kiitos Maanvaiva, Jupiter ja Fragilidad. Oli kivaa että täällä joku uskaltaa vastata mulle.

Olen liian rankaiseva itteäni kohtaan, myönnän sen. En osaa nauttia siitä että olen vaikka roskat vienyt. Mun pitäisi saada vaikka koko kämppä siivottuu 4 kertaa päivässä ni sitten viimisellä kerralla voin ehkä hiukan nauttia asiasta tai siitä että olen saanut jotain aikaa.

Mun olotilat vaihtelee aika paljon. Voin aamulla olla kaikkitekevä ja päivällä meno voi hyytyy ja illalla olen jo täysin maassa. Nyt äiti on jaksanut patistaa mua tonne isoille kaupoille ja heilä käyn aika usein.

Olen elämäni aikana kerran ollut ravintoterapeutilla. Silloin kun pääsin ekan kerran osastolle. Silloin sain ohjeeksi syä kerran päivässä lämpimän aterian. Niin kauan kuulemma kun sitä noudatan, ni ei ole mitään hätää.

Pyöräkelit tosiaan on täällä aika pitkälti jo. Pitäis vaan toi pyörä kaivaa tuolta parvekkeelta ja katella et siin on kaikki ok. Ehkä mä yllätän teidät ja menen lenkille joku päivä.

Tänään on ollut vaihderikas ja masentava ja oikeastaan olen erinlaisia mielentiloja kokenut tänään. Mieliala on vaihtunut järjettömästä huolesta/pelosta ihan pieneen iloisuuteen. Kaikki alkoi aamulla klo 7. yksi puhelinsoitto tarvittiin siihen vaan. Nyt toivon va että päivä päättyis ja ehkä huomenna on parempi päivä.

Kun on jaksanut aikatauluttaa päivät niin että on melkein koko ajan menossa ja ne ajat milloin pysähtyy, ni on melkein sängys maate tai tuolilla puol horroksessa. Ei ole ollut aikaa ajatella mitään. On mennyt tuulen mukana vaan määränpäästä toiseen.
Mut mitä tapahtuu vkl:na. Tyttö on menossa elokuviin ja tarvii sinne aikuisen mukaan. Olisi kivaa mennä sinne, mut sit siinä on se, et kykenenkö. En taho saada black outteja tai muuta ahdistuskohtausta. Olen yrittänyt tuttua saada auttamaan. Olen luvannut hänelle että maksan kaiken. Saa nyt sit nähä miten menee.

Mahtaako tämä olotila johtua tabuista tai onko mulla muuten vaan hyvä olo pitkästä aikaa. Samalla mä pelkään että tämä olotila loppuu ja romahan siihen syvään masennukseen.

Parin tunnin päästä tarvii mennä taas ulos. Kävin aamulla ja kastoin takkini ihan märäks. Nyt kun takki on hiukan kuivunut, ni ei muuta ku takas. Samalla vois sitten kaupasta hakee märkähiivaa, jos viikonloppuna tekisin sämpylöitä itelleni.Olis jotain muutakin iltapalaksi kun omenaa tai mehukeittoa. On niin pirun vaikeeta miettiä mitä söis, että pärjää melkein vuorokauden sillä sitten. Juu, tiän että tämä on tyhmää.

Pelkään vieläkin että joudun tytön kanssa elokuviin. Tutulta puuttuu euro, että pääsis tänne. EI se voi tohon euroon kaatuu.

otan varovasti vieläkin tämän olotilan kanssa. EN ole moneen vuoteen ollut tämmöinen ja samalla pelkään että tämä olotila menee pois. EN ole kamalan masentunut, mut on sitä masennusta silti. Jaksan mennä, kuhan jalat jaksaa. Olen ollut koko ajan menossa, joskus olen ollut kotona ja silloin tehnyt jotain täällä. On ollut niitä päiviä jolloin olen kerännyt vaan virtaa.

Maha oireilee, mutta en ole antanut sen vaikeuttaa asioita. Kipuja on, mut onneks ne on iltaisin.
Päätä on särkenyt, mut tabulla se on hoitunut ni kun muutkin kivut.

Joku kumma kuumepiikki iski ke-to yöllä, mut aamula oltiin jo ihan normaali lämmössä. Mut tämä jälkijuttu on pidempi. Päätä sattuu ärsyttävästi, kroppa on niin väsy. Mitään ei jaksa tehä, mihinkään ei jaksa tarttua. Tekis mieli va huutaa, mut mitä sekin hyödyttää.

Ehkä mä jossain vaiheessa tänään otan itteäni niskasta kii ja alan hoitaa rästitöitä, vaikka hammasta purren sitten.

Mietin tässä, miten kummassa saan itteni rauhalliseksi. Mulla on jostain kummasta energiaa ja menoa niin paljon, että ei taas rajaa. Koko ajan pitää tehä jotain, vaikka jotain pientä. Eikä se yksi asia riitä, vaan pitää tehdä monen monta asiaa.
Yks asia mikä tähän vaikuttaa, on se että äiti on laittanut mut menemään ja tulemaan tänään joka puolelle. Olen joutunut kävelee ja kaikkea niin paljon, että se on vissiin jäänyt nyt päälle.

Muuten päivä on mennyt ihan hyviin. Pientä pääsärkyy on, mt se lähtee varmaan nukkumalla pois.

