Hei, Saloka... Toivottavasti elimistösi ja pääsi tottuvat uuteen lääkkeeseen, ja väsymys helpottaa. Mukavaa viikonloppua ja viikon alkua!

kiitos JP.

Vielä ei ole mitään pahempaa lääkkeestä tullu. Pieni painon nousu, mut en tiä johtuuko mistä. Käsissä ja jaloissa on välillä pakkoliikkeitä. Se tekee tietokoneella ja puhelimella kirjoittamisen välillä hankalaa. Satunnaisesti antaa unta, ainakin aamusin. Mut jos herään, valvon sit pari tuntii, vaikka keskellä yötä.

Kävin tänään markkinoilla. TÄällä kaupungissa on semmoisetkin. Ihmisii oli ku meren mutaa. Sit ne toopet tulee pienien koirien kanssa sinne markkinoille, kun muutenkin on ahdasta. Hyvin oli yhessä paikassa koiria ajateltu. Oli kojun eteen laitettu vesikippo, mistää jokainen koira voi jua. Peukut sinne.
EN saanut oikee poissaolokohtauksia, mut olin koko ajan sellainen että en oikee ollu oma itteni. Halusin pois va koko ajan. Ei oikeastaan ahdistanukaan. Sit miettisin, lähteekö mulla kohta taju. Onneks mukana ollu ystävä tietää musta aika paljon ja osaa toimia, jos jotain yllätyksiä tulee. Siksi pystyn hiukan vapaammin liikkua, kun ei tarvi ajatella että jos sittenkin jotain tapahtuu.

Isä on mökillä ku pallo hukassa. Kivaa tiedossa siis ensi viikolla. Mä en jaksa!!!

Söin ruuan, mut oksensin suurimman osan pois heti. En sit syö mitään muuta enää. Koitan nestetankkausta harrastaa.

Olen ihan ulapalla tämän syömisen kanssa. Mulla on joku patoutuma vissiin, mut en tiä mikä. Mua ahdistaa joku, mut en tiä mikä. MÄ pelkään syödä, kun se lihottaa. En anna lupaa itelleni että saisin syä, koska se ruoka ei saa olla palkinto. ota tostakin sit selvää...

en sit saanut sitä ruokaa pysyy sisälläni. Alko mahaa polttaa ja ajatukset käymään niin ylikierroksilla, että yritin olla sen aikaa et tyttö va lähtis pois. Kun hän lähti, ni voitte arvata mitä mä tein. No loppu päivän en sit syökään mitään, juon va. Jäi tämäkin tälläiseksi tynkä päiväksi.

Olen ihan hukassa ruuan suhteen. Nyt sit kädet tärrää, enkää tiä johtuuko oksentamisessta, lääkkeestä vai mistä.

Käytiin tytön ja perhetyön kanssa kaupassa, tossa lähi kauppakeskuksessa. Ostin 120 eurolla ruokaa ja mulle uuden uintikassin, tytölle jumppakaassi.

eilen illalla sain salaatin ja 4 viipaletta leipää pysyy sisällä. tosin koko ajan teki mieli oksentaa ja tänään vaa´alla sain pettymyksen, kun ei paino ole liikahtanut mihinkään.

Tuttu olis tulossa tänään. Ajatus olisi kattoo, mihin tauluja laittais. Ne vois pikku hiljaa laittaa lattialta seinälle.
Miettisin, jos ostaisi toisen jalkalampun ja laittais tonne yhteen kulmaan. Viekö jalkalamppu vähemmän sähköö ku kattolamppu ?

Saa nähä tuleeko tyttö tänään kotiin, vai tuleeko se va käymään.

Hei, Saloka!

Miten torstai meni syömisten suhteen? Tuliko ystäväsi käymään ja saitteko tauluja seinille?

Mä sain paniikkikohtauksen heti kotiin saavutttuani. En tiedä oikein miksi se tuli.

Syömään olen pystynyt. Tosin reissussa oli pari kertaa olo, että olisin halunnut oksentaa, mutten voinut. Muutenkin ongelmakäyttäytyminen tilanteen pakosta on ollut vähempää. Mutta aloin sen taas...

