Onneks huomenna on vapaapäivä, saa löhötä. Tosin en mä nytkään o sellai väsy että nukkuisin. Tullu kai joku rytmi, tai sit toi penteleen aurinko, joka sotkee mun päätäni.

EIlen nuokkusin pelin vikan erän. Yritin kaikkee tehä, etten nukahtais. Sit ku menin nukkuu, nukahin heti. En ees muista oliko heti ekasta kappaleesta taju pois.

Ulkona on kaunis ilma. Aurinko paistaa ja on varmaan viileää ja läämmintä. Miksi mun sisällä ei voi olla kaunista? Miksi siellä velloo se peikko koko ajan tekemässä tuhoaa.

TÄnään on hoitajan aika. Saa nähä mistä puhumme. EI o oikee fiilistä kertoo mistään. En halua bulimiakäytöksestä kertoo, kun pelkään sen sanovan että ite mun on se voitettava ja taisteltava, ettei ketään pysty mua auttaa.

Mut mä taidan lähtee linja-autopysääkille ja kohti sairaalaa....

Hei, Saloka! Kirjoitit, ettet halua kertoa bulimiakäyttäytymisestä... Koetko, ettet sisi siihen kuitenkaaan apua? Mä olen kertonut useammalle taholle syömisongelmastani, mutta en ole saanut siihen apua. Yleensä se on vain ohitettu. Ja koen, että tarvitsisin siihen apua ja väliintuloa. Uskaltaisitko kuitenkin kokeilla? Minä aion yrittää vielä, en tosin tiedä kenelle puhun. Tuntuu, ettei syömishäiriötä oteta riittävän vakavasti. En tiedä, mitä itse voisin asian eteen tehdä. Myönnän - ainakin osittain - ongelman, mutta en onnistu saamaan apua. Syömishäiriöliitolla (SYLI) olisi varmaan jotain tarjottavaa. Ehkä voisin olla heihin päin yhtydessä...? luuletko, että se voisi auttaa sinua? Jaksaisitkö? Itsestäni en tiedä. Mutta kun koko ajan enemmän tiedostan ongelmaani, alkaa tuo SYLIn tarjoama apu houkuttaa. Pitää katsoa, mitä heillä olisi tarjota...

Voimia sinulle! Yritetään jaksaa...

JP, Mulla on niiden (syli) sivujen tunnukset. Siellä on oma porukka ja siihen on hirvee vaikee päästä. Sinne toimistoon en ole uskaltanut soittaa, kun pelkään torjuntaa. Mut on pienestä pitäen sanottu että on pärjättävä. Koulussa kiusaaminen ja pahoinpitelyt, oli va kestettävä. Kotiasiat, jotka oli niin ja näin, oli kestettävä. Nyt nä mun ongelmat, on kestettävä. En tiä kuinka kauan mä kestän enää.

Tunnin päästä teen lähtöö tohon kirpparille ja kauppaan. Sitten kotiin siivoo. Ei oikee nappaa siivota, kun on ni kuumaa. Sit pitäis keksii miten toi apk toimii. Vanhemmille pitäis kelan ja sossun paperit viä. Mä en vaan jaksa. Akku on ihan tyhjä. Mitä sitten tekee? EN ees saanut 8 jälkeen enää untakaan.

Tein ison kattilallisen kasvissosekeittoa. Tyttökin söi. Sitä jäi huomiseksi ja varmaan perjantaiseksikin.

EN o tänään oikee syönyt. EI tee mieli. Oon yrittänyt jua teetä.

Isäkin kaatui sit niin pahasti että jouduin menee antaa ensiapua. Parista sentistä kiinni, ettei lasi ollut raapassut valtimoa poikki. ISä oli lasi kädessä kaatunut keittiön pöydän kulmaan ja keittiön tuolille. TOinen puoli on mustelmilla ja isä hiukan järkyttynyt. Mä menin pyyhkii veret lattialta ja isästä ja katoin onko kui huonossa kunnossa käsi. TUttu sitten siivoi lasinsirpaleet pois lattialta. Onneks oli n. 5 pienen pientä haavaa, mut voi sitä veren määrää.

