Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Huomenna sitten juhannusaatto. Toiset viettävät juhannusta läheistensä ja
ystävien kanssa. Minulle juhannuksella mitään merkitystä. viikonloppu muiden
päivien joukossa ja yksin. En jaksa uskoa enää parempaan huomiseen.
Elämä on pelkkää tyhjyyttä jatkuvaa selviytymistaistelua. Mietin mitä helvettiä
teen . Sama vaikka vetäisi pillereitä naamaan ja nukkuisi pois. Olisi edes pieni
toivonkipinä paremmasta. Elämäni voisi olla toisin mutta omien mokailujen
vuoksi nyt näin. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi. Entiseen ei voi palata.
Miksen osannut arvostaa mitä minulla aikoinaan oli. Ihana poikaystävä ja elämä
muutenkin hyvällä mallillaan. Ahdistaa niin kovasti. Pelottaa tosissaan elämä.
Mitä tuo tullessaan. Olen ollut viikon sairaslomalla. Lauantaina pitäisi töihin.
Pakko yrittää mennä. Kenenkään juhannusta halua pilata.
Kaikesta huolimatta hyvää juhannusta kaikille tukinettiläisille🙂🌻
Saisi edes sen verran aikaiseksi että kävisi saunassa. Viikkoon käynyt pesulla.
Ruoka ei maistu. Mutta onpa tuota läskiä muutenkin. Olen kuin joku zombie.
Istun vain ja tuijotan tyhjyyteen. Viime yön melkein valvoin ja itkin. Miks
elämä meni näin. Nytkin niin tyhjä olo. Jaksa kiinnostua mistään.😭
Sarrukka, harmi kun ei ole hali hymiötä, mut näin kirjoittaen *hali* sulle ja iso myös.
Tiedän millaista on olla pohjalla. Tällä hetkellä en ole niin pohjalla. En ajattele sellai itsemurhaa tai muuten vahingoittamista. Toivottomuutta tosin on ilmassa aika paljon ja mietin miten saisin kaikki järjestykseen.
Isän kanssa eilen puhuttiin, kun oltiin kahestaan. Sanoin että tässä kämpässä on paljon siivottavaa. Työt ei ikinä lopu multa. Enemmän kun mä jaksan tehä. Ehkä pikku hiljaa jaksan tarttua haasteeseen ja alkaa siivoo täällä lipastoja, kaappeja ja kaikkea muuta. Suunnittelen ostavani eteiseen yhden kaapin, että saisin talvella takkeja ym johonkin paremmin piiloon.
Mulla on hyvä olla tässä asunnossa. En ole ajatellukaan muuttoa muualle. Kallis tämä on, mut tämä on hyvällä paikalla ja iso. Täällä ei sellai ahdista. Olen elämäni aikana niin paljon muuttanut, että on ihme että olen ollut tähän tyytyväinen.
Hyvää juhannusta, jos joku tätä lukee...
Kiitos saloka😉. Just virsiä kuuntelin netistä. En toedä lohduttiko ne mut
kiva kuunnella🙄
Oleppa hyvä sarrukka.
TÄnään on äitin synttärit. EI hän juhli kun on töissä. Laitoin eilen neulomani pitsiliinan pingotukseen ja annan sen joko isän tai tytön mukaan. Jotenkin tuntuu että se ei ole tarpeeksi. Olen myös kimppalahjassa jossa on kuvakirja lapsenlapsista ja joku kukkajuttu.
Tyttö oli taas yön mulla. Se on melkein joka toinen yö mulla ja joka toinen isovanhemmilla. Illalla oli vaikee nukkua, mut sitten kun sain unesta kii ni nukuin.
Tänään alkaa taas vierotus limusta. Saa nähä kuinka sekaisin menen. EN jaksa enää tätä mahaongelmaa. Katotaan jos se on limun syy.