Voimia sinulle!

tuli tuttu ja oli yötäkin. Maha tuntuu paisuneelta. En uskalla vaa´alla käydä. Maha ei oikee toimi. Voiko ruis tehä ummetusta??? Koko ajan n hiki.
TYtön piti mennä mökille, mutta tätinsä luonna on mahatautii, ni peruin matkan. EN hlua sitä tänne huusholliin ehdoin tahdoin. kyl sinne mökille myöhemmin pääsee.
Tyttö sit suunnittelee kaverinsa luokse. MÄ sit suunnittelen puke festia tänne kotiin.

Hyvä, kun ilmeisesti olet saanut syötyä! Mua puolestaan kuvottaa edelleen, vaikka oksensin äsken.

Mulla on yksinäinen olo. Oon ollut ihmisten seurassa, mutta olo on tukala. Itkettää melkein. Enkä kutenkaan haluaisi olla kenenkään kanssa. Haluaisin olla yksin. Ja sitten en ihan kuitenkaan.

Mä oon alkanut itkeskelemään. En tiedä, olenko masentumassa lisää, vai mikä mulla on...?

Voimia sulle alkavaan viikkoon!

viikonloppu meni ja tyttö tuli tänään vasta kotio. Heti piti ottaa arjesta ki ja alkaa hänelle ruokaa tekee. PTTn kanssa siivottiin tä kämppä ja käytiin kaupassa. Nyt saa olla va.

Tuttu tuli yöksi, kun lähtee tytön kanssa huomenna yhen ihmisen luokse, jossa mun tyttö opettelee videokuvaamaan ensi viikoksi.

Olen joka päivä oksennellu. TÄnään en ole, enkä voi. Pitää kärsiä tämä olo ja se, että näytän valaalta. 😭

tyttö lähti just äskön tutun kanssa kokeilemaan ja opettelee videokameran käyttöä, niin että hän ensi viikolla osaa sitä sit käyttää. Sanoin hänelle että ei pelkää ja on kiltisti. Tiedän että tyttö on paniikissa uusien ihmisten kanssa.

Yö meni taas valvoes pitkälle aamuun. Sit sain vasta nukuttuu. EN ottanut lääkettä, kun se on näköjään ihan sama otanko lääkkeen vai en, valvon silti.

Mitähän tänään tekis. EI oikee jaksa mitään tehä. Ootan tytön tuloa ja sitä, jos se värjäis mun hiukset tänään. Se ihan riippuu hänestä. Ruokaa pitäisi teh, mit en tiä mitä. Pakkasessa on 3 purkkia jätskiä, jota ei syö ku pikkusen kerrallaan.

Hei, Saloka!

Meillä, sulla ja mulla, on ihan eri nukkuma-ajat. Mä kuukahdan sänkyyn jo illasta ja herään aamuyöstä, ja sinä ilmeisesti nukahdat niihin aikoihin, kun minä olen jo noussut. Enpä tiedä, kumman valitsisin, jos valinta olisi mahdollinen.

Mä kaipaan aurinkoa.

Oliko tyttösi poissa vain eilisen vai onko hän opettelemassa kuvaamista pitempään?

Haluaisin ommella, siivota, järjestää paikkoja, ommella lisää... Mutta oletan, ettei tänään etene mikään noista. Tunnen itseni kelvotomaksi. Olen vain, enkä saa tehdyksi mitään, edes mukavaa.

Onko sinun elämässäsi jotain, mihin olet tyytyväinen? Mun on tosi vaikea miettiä vastausta tuohon esittämääni kysymykseen. Ehkä ole johonkin tyytyväinen, mutta en osaa sanoa, mihin... Käsityöt voisi olla yksi mielihyvän lähde, mutta kun en saa tehtyä sitäkään... Ja onhan mulla elämässäni ihana nuori. - Mikä saa mut nyt taas itkemään. (En kestä tuota tunnetta, joten ongelmakäyttäydyn helpottaakseni oloa.)

Hali täältä sullekin!

moikka Jardin Prive

Mä saan unesta kiinni vasta joskus 2-3 aikoihin, kun pakotan itteni nukkumaan. Mut silloinkin pyörin ja hyörin sängyssä ja alkaa ahistaa, kun ei pysty rauhottuu. Aamulla sit jos saa nukkuu, nukun 12 asti. Muuten herään kelloon.

tyttö oli vaan eilisen tutustumassa ja ensi viikolla menee 2 päiväksi kuvamaan.