TUttu sano et mennessä hän pelkäsi, mitä on vastassa.Mä en oikee osannut pelätä. Menin ku ropotti. Ekana isä kondikseen ja sitten ympäristö ja sitten isän nosto lattialta. Ja sit hiukan kyselyä koko ajan, et tietää onko ok.
Eniten mua ahistaa nyt se, että kun isä löi pöytään tai tuoliin kylkensä. Ettei hänelle ole kehittyny sisäistä vuotoa.

Mun pitäisi olla huomennakin isää vahtimassa, mut olen vasta 15 jälkeen kotona. En mä pysty repee miljoonaan osaan. Äiti luulee ettei mua ahdista tämä eikä mikään muukaan. Hän pääsee töihin ja hänellä on ystäviä kenelle puhua ja ketä tsemppaa. Mulla ei oikeastaan ole ketään, ketään sellaista joka ymmrtäisi tätä tuskan määrää. Voisin hakata itteäni jos se auttaisi ees hiukan, mut ei se kipu olisi ku hyttysen pisto.

Mut onneks kohta loppuu koulut. Sit ei tarvii herätä klo 7 aamusta ja huolehtii tyttöä kouluun. Sitten ei tarvii kello kourassa kulkea. Sitten saa hengittää hiukan vapaammin.

Mun tee on vieläkin liian kuumaa. Mä hullu juon teetä 26,9 (sisä) asteen helteessä. Pitäis tehä tilaa tolle keitollekkin tonne jääkaappiin. Mä en jaksa, mä en vaan yksinkertaisesti jaksa enää.

Hei, Saloka. En tiedä, mitä tehdä syömishäiriön kanssa. Mietin kannattaisikö mun pyytää lähete ravitsemusterapeutille. Olisiko siitä jotain hyötyä? Vai minne suuntaan olisi hyvä olla yhteydessä?

Munkin pitäisi siivota. Jaksoitko sinä siivota eilen? Nousin tänä aamuna kolmen jälkeen. Nukkumaan olin mennyt puoli yksitoista. Eli taisi tulla reilusti alle viiden tunnin unet. En tiedä, johtuiko siitä, etten illalla ottanut unilääkettä. Hoitaja epäili viime viikolla huonon unen syylliseksi yhtä mun lääkkeistä. Tänään varmaan kuulen, mitä mieltä lääkäri on ollut asiasta.

Ompeluprojekteja on monta. Yksi niistä on akuutein. Nyt vähän väsyttää.

JP, sain mä siivottuu, kun tuttu tuli. Mä imuroin ja hän pyyhki lattiat. HUomenna katon, jos jaksaisin vessaa siivota.

Mulla on kumma olo. Jotenkin psykoottista ajatteluu, tai jotain. Olen ku lintu, joka lentää tuolla taivaalla. En tiä johtuuko tämä mun ongelmakäytöstäni ruokaa kohtaan. Jos menisin nukkuu, varmaan nukkuisin. Yritän vetästä teetä naamaan, et hiukan pysyisin tolpillani.

miettisin, kirjoittaisinko vai en. Olen hiukan sekaisella fiiliksellä. EIlinen ilta meni miten meni. TÄnään taas uusi yritys.

Teen lähtöä isoon kauppaan. Linja-auto tulee reilu puolen tunnin päästä. EN sit saanut nukkua tänään pitkään. Mulle ei suoda ikinä sitä näköjään. Mun pitää aina olla ylhhäällä ku kirkonkello.

EN jaksanut taaskaan harjata hiuksia, ainakaan vielä. Join ison lasillisen fantaa.

