Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.08.2016 klo 17:56

viikon kun jaksaisi vielä, sit lääkitys vähenisi. Nyt pelkään että saan jonku flunssanki tähän vielä, nenä hiukan valuu jo.

Käytiin äitin kanssa kaupassa tänään ostamassa ruokaa. Tietenkin unohin mehun sinne kauppaan, hyllylle.

Loppu päivän nukuin ja kuuntelin musiikkii.

Tyttö lähti kaverin luokse. Hän on taas oma itsensä. Eilinen lepopäivä näköjään auttoi taas. Pitääkin muistaa hänelle sanoo, et alkaa ottaa astmalääkettä nyt.

Huomenna pitää lähtee saattaa äitiä hammaslääkäriin ja sitten tulla sieltä kiirusti kotiin palaveriin. Melkein on minuutti aikataulu huomenna.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.08.2016 klo 10:20

Ootan että pitäisi lähtee sinne äitin saattajaksi. Pelkään va etten ehi klo 15 kotiin.

Yö meni ihan hyvin, nukuin. Olen vielä väsynyt, mut en uninen.

Juon tässä mehua (sokeritonta). Otin lääkkeet. MIetin sitä huomista kakkua. Jännittää leipoa sellaista mitä ei ole ikinä tehnyt. Tarvii illalla ottaa marjoja sulamaan.

Käyttäjä Kissa46 kirjoittanut 25.08.2016 klo 13:20

Jouduin lopettamaan kissani maanantaina,onneksi kotiin jäi kaksi kissaa.Ja kotona 12-v tytär ja miesystävä.Itse masennun usein liikaa,syön lääkkeitä,nyt taas sellainen vaihe.Mietin keinoja päästä terapiaan,Kela eimaksa kun olen ns eläkkeellä...olen samoilla linjoilla naisen kanssa jolla neljä lasta ja lopetettu koira,mietin taas vaan miten mahtaa päästä Valtavan maksamaan terapiaan,terv keskuksessa aika psyk sairaanh kanssa sitäseuraavalla viikolla

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.08.2016 klo 17:13

Kissa, otan osaa suruusi. Meillä lopetettiin koira v. 2012 ja hän on vieläkin muistissa ja joka puolella. Hänen pallo liikkuu täällä kämpässä vieläkin. Ehkä aika parantaa haavat ja surun.

...
Söin äskön ja yritän olla kiltisti. Ahistaa va aika paljon. Miksi ruokani maistui myös mullalle. Pitäisikö mennä hakemaan lisää perunaa. En tiä.

Kävin äitiä saattajana. Häneltä otettiin 3 hammasta pois. Hiukan tiukaksi meni aikataulu, mut ehtisin kotiin ajoissa.

Ei oikee nappaa mikään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.08.2016 klo 10:57

pesukone on päällä, jee.

Pitäis mennä leipoo sitä smoothiekakkuu, mut jotenkin ei jaksais. Mut pakko se on kokeilla ja kun lupasin että tänään saa kakkuu.

Olen nukkunut jotenkuten. Olo on heikko ja väsynyt. Joku on mulle soittanut tunti sitten, enkä o heränyt. Ahdistaa, ketä se on.

tänään ja huomenna on siivouspäivä. ajatus oli että siivotaan kolmeen pekkaan (mä, tyttö ja tuttu) olohuone ja sitten vaihdetaan huonekalujen järjestystä. Saa nähä mitä päivä tuo tullessaan.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.08.2016 klo 15:29

saloka kirjoitti 26.8.2016 10:57

pesukone on päällä, jee.

Pitäis mennä leipoo sitä smoothiekakkuu, mut jotenkin ei jaksais. Mut pakko se on kokeilla ja kun lupasin että tänään saa kakkuu.

tänään ja huomenna on siivouspäivä. ajatus oli että siivotaan kolmeen pekkaan (mä, tyttö ja tuttu) olohuone ja sitten vaihdetaan huonekalujen järjestystä. Saa nähä mitä päivä tuo tullessaan.

