Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.05.2016 klo 07:54

Eilen jaksoin olla osastolla, vaikka tiukkaa teki. Kässäryhmäs ei oikee kässätyö maittanut. Apteekissa kävin, sinne uppos 80 euroa, pelkästää lääkkeihin. Kamalan kalliita lääkkeitä. Enkä saanut kaikkia lääkkeitä. Lääkäri ei ollu kirjoittanut mahansuojalääkettä.

Tänään on vapaapäivä. Pitäis alkaa vispipuuroo tekee. Ei o varaa oikee kauppaan mennä. Sitä puuroa vois sitten ruuaksikin syä.

Tyttö lähtee tänään mökkeilee ja mä jään isän hoitajaksi. Toivottavasti ei tuu mitään verta ja vaarallisii tilanteita. Mä en saa isää lattialta ylös. TOivon että isä pitää kännyä koko ajan mukana, vaikka se onkin tyhmää mennä vessaan puhelin taskussa.

Oma olo on vielä tokkurainen. Menin ennen 22 nukkumaan, heräsin siihen että ruoka tuuppaa ylös, oksensin. Nukahin heti uudelleen ja nyt oon kahen vaiheella, menenkö sänkyyn tai en. Mieliala on maassa. Se laahaa niin että jäljet jää. KOtitöitä olisi valtavasti, mutta en jaksa. Ei jaksa ees tota yhtä kantta nostaa vierestä ja laittaa roskiin. Roskiskin pitäisi viä. Ehkä huomenna sitten.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.05.2016 klo 09:59

Ei millään jaksa mennä isää kattoo, mut jos se onkin viiminen kerta, kaduttais. Jos isä kaatuisi niin että loukkaisi. Olen siis isän vahtijana huomiseen.

Onneks sain jotenkin nukuttuu viime yönnä. Aamulla pitkään, ainakin mun mittapuulla. Nyt mietin tässä mitä tekis. Join ison mukillisen teetä jo. Puntari näytti laskusuuntaa. Tässä koneella on pirun kuumaa (+29). Ehkä tämäkin päivä menee makoillessa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.05.2016 klo 10:28

siinä se viikonloppu sit menikin jo. tänään tyttö tulee jo kotiin. Miksi tämä meni niin äkkii ja miksen taaskaan saanut mitään aikaiseksi.

Tänään tulee kultaottelu, jossa suomi pelaa. EIlinen peli oli niin jännä, kun voi vaan olla.

EIlen aloitin sukkia tekee. TÄnään tarvii aloittaa toista paria tekee. Jos saisi jokusen parin marraskuussa myyntiin. Pitäisi varmaan noita pikkusukkia alkaa kans tekee, jos ne menis kans kaupaksi.

sisälämpö on 27.9. Tässähän krillaantuu kohta...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.05.2016 klo 13:48

sisällä lämmintä vaivaset 28,2. Kohta täällä on todella kypsä ihminen ☺️

Tein tänään jotain sellaista, mikä vaikuttaa mun tulevaisuuteen. Sanoin osastolla että haluun uloskirjoituksen. Ne järkkäs asian sellai että keskiviikkoaamuna olisi semmoinen. Jään sitten oman onnen nojaa, pelkän polin avun piiriin. Se siinä on, ettei tarvii joka aamu sinne mennä ja istuu. Mut mulla on taito valmennus ti ja ma ja to kässäryhmä. Muuten olen ihan vapaa.

Tyttö varmaan ihmettelee ku tulee koulusta, miksi oon täällä kotona jo. Yleensä olen päässy 15 aikoihin. Nyt taisin olla tarpeeksi kypsän näköinen, että päästettiin 2 tuntii aikaisemmin.

Laitoin ½litran lettutaikinan jääkaappiin oottaa paistoa. Sit laitoin astianp. koneen päälle. Mulla on jotenkin energiaa nyt ihan hitoksii. Tuttu jo puhelimes sano sitä. Katotaan, jos vaikka eksyn tarttumaan imurin varteen...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.05.2016 klo 08:20

Hei, Saloka! Teit rohkean teon jättäessäsi osaston pois. Toivottavasti pärjäät!🙂👍 Jäätkö kaipaamaan jotain osastolta?