Pikku hiljaa alkaa energiat hiipuu ja tulee normaali olotila. Ei mennä pää kolmantena jalkana joka puolelle ajattelematta.

Lääkäri sano et veriarvot oli mitä mainiot. Eli sillä saralla ei pitäis ongelmia olla. TÄ väsymys ym on siis mun korvien välissä. Samalla kun sain tietää että kaikki on ok, ni tuli enemmän vaan kiusaus jatkaa tätä ittensä rääkkäämistä, ku ei se näköjään ainakaan huonoa tee mun kropalle tai elimistölle.

Mulla ainakin toi kuumeilu johtuu kehon stressitilasta... Ikävästi vaa sekoittaa pakkaa kun ei tiedä sitä eroa, et oirehtiiko fyysisesti vai psyykkisesti 🤔

Timppa, sitä mäkin epäilen että kroppa oli ylikuormittunut jostain ja reagoi tollai kuumeena. Mut onneks se oli vaan yksi yö.

Aamulla ei tahtonut ollenkaan nousta. Olisin niin mieluusti makoillu sängyssä, mut kun äiti soitti 2 kertaa, ni nukkumisesta ei tullu mitään. Lopulta oli pakko nousta.

Mieliala ei ole kovinkaan korkea, mut jotenkin tässä mennään eteenpäin. Hoidan asiat ja sitten lepään ja olen vaan.

Miten ihminen voi näin paljon pelätä jotain pirun ukonilmaa? Koko ajan vilkuilen ikkunasta taivaalle, heti kun kuulen omituisia ääniä, ni yhdistän sen ukonilmaan. Saan aikaan pääsäryn. EN pysty keskittyy mihinkään tai ees olemaan paikoillaan. Tekis mieli vaan huutaa ja hakata nyrkeillä tämä olotila pois.

Ehkä mä selviin tästä vielä, jotenkuten. Mutta tällä hetkellä pelkään niin pirusti ja ahdistaa. Haluaisin tämän pois, mut en tiä miten se onnistuu.

Ukkonen on musta rauhoittavaa. Ainoa jota pelkään, on oma pääni. Hulluus ja sekotila. Ja eipä millään taida tosiaan olla enää mitään väliä.

Timppa, mäkin pelkään sitä päivää kun itsehillintä menee tai muuten va ei pyysty pitämään itteään ihmisenä. Että löydän itteni jostain suljetulta tai jostain muusta vakavasta paikasta.

Tänään en ole oikeastaan mitään tehnyt. Ruuan tein ja siitä tuli mun mielestä mautonta, mut kelpasi tytölle ihan hyvin. Mulla on vielä huomiseksi kastiketta.
Autoin tyttöä hiukan siivoamaan huonetta. Viikkasin hänen pyykit hänen sängylle ja hän siitä laittoi kaappiin. Loput hän siivos ihan itse. Kauniiksi Huoneeksi.

TÄssä nyt sit ootan viisuja ja sen jälkeen sit nukkumaan. Katotaan heräänkö ens yönä kamalaan hikeen. Oli hiukan ällöä herätä märkänä kun uitettu koira.

Mielialassa ei kamalasti ole kehumista. Ikävä viiltää sisuskaluja ja yritän niitä kontroloida niin etten tee mitään ylimääräistä tyhmää. Ahdistaa jo valmiiksi maanantaina, kun tarvii lähteä toiselle puolen kaupunkii ja olla muiden ihmisten kanssa ja vetää teatteria että kaikki on hyvin. Onneks ryhmässä on joku rentoutus juttu, joten voin vaikka yrittää nukkua siellä sit.

Sama täällä pelkään ukkosta todella paljon. Pikkuisenkin jyrähtää niin
olen aivan paniikissa. Varsinkin ne salamat aivan kauheita. Yöllä
taatusti nuku jos vähänkin jyristelee.
Muutenkin niin tyhjä olo. tuntuu ettei ajatus kulje mihinkään suuntaan.
Ahdistaa niin kovasti ja pelottaa. En vain tiedä syytä.

Saarukka, Mä pelkään sitä jyrinää, mikä ei ole edes vaarallinen. Toivottavasti tänä kesänä ei ole kamalia ukkosia.

Tänään hoitajalla käydessä aloin miettii, onko tämä sittenkin ihan ok juttu. Ei tullu sitä perinteistä ketutusta, Eikä mitään muutakaan. Pystyin jopa vitsailemaan ja naureskelemaan ulkoisesti siellä.
Ryhmässä torkahdin pari kertaa. Olin aika väsynyt huonon yön jäljiltä.

Nyt ootan että koska äiti juo kahvinsa, ja jos sitten me lähdetään kauppaan. Mun maha on taas nii ihanassa kunnossa että ei paljoo tee mieli lähteä yhtikäs mihinkään. Yritän vaan jua nestettä, ettei olo pahene enempää. Olo on aika heikko.

yritän laittaa ruokahuollon hiukan paremmaksi. Toista päivää lautasella on porkkanaa, parsakaalia ja broileria joka on grillattu. Vielä kun sais noi muut ruuat pois. Sitä tulee ns. vahingossa ostettuu ja syötyy kaikkea kiellettyä. Onneks se karsiutuu tässä parissa viikossa pois, kun en ole enää yksin täällä.

Yritän mennä ihmisten ilmoille, mutta se ahdistaa. En ole siellä yksin, mut siltä tuntuu.