Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.04.2016 klo 23:00

yriitin tänään tukahuttaa ajtukseni pois mielestä alkon avulla, mut juoma loppui kesken. Nyt oon sitten tässä tilanteessa ja mietin mikä on oikein ja mikä väärin. Ulkona on pimeetä ja koko kämppä on pimeenä. Taidan siis mennä itekkin sänkyyn nukkumaan...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.05.2016 klo 07:21

2 aamua kun jaksaa 7:lta herätä, ni sit on pitkä vapaa. Tosin ke joudun herää klo 8. Mut silti. n ymmärrä, miten työssäkäyvät jaksaa joka aamu herätä aikaisin. Onneks ei ole pimeetä.

TYttö ei oikee tykkää nousta.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.05.2016 klo 06:57

Hei, Saloka! Mä en enää muista, millaista oli valvoa pitkään. Nykyään saatan mennä nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Useimmiten se kuitenkin vielä menee yhdeksään tai kymmeneen. Kun herään yleensä aikaisin eli ennen viittä. Tänään olisi väsyttänyt pitempään, mutta jotenkin kuitenkin pidin kiinni rutiineistani.

Oon virkannut pari turvalonkeroa keskosvauvoille. Jonkun semmoisen varmaan vielä teen, mutta en luultavasti kovin montaa. Tarvetta niille taitaa olla...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.05.2016 klo 10:44

ihanaa JP, kun olit käynny.

Mä yritän neuloo tota yhtä valepalmikkolapasta iltaisin. Muutama kerros aina silloin tällöin. Kyl niistä joskus jotain tulee. Mulla on niin paljon käsitöitä häviksissä täällä, muuton takii. Enkä jaksa mennä varastosta lankoja hakee. MEnen näillä, mitä täällä ylhäällä on.

Mul on kuuma. Mittari sisällä näyttää lähemmäs 30 astetta. Ikkuna on auki. Sit menein juomaan vielä kuumaa teetä. Tyhmästä sakotetaan.

Ootan perhetyötä tänään. Sen jälkeen saa olla sit ihan rauhassa. Mulla ei ole herkkuja, joten en voi puke festejä tehä. Mulla ei oikee ole sellaista ruokaakaan. Yritän olla kiltti. Mut sit ku päässä naksahtaa,ni sille ei voi mitään.

Mieli on maassa. Jos mulla olisi siivet, ne laahaisi mun perässä koko ajan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.05.2016 klo 19:49

kumpa olis siivet, voisin lentää pois.

Käytiin hakee isälle rollon. Sitä huolehtimisen määrää, mitä mä pidän isän seurana. En osaa ottaa rennosti.

Nyt muu porukka on mökillä ja mä ja äiti kaupungissa. Äiti sit tuppa ahterinsa tänne yöksi.

Pesukoneen sain päälle, kiitos äitille. Apk:ta ei ole kytketty vielä. Pelottaa, jollei se sittenkään mahu tohon paikkaan.

Käyttäjä hannae kirjoittanut 04.05.2016 klo 23:49

En ole mitenkään kyennyt lukemaan kaikkia viestejä... Mutta sen minkä olen lukenut, onpa hienoa, että olet edelleen työelämässä mukana! Onnittelut, todella. Mitä olosta ja oireista olen voinut lukea, on aikamoista ikävystyttävää kaikki. Olet todellinen taistelija. Kaikkea hyvää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.05.2016 klo 06:58

Hei, Saloka!

Muuttaminen on rankkaa, tosin toisinaan antoisaakin. Oletko tyytyväinen uuteeen kotiisi? Onko tavaroiden ym laitto vielä pahasti kesken?

Mä en oikeastaan tiedä, miltä musta tuntuu. Masentaa jonkin verrran. Mä myyn yhden käsityön. Pitäisi sille keksiä hinta. En ole hyvä hinnoittelemaan töitäni. Saan sillä kuitenkin pikkuisen rahaa.

Toivon sulle voimia isästäsi huolehtimieen. Ja tyttösi ja äitisi kanssa olemiseen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.05.2016 klo 16:53

Hannae, en ole työelämässä. En ole oikeastaan ikinä ollut. On ollu jotain pikkukeikkoja, mut siihen jäänyt.

JP. hyvin meni eilinen ilta äitin kans. Hän nukku tytön sängys ja mä omassa.Väsysin aikaisin, mut unesta sain kiinni vasta hiukan myöhään.

...
Bulimikoin jälleen. En pystynyt pitää ruokaa sisällä. Pitäis paita vaihtaa, mut ei huvita. En o mitään tehnyt. Maanut ja tehnyt jotain pientä. Kokosin hiukan 3d kuvia. Olen kutonut lapasta ja ollu muuten vaan. Katoin antti tuiskun konsertinkin tossa, vaikka en ihan sen musiikin kanssa mee. Olen litkinyt teetä jo monta litraa. Jollein väärin laske ni 2 litraa.

Pelottaa iso palaveri osastolla. Jos tyttö kuulee jotain, mistä se ei tiä. EN halua että hän alkaa enemmän huolehtii musta. Mun pitäisi itestäni huolehtii, ei hänen. TOsin alkaa olee fiilis että käyn osastolla ihan turhaan, että voisin jäädä ihan hyvin kotiin jo.
Perhetyössä on palaveri kans tässä. Mahtaako sekin loppuu.