HEI! Onnistuiko kakku? Entä miten on siivoamisen laita. Mä tein pakkaseen puutarhan antimista soseita. Siivoaminen ei edisty. Tiskit sain altaaseen. Tai siis ekan erän. On taas kertynyt... Josko pääsisin parvekkeelle hommiin?!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.08.2016 klo 18:04

MOi JP, Ei onnistunut kakku. En osannut liivatetta käyttää. TOivottavasti seuraava kakku onnistuu. Saatiin siivottuu olohuone ja vaihdettuu huonekalujen järjestystä. Nyt on avaraa.

...
Kädet sattuu, kroppa saattuu. Olen liian väsy.

Äiti sano että mun täytyy ettii luumuhillon resepti, et hän tuo mökiltä luumut ja mun täytyy hillot tehä. EN kyl tiä koska jaksan ne tehä. KOko viikko on yhtä hullunmyllyä.

Ootan va että pääsen nukkumaan. En jaksanut ruokaakaan tehä, lämmitin eilisiä makaroneja ja makkaraa. Olen koko päivän syönyt sipsii ja juonu punasta jaffaa. Olen eilen syönyt herkkuja, enkä päässy oksentaa. Olen tänään syönyt herkkuja, enkä o oksentanut. EN jaksa mennä vaikka on tosi paha olla.

keskiviikkona lääkäri soittaa. Zyprexa tiputetaaan pois. Pelottaa tiputtaa se pois. Mulle jää vielä 2 lääkettä sitten.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2016 klo 19:12

uusi viikko alkaa huomenna. Pitäisikö sytyttää taas kynttilöitä, säästäis sähkölaskussa.

Sisko ja äiti kävi tuomassa ne luumut ja sit ne haki yhen korituolisohvan ja senkin. Olohuone näyttää niin avaralta nyt.

En o jaksanut tänään tehä muuta kun käsitöitä niin kauan kun kädet ei satu. Mieli on maassa. Mikään ei kiinnosta. Huomenna on tytön rokotusjuttu. Tiistaina omahoitaja, ke lepoa, to alkaa taas kässäryhmä, pe ptt. vkl vielä avoin.

Mieltä pistää myös sekin matalaksi, kun isän muistisairaus on vissiin kaikesta lääkkeistä huolimatta edennyt. Oli mökillä ollut sellainen tilanne, ettei ollu tuntenut äitiä yhtään. Onneks se oli ollu va pienen hetken vissiin.Silti se on pelästyttänyt kaikki.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.08.2016 klo 06:01

Hei, Saloka!

Oon sulta saanut idean sukkien neulomisesta. Kiitos siitä!🙂 En tosin tiedä vielä, aloitanko neulomista. On ensin pohdittava, miten suhtaudun asiaan, jos sukat jäävät keskentekoisiksi.

Mulla on samanlaiset pyrkimykset kuin sulla toisessakin suhteessa: paikkojen järjestäminen ja siivoaminen. Nyt on vuorossa mullakin olohone. Käyn läpi kirjahyllyä. Siellä on tavaraa, joka ei sinne kuulu. Ja nyt olen siirtänyt ne olohuoneen pöydälle. Ja siitä ne pitäisi saada eteenpäin... Minne?!😐

Materiaali on osittain käsityömatskua. Ristipistomateriaalia, mitä en nyt harrasta lainkaan. En halua kuitenkaan laittaa niitä kokonaaan pois. Se oli yksi vaihe, kun tein niitä. Ehkä joskus vielä lisää. En halua niistä luopua, vaikken tiedä, mihin saan ne. Tai makkariinhan ne on saatava, siellä niitä on ennestäänkin, mutta vaikeaa se on.

