Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.06.2016 klo 16:54

tulin kaupungista. piti äitin saattajana olla. se tyhmä ihminen tarvii saattajan aina kun kotoota lähtee. mihinkään ei me yksin. kuka lähtee mun saattajaksi huomenna?

olo on aika heikko, mut silti jaksava. Energiaa on aika hyvin. En ole tänään syöny ku yhen jätskin, mut oon yrittänyt jua vähän välii. Maha on menny ihan vedeks, ja se häiritsee juomista. Ei tee mitään mieli syä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.06.2016 klo 20:31

ei mee hyvin. olen nyt jo sängys ihan puhkina. Ei jaksa keskittyy ees telkkarin kattomiseen. Olen juonut tänään litra tolkulla ettei nestevajausta tulisi. Yksi ystävä laittoi mulle viimein viestii. Silläkin on vissiin muhun hermot menny. Tuntuu että olen täysin yksin tässä. Olen antanut peikolle vallan. En jaksa taistella sitä vastaa. TÄnäänkään en saanut ees riisii pidettyy sisällä. Hiukkasen huippaa jo, mut hyvin menee muuten. Ei o ees kamalan kuumakaan täällä. Kyl mä pärjään, olenhan iso ja vahva ihminen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.06.2016 klo 21:22

6. pvä. Kaikki mitä laitan suuhun, oksennan pois, paitti nesteet. Paino on tippunut, ehkä. Olen voimaton, haluton, jaksamaton. HUomenna pitäisi jaksaa mennä vesijuoksee hoitajan kanssa. Kiva mennä sinne ku tänään ollaan melkein kävelty seinistä pitäen kiinni. En ole tänään juonu ees paljookaan. Kaikki on täysin sekaisin. En halua sairaalaan. En halua olla kotona, en taho syä, en taho jua, en taho ottaa lääkkeitä, en taho.... AIka ei taho- fiilistä.

Käyttäjä EksynytVarpunen kirjoittanut 09.06.2016 klo 09:27

Saloka miten menee? 😳🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.06.2016 klo 15:54

EI hyvin mene, vaikka paino onkin noussu. Olen luovuttanut jo. en jaksa taistella. Menen virran mukaa ja katon mitä siitä sitten tulee.

Maanantaina olin vesijuoksemassa 45 minuuttia. Sit tein omanlaista jumppaa veessä n. 30 min. Haluaisin huomenna tai viikonloppuna mennä, mut en saa kaveria. Yksin en o vielä uskalias menee.

Käsitöitä olen tehnyt. Silmukatkin on puikoilla oikein. Kassissa on yksi sukan tekele ja tossa sohvan vieressä yksi. Kyl joskus jotain valmista tulee.

Isä sai jonkin kohtauksen tiistaina ja joutu mökillä terveyskeskukseen yöksi. Pääsi onneksi kotiin keskiviikkona.

Tyttö lähtee huomenna mökille takas, siskoni kanssa. Mä en viitti mennä tälläi pelleilyllä sinne. Pitäisi sit hankkia tarpeeksi juotavaa, että pärjään. Enkä tiä kuinka paljon se on.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.06.2016 klo 10:07

Hei, Saloka. Luin tekstisi siltä ajalta kun olin sairaalassa. Et tosiaan voi nyt kovin hyvin. Mulla ei ollut sairaalasaa juuri oksentamisen halua. Ruokaa sai vain ruoka-aikoina ja söin kohtuudella. Nyt kotona on jo vaikeampaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.06.2016 klo 12:48

Monta lankakerää oottaa aloitusta. Monta suunnitelmaa on päässä ja haluaisin ne sieltä pois. Monta ajatusta on päässä. Im juttujakin. Tuopillinen teetä juotu. Aamupaino, sama ku eilen. Olen pettynyt. Ne mitä en eilen saanu oksennettuu, on lihottanut mua. TÄnään oltava tarkempi. Onneks täällä ei ole herkkuja enää.

Huomenna pitäisi mustikkapiirakkaa tehä, tyttö halus. Ekaa kertaa kokeilen, miltä kaurajogurtti menee uunissa ja piirakassa. Pitääkin alkaa nettiä käyttää ja kattoo, voiko sitä käyttää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.06.2016 klo 14:41

jouduin syömään berliinimunkin, kun oltiin kahvilla. Voi vitsi sitä pahaa oloa ja katumusta. Yritän nyt pärjätä tämän mahakivunki kanssa. Onneks en ole enää kaupungissa.

Ostin tänään uintikassin. Ihan vaan sitä varten. Ostin pieniä pulloja saippualle ja hiustenpesuaineeille. Oman dödön ja harjankin. Mulla on ni isoja pyyheliinoja, että normi kassi täyttyy heti.

