Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.08.2016 klo 14:35

JP, ei me oltu mattopyykillä. Ystävä oli eilen ollut sienimettässä niin kauan että taitaa tänään nukkua va koko päivän.

Kumpa itekkin vois jotain laihdutusjuomia jua, mut niissä kaikissa mitä olen kattonut on maitoa. Olispa joku mikä sopisi. Tosin en tiä pystyisinkö niitä sit kohtuudella juomaan.

...
aloitin näköjään taas sen tyhmyyden. Tai onko tämä ennemmin sairastumisen. EN voinu sit tätäkään päivää rauhassa olla.

Olen ostanut jääkaappiin 2 litraa soijamaitoa, ajatus olisi tehä sellaisia juomia, mut en tiä. Jotenkin toi kiintee ruoka on mun pään sisällä kiellettyä. Ehkä mä sit sunnuntai jälkeen alan niitä juomia tekemään. Et jotain saisin kurkusta oksentamatta alas.

Kävin kaupassakin jo. Ostin hiukan kaikkea. En tiä mitä mä niillä teen. Mulla on nyt jauhelihaa ja makkaraa. Pelkään niitä syä, koska oksennan kumminki ne pois.

Kasvojen iso kukkii ja kuoriutuu taas. Ei auttanut piimaxi siihenkään. Huulen reunassa on pieni finni, joka on kipee. Kurkku on hiukan arka. Kroppa on ihan naatti ja kipuinen. Tunnen että kaikki ei ole ok.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.08.2016 klo 10:39

täällä sataa ja ukkostaa. Ihan hyvä mun olotilaan nähden. Ei tarvi mihinkään mennä kun voi vedota ukkoseen ja sateeseen. Tosin tarvisin kaupasta syötävää. EN tiä.

Tytön astmalääkäri soitti ennen 9 aamusta. Enhän mä ollu järjissäni silloin. Soittaa kohta uudelleen. Pitää kuulemma pyytää kortisonivoidetta. Mä inhoan puhua puhelimessa, ainakin tälläisissä asioissa.

Söin tummaa leipää. MIeli tekee tenän ja haluaisin tai tekee mieli oksentaa ne pois. Yritän taistella sitä vastaan koko ajan. Mun kroppa tarvii ravintoa. Eilen illalla tuli syötyy oikee urakalla. Tein smoothien ja sitten söin leipääkin. Saan juuri ennen nukkumista syötyy enemmän.

Menin eilen nukkumaan ilman nukahtamislääkettä. Sain nukuttuukin ihan hyvin. Ei mulla ole varaa ostaa niitä. TÄytyy muutenkin kalkit ym pillerit ostaa.

Tänään aijon va shillailla eteenpäin. Koitan tehä kässäjuttuja, jos vaikka innostuisin kutomaan.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.08.2016 klo 08:32

Hei, Saloka.

Mua masentaa.

Syön vähän enemmän kuin Nutrilett "sallisi". Nytkin on nälkä. Odottelen vielä ja otan lounaan normaaalia aikaisemmin. Olen menossa juhliin, joissa en aio ainakaan paljon jättää syömättä. Tai oikeastaan yritän syödä kohtuudella. Sitten taas dietille.

Oksentanut olen kerran tällä viikolla, syötyäni väärää.

Eilen otin rahkaa ja tonnikalaa saadakseni proteiinia. Ja aamupalana on puuro mehukeitolla. Eli syön muutakin kuin Nutrilettia, mutta yritän pitää energian saaannin mahdollisimman alhaalla oikeissakin ruoissa. Nälkään yritän ottaa vihanneksia. Nytkin rouskutan porkkanaa.