EN mä tiä, olenko tyytyväinen mihinkään. Kaikki asiat vaatii ponnisteluja ja hirveästi energiaa. Ehkä sitten, ni kun nyt, kun sain ruuan tehtyy heti kun tultiin kotiin. Vaikka se olikin makaronia ja jauhelihaa, mut silti.

....
Käytiin nopeesti cittarissa äitin ja tytön kanssa. Ostin piimaxia kokeeksi. Mulla kuoriutuu iso kasvoista ja rintojen välistä. En keksi enää millä saisin ne niin ettei koko ajan nahka lähtis ja kutisi. Olen aqualania laittanut, mut en voi sitä montaa päivää laittaa ku alkaa kukkii kasvot. No nyt kokeilen tota pilleriä syä aamuin illoin, jos vaikka sais nä ongelmat ratkaistuu sillä.

hermoilen lauantaita. Mun yks ystävä vie mut baariin synttäreiden kunniaksi. Ollaan eilen ja tänään puhuttu asiasta. Olen pystynyt kertoo pelkoni ja tahtoni. Hän lupasi pitää musta huolen. silti joku asia saa mut ahsitumaan ja pelkäämään.

Moi, Saloka!

Onko sulla itseläsi synttärit vai ystävälläsi?

Mä nukuin viime yön paremmin. Otin yöllä herätessäni Tenoxin, ja se auttoi nukkumaan jonnekin tuonne viiteen asti. Pitempään en haluaisikaan nyt nukkua.

Olen tänään saanut jo vähän aikaiseksi. Leikkasin vähän kankaita ja katkoin farkkujen liian pitkät lahkeet, nyt ne pitäisi vielä siksakata ja kääntää. Haluaisin saada tiskattua tänään ja järjesteltyä muutenkin paikkoja. Taitaa suurin osa jäädä haaveeksi... 😟

Voimia päivääsi!

JP, mulla on lauantaina synttärit.

Olen tänään herännyt 10 aikoihin, kun piti 11 mennä jo linja-autoon. shoppailimme äitin kanssa kaupoilla ja kävin labrassa. Saa nähä mitä maksakokeet näyttää. Ostin itelle pari paitaa syksyksi. Saa nähä millainen musta sitten tulee.

Matkalla 2 eri henkilöä luuli mua joksikin muuksi. Hiukan alko ahistaa. Mulla on ollu vaikeaa kattoa minäkuvaani peilistä. Sieltä kattoo ihon kesinnyt, läski mustatukkainen henkilö, joka ei tosiaan ole minä. Yritän koko ajan hoitaa asia kerrallaan. Nyt otan niitä piimaxeja, mut ei 2 pilleriä ihmeitä näin heti alkuun tee.

Otan lonkisti tämän loppu illan. Huomenna nukun pitkään ja sit meen kauppaan ja leivon mustikka-jogurttipiiraan, kun tä ystäväni tahtoi sitä syä taas. Kaupasta tarviikin ostaa sitä ja tätä, mut oon huono ajattelemaan toisia syönnin osalta. Itelle osaan ostaa (siis ei mitään jos olis vaihtoehtona) ruokaa, mut sit ku siinä tarvii alkaa ajattelee että on joku toinen, ni se on turhan vaikeeta.

Hyvää syntymäpäivää, Saloka!🌻🙂🌻

olen jotenkin ahdistunut, väsnyt ja "sairas".Kipuja on siellä täällä. Nukkuisin, jos saisin unta. Ahdistaa, kun kämppä on ku räjähyksen partaalla ja tänne on ystävä tulossa. Sain mä sentään mustikka-jogurttipiiraan tehtyy.

Ahdistaa mennä illalla baariin. Pelottaa, jos saan poissaolokohtauksia siellä. Pelottaa jos lapanen lähtee käsistä. Kaikkea.

Aamulla eräsin ja katoin, moni oli faces onnitellut mua. TUntui lämpimältä, mut silti syylliseltä.

EIlen en syöny mitään. Tai no, söin mä suklaata, mut oksensin pois. Äskön söin sitä tekemääni piirakkaa. Silti tuntuu syylliseltä syä herkkuja.

Vuosi sitten alkoi mun kierre sairaalassa. Saa nähä, mihin mun tieni tänään illalla vie. Pääsenkö kotiin asti kunnialla, vai tuleeko mutkia matkaan. Haluaisin vetästä oikee överit, niin ettei tarvitsisi ajatella mitään ja saa mennä pää tyhjänä eteenpäin.