Hei Saloka. Onko sun mahaa tutkittu mistä voisi johtua? Olisi se mahtavaa
kun saisi olla terve. Mutta kaikenlaista vaivaa pukkaa. Vietän yksinäistä
juhannusaattoa. Kävin saunassa. Olen herkutellut jäätelöllä.Kiva ilma. Olen
istunut takapihan terassilla. Yrittänyt ajatella hyviä ajatuksia. Välillä vain
niin kovin vaikeaa. Yksinäisyys ahdistaa ja huominen töihin meno😟
sarrukka, ei ne suostu tota mahaa oikee tutkii. Laittavat masennuksen piikkiin. On se tähystetty, mut muuten ei olla koskettu.
Aika rauhallinen juhannus mulla. Tyttö lähti isovanhemmille eilen ja olen siitä asti ollut yksin ja nauttinut hiljaisuudesta ja vapaudesta. Ei ole tarvinut ajatella sitä toista. On saanut mennä nukkumaan, kun väsyttää. Ym.
Isän kanssa saatiin kaappi siihen kuntoon että saan jo laatikoista laittaa siihen. Eli ollaan johdolla kaappi vastaan me. Ihanaa jos saisin jossain vaiheessa tämän kämpän siivottua kaikki noi puupalat ja sahanpurut ym.
Iski pieni muotoinen masennus tai sit se paheni. Kroppa huutaa vaan koko ajan yksinäisyyttä ja rauhaa. Ei huvita ollenkaan nähä ketään eikä kuunnella ketään. Haluan vaan olla rauhassa.
Tyttö tulee tänään tänne. Hänen vuoksi pitäis kans jaksaa ja näyttää iloista ilmettä, vaikka sisällä kroppa huutaa.
Mut kai tämä tässä menee. yritän hukuttaa olotilaani telkkariin ja käsitöihin sitten.
Olo ei ole sen parempi, mitä aamupäivällä. Kävin kaupassa, mut en osannu sieltä oikee ostaa mitään. Pitkitän syömistä koko ajan kauemmaksi. Turehdutan nälän vedellä. Päässä alkaa tuntuu että se alkaa taas särkemään, ni ku eilen. Onneksi siihen on lääke sit ja voi toivoa että se auttaa.
Tekemistä on ja paljon, mut en jaksa ottaa itteäni niskasta kii ja tehä jotain. Tiskikonekin olis sellai valmiina että aine puuttuu ja luukku kii, mut se on tällä niin raskaalta kuulostava, etten kykene siihen.
Ruoka pitäisi tehä. Mahanko jaksaa seistä hellan ääressä niin kauan että jauheliha kypsyy ja jaksaa vahtia että pasta ei pala pohjaa. PElkkä ajatus tuo tuskaa. Olisko parempi vaan jättää syömättä.
Olen yrittänyt hiukan neuloskella tänään. Sain yhteen sukkaan kantapään tehtyä ja hiukan vartta. Eli olen jotain sentään saanu aikaiseksi.
Tein netanttilaan tilauksen. Kamalaa on miettiä kuinka iso mä todellisuudessa olen. HEitin arvauksen että joku 48 kokoinen valas täällä kirjoittelee. Saa nähä kuinka moni vaate menee palautuspostina takasin.
Mua niin ärsyttää nä läskit ja toi hervoton maha ja iso perse. Mutta en tiä mitä sille tekisin. Vaikka olisin monta päivää, viikkoja syömättä, ni ei ne mihinkään lähe.
Tänään on hiukan parempi fiilis, ehkä toi melkein 12 tunnin yöuni teki tehtävänsä. Tosin olen sellai jaksamaton, että en jaksa tapella tai muutakaan siihen suuntaan. Olen vaan ja siirrän vastuun seuraavalle.
Nilkkaa on tänään ikävästi vihlonut. Tuttu sano, jos olen sen jossai vaihees muljauttanut. Tiedä sitä sit. Onneks kävelles ei ole ku alkukipua.
Olen sukkia yrittänyt neuloskella, mut en jaksa kun hetken ja sit lopetan. Ei vaan ole kropassa niin paljoo voimia, että jaksaisi kauan tehä.