Saitko eilen oltua kotona? Vai jouduitko käymään kaupassa tai muualla? Mulla oli tapaaminen polilla. Sitten kävin katsastamassa Anttilan loppuunmyynnin, ja myöhemmin kävin vielä kaupassa, eli aktiivinen päivä. Tämäkin on aktiivinen päivä. On ystävän luona juhlat. Siellä on jaksetttava olla sosiaalinen. Mietin lähes koko ajan päivystykseen menoa. En haluaisi sinne, mutta estäisikö se pahemman ongelmakäyttäytymisen...?😑❓

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.08.2016 klo 18:57

JP, kävin mä kaupassa. Ostin puuttuvia aineksia.
Mä olen nyt varmaan 3 viikkoa oksentanut joka päivä, melkein kaikki mitä suuhuni laitan. Huomenna pitäisi alkaa yrittää olla ihmisiksi ja olla oksentamatta. TOsin ehkä mä onnistun, kun en söisi paljoo. Tein tänään ruuaksi kasviksii, makaronia ja naudan jauhelihaa. Sitä riittää huomiseksikin. Söin vähän ja sit oksensin pois ☹️

Tuttu tossa tuli tänne ja lähtikin jo. Hän kävi kaupassa ostamassa mulle limppaa. Se on ainut sellainen, mistä en luovu. Sain puhuu ja hän antoi mun nukkua päikkärit.

Viime yönnä nukuin 2-3 tuntia ja heräsin ja aloin kattoo telkkaa ja sit nukuin taas 6-11. Ensi yönnä samalla tavalla, tosin yritän mennä aikaisemmin nyt illalla nukkuu.

Huomenna tyttö tulee 3 viikon lomalta kotiin. Pelkään etten pysty olemaan hänen kanssa. Jollen sittenkään jaksa. Olen äitille laittanut viestii, mut ei se reagoi mitenkään mun pelkoihin. TUntuu että joudun yksin painimaan tämän kanssa ja kun painin, ni sitten romahan.

Tuttu laittoin mulle lakanan sänkyyn ja vaihto petivaatteet. Mä kävin sit suihkussa. Illalla on ihana kömpii puhtaisiin lakanoihin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.08.2016 klo 18:29

2 päivää ollu oksentamatta ja sen tuntee. Joka kerta ku syön, on todella paha olo. Nukun enemmän mitä nukahtamislääkkeillä. En va yksinkertaisesti jaksa mennä koko päivää hereillä. TÄnään alkoi päätäkin särkee heti herättyäni. Otin sit lääkkeen siihen ja menin takas sohvalle nukkuu.

TYtöllä oli kaveri yötä ja nyt tyttö meni kaverilleen yöksi. Viimisiä öitä, ennen ku koulut alkaa. Mä taistelen sit sitä mörköä vastaan.

Huomenna aamusta pitäisi alkaa siivoo. TOta keittiötä. SIellä on niitä raatokärpäsii ja muutenkin kaikkialla sekaista. Ajattelin ottaa sen urakaksi, kun ptt tulee.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.08.2016 klo 07:19

Hei, Saloka! Hienoa, että olet voinut olla oksentamatta kaksi päivää! Se on hieno saavutus!🙂🌻 Vieläkö tilanne jatkuu samanlaisena!

Mulla on silmien ympärillä pieniä verenpurkautumia oksentamisten jäljiltä. Ei kukaaan ole kiinnitäänyt niihin huomiotaan. Kun niukka syöminen muuttuu liialliseksi, tulee mulle helposti WC-keikka.

En pidä oksentamista hyvänä tai toivottavana, mutta en juurikaan häpeä kertoa siitä. Tosin valitsen, kenelle kerron.

Voimia sinulle Saloka! Toivottavasti tytön kouluun lähtö sujuu hyvin!🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.08.2016 klo 11:03

JP, sorruin eilen oksentamaan sitten. Siinä sekin ilo meni. TÄnään on taas uusi kokeilu.
Musta ei oikee huomaa muuta kun et alkaa ääni menee ja kurkussa on limaa ja nenässä räkää ihan tolkuttoman määrän. En ole kiinnittäny huomiota noihin silmiin ees. Pitääpä kattoa.

Ptt kävi. Siivottiin keittiö, pistettiin kuivat vaatteet kaappiin ja tytön sängylle. Vietiin roskat myös. Aika paljon saatiin aikaiseksi. Ptt kysy myös, haluanko jatkaa näitä käyntejä. Osa musta haluaa ja osa ei.

Haluan että joku muu tekee mun päätökset. En halua mitään oman pääni takia tehä.