Mulla on huomenna terveydenhoitajan aika. Joudun vaa'alle, ja paino on noussut ihan liikaa!😠 Hävettää! Ja nolottaa tosi paljon.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.08.2016 klo 11:55

olen kohta menossa uimaaqn rääkkäämään itteäni. Saa nähä miten menee. Kassi on ainakin pakattu.

Oltiin aamusta tytön kanssa verikokeissa. Hyvin hän pärjäs, eikä kuumenna sattunut, vaikka suonet karkasikin.

Kumpa tä pääsärky lähtisi uimalla pois. Huomenna aamusta tarvii taas mennä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.08.2016 klo 16:00

Jardin Prive kirjoitti 29.8.2016 6:1

Hei, Saloka!

Oon sulta saanut idean sukkien neulomisesta. Kiitos siitä!🙂 En tosin tiedä vielä, aloitanko neulomista. On ensin pohdittava, miten suhtaudun asiaan, jos sukat jäävät keskentekoisiksi.

Mulla on samanlaiset pyrkimykset kuin sulla toisessakin suhteessa: paikkojen järjestäminen ja siivoaminen. Nyt on vuorossa mullakin olohone. Käyn läpi kirjahyllyä. Siellä on tavaraa, joka ei sinne kuulu. Ja nyt olen siirtänyt ne olohuoneen pöydälle. Ja siitä ne pitäisi saada eteenpäin... Minne?!😐

Materiaali on osittain käsityömatskua. Ristipistomateriaalia, mitä en nyt harrasta lainkaan. En halua kuitenkaan laittaa niitä kokonaaan pois. Se oli yksi vaihe, kun tein niitä. Ehkä joskus vielä lisää. En halua niistä luopua, vaikken tiedä, mihin saan ne. Tai makkariinhan ne on saatava, siellä niitä on ennestäänkin, mutta vaikeaa se on.

Mulla on huomenna terveydenhoitajan aika. Joudun vaa'alle, ja paino on noussut ihan liikaa!😠 Hävettää! Ja nolottaa tosi paljon.

Kiitos kun oot kirjoittanut mulle.

Mä en paljoo tykkää siivoamisesta, paitti vessan lattian, juu vessan lattian siivoamisesta. Nytkin pitäisi imuroida, tiskit hoitaa, pestä paljaat paikat ja jne jne...

...
45 minuuttia juoksin altaalla. Jotenkin tuntuu että oisin kauemminkin voinu. On sellainen riittämätön olo. Uhkasin tutulle et meen huomenna puoleksi toista tunniksi altaalle. Hiukan oon väsy. Menin taas kidutus taktiikalla uimaan. TÄysin tyhjä maha. Matkalla se jopa kehtasi kurnii. Pukuhuoneessa tuttu antoi hiukan hörpätä limppaa, mikä oli väärin. koko ajan tuntu että ne tulee ylös. Uinin jälkeen mentiin kahvilaan ja ostin leivät meille. Jääkaapissa on ruokaa hiukan, sitä pitäisi syä tänään vielä ja sit riittää ruuat tänään. TOsin mulle riittäis toi leipäkin ihan hyvin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.08.2016 klo 05:54

Mun pitäisi aloittaa liikunta. Paino on saatava laskusuuntaan. Ja onhan se muutenkin terveellistä. Miten sinä saat itsesi liikkeelle, vesijuoksemaan? Mä tein sitä aikanaan, kun olin Painonvartijoissa, mutta nyt en meinaa saada itseäni ulos. Joku iso motivaatio-ongelma. Kerro, miten sä teet sen!!!😐

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.08.2016 klo 10:50

Jp, en tiä miten saan itteni lähtee. Joku mielenhäiriö vissiin. tai sit se, et ennemmin mä altaalla itteäni rääkkään, kun et alan viiltelee tai oksentamaan. Maanantaina sain vaan idean lähtee. Nytkin on sellainen ajatus, mut en jaksa tänään lähtee. Siivoan ennemmin täällä kotona kämppää ja kerään huomiseksi voimii. Se tekee helpoksi lähtemisen, kun juoksemisen jälkeen ei ole paikat kipeet enää ja huomaan että jalat alkaa voimistuu (ei kipua).
Hoitaja eilen kysy, olenko paljon laihtunut. Sanoin etten yhtään. Paino junnaa koko ajan samassa.