Olet ollut eilen tosi ahkera. Siivousta ja lettuja! Minä en saa tehtyä mitään. Turhauttaa. Tai käynhän mä pari kertaa päivässsä palstalla kastelemaassa ja istuttamassa, mutta se ei tunnu miltään. Mulle vain ompelu olisi jotain... Siivota pitäisi. Hoitotukianomus pitäisi kirjoittaa. Kaikkea pitäisi. Olen taas pitäisi-vaiheessa. Juuri mitään ei pidä tehdä, mutta kun tuntuu, että pitäisi olla ahkerampi.

Ja nyt sitten alkoi väsyttää...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.05.2016 klo 08:27

jp ☺️❤️☺️

...
Reilu tunnin päästä pitäisi lähtee osastolle uloskirjoitukseen. SIt se on takana. Ihan oikeeseen saumaan se tuli. Alko ahdistaa ne potilaat jo. Nyt saan olla rauhassa.

EIlen otin kotiin tullessa 2 tunnin päikkärit ja sit illalla yritin valvoo 22 asti että saan tytön nukkuu, ja kun menin nukkuu, nukahin heti. Vaikka on valoisaa ja kuumaa.

Tänään oon jo laskut maksanut. Tosin jäi yksi lasku maksamatta, sen hoidan myöhemmin. Päivällä meen aupungilla kauppaan. Pitää ostaa juotavaa ja ruokaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.05.2016 klo 13:15

lamaannus iski heti ku tulin kotiin. Mitä mä voisin tehä tai mistä aloittaa.

Tietääkö joku, onko sellaista sairautta kun ihmisellä on kaksi puolta, mikä vaihtuu. Sain TAAS kuulla hoitajalta että olen eri ihmisten kanssa erinlainen. Mun tietääkseni olen samanlainen, mut en sit näköjään olekaan. Katotaan mitä tietoihin sit tulee, joskus.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.05.2016 klo 08:00

tilulilu lei.... En ole alkon alaisena. Olen vaan muuten suht pirtee peipponen. kohta saan mennä kiusaa tyttöä hereille.

Pottusose/muusi jatkaa sulaamista huoneen lämmössä, jos siitä joskus sulannut tulissi. Sit se joutuu sämpylätaikinaan tänään vielä. Karua toimintaa mulla.

sain kaikki laskutkin maksettuu täältä. Enää ei ole nekään kummittelemassa. Rahaakin jäi, jos uskallan kauppaan mennä tällä viikolla vielä.

Mut herätys soitti, pitää mennä herättää toi yks unikeko...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.05.2016 klo 16:34

Hei, Saloka!

Kiva kuulla, että vointisi oli hyvä ainakin aamulla! Miten loppupäivä on sujunut?

Mulla oli avohoidon käynti. Olen tässä sitten istunut netissä, tiskaillut ja järjestellyt paikkoja. Tyttö tulee mulle viikonlopuksi. Yksi tuttu tuleee huomenna käymään, ja hänen takiaan siivoilen.

Mukavaa iltaa ja viikonloppua sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.05.2016 klo 10:12

Iltapäivällä olikin sit olo jo tuttu oma, en oikee jaksanut enää tehä mitään. Syöminen meni penkin alle ja se mitä söin, halusin oksentaa pois. Osastolta yks tuttu sano että meen huonompaan kuntoon ja hän ei lähe mun kaa punttille, jos en lopeta oksentamista. Helpommin sanottu ku tehty. Yritän aina, mut sit löydän itteni tuolta vessasta. Eilen ei estänyt ees koko kämpän ihmiset.

