Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Kiitos Arka.
Otin aamupäivällä rauhottavan ja nukuin hetken. Mut ei se vaikuttanut kauankaan. Nyt ollaan taas yli sama ylivilkkaus rauhaton "kakara". Koko ajan pitäisi tehä ja mennä ja tulla, eikä jaksa ees töllöön keskittyy, saati kässäjuttuihin.
Isä on taas julkisesti kaatunut. Onneks serppi ei ollu kovin korkea, mut jalka on punainen ja tosi kipee. Isä ei lähe mökillekään tänään.
Purin 2 laatikkoa tänään ja katoin mihiin niistä tavarat laitan. Sit toinen tyhjeni, ja laitoin siihen heti kirjat pakattuu.
En jaksa ettii tästä viestistä virheitä. Anteeksi jollei saa selvää....
eilen illalla heräsin sohvalta, kun olin nukahtanut iltalääkkeen jälkeen. Siirryin omaan sänkyyn ja sammutin telkkarin ja valot. Se on se rauhottava...
Olen lapasia neulonut eilen. Otin uudet puikoille ja olen koittanut niitä tehä. maanut sohvalla peiton alla, yöpuvussa. Mitään en jaksa tehä ja haluaisin va nukkuu.
Eilinen päiä oli katastrofi. Tänään yritän tsempata paremmin. Paino on vissiin laskenut taas. Juon teetä hermesetan kans, ettei tuu kaloreita. Tosin miettisin, jos seuraava kuppi olisi sittenki yrittiteetä, siihen ei tarvi makeutta.
En o vielä jaksanut sitä piirakkaa tehä, johon mulla on ainekset. Täytyy kattoo jos sit ti tai ke jaksais. Mieli on niin matalalla ja syvällä että ei jaksa tehä.
Uutta asuntoa ei ole löytynyt ja tämä pakkomuutto on tressaavaa. Pitäisi makaamisen sijaan noita laatikoita kattoo ja pakata uusia laatikoita. aamulla miettisin, että keittiössä on paljon pakattavaa, mitä en käytä pariin kuukauteen.
ootan koska saan ottaa iltalääkkeet, et pääsen nukkuu. Otan yleensä kotona ne aikaisemmin. Jotenkin on turva, kun tiän niidenn vievän tajun pois.
Sain syötyy, eikä tullu kamalan pahaa oloa. Yritän pitää sen sisälläni.
Mieli on niin väritön ja masentunut. Äitin kanssa puheltiin. Sanoinn etten o jaksanut mitään tehä tänään ja jne. Olen vielki yövaatteis. Katon noita tallennuksia, jotka loppuu ihan kohta. Sit täytyy varmaan alkaa elokuvii kattoo... Litkin teetä litra tolkulla ja toivon sen laihduttavan... Huonon olon se ainakin tekee. Oon niin väsyny. Noita lapaasia oon neulonut. Nyt loppuu välo ja pitäis jaksaa mennä valo laittaa.
Mietin sitä muuttoa. Kuinka mä jaksan sen kaiken pakkaamisen ja purkamiset ja tavaroiden raijaamisen, Kun oon nyt jo näin väsynyt. Jotkut sanoo että sitten tulisi uusi alku, mut epäilen ettei tuu.
Hei, Saloka!
Onko painosi laskenut jo kovin? Haluatko itse vielä pudottaa painoa vai onko niin, ettet enää oikein voi edes vaikuttaa aktiivisesti asiaan?
Mulla laihduttaminen on ollut jäissä tämän sairaalatalven/kevään aikana. Mutta ei ole painokaan juuri noussut. Yritän taas jatkaa projektia, kun kotiudun sairaalasta. Jotain mitä itse haluan, mutta siksi kun inhoan itseäni nyt tällaisena niin kovin. Tuskin kelpaan itselleni hoikempanakaan...
Jardin Prive kirjoitti 28.3.2016 9:9
Hei, Saloka!
Onko painosi laskenut jo kovin? Haluatko itse vielä pudottaa painoa vai onko niin, ettet enää oikein voi edes vaikuttaa aktiivisesti asiaan?
Mulla laihduttaminen on ollut jäissä tämän sairaalatalven/kevään aikana. Mutta ei ole painokaan juuri noussut. Yritän taas jatkaa projektia, kun kotiudun sairaalasta. Jotain mitä itse haluan, mutta siksi kun inhoan itseäni nyt tällaisena niin kovin. Tuskin kelpaan itselleni hoikempanakaan...
On tässä vuoden aikana aika paljon lähtenyt painoa.EN sit tiä mistä syystä. Oonko ite aiheuttanut asiaa tai mikä. En tosiaan ole tyytyväinen painooni. Mulla on vielä ainakin 40 kiloo ni sit voidaan puhuu siedettävästä painosta.