En tiä mikä päivä jaksan lähtee uimaan/juoksee. Keskiviikkona olis semmoinen päivä, ku ei olis mitään. Nyt on hyvä kulkee linja-autolla, kun maksan kk:ssa va yhen summan ja pääsen kulkee bussilla vaikka 100 kertaa päivässä.

Laitoin pesukoneen päälle. Taas tyttö joutu mua komentaa siihenki duuniin. Ostelimme vähän vaatteita ja nyt ne on koneessa, pesussa. Mä en ees tiä, meneekö ne housut mulle, mut ostin kumminkin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.06.2016 klo 17:56

tyttö teki lettuja ja sen tiesi mitä tyhmä äiti teki. Jos olisin ne 2 pientä va syönyt, mut ei ku jouduin muka ne loputkin syömään. Enää en pelkää oksentaa tytön aikana. Mun täytyy olla va pirun varovainen ja keksii aina joku hyvä syy, jos jään kiinni. Vielä en o, enkä aijokaan.

Osastolta yks potilas käski mun soittaa lääkärille. Kysyin sit, mitä mä siltä kysyn tai sanon. Mulle tehtiin viime osastoreissulla ihan selväksi ettei osasto voi mua auttaa. Ja mä en halua mennä osastolle. Ei ole varaa, enkä halua pettää tyttöäni.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.06.2016 klo 11:09

1,5km lenkillä käyty. Eihän se mikään mahtavan pitkä ollu, mut kumminkin. kaloreita kulu 135, muistaakseni. Matkalla oli mäkiä ylös ja alas.

Pitäisi tätä olohuonetta siivoilla, mut kiinnostus on nolla.

Heräsin 4 aikoihin yöllä siihen että olinn nukahtanut sohvalle ja telkka huutaa jotain ihme uutisikkunaa. En sit näköjään jaksanut kattoo peliä.

Huomenna ehkä meen uimaan, jos löytyy pyyheliina. Tyttö äskön sano että missä on kaikki liinat. Jännittaa mennä uimaan. Jännittää käyttää ekan kerran siihen varattua kassia. En ole vielä valmis menemään yksin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.06.2016 klo 16:50

35 minuuttia vesijuoksua. Olisin kauemminki ollu, mut kaveri hyytyi. Nyt pitäisi jaksaa uintikassi tyhjentää.

Olen henkisesti ja fyysisesti väsy. Jaksoin ruuan tehä meille, jota söin. Nyt haluaisin vaan mennä oksentaa sen ruuan pois. Omituista. Ei se ruoka kamalan lihottavaa ollu, mut silti.

Huomenna kässäryhmään. EI millään jaksais. Miten voisin siitä luopua. Kelpaako selitys, väsynyt siihen.

TYttö tekee tänään omenahyvettä vielä. En halua syä, mut sit tytölle tulee paha mieli.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.06.2016 klo 11:09

Olen lopen uupunut, mutta silti suunnittelen huomenna lähtee vesijuoksee. TÄnään en mee ryhmään. Ymmärtää hoitaja sit tai ei. Aijon va maata ja jua teetä, et saan kroppaani nestettä.

Huomenna tyttö lähtee taas kaupungista kaverin isän luokse. Saa nähä mitä siitäkin tulee.

Olen jutellut yhen ihmisen kanssa puhelimessa. Hän tietää tästä että paastoan ja oksennan ruuat veke. Sit viel vesijuoksen nekin kalorit mitkä teestä ja mehusta tulee. Hän sano että hän pelkää että mä lyyhistyn. Yritän hänelle sanoa, ettei niin tapahu. Mut tänään oli semmoinen tunne että lähellä oli ettei lyyhhistynyt.

Ootan et kuukausi menee äkkiä. Perinteisesti juon silloin. Saa nähä mihin kuntoon itteni saan sitten.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.06.2016 klo 13:15

Voi kun sun - ja mun - ei tartttis oksentaa. Ihan pöhköä toimintaa...?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.06.2016 klo 18:02

En ole oksentanut tänään. Olen kuitenkin syönyt aika paljon. Mietin uskallanko ottaa palan leipää loimulohella. Jos ottaisin sen kahvikupillisen kanssa... ?

Miten sinä voit?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.06.2016 klo 19:39

JP, hali <3

Just lähti osastolta tuttu. Käytiin syömässä ja sit hän tuli "vahtii" etten oksenna. Koko ajan teki mieli, mut selvisin.

Tänään piti aamusta mennä uimaan, mut se oli kiinni. Turhaan menin sinne. Menin sit kauppaan ostaa herkkuja. Kotiin pääsin ni suklaata söin ja oksensin ne.

Tyttö lähti kaverin isälle. Äiti lähtee siskon kanssa mökille. Mä jään isän kanssa tänne.