Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Hei, Saloka!😍 Soittiko lääkäri? Mulla on ihan hirveä olo.
kotona ☹️. Ei se lääkäri tullukaan, joten tulin kotiin. Mitä mä siellä hoitajalla istun. Jotain me hoitajan kanssa puheltiin. Hän kysy, oonko näin masentunut vai mikä. Pakko oli sanoo, etten tiedä. Kysy se et onko mulla masennuslääkitystä ollenkaan, vastasin et syön 3 erii masennuslääkettä joka päivä. Hoitaja ainakin laittaa lähetteen jollekkin, joka on joku. Se kuulemma tietää sh:sta enemmän ja ehkä osaa auttaa mua.
Mun piti hoitajan jälkeen mennä kauppaan, mut tulin kotiin ja nukahin. Otin panadolia, kun oli kovat menkkakivut (juu nekin tähän vielä). Sit tyttö tuli täksvärkkipäivältä ja pakkasi ja lähti mökille loppu viikosta, mä lähin samalla sitten sinne kauppaan. Yritän nyt syä suklaata, tosin tiedän mitä siitä seuraa. EI oikee uponnut ees piltti, saati toi suklaa. Juotava uppoaa, se on sopivan juoksevaa. En sit tiä, onko mun kurkkuni jotenkin vahingoittunut tai enkö vaan jaksa niellä.
Mut juu, nyt saa levätä ja nukkua. TÄnään on ollut niin kaamee olo että pelkäsin matkalla että filmikatkee kokonaan. Välillä oli epätodellinen olo, välillä olin tässä maassa ja välillä jossain muualla. Mennessä hoitajalle, olin hiestä märkänä, mut en enää kotimatkalla.
Mut tällä mennään, mitkä kortit on annettu peliin. Kiitos teille tuesta ja kaikesta. <3
En tiedä mitä tähän laittaisin. Olen tänään käynyt psyk.pol.lla sairaanhoitajan juttusilla.
tä päivä on ollut yhtä helvettiä. On kipuja, on huonoa oloa, on ahdistusta, on jokin ihme ääni päässä. Ootan että pari tuntia kuluisi ÄKKIÄ, saisin ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan. En va jotenkin jaksa. En taida jaksaa huomennakaan mennä ryhmään. Jos kipuja on näin paljon, ni en ainakaan mene. Pitää yöksi ottaa taas panadol. Ärsyttää noiden pillereidenkin popsiminen. Ihan turhaa niitä vetäsen. Olenko masenntunut, enhän toki. Olen vaan vittuuntunut ja ahdistunut hoitotahon ammattitaidottomuudesta. En enää sano heille yhtikäs mitään. ALan olee ihan hiljaa kaikille. Mitä järkee on toisille kertoo, miten tänään voin?
Anteeksi että mulla on tosi paha olla.
kiitos jp viesteistä. Tyttö menee mun vanhemmille tai siskolle, jos mä joudun jonnekkin. Mitähän muuta mahoit kysyy. Ehkä näistä viesteistä sait johonki vastauksen.
Mikä kumma torvi äskön soi???? TUliko telkkarin pelistä. Taidan seota ihan kokonaan...
Huomenna katon, jos jaksan alkaa suolatyynyy tekee. Olisi hyvä joululahja porukalle ja helppo tehdä.
kiitos Jaana viestistä. Lämmitti tosi paljon.
...
join kaakaon ja taisin jua samalla liikaa. Nyt on huono olla ja kipuinen. Mut jotenkin jaksan istuu sentään.
Yö oli yhtä helvettiä. Nuokkusinn 5 asti ja sain sitten vasta unta. 8 jälkeen heräsinkin jo uuteen aamuun ja oon siitä asti ollu hereillä. Jee tätä ihanasti nukkumista. Pitää tossi jossain vaiheessa ottaa päikkärit sitten.
peruin ryhmänkin, taas. Miksi ne ei anna mun keskeyttää sitä etkeks, että saan itteni kuntoon. Miksi mun tarvii joka viikko 2x soittaa sinne.
En jaksa ees kattoo että tässä tekstissä on kaikki kirjaimetkin paikoillaan ja sanat oikein.