Tänään jään yksin. Mietin uskallanko mennä kauppaan, vai yritänkö pärjätä näillä mitä täällä kotona on. Onhan mulla niitä sämpylöitä ja sit makkaraa jääkaapissa. Kumminkin sorrun ostamaan suklaata kaupasta. Ehkä on ennemmin parempi että pysyn visusti mäen ylhäällä, kotona.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.05.2016 klo 20:00

tänään isän koira olisi täyttänyt 16 vuotta. Ikävä on suuri mulla, äitillä, tytöllä ja isällä. Ollaan nyt tekstailtu tytön kanssa. Tunnen sen kaipauden ja avuttomuuden kun en voi häntä halata enkä tehä mitään muuta kun viesteillä hänelle.

Ongelma käyttäydyin. Ahmintaa ja oksentamista. Siitä tämäkin päivä koostui loppujen lopuksi. Nyt särkee päätä. Onkohan joku verisuoni katkennut sieltäkin ja kuolen ensi yönnä aivoverenvuotoon.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.05.2016 klo 13:34

kuuma... Väsynyt ja heikko olo... Halu olisi oksentaa, mut yritän olla kiltisti. En jaksa enää. Mut en tiä miten jaksaisin tästä eteenpäin...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.05.2016 klo 17:02

päätin eilen luopua taistelussa peikkoa vastaan. En enää jaksa taistella oksentamista vastaan. Se mitä tämä tekee mulle, en tiä. Nytkin syön suklaata ja sen sit tietää mitä sen jälkeen tapahtuu.

Päätin luopuu kaikesta. Nukkumisesta ym. Lääkkeitä vielä popsin. En vaan jaksa enää pyörittää tätä tuulimyllyä yksin.

Huomenna sanon hoitajalle tämän. tiedän että siitä alkaa puhetulva ja pitäisi vastata kysymyksiin järkevästi. En jaksa vastata hänen kysymyksiin. En jaksa vastata kenellekään. Haluaisin olla vaan rauhassa. yksin. Yksin peikkoni kanssa. Tuhota elimistöni.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.05.2016 klo 15:14

Ei mitään erikoista. Olin hoitajalla se kyseli, miksi oksennan ja sano että mä tiedän kaikki tiedot mitä siitä syntyy ja tiedän että syödä tarvii. Se on helpompi sanoa kun tehä.

Kävvin kaupasta ostamassa leijona-pussin. Avasin sen, mut nyt jo kaduttaa. Miksi ostin ja miksi söin. Ostin limuakin ja katoin ihan huvikseni, voin vitsi niitä kaloreita. Miksi mua ahistaa noi kalorit?

sanoin hoitajalle, että oon aika sekaisin. Mennään ensi viikolla hoitajan kanssa uimaan. En tiä miten pystyn menee. Joudun näyttää läskini ja ruman ihoni. Mä en ees tiä missä mun uimapuku on. Sinne on käveltävä, kun en uskalla pyörällä mennä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.06.2016 klo 09:45

saatiin tytön kanssa sätky, ku mediheli ja lanssi pörräs täällä. Oli pakko soittaa äitille ja tarkistaa että siellä on kaikki ok.

Olen kilon laihtunut. Ihme että olen. Tosin en ole eilen syöny ku hiukan muroja. Mun syömiset on päin mäkee tai ennemmin en oikee syö mitään enää. Ei tee mieli tehä ruokaa eikä syä sitä. Ja jos syön, on oksennettava pois. Juomaan pystyn onneks. Mut jos vanhat merkit pitää paikkaansa, sekin loppuu tässä jossain vaiheessa sitten.

Pelkään lääkärin soittoa. En halua puhua sille. Olen niin pettynyt osaston hoitoon tai siihen että sanotaan ettei mua voida auttaa.

Laitoin mä sentään pesukoneen jo päälle. Lääkkeet pitäisi popsii vielä. Tee juomatta. Sit ku toi kone on hyrrännyt, pitää vessa pestä kunnolla. Tytön maalit peittää lavuaarin sinisellä. Muutenkin pytty on kaameessa kunnossa.

TÄnään pitäisi olla piikkipäivä, mut ei mulla o ruiskua vissiin yhtään. TÄytyy kattoo tuolta kaapista. Piikkejä olisi, mut ei ruiskuu.