Laitan kaikki ihmiset ympäriltä pois. Käperryn sinne omaan maailmaani.

Kela lakkautti TAAS mun asumistuen. Olen kusessaraha-asioiden kanssa. Asia kyl on hoidossa, mut silti.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.05.2016 klo 07:10

Hei, Saloka! Mulla on kanssa ollut säätämistä KELAn kanssa aikanaan. Ne maksoi silloin tukia ihan liikaa, vaikka olin ilmoitanut muutoksista. Saatiin silloin kohtuullistettua rahan takaisin maksu eli ei jouduttu maksamaan ihan kaikkea takaisin. Olin aikanaan tyytyväinen kun pääsin kelan asiakkuudesta pois, kun se oli jotenkin niin epävarmaa niiden kanssa. Nyt oon taas asiakkaana heillä...

Jos oon ymmärtänyt oikein, et ahmi ennen oksentamista? Eli sinulle riittää normaali määrä tai vähempikin siihen, että oksennat. Vai miten se on? Mulla tulee oksentamisen halu ja tarve, jos koen syöneeni liikaa. Liikaa pisteitä, liikaa ruokaa. Eli mulla ei täysin kai täyty bulimian kriteerit. Jotain sekamuotoista kai...

Mä olin työelämässä pari vuotta. Tietty oman ammatin identiteetti on edelleen, vaikka töissä olosta on 15 vuotta.

Nyt mua väsyttää. Kello on ammulla yli seitsemän. Oon kaksi tuntia ollut jo hereillä. Joudun lähtemään liikenteeseeen jo ennen yhdeksää. Pelottaa, että tulee kiire, vaikka aikaa on lähtöön vielä puolitoista tuntia.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.05.2016 klo 18:18

JP, kyl mä välillä ahmin ja sitten oksennan. Mut välillä alkaa päivän ruokakin ahdistaa ja näyttää että oon syönyt ihan liikaa.

TÄnään on näköjään taas semmoinen päivä ettei sisäll saa olla mitään. Olo on aika heikko. Oon koittanut jua ees mehuu. Mut siitäkin tuli ahdistunut olo, kun on sokerista.

Putkimies kävi laittaa astianp.koneen paikoilleen. Nyt on sekin huoli pois.

Kävin kaupassa. Söin suklaata, mut en paljoo. Ajattelin ottaa sipsii vielä täänään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.05.2016 klo 10:49

mul on kuuma, kun istun keittiössä. hiki virtaa va. Oottelen tuttua, että saadaan vietyy varastoon tavaroita ja ehkä otettuu sieltä säkillinen lankoja mulle.

Eilinen päivä oli pohja noteeraus. Illalla pelin aikana, pakotin itteni pitää ruuat sisällä, kun otin lääkkeet. Aamulla sit tuli pieni määrä suuhun ja oli tosi pahaa.

Sanoin tutulle että kumpaa, puuroa vai kasvista. Saa nähä kumpaa hän valitsee. Puuroksi olen valinnut vispipuuron.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.05.2016 klo 14:33

Oliko teillä mukavaa ystävän kanssa? Mä oon palannut kotiin ompelutunnilta. Mulla ei ole kotona liian kuuma. Ilma kiertää. Löysin yhdet shortsit kaapista, mitkä mahtuu päälle. Kokoa XXL. Eivät kuitenkaan purista.

Voimia päivääsi. Toivottavasti kotisi viilenee edes öisin!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.05.2016 klo 11:15

JP, käytiin kaupassa tutun kanssa ja tehtiin ruokaa. EI siinä kauan ollu aikaa, mut kumminki jonkun aikaa.

Uusi päivä. TÄnään tyttö tulee kotiin ja arki alkaa. Huomenna pitäisi aamulla jaksaa lähtee osastolle taas. Suihkussa pitäisi jaksaa käydä ja vaihtaa petivaatteet. Tekemistä siis olisi, jos va jaksais. RUokaakin tarvis tehä. Mietin jos tekis puuroa muutamaksi päiväksi. Mahanko jaksaa ees sitä tehä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.05.2016 klo 07:37

puhtaat vaatteet päällä ja hiukset harjattu. Aamupalaksi sain va lasillisen vettä.Koitan jua vielä toisen lasillisen.

Yö meni ihan hyvin. Otin peiton pois kokonaan ja nukuin pussilakanalla. oli tarpeeksi viileää. Taidan tehä näin jatkossakin. Kyl sitä peittoa sit saa, jos kylmä on.

Olen kohta lähössä osastolle kuluttaa aikaani. Ei millään kiinnostais. mut musa soimaan korvaan, ni kaipa se siinä matka menee.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.05.2016 klo 16:08

tyttö leipoo äitienp. kakkua. Oikee täytekakku. Ei yhtään tee mieli. mut pakko mun on syä. Hän on pyytänyt taatan ja mumminkin syömään.

TÄäl on kuuma.

yritin kertoo osastolla hoitajalle, mut tuntuu että hän ei ymmärtänyt.