Näin ihme unta aamusta. Bulimiaunta. Pystyin kertomaan yhdelle siitä ja yritin hänelle (hänkin sairas) kertoo että mä ymmärrän häntä. Tosiaan ymmärrän bulimikoita.
TOivon ettei tänään kuulu mitään ylimääräisiä ääniä mistään. Ne on pelottavia ja ahdistavia.
Mut nyt meen taas lepäämään...
Olen tosiaan väsynyt ja kyllästynyt päivärytmiini
*halaus*
jaana ☺️❤️☺️
Eilen sain pitkästä aikaa neulottuuhiukan kauemmin, mut oli sekin työn ja tuskan takana. mut taukojen jälkeen mä va tilkutin eteenpäin.
Join aamupalaksi kaakaota ja se tuntuu tuuppaavan pois. Nielen sen takasin. Mitä kumma alan juomaan sit. SIsko toi kasviksia eilen. Ajattelin jos tänään kokeilis kukkakaali- parsakaalisosekeittoa ja nugetteja. Saa nähä miten käy. Lopun keitosta laitan pakkaseen oottaa.
Yö meni ihan ok:sti. Aaamulla en halunnu millään herätä.
Täytyy kattoo, jos ompelisin tännään hiukan myös. Yrittäisin olla ylhäällä enemmän että jaksan maanantaina mennä ryhmään taas.
Hei saloka.🌻🙂🌻
Minunkin pitäisi ruveta ompelemaan.
Tänään saunavuoro, kivaa että pääsee pesulle.
Olen maleksinut tänään ostoskeskuksella koko päivän, kävin yhdessä sun toisessa paikassa.
Onnekseni iso omena on niin iso, että siellä saa aikansa kulumaan. Kävin dna,lla ja sain
opastusta kännykän käytössä, meinasi ostaa kännykkääni vääränlaiset suojakuoret, mutta
dna,lla nekin tarkistetaan, sääli ettei oikeanlaisia ollut myynnissä.
Minun pitäisi kyllä siivota, ja pestä pyykkiä, mutta lykkään sen lauantaiksi, saapa nähdä
viittinkö lauantaina tehdä mitään.
mukavaa viikonloppua teille.
jaana, sulla on ollut oikein tutkimusmatka ostoskeskuksessa. Mua hiukan ahdistaa ne kauppojen määrä. TÄssä lähellä on ihan jumalaton kauppakeskus, en ole ees sitä tutkinut vielä kunnolla. käynyt vaan yhes liikkeessä ja pois äkkiä.
...
sain tuntee taas kuinka paska olen. Soitin päikkyyn ja kerroin tilanteen. En ole päivystystapaus, joten pysy kotona. Kiitos ja hyvää viikonloppua.
Soitin äitille, sillä on ruoka ja kaikki muu tärkeempi kun mä. Kiitos näkemiin.
Tuttu sentään tuli, mut lähtee kohta. Söin 2 hapankorppuu ja 8 nugettii. Ei o ees nälkä. Vuorokauden pyykit pistimme kuivumaan. Haaluaisin vaan tehä itelleni jotain, kun tuntuu ettei ketään enää kiinnosta. Miksi mun pitää kiinnostaa?
Hei, Istun hämärässä olohuoneessani ja Kuuntelen radiota.
Kurjaa saloka että et saanut päivystyksestä sellaista apua mitä olisit kaivannut. 😞 Ehdottiks ne mitään konkreettista tai tarjosko ne myöhempää aikaa?
Mäkään en oikein tykkää julkisilla paikoilla liikkumisesta. Yksi tuttu suositteli eilen hattukauppaa, mut ehkä en tartte hattua niin kipeesti että jaksaisin lähteä seikkailemaan kauppakeskukseen.
Sen mä vielä saloka haluun sanoo sulle, että kyllä sun jutut kiinnostaa, mua ainakin. Välillä on vaikee keksiä mitään sanottavaa, vaikka kuinka tekis mieli jutella. Sitten mun tulee hölpötettyä jotain ihan satunnaista, hattukaupoista tai muusta. Nytkin kiinnostais kysyä, tykkäätkö sä saloka (tai jaana6, joka myös olet pyörähtänyt täällä keskustelussa) hatuista, vaikka se aiheen vierestä tuntuu olevankin.