Sossun ja kelan paperit jumittaa täällä. En saa mitään aikaiseksi. Ajat umpeutuu, mut mä en saa mitään tehtyy.
Olen huono. Saamaton paska ihminen. Mun ei olis pitänyt syntyy. vihaan itteäni ja omia tekemisiäni.

saloka

Anna kunnia itsellesi, sinä olet yksilö ja ei ole kaikkeudessa toista kaltaistasi. Henkinen väsymys ruoskii itsetuntoasi, samalla kun se kahlitsee itsetuntosi ettei ruoskiminen auta etenemään. Tiedän paljon syömishäiriöihin liittyvistä asioista ja siksi en jauha tähän mitään turhaa. Ehdotan suoria toimintatapoja ja metodeja, ja mikäli olet ne kokeillut niin muista ainakin että vaikka olisikin loppu, lopun jälkeen aina jotain jää. Eli kuten varmasti tiedät niin se pahinkin kurimus, tuntemus, ja ahdistus, senkin jälkeen on aina hetki kun niitä ei ole, vaikka ne pian palaisivatkin.

1. Priorisoi (aseta konkreettisesti etusijalle) kehosi kunto, erityisesti aivojen toiminta. Tämä voi aluksi tarkoittaa vain sitä että juot riittävän määrän nestettä, vesi on hyvä, mutta "Vissy" kivennäisvesi yleensäkin on tilanteessasi parempi vaihtoehto. Kivennäisvedessä on hyvin vähän kaloreita, joissakin maustetuissa kivennäisvesissä on alle 20 kaloria / 100ml. Kivennäisvesi sisältää suoloja (koko keho), kaliumia (sydämen toimintaa tukeva) ja joskus myös magnesiumia (lihaksisto, luusto, verisuonet).

2. Tutki ihmisruumiin biologiaa. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa. Olet varmasti perehtynyt erilaisiin ruokiin ja ravintoon yleensäkin. Ota selvää mitä kehosi tekee millekkin ravinto-aineelle mitä syöt. Mitä tietä mikäkin ravinto-aine kulkee kehosi läpi ja mihin se vaikuttaa. Millaisia erilaisia hiilihydraatteja on olemassa. Mitä vitamiinit tekevät kehollesi ja mielellesi, ja erityisesti mihin rasvaa tarvitaan vitamiineihin liittyen.

3. En tiedä kuinka paljon harrastat liikuntaa, ja se ei sinänsä ole merkityksellinen asia. Mutta se on, että jos liikut, pidä huolta siitä että nopean, raskaan ja korkeaa sykettä aiheuttavan liikunnan vaihdat rauhallisempaan ja pidempikestoiseen, matalamman sykkeen liikuntaan. Kehosi kuluttaa melko pitkälti saman verran, mutta mitä raskaampi liikunta, sitä suuremmat vauriot, joiden korjaamiseen keho käyttää ravintoa mitä sillä on / se on saanut. Ja jos sitä ei ole, kehosi ei korjaa itseään vaan tunnet itsesi kipeäksi koko ajan. Aiheesta lisää esimerkiksi kehonrakennukseen liittyvissä artikkeleissa (lihas repeää, repeämän korjaa keho = lihas kasvaa repeämän verran)

4. Tavoitteita saa olla, mutta niiden täytyy olla lyhyen tähtäimen tavoitteita, esimerkiksi "tänä iltana" on hyvä tavoite.

Jos et onnistu, onko se sinun syysi? Kyllä, se voi olla sinun syysi.

Mitä siitä seuraa? Siitä seuraa se että yrität uudestaan. Sinulla on tahtoa siihen ja sinä pystyt siihen.

Kun olet ihmisten keskuudessa, ja mietit sitä miten he sinua saattavat mielessään arvostella,

niin muista aina että siltäkin ylpeältä, nenä pystyssä kävelevältä euroopan omistajalta, joka katsoi sinua oudosti, pääsisi pitkä ja toivoton itku, jos olisi edes minuutin sellaisessa paineessa kuin Sinä olet ollut.