...
Eilen lopetin sit olatsapiinin. Mun piti pikku hiljaa, mut kun joku mut tuntee ni se meni kerrasta poikki. Katotaan, teenkö itelleni hallaa, tai en.

Tytön kanssa sovittiin eilen että katotaan tiistaihin asti, jos hänen pääkipu ja maha kipu hellittää, sit soitan ti aamusta lääkärin.

Isällä oli eilen synttärit. Tyttö käy tänään yksin kukkakaupassa ostamassa jonkun kukan ja vie taatalle.

Olen jo tälle aamuun siivonut vessan kaapin, pessy koneellisen pyykkiä ja ripustanut, tiskejä on koneessa. Vielä pitäisi ainakin imuroida ja pestä lattia ja roskat viä. Onneks mulla on ollu apua, joten ihan yksin ei ole tarvinu tätäkään hommaa tehä.

Äiti soitti ja sano ettei enää pyydä tyttöä mökille, mut tyttö saa mennä jos haluaa. Jotenkin mulla on jotenkin syyllinen olotila taas ja tuntuu pahalle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.09.2016 klo 12:34

tyttö oli hienon kukan ostanu taatalle. taata on iloinen. siskonpojalta ei vissiin tullu mitään. Puheltiin muutenkin isäni kanssa. Kerroin että tyttö oli eilen mulle sanonut että haluais mennä isovanhemmille joku päivä yöksi. Isäni oottaa tyttöäni niin paljon. Sen näkee puheissa ja olemuksessa. Tänään tyttö menee koulusta sinne oottaa että mummi tulee.

Kävin tyksis isän kanssa. Onneks taksi vie, ja hakee. Sain maatkalla yhden poissaolokohtauksen, joka oli aika pitkä. Auttelin ja suojelin isää koko maatkan. Taksiin ja taksista pois. Olin se henkinen apu, sellaisena mut sit pidetäänkin.

Eilen oksensin ahmittuani ruokaa ekana. Helpolla se onnistui, liian helpolla. Pelottaa huominen, kun jään yksin. Tekee niin mieli alkaa taas oksentamaan, vaikka tiedän että se on kiellettyä.

Paino junnaa samassa koko ajan. Ihan ku tossa pirun vaa´assa on joku ihme sensori, että siitä vähempää ei ees tunneta. Miten kummassa saan painon alaspäin. Pitääkö mun enemmän va alkaa rääkkää itteäni, lopettaa syöminen ja alkaa liikkuu enemmän ja enemmän. Vetää itteäni äärirajoille asti. En halua olla tämmöinen läski. En taho hikoilla ku porsas. Haluan olla laiha. En halua hävetä vartaloa, mitä nyt teen. Mä inhoan itteäni...

Tänään pitäisi vielä mennä isoon kauppaan, pennittömänä. Äiti ei kuulemma pärjää tytön kanssa kahestaan. Pitää tytölle ostaa ainakin yksi lankakerä, että teen sille lapaset nyt syksyksi. Jonkun treenikassinkin hän haluaa, kun on kuolannut tota mun uintikassia. Ei millään jaksais. Jos ottais nokkaunet ja sit kattois uudelleen...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.09.2016 klo 12:45

mun yö meniihan penkin alle. nukuin ekana 2 tuntii ja kahelta heräsin. valvoin 5 asti janukuin taas pari tuntii. tos just heräsin ja olin nukkunut peräti puoli tuntii. saa nähä miten ens yö menee, neulonko täällä sukkaa tai nukunko.

tyttö lähtee siskoni kanssa mökille tänään ja tulee su.