Äiti painostaa mua kämpän suhteen. Mun pitäis kämppä jo kiiltää hänen mielestä. Olishan se kivaa, että jos noi tavarat sais omalle paikoilleen. Mut en va ole jaksanut ottaa asiaa hoitaakseen. Eilen mä ainakin sain vihdoin sen apk:n pyörimään.
Taidan mennä ajoissa nukkumaan tänään. Tyttö saa sit tehä mitä tekee. Huomenna on raskas päivä, kun tarvii mennä kaupunkiin sossuun ja muille asioille. Onneksi ne hoituu yhdellä kertaa ja palkaks voisin ostaa mansikoita.
Ne mansikat on nyt niiiiiin hyviä......missä mansikkahymiö🙂🌻
kiitos Katinka
Rahaa tuli tosi paljon tänää törsättyä. Äiti haluis vielä huomenna kaupunkiin, mut sanoin ettei mulla ole varaa mennä sinne enää. Se ei tosiaan ole valetta.
Ostin pari uutta cd:tä ja yksi niistä kuuntelen koko ajan taustalla. Vähän vaihtelua mun musaan. Kuuntelen tosi paljon musiikkia joko youtubelta tai sit cd:ltä.
Käytiin piipahtamassa sossussa tänään ja siellä meni ihan hyvin. Nyt saa taas hengittää hetken.
Tänään on surupäivä.
Tasain vuosi sitten jouduimme lopettamaan perheemme tärkeän perheenjäsenen elämän. Hän oli tosi rakastettu. Mutta hänellä oli niin kamalat kivut ja huono olla, että tämä oli paras vaihtoehto. Hän on pysynyt muistoissamme ja kattelen hänen kuvia puhelimesta vieläkin ja muistelen.
Siellä on ukkosta luvattu. Tutka näyttää aika pahalta täällä päässä. Tosin kun ulos kattoo, ei uskois että ihan lähellä ukkostaa. Aurinko paistaa.
Yö meni pätkissä. Heräilin koko ajan. En osannut/pystyny nukkumaan. Nyt olen sit niin väsynyt, mut en saa unta. Täytyy päivällä mennä nukkuu sit.
Mulla on alkanut vasemmasta rinnasta ottaa taas. Pientä kipua aina silloin tällöin ja sit se lähtee pois. Nytkin on pientä kipua. Mulla on ollut ennen rintakipua, mut niihin ei ole kunnollista syytä keksitty tai oikeastaan pahemmin tutkittukaan. Mä en jaksa jos ne palaa taas. Ne oli silloin todella kamalia ja lamaannuttavia. Ihan ni ku sydän alkais krampata.
Eipä täällä tämän ihmempää...
Virtaa olisi alkaa tehä jotain... Ehkä mä laitankin musan soimaan (hommasin alku viikolla uusia levyjä) ja alan kattoo mitä täällä vois alkaa tehä, että täällä ois hiukan ees siistimpää. Koneet tarvis täyttää ja pistää päälle.
Olin tänään taas kaupungilla. Tuli tuhlattuu taas enemmän rahaa. Nyt pidän viikon ainakin, etten mene kaupunkiin. Ei mulla ole varaa shoppailla oikee.
Ketuttaa...
Vaikka pidin 4 päivää kroppani salaatti-linjalla, ni silti ei paino reagoinut yhtikäs mitenkään. Enkä mä eilenkään syöny oikee hyvin, tein puuroa. Alkaa ketuttaa kun paino on koko ajan läski tasolla, eikä sitä saa millään alas. Sit on hirvee makian ja suolan nälkä aina välillä ja kulkee kaupassa ku vesikauhunen eläin. MIstäköhän sitä vielä nipistäis...
Väsyttää tämä kaikki niin pirusti jo. Päivät on ihan sekaisin. Koko ajan on tunne että on arki jo. Äiti painostaa mun tekemään täällä kotona yötä myöten töitä ja jos muu ei auta, ni se pistää isän tänne istumaan ja vahtimaan että mä teen jotain. En mä jaksa. Jotain pientä jaksan, mut sit menee fiilis ja energiat.