Olet selviytyjä. Tähän asti, ja myös tästä eteenpäin.

Fenrir, kiitos kauniista sanoistasi. Ajattelin ekana, että nyt tulee taas tällästä tekstii, mut ei, se oli ihan erinlaista. Olen yrittänyt pitää nestettä sisällä koko ajan, kun jalat tuuppaa helposti kramppaa. Yritän syä, vaikka se tekeekin pahaa. JOskus (nykyään liian usein) on päiviä, jolloin mikään ei pysy sisällä, mutta sitten ku tyttö on kotona, on pidettävä sisällä kaikki. Masennus on pahentunut. TUnnen sen. Ehkä se oli tossa keskivaikee hiukan aikaa, jonka jälkeen pomppas taas vaikeaan.

...
lämmittelen tässä samalla makaronilaatikkoa, joka näyttää olevan soijasta tehty. TOivon tytölle kelpaavan. En jaksa tehä mitään. Nukuin tossa päiväunetkin. EN muista pelin tulostakaan, vaikka sen katoin. Haluaisin vaan takas peiton alle nukkumaan... Kelloakaan en muistais, jollen sitä näkis nenän ees tietsikasta.

Olen ollu ulkona, vesisateessa. SIellä oli puhdas ilma. Käytiin äitin ja siskon kanssa naapuri kunnas ostoksilla ja viemässä konttiin tavaraa. Harmitti viä uusi lamppu, kun ketään ei kaivannut tai haluannu sitä.

😭

saloka kirjoitti 14.5.2016 16:46

Fenrir, kiitos kauniista sanoistasi. Ajattelin ekana, että nyt tulee taas tällästä tekstii, mut ei, se oli ihan erinlaista. Olen yrittänyt pitää nestettä sisällä koko ajan, kun jalat tuuppaa helposti kramppaa. Yritän syä, vaikka se tekeekin pahaa. JOskus (nykyään liian usein) on päiviä, jolloin mikään ei pysy sisällä, mutta sitten ku tyttö on kotona, on pidettävä sisällä kaikki. Masennus on pahentunut. TUnnen sen. Ehkä se oli tossa keskivaikee hiukan aikaa, jonka jälkeen pomppas taas vaikeaan.

...
lämmittelen tässä samalla makaronilaatikkoa, joka näyttää olevan soijasta tehty. TOivon tytölle kelpaavan. En jaksa tehä mitään. Nukuin tossa päiväunetkin. EN muista pelin tulostakaan, vaikka sen katoin. Haluaisin vaan takas peiton alle nukkumaan... Kelloakaan en muistais, jollen sitä näkis nenän ees tietsikasta.

Olen ollu ulkona, vesisateessa. SIellä oli puhdas ilma. Käytiin äitin ja siskon kanssa naapuri kunnas ostoksilla ja viemässä konttiin tavaraa. Harmitti viä uusi lamppu, kun ketään ei kaivannut tai haluannu sitä.

😭

Magnesium auttaa noihin kramppeihin (sitä saa kapselina). myös suola auttaa, jodioidun suolan lisäksi vuorisuolaa kannattaa lisätä. Vesi + suola tasapaino on tärkeä. En tiedä onko siulla taipumusta "extreme-hunger" tyyppiseen olotilaan, mut jos haluat välttää sitä niin sopivalla nesteytyksellä (koko kehon nesteet vaihtuu 16 tunnin välein) saat pidettyä aineenvaihdunnan käynnissä, mikä luo positiivista, primitiivistä ja tarpeellista nälän tunnetta. Eli siun keho ilmoittaa siulle siitä kun se tarvitsee ravintoa lisää.