Otin lääkkeet. En tiä miksi syön niitä ees. Tuntuu tyhmältä syä niitä. TUntuu tyhmältä syä piimaxia, kun ei ne vahvista hiuksia. Luvataan ja silti aamulla lähti ihan sairaan paljon hiuksii päästä. Olen kohta kalju. Mulla on ainakin puolet hiuksista lähtenyt jo. Tuntuu tyhmältä aamusin lykätä kourallinen pillereitä naamaan ja toivoo että niistä tapahtuu jotain ihmettä. Jotenkin tuntuu ettei toi escitalopram auta enää, että turhaan syön sitä yli suosituksen. silti mä niitä syön, aamuin illoin. Ihan kun joku ihme tapahtuisi.

Ei tee mieli syö mitään. Pitäisi leipää leipoo. En o jaksanut käydä kaupassa ostamassa leipää. Tosin ei mulla ole rahaakaan.

Tyttö on ollut yön poissa, kaverillaan. En tiä koska tulee kotiin. En oikeastaan ootakaan. Haluan olla yksin. Kamala äiti.

PTT kysy, olenko ollu jo uimassa, en ole. Kerroin että mulla on vaikeuksia mennä sinne. Että tuntuu että porukka kyylää mua siellä mitä kauemmin olen altaalla. Että ne kattoo mun arpisia jälkiä. ja läskiä pursuvia muotoja.

TÄnään on näköjään sit tämmöinen masis päivä taas. Mikään ei kiinnosta ja kaikki muukin menee päin mäkeen. kivaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.08.2016 klo 18:19

äitin kanssa olin kaupassa, kun hän "pakotti" lähtee seuraan. Ostin sit hänen laskuun ruokaa meille. Lopuksi äiti sit tarjos hesen aterian. Nyt sit on syyllinen fiilis kun menin syömään sen. Ennen lähtöö leiposin ½ l sämpylätaikinan. Laitoin siihen kaurahiutaleita, ohrajauhoa, hiival. jauhoa ja vehnäj. Ihan hienot ja isot niistä tuli. Tyttö oli kaverinsa kanssa kuolannu niitä jo. Makua en tiä ja pelkään etten laittanut tarpeeksi suolaa.

Mulla on jännä fiilis. Himoitsee ottaa kunnon lääkecoktail. En ota. Mulla on muutenkin jo niitä lääkkeitä aika paljon ja jos huomenna lisätään vielä pilleri, ni en tosiaan ala riskeeraa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.08.2016 klo 05:16

Olen herännyt 2.30, enkä nukkunu sen jälkeen. Pitäis varmaan mennä nukkuu, mut ei oikee väsytä.

Keihään karsinta meni suomella penkin alle. Ruuskanen pääsi va finaaliin. EN sit tiä, kannattaako sitä ees kattoo viikonloppuna.

Tytöllä on kaveri yötä. Aamulla heidän pitäisi herätä ajoissa ja mennä ekalle koulupäivälle. TÄstä se arki sit alkaa tässä perheessä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.08.2016 klo 11:30

viime yönnä sit vihdoin nukuin enemmän ku alle 5 tuntii. Heräsin 2.30, mut nukahin sohvalle uudelleen ja sit heräsin siitä ja nukahin sänkyyn. Olen edelleen väsy.

Vedän pillereitä naamaani, mut en tiä, tekeekö ne onnelliseksi. En huomaa mitään eroa.

Eilen oli paha olla ja syyllinen olo. Vanhemmat varmaan vihaa mua. Tappelin 5 tuntii tytön kanssa. Lopulta hän lähti kaverinsa luokse. Tuli syyllinen olo siitäkin.

Tyttö sano tai tekstas että tietää ettei mulla ole kaikki kunnossa ja jos annetaan mahollisuus mennä osastolle, niin menisin. Näkyykö se jo ulos päin näin vahvasti. Kirjoitin hänelle, ettei hänen kuulu olla musta huolissaan. En tiä mitä tähän oikee sanoa. Tuntuu niin hiton pahalta tällä hetkellä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.08.2016 klo 13:57

Kroppa alkaa näyttää merkkejä, ettei kaikki o kunnossa. Tulee sellaisia hetkiä kun et taju lähtis, aina kun on pystyssä. Istuvalteen ei oikee jaksa olla. Oon hirveen väsynyt, mut en saa unta. Yritän tehä käsitöitä, vaikka sitten kerros silloin , kerros tällöin. Sain astianp.koneen tyhjennettyy ja täytettyy ja päälle. Suihkuun pitäisi mennä, mut en jaksa niin kauan olla ylhäällä. Roskia pitäisi viä. Haluaisin vaan olla.

