eilen oli pakkomieli saada maha tyhjäksi. En saanut mielenrauhaa muuten. Mietinkin, onko tä syömishäröä tai pakkomieltä. No sen se teki että sain unta vasta 3 aikaa yöstä. Lääkkeet otin 22. Pitkät oli tunnit, kun virtaa oli ja samalla pelkäsin ukkosta, kun taivas oli niin pelottava.

TÄnään en tee mitään järkevää. Kutoon noita sukkia, jos vaikka saisin ne äitille synttärilahjaksi. En vaa tiä mitä muuta lankaa siihen laittaisin, kun toi vaaleanp. ei riitä kauan. Pitää varmaan kattoo jos vuodevaatelaatikossa olisi sittenkin jotain.

saloka kirjoitti 18.6.2016 12:13

TÄnään en tee mitään järkevää. Kutoon noita sukkia, jos vaikka saisin ne äitille synttärilahjaksi. En vaa tiä mitä muuta lankaa siihen laittaisin, kun toi vaaleanp. ei riitä kauan. Pitää varmaan kattoo jos vuodevaatelaatikossa olisi sittenkin jotain.

Hei, Saloka! Mun mielestä on tosi järkevää puuhaa neuloa sukkaa. Itsekin haluaisin neuloa, mutta tiedän, että aloittaisin, ja sitten se jäisi kesken. Mulla ei motivaatio riitä asioiden valmiiksi saattamiseen.

Mä oon luvannut yhden ison ompelutyön lahjaksi ystävän tyttärelle. En ole vielä saanut aloitettua edes ompelua. Siinä olisi ihan hirveä työ. Epäilen jaksamistani. Jos olen kotona, saanko aikaiseksi istua ompelukoneen edessä niin paljon, kuin mitä työn valmiiksi saattamienn vaatisi. Olen luvannut , mutta en tiedä, saanko koskaan valmiiksi...

Mukavaa jatkoa sinulle kuitenkin sukan kudonnan parissa...!

JP 😍

Huomenna on erinlainen päivä. Menen sellaiseen saareen tai niemeen, jonka kaupunki omistaa aika paljon. Se on kuuluisa. Siellä on joku mtt ihmisten paikka. Ekan kerran menen tälläiseen ja se jännittää. Olen tässä muutaman päivän saanut monta poissaolokohtausta. Nyt jännään vielä enemmän, mitä ruokaa siellä on ja pystynkö luistaa siitä.

TÄnään jaksoin aamusta lähtee kässäryhmään. Tehtiin yhen potilaan kanssa huomiseksi raparperipiirakkaa. Ehtisin mä äitin sukkiakin tekee hiukan.
Päivällä ptt tuli ja siivottiin täällä.

retki meni ihan ok:sti, vaikka n. 5 min välein sain ns. poissaolokohtauksia. Mut pärjäsin. Ruuaksi sain va makkaraa ja leipää, mut ite vein salaattia varmuudeksi.

Huominen uinti peruuntu. Mut joku piru olalla ajattelee, jos sittenkin menisin vaik yksin sinne, ku ei kerta kaveria saa.

Tyttö lähti kaverille yöksi. Saan sit olla yksin ja nukkua aamulla pitkään.

50 minuuttia vesijuoksua, taas enkat. olisin enemmänkin, mut en kehannut, kun olin pitempään ollu altaalla jo. Olen va huomannut ettei toi juoksu laihuta mua ollenkaan.

Yhen tutun kanssa suunniteltiin grillibileitä hänen luokse. Tuntuu kamalalle olla tämmöinen ruokavammanen.

Olen lopen väsynyt ja huomenna pitäisi 7 aikoihin lähteä jo äitin hammaslääkäriin. Nukuin tossa jo, mut ei se riittänyt. Voisin nukkua va koko ajan.

TYttö lupasi tunti sit tulla, eikä o näkyny tai kuulunu.

Kirjoitit että retkellä sait poissaolokohtauksia. Minkälaisia ne ovat?

Mulla paniikkikohtaukset loppui, kun aloin saada säännöllisesti bentsoa. Oon siitä ilmeisesti fyysisesti riippuvainen. Jossain vaiheessa sitä aletaan purkaa. Nuo paniikkikohtaukset oli hirveitä. Kestivät pahimmillaan 6½ tuntia. Ilmeisesti ne sitten oli pitkälti vieroitusoireita. Onneksi tilanne selvisi, ja nyt voidaan toimia oikeammin, että saadaan riippuvuus ajettua alas.

Jardin Prive kirjoitti 23.6.2016 9:17

Kirjoitit että retkellä sait poissaolokohtauksia. Minkälaisia ne ovat?

Ne ovat sellaisia että filmi katkeaa. Ne on hetkellisiä ja pärjään niistä ihan hyvin. Kukaan ei huomaa niitä.

...
Äiti tuli sit tänne yöksi ☹️ Olisin halunnut olla ihan va yksin, mut... Menen varmaan aikaisin sänkyyn. Olisi kirjeitä, joita pitäisi kirjoittaa ja lähettää.

Olen taas ahminut ja oksentanut. Yritän syä vielä leipää.

ahmintaa ja oksentamista, siitä mun juhannus on tehty. Mieli on niin maassa, että laitoin verhot ikkunoihin, etten näe ulos. Ruuan sentään laitoin tulee, mut taidan sekain oksentaa pois. Oksentaminen jotenkin tekee kevyemmän olon. Tiedän että se ei o sallittua ja se vahingoittaa elimistöä, mut ei mua tällä hetkellä kiinnosta.

tuli eilen sit juotuu aika paljon ja olin aika pöhnässä. Se oli oikeastaan hauskaa. Äiti oli va hiljaa. Mitä se sille kuuluu, mitä mä omassa kotonani teen.