Kontrollin pitäminen on varmaankin siulle tosi tärkeä asia ja laukaisee helposti paniikkia ja ahdistusta jo ajatuksena että se lipsuu. Kun puhun aineenvaihdunnan ylläpitämisestä ja terveestä nälästä, uskoisin että helpoin tapa estää paniikkia syntymästä on se että kun syöt, niin ota tosi pieniä annoksia. Ja jos nälkä jatkuu, niin otat toisen, todella pienen annoksen. Ja jokainen syöty annos on siulle voitto. Kun syöt jotain kiinteää ruokaa, ota sitä vaikka lusikkaan ja vertaa sitä ruoan määrää siun kehon kokoon. Se lusikallinen on tosi pieni verrattuna jo siun lapsenkin ruumiiseen, ja kun muistat että aineenvaihdunta kun on käynnissä, hikoilet ja keho kuluttaa niin siitä lusikallisesta ei jää käytännössä mitään siun elimistöön seuraavaksi päiväksi, ja nyt tarkoitan painoa.

Tunnet ilmeisesti syyllisyyttä siitä että oksennat, ja pidät itseäsi heikkona sen takia. Tämän päättelin siitä, ettet tahdo lapsesi näkevän sitä. Minun sanani ei tässä auta, mutta sanon että se sama voimavara joka saa siut pysymään kasassa lapsesi edessä, on sinussa itsessäsi myös, ja voit käyttää sitä myös itseesi.

Arvosta sitä mitä olet kokenut, rakasta jokaista helvetillistä olotilaa mikä sinulla on ollut menneisyydessä. Sillä olet selvinnyt niistä, ja jos ne ei oo sinuu tuhonnu, niin ei tuhoa tulevatkaan. Ne on siulle nyt oppina ja voimavarana tulevaisuuteen.

Sinulla on todella vaikea sairaus. Älä unohda sitä yhtenäkään päivänä että se on uskomattoman vaikeaa.

Mutta älä unohda sitäkään, että joka kerta kun onnistut voittamaan itsesi, saavutat jonkun tavoitteen, niin se on todella kova suoritus. Se suoritus on ihan yhtä kova, itseasiassa kovempi, kuin sairautesi on.

Anna itsellesi aikaa. Erityisesti niinä päivinä kun asiat ei onnistu. Ihan niinkuin nyrkkeilyssäkin menee jokainen ammattilaistason ottelu.

Se ei voita, kumpi on nopeampi, se ei voita kumpi on vahvempi, vaan se voittaa kumpi on säästäny voimansa siihen hetkeen että toiselta loppuu keinot kesken.

Ja lupaan sinulle että jopa syömishäiriöllä on rajalliset voimat. Se ei ole este, se ei ole hidaste. Syömishäiriö on haaste.

Fenrir kiitos sanoistasi. Ihanista sanoistasi. Pisti kyl miettimään aika paljon asioita. Puhuit kun mun sisällä oleva peikko. Olen tässä yrittänyt mennä pienin askelin. Vielä on monen monta askelta eessä.

''''
Ulkona sataa ja on pimeetä. Haluaisin mennä sateeseen kävelee, mut en oikee viitti. Onneks luonto puhistuu nyt kunnolla.

Eilen en paljoo syönyt, mut join senki eest. Paino on noussu taas. En tykkä niistä numeroista, mitä se näytti.

TÄnään pitäisi pari lipastoo siirtää termostaattien läheltä pois. Sit tulee formula ja jääkiekko tänään. Eihän sitä muuta tarvikaan. TÄytyy ottaa jauheliha sulaa, et saadaan ruokaa. Tai sit käsken tytön syä pekonii ja ite syän leipää.

saloka kirjoitti 15.5.2016 10:54

Fenrir kiitos sanoistasi. Ihanista sanoistasi. Pisti kyl miettimään aika paljon asioita. Puhuit kun mun sisällä oleva peikko. Olen tässä yrittänyt mennä pienin askelin. Vielä on monen monta askelta eessä.

''''
Ulkona sataa ja on pimeetä. Haluaisin mennä sateeseen kävelee, mut en oikee viitti. Onneks luonto puhistuu nyt kunnolla.