Olen masentunut. Olen ahdistunut. Olen väsynyt.

Viikko on yhtä hulabaloota. Joka päivä melkein jotain.

En halua syä mitään ja se ruokkii tätä pahaa oloa vielä. TUntuu että eilen söin liikaa, kun otin näkkärii vielä myöhään illalla.

Enää ei tarvi aamuyöstä nousta, ku olympialaiset loppuu. Sit voi nukkua kokonaisia öitä ihan rauhassa. Mutta haluan kiduttaa itteäni ja valvoa. Annanko itelleni luvan nukkua. En haluais.

Olen ihan sekaisin. Liian sekaisin. Pääni sisällä pyörii erinlaisia ajatuksia. HAluan va vahingoittaa itteäni. Silloin olen hyvä. On se sit oksentamista, syömättömyyttä tai valvomista, ihan sama mitä, kuhan kroppa joutuu äärirajoille.

Pelkään että taju lähtee kun nousen, siksi olen makuultaan koko ajan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.08.2016 klo 10:55

Olen ihan vventti. Tunnen kun voimat katoaa kehosta. Eilen makoilin va ja tein välillä käsitöitä. En kyenny mitään järkevää tekee. En taida kyetä tänäänkään. En tiä johtuuko siitä lääkkeestä tai mistä tä mun olotilani, mut pelottavaa tämä on. Missä kunnossa oon viikon päästä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.08.2016 klo 10:39

ptt käi ja juttelimme. Tyttö jäi kotiin, kun on flunssanen. Mä yritän jaksaa va eteenpäin. Vointi on edelleen huono. Voimat ihan kateissa. Kroppaa (tai selkää ja kylkiä) kutiaa. Tein tossa ison mukillisen teetä, jos saisin siitä hiukan energiaa. En viittiny painoa kattoo tänään. Pelkään mennä puntarille.

Tytön riparilehti tuli. Siellä on leirien ajankohdat. Pitää ensi maanantaina ilmottaa hänet jollekkin leirille.

Onneks eilen tuli tehtyy tämän päivän ruoka. Saa hiukan levätä. Kai mä yritän tossa jossain vaiheessa tehä kässä juttujakin.

Olen viikon ollu oksentamatta. En tiä onko hyvä vai paha juttu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.08.2016 klo 09:22

Eilen kävin siskon kanssa ajelemassa ja hakemassa hheille uuden vanhan pakastimen. Matkalla ostin sitten itelle lihapiirakan, joka vieläkin kaduttaa. Tosin se piirakka oli ainut ruoka mulle eilen.

Mun syömiset on menny ihan minimiin. Ei ihme että saan heikotuskohtauksia. Mut se hyvä puoli tässä on, en ole oksentanut kun en paljoo syö.
Tänään tarvii syä toi loppu laatikko jääkaapista. Huomenna tehä sit jotain muuta.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.08.2016 klo 15:29

Enpä onnistunut olemaan syömättä vääriä herkkuja. Tuli sitten oksennettua. Älä seuraa mua tuossa. Miten sinut saisi syömään sen verran, että pysyisit tolpillasi? Kuulostaa siltä, että saat ihan liian vähän energiaa. Mulla paino pomppasi eilisestä kolme (!) kiloa. En kuitenkaan usko lihoneeni. Nestettä se suurimmaksi osaksi lienee.

Mulla on ruumiin lämpö tippunut puolella asteella. En tiedä oikein, mistä se johtuu. Ehkä uusi lääke on tehnyt sen. Siitä ihmiset valittaa, että paleltaa koko ajan. Mua ei ole paleltanut, mutta lämpö on laskenut.

Voimia sinulle! Toivottavasti jaksat tehdä käsitöitä. Se kuulostaa sellaiselta, mistä pidät.