Parempaa lauantai-iltaa sulle toivoen,
soroppi 🙂
Hei saloka.
Minä ajattelen sinua.
Kokeilisit kävelyä ostoskeskuksen vilinässä, minusta se rauhoittaa, kaikki näyteikkunat
ovat katselemisen arvoisia, joissakin liikkeissä voi käydä katsomassa hintoja, jos tekee
mieli, sitten vain käyt siinä kaupassa jossa yleensä käyt.
Törmään joskus tuttuihin ja jään juttelemaan, ei minulla ole noin kiire etten ehdi vaihtaa
muutamaa sanaa. Onko sinulla tuttuja siellä missä elelet? Huomaatko sinä heidät jos he
tulevat vastaan ostoskeskuksessa? Jäätkö juttelemaan?
Tänään menen veljeni perheen kanssa hautausmaalle käymään vanhempiemme haudalla,
ehkä menemme sen jälkeen kahville tai syömään.
Hyvää päivän jatkoa saloka.
Hei soroppi.
Minulla on niin paljon hattuja ja huiveja etten tiedä saisinko enempää mahtumaan millään kaappiini, ja muutamat käsineet.
Ja saloka.
Tosiaan kurjaa, ettei sinulle löydy hoitoja. Oletko muistanut puhua syömisongelmastasi
sille päivystävälle lääkärille, vaikka se on pään sisäinen ongelma?
Muistaakseni syömisongelmia hoidetaan, psykiatrisesti.
soroppi kirjoitti 15.10.2016 21:7
Kurjaa saloka että et saanut päivystyksestä sellaista apua mitä olisit kaivannut. 😞 Ehdottiks ne mitään konkreettista tai tarjosko ne myöhempää aikaa?
Mäkään en oikein tykkää julkisilla paikoilla liikkumisesta. Yksi tuttu suositteli eilen hattukauppaa, mut ehkä en tartte hattua niin kipeesti että jaksaisin lähteä seikkailemaan kauppakeskukseen.
Sen mä vielä saloka haluun sanoo sulle, että kyllä sun jutut kiinnostaa, mua ainakin. Välillä on vaikee keksiä mitään sanottavaa, vaikka kuinka tekis mieli jutella. Sitten mun tulee hölpötettyä jotain ihan satunnaista, hattukaupoista tai muusta. Nytkin kiinnostais kysyä, tykkäätkö sä saloka (tai jaana6, joka myös olet pyörähtänyt täällä keskustelussa) hatuista, vaikka se aiheen vierestä tuntuu olevankin.
Parempaa lauantai-iltaa sulle toivoen,
soroppi 🙂
kiitos soroppi kun jaksoit kirjoittaa. Ei mulle aina tarvii kirjoittaa, tai ees lukee näitä juttuja. Ne siellä päikyssä käski ottaa poliin yhteyttä va. Ihan kun se ratkaisisi kaiken. No soitan tiistaina sinne, kun tarviin yhtä lääkettäkin. Saa nähä alkaako lääkäri lisäämään taas lääkitystä tai mitä tehä. Mä niin inhoan noita pillereitä.
Mä en ole vissiin ikinä käynyt sellaisissa vanhan ajan hattukaupoissa. Muutenkin vähemmän hattuja pidän. Pipoa pidän taas kun ilmat kylmenee.
Jaana. Sun iltasi kuulostaa romanttiselta tai sellaiselta. MÄ pääsin eilen pitkän tauon jälkeen sohvalle, sängystä. Oli se erinlaista. Radiota kuuntelen aika paljon.
...
Yö meni ketulleen. Heräsin 12 jälkeen ja valvoin 5-6 asti. Siinä oli pitkät tunnit. Olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään tehä, mut unta en vaan saanut. Onneks aamulla sain pari tuntii unta palloon. Nyt olen tsombi, kun ei jaksa mitään tehä ja mitenkään olla.
Tyttö tulee kotiin tänään ja arki alkaa. Aamusta 7 herätykset ja illalla 22 nukahtamiset. Miten mä jaksan tämän. Miten jaksan arkea pyörittää. Olen nyt jo henkisesti ihan kaput.
Mun pitit tänään ystävän kanssa mennä kauppaan, mut ei hän ainakaan vielä ole soittanut. No jollei soita, on se osittain helpotus.