Eilen en paljoo syönyt, mut join senki eest. Paino on noussu taas. En tykkä niistä numeroista, mitä se näytti.

TÄnään pitäisi pari lipastoo siirtää termostaattien läheltä pois. Sit tulee formula ja jääkiekko tänään. Eihän sitä muuta tarvikaan. TÄytyy ottaa jauheliha sulaa, et saadaan ruokaa. Tai sit käsken tytön syä pekonii ja ite syän leipää.

Tahdotko kertoa omalla tavallasi ja pääpiirteittäin siun tarinaa? Milloin koit että lähdit tähän suuntaan mikä on vienyt sinut siihen missä olet nyt?

Ja jos voimat riittää, niin kerro toki mihin tahtoisit päätyä?

Fenrir, en tällä hetkellä jaksa kirjoittaa tarinaani. Katon, jos illalla jaksan.

...
Kohta on iso palaveri. Äiti ei olis osannut sinne mennä. En mee osastolle ennen sitä. Saan varmaan kamalat huudot. Sen jälkeen pitää mennä osastolle, ei yhtään huvittais.

Eilen ongelmakäyttäytysin. Olen vaan ongelmajäte jota syön. Ekana piti syä suklaata monta eri merkkiä ja sit lopun tiedättekin. En tiä onko siinä mitään järkee enää.

TÄäl pitäis siivota. Pesukone sanoin yhteistyön irti, vissiin. Ongelmia joka suunnassa.

palaveri meni päin honkii. EN sanonut voinnista oikeastaan pitään. Ei tarvinut. Mut lytättiin heti alussa maanrakoon. Pistin sit suojamuurin päälle (katoin alas ja olin hhiljaa ja jos puhuin, ni mahollisimman vähän). Äiti huomasi sen ja alko niille sanoo että liikaa negaa mulle. Kokouksen jälkeen tyttö oli kotimatkalla ihmetellyt, miksi musta puhuttiin va pahaa ja negaa. Väläytettiin siellä sitä lasu korttiakin. Siihen äiti kommentoi heti. Nyt sit sossun pitäisi mun tietoihin kirjoittaa että tytöllä on mun puolelta (äitini ja sisko) ihan hyvät kontaktit ja apu.

EN tiä. Hirteen tässä kohta joutuu. en va jaksa enää. Koko ajan saa pelätä kaikkee.

Olen varmaan kaksinaamainen piru. Mussa on kuulemma iloinen ja kiinnostava ihminen ja sit on passiivinen ja sairas. Ne alko sanoo mua draamakuningattareksi. Että haen va huomioo tällä käytöksellä. Mä en tosiaan huomioo hae. Ennemmin olisin kotona, ku ramppaisin tois puolen kaupungin sohvaa kuluttamassa.

Päiväsairaala loppuu varmaan ihan pian, jos se musta on kiinni. Sit yritän aloittaa uuden elämän. Mut en sit tiä kuinka sekin bulimian kanssa onnistuu.

Huomenna onneks vapaapäivä. Pitäisi mennä tyhjentää kirppispaikka ja sit käydä varmaan kaupassa ja sit selvitellä vessan hajun syytä. Tein jo huoltopyynnön eteenpäin. TYttö suihkutti varmaan pullollisen hajuvettä sinne, että siellä pystyy olee.

😯🗯️

tähän aikaa hereillä. Täällä on kamala meteli. Naapurin ovee vaihdetaan ja korjataan, sit on toi termostaatti rumba vielä. Grrrrrrr....

EI ole yhtään selvempi olo tänään. Töitä olisi todella paljon. Tiskivuori sen ku nousee. Pitäisi tiskikone tyhjentää ja täyttää ja ja ja ...

TÄnään täytyy jossain vaiheessa mennä kirpparipaikka tyhjentää. Onneks linja-auolla pääsee perille, meilkein ovelle ja kotiin melkein ovelle.

Tyttökin lähti kouluun.