vähän kerrallaan.
Nukuin ja löhöilin päivällä 4 tuntia sängyssä. Yksinkertaisesti voimat oli loppu, kun jouduin isän kanssa menee sairaalalle käymään ja sit kävin äkkiä kaupassa.

huomennaa tarvii mennä sinne tytön psykalle. Kyl mä sinne kykenen mennä. tulen sit kotiin ja kai nukkumaan.

Olen tänään kotitöitäkin tehnyt. Siivosin keittiön. Nyt tyttö saa tehä tiskejä taas ja roskastaa...

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 09.11.2016 klo 17:23

Kuulostaapa saloka et oot aika huonossa kunnossa. ☹️ Pidä huolta ittestäs!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.11.2016 klo 07:57

soroppi kirjoitti 9.11.2016 17:23

Kuulostaapa saloka et oot aika huonossa kunnossa. ☹️ Pidä huolta ittestäs!

Juu olen nyt huonommassa kunnossa taas, vaihteeksi. Niin kauan on hyvä olo, kun ei tarvii mitään suuhun pistää. Maha on hiukan kipeenä. Mut sit se helvetti alkaa ku laitan jotain suuhuni. Mietin tässä, mahtaako sijainen psyka jotenkin pystyy auttamaan mua. En jaksais hänelle ainakaan alkaa kertoo taas alusta kaikki miksi miten ja milloin.

Tyttö on kotona, huono olla. Mä peruun kaikki tämän päivän menot. Yritän maanantaina uudelleen. Ootan että kello käy ja pääsen takasin nukkumaan.

Isän lahja on ieläkin tekemättä. Täytyy tänään kattoo jossai vaiheessa, jos saisin sitäkin tehtyy.

Eilen ystävä soitti taas ja kysy vointia. Kielsi mun lähtemästä yhtäänn mihinkään ja lepäävän. Muuten hän tulee köyttää mut sänkyyn kiinni. Teen työtä käskettyy....

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.11.2016 klo 08:41

Hei, Saloka!😍

Mikä sun vointisi on? Oletko saanut yhtään syötyä?

Täällä aurinko paistaa. Ja pakastaa.

En nyt osaa mitään kirjoittaa, mutta halusin tulla sinua tervehtimään!☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.11.2016 klo 10:24

jp, täälläkin aurinko paistaa tosi kirkkaasti. Luulin tossa että vessas oli valo, mut olikin auringon haijaste 😎. Ajattelin tänään mennä kävellen kauppaan, samalla saatan tytön vanhemmille josta hän lähtee tätinsä ja mumminsa kanssa mökkeilemään. Mä jään taatan kanssa kaupunkiin.
Voimia on tullu lisää ja ehkä painoakin, en tiä. En enää ripuloi ku 2 kertaa päivässä, sen 10 sijaan. Ruuat ja juomat tekevät pahaa edelleen ja kun on syönyt tai juonut, tulee hirvee olo. Eilen söin soijarahkaa (mango), mut se oli liian voimakasta. Loput meni tyyliin suuhun ja nielaisu heti. Mun makuaisti on herkistynyt valtavasti nyt. On liian suolasta ja liian makiaa.
Ehkä tämä tässä joskus iloksi muuttuu.

Eilen kun peruin ryhmään menon, ei ole hoitaja mitään kirjoittanut kantaan. Sen huomasin että pari lääkettä on uusittu, kun pyysin sähköisesti. Sitä mietin, mitä tarkoittaa kun paketin jälkeen on laitettu joku 1 fol, tai joku sen tyyppinen lyhenne. No sen näkee sit kun menee apteekkiin. Mut voisiko se olla se ikuinen resepti ns?.

Pitäis varmaan pilleritkin ottaa. Ei yhtään taas huvittaisi, kun tietää millaista se on juomisen jälkeen. Suunnittelen taas tuhoisia juttuja, kun jään yksin. Mikä siinä on ku silloin tekee mieli alkaa oksentelee enemmän ja vähemmän, tosin on mulla tytön aikanakin sellaisia oloja ollut, monesti.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 11.11.2016 klo 17:00

Kivaa saloka että vatsa on toiminut paremmin! Ja myös se että tunnet olosi voimakkaammaksi. 🙂🌻
Oliks sulla saloka muuten toinen rav.terap. aika tulossa? Tai mikä sun hoitokuvio oli tällä hetkellä?