ALan nyt vasta hiukan selvii. Unet on ollu katkonaisii, kun en ole lääkkeitä ottanut.

TÄnään tarvii jatkaa noita äitin sukkien tekoo. Eilen tyssähti siihen, miten se kantapää oikee menikään. TÄytyy nyt ettii ohje netistä

Hei, Saloka. Mulla tuli juotus tänään sen verran, että päihdyin edes vähän. Tuntuu, että saan juoda paljon, ennen kuin tuntuuu yhtään. Hyvää juhannuksen jälkeistä loppukesää sinullekin!

kiitos JP, kun oot "kÄynyt".

Oon ihan poikki. Jaksoin kauppaan mennä ja sit tuli ostettuu suklaata ja herkkuja. Ja tietenkin pakonomainen oksentaminen ne pois. Ekan kerran tuli sappinesteet pellolle, luulisin sen kellertävän keltaista olevan sitä. Hirveen makuistaa se oli ainakin. Ihan ku kaikki pillerit olisi murskattu ja sulatettu pieneen määrään veteen YÖK. Ei kiitos enää!!!

Miettisin tässä, jos ottais pikku päikkärit. POrukka lähti viikoks pois. Mulla on rauhaa. huomenna aamulla herätys ku ptt tulee. sit lähtö hoitajalle. plää...torstaina vois kattoo, jos uimaan menis. riippuu yhestä asiasta.

vitsi ku onn vieläkin paha maku suussa.

ruokaa ei tarvii tehä, se on jo eilen tehty.

Olin tossa pari päivää oksentamatta. Pystyin syömään sen kerran päivässä, mut en oksentanut sitä. Nyt se sit meni taas tähän. 😭

olen saanut kuulla, että en ole rehellinen voinistani hoitotaholle. Mitä järkee on olla, kun ei ne kumminkaan pysty auttamaan. Tai sitten ne ei vaan taho auttaa mua. Mua ei voi ketään auttaa. Olen ihan omillani tämän hemmetin peikon kanssa. Haluan peikon pois, mut en osaa. Olen pienen pieni riisi purkissa.

lääkäri soitti eilen. Iltalääkkeet laitetaan ihan uusiksi. Hain tänään uutta "yö"lääkettä. Jotain epilepsia/ahsituslääkettä. Joudun luopuu temestasta sen vuoksi. Oli oikein siihen tarraan kirjoitettu. Illalla otan ekan kerran, saa nähä koska uni sit tulee. Mulla muuttuu zyprexakin johonkin lyrikaan, mitä lie. Mut ekana otetaan tämä yksi lääke.

Oon nyt pari yötä nukkunut ihan ok:sti. En vaan jaksa aamulla nousta.

Tänään on mulla musta päivä. Eilen luin isän papereista että hän sairastaa alzaimerin tautia. Siihen jäi mun järki. EN jotenkin hyväksy tai sulata sitä, vaikka merkit onkin sitä ollu jo kauan.

Uimaan piti mennää, mut uikkarit kotona. Menin sitten va suihkuun ja saunaan.

Kotimatkalla kaaduin ni et polvi vieläkin kipee. Tärähti oikee kunnolla.

Söin tos pari leipää. Pakko on jotaain syä.

tä päivä on ollut väsyttävä. En tiä johtuuko uudesta lääkkeestä tai mistä. Jaksan hetken jotain tehä ja sit pysähyn. En jaksa ees tuntii kattoo telkkarii. Olen jo päiväunet nukkunut, ku en vaan jaksanut.

Illalla nukahin kesken pelin, joka alkoi joskus 22 aikoihin. Eli lääkkeen viive on yli 2 tuntia. Koskakohan ottaisin tänään sen lääkkeen.

Tein tossa nopean mustikkapiirakan, ku tekee herkkua mieli. Ei mulla ole mitään herkkua kaapeissa, enkä taho mennä kauppaan. Ostaisin kumminki suklaata ja sit oksentaisin ne pois. Olen nyt ollu muutaman päivän sellai etten ole oksentanut paljoo. Siis en mahaani tyhjäksi. Mut kumminkin oksentanut vähintään kerran. Yritän pitää nesteet sisällä, vaikka eilen olikin vaikeaa. Hikoilen koko ajan ku sika.

ilmeisesti ne pillerit tekee mun aamuista väsentyneen. Kauhulla ootan, mitä maanantaina käy kun tarvisi olla8 aikoihin skarppina. tänään jaksoin nousta vasta puol 1 aikoihin, kun nukkumaan pääsin vasta reilu klo 1 jälkeen. TÄnään tarvii kattoo, jos sittenkin alkaisin sitä lääkettä ottaa klo 20 aikoihin. Maha ei ole reagoinut lääkkeestä. Ennemmin se on tehnyt mahaasta normaalisempaa. Mikään muukaan ei ole muuttunut, paitti tä uneliaisuus ja väsymys. Mut illalla ollaan sitten pirteitä.

Tuttu tuli käymään. Kohta pitäisi varmaan ajatella jotain syömistä. Eilen tein soppaa, joten on tänään jotain syömistä sitten.

Pitäis päätellä noita töitäni ja sit pitäisi noita äitin sukkia tehä.