Pidän sulle peukkuja, ettei tuhoisuussuunnitelmat konkretisoidu sen kummemmin. 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.11.2016 klo 10:28

Soroppi, juu on mulla vielä tässä kuussa ravitsemusterppa, mut en mee sinne iloisin mielin. Paino on laskenut oikein kunnolla edellisestä ja syömiset on huonommat. Mä niin luulin että se on pysynyt samassa tai noussu, mut ei. Eilinen ilta oli ihan fiasko. Ei mitään rajaa. Ei tästä mun yksin olosta tuu mitään.

pitäis valot laittaa parvekkeelle. kutoo isän sukkaa. Imuroida. pyyhkiä ovet ja jne jne. töitä olisi, jos jaksais. Täällä on sellainen hervoton mäki, menin sen ylös eilen. Huipulla olin ihan kuoleman väsynyt. olin hullu ja tyhmä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2016 klo 14:16

Huhuu, saloka ootko siellä?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.11.2016 klo 15:14

pienen mietinnän jälkeen, uskalsin ottaa protskuu ja tehä kaakaon siitä. TOssa se vieressä on valmiina juotavaksi ja aijon sen jua. Vaikka en mitään enää tänään söiskään, ni ton juon.

TÄ alkupäivä on menny päin mäkee taas. Mä en vaan kässää, mikä mulla on. Vedän itteni ihan heikoksi ja sit yritän sieltä nousta. Mutta kun nousu on tosi kivikkoinen ja pitkä.

Nyt vaan levätään, on sit kämppä kuinka huonossa kunnossa. Ehkä huomenna jaksan enemmän ja ehkä huomenna ei ole niin pyöryttävä olotilakaan.

Isän sukat on toinen jo kantapäätä tehtynä muutaman kerroksen. Ei ne huomiseksi valmistu, mut saa sitten kun valmistuu...

nyt alan ettii protskuohjeita, jos keksis mihin muuhun tota voi käyttää kun smoothieheen tai kaakaoon.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2016 klo 16:37

Kiva kuulla susta! 🙂

Pienin askelin ja vähän kerrassaan. Sä oot ihan uskomattoman sitkee ihminen.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 12.11.2016 klo 17:16

Hei saloka
Kävin tänään kirjastossa ja löysin kirja jota en ole jo lukenut, kummallista, se on
charlotte bronte; professori. Aloin lukea jo kirjastossa sitä kuin olin sen lainannut,
ja odottelin influenssa rokotukseen pääsyä, kummallista, joita annettiin kirjastossa,
oli muuten kauhea jono.
Löysitkö hyviä reseptejä?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.11.2016 klo 10:47

soroppi, nä päivittyy aika hitaasti näköjään. Olen mä täällä. Mikä pahan tappaisi? 🙂

Jaana, kirjastossa influenssarokote? En o ennen kuullu. Mä en ota tänäkään vuonna sitä. viime vuonna olin va 2 päivää kuumeessa koko talven, joten ei mun kannata ottaa. muutenkin sairastan aika vähän flunssia.

Uusi päivä. tossa jo hiukan siivosin, kunnes piti tulla taas istuu ja lepämään. Ei toi pää kestä, vaikka paino onkin noussu nyt vihdoin. Silti on heikko olotila. Laskin eilen että olin laihtunut 20 kiloo 6 kuukaudessa, mut nyt se on va 19 kiloo.

Juu siivota pitäisi. Valot pitäisi laittaa parvekkeelle. mut voisi tossa mennä teetä lämmittää. Jos siitä saisi hiukan voimii ja samalla ottaa noi kourallisen pillereitä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 13.11.2016 klo 12:01

saloka kirjoitti 13.11.2016 10:47

soroppi, nä päivittyy aika hitaasti näköjään. Olen mä täällä. Mikä pahan tappaisi? 🙂

Et oo paha! 🙂 Mulla on niin hyvä ihmistuntemus (huomaa ironia!) että mä tiedän. 😉 Mukavaa päivää, mä ajattelin lähteä iltapäivällä leffaan.