...
Kotilomalle taas ja to aamusta takas. HUominen päivä puukattu täyteen, ni ku tämäkin päivä oli. Hoitajat (oma ja osaston) sanoivat et oon väsyneen näköinen. Sanoin että pakko on mennä mihin on pakko ja sit nukkua 30 minuutin nokkaunet, et jaksaa ja kestää taas.
Saa nähä mitä n. 3 vko päästä sanotaan. Haluaisin ennemmin kotiin, ku reissata koko ajan jossain aamusta iltapäivään.
Menen yhtä asuntoa ehkä kattoo. Se on kaksio.
Huomenna menemme äitin kanssa vuokran antaja yhtiöön. Äiti saa avata salaisen arkkunsa. Mä en jaksa.
Äiti epäilee että isällä on jalassa tulppa, mut ku ei lääkäriaikaa saa, ni isä luovutti.
Hei, Saloka.
Mulla on ensimmäinen yö kotona takana. Ei mennyt putkeen. Mutta selvisin yöstä. Olen nyt valvonut liki koko aamun. Ei väsytä, kuin vähän. Tänään terpia ja hoitokäynti. Lääkäriin pitää olla yhteyksissä, että saan oikeat reseptit huomiseksi. En jaksaisi hoitaa mitään. Saisinkohan delegoitua reseptiasian hoitajalle...?😑❓
Hei, Saloka. Olet ollut hiljainen. Mitä sinulle kuuluu?
Mä nukun huonosti. Nousin tänäänkin jo puoliviideltä. Ja sitten menen nukkumaan jo yhdeksän aikoihin. Nukun yöt nyt ilman unilääkettä. Nukahdan kyllä, mutta tarvitsisinkohan unilääkkeet tukemaan unta. Kokeilen ensi yönä. Uuvuttaa niin paljon, kun ei saa nukuttua kunnolla.
Kuuntelen sateen ropinaa, vieressä olevasta ikkunasta. Viimisiä päiviä viedään ehkä tässä osoitteessa. Huomenna meen kirjoittaa vuokrasopparit yhteen kaksioon. Ollaan koko vkl tyhjennetty ja katottu täällä mun tavaroitani. Monta jätesäkillistä on heitetty roskiin ja monta säkillistä lankoja on löytynyt.
Mä oon väsynyt, niin henkisesti ku fyysisesti. Onneksi pääsin sunnuntaina osastolle takas, mut tänään tulin kotiin taas tekee muuttoa. SIskon pitäis jossain vaiheessa tulla tänne auttaa. Huomenna tulee äiti.
Täällä on huoneilma huono. ALko heti päätä jomottaa. Ekana kun sisälle tuli, meinas henki stopata, kun oli ja tuli raskas ilma. Sit se keveni. Puhuin juuri siskon kanssa. Hän on käynnin jälkeen alkanut yskii. Tuttava sanoi samaa. Täällä on pakko olla jotain muukin, kun lämpöputken vuoto. TOivon vaan, käsis sydämel, ettei tyttöni ole sairastunut pahasti täällä asutuista vuosista. Mulla ei ole mitään hätää, mut tyttö...
EN ole yli viikkoon oksentanut. Eilen ja tänään osastolla syödes, tuli tutut fiilikset mieleen, mut sain ne sängyllä lepäämällä pois. Mut epäilen taian murtuneen kun tänään jään yksin. Tekee niin mieli karkkii, suklaata. Painosta en tiä mitään. Katon huomenna sen.
Hoitaja kysy tänään, olenko saanut nyt levättyy. Sanoin että olen. Jaksan taas täällä kotona ahertaa. Huomasin aamusta että eilinen iltalääke jäi ottamatta. Ei ne varmaan sitä huomaa. Siirrän sen maanantai iltaan.
Olin tunnin vesijumpassa. EN jaksanut mennä juoksee enää sen jälkeen ja muutenkin oli koko altaalla olon aikana kylmä, vaikka oltiin lämpimässä altaassa. Saunassakin oli hiukan viilee vaikka oli kuumin sauna. Se tästä puuttuu että tulisin kipeeksi. Mut ei mulla sit enää kylmä ollu ku sain vaatteet päälle.
Saunassa häpesin kroppaani. "raskaus" arpia joka puolella mahaa ja tissejä ja leikkaus arpia. Maha roikkuu ja on lässähtänyt. YÖK.
Tänään on vissiin kasvispäivä. Äiti ei tuo kaupasta lihaa mulle ehkä ja pakko on jotain syä. Muuten maha menee ihan sekaisin.
Olen nii väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. viikon päästä pitäisi nä kaikki tavarat olla toisessa osoitteessa. En tiä miten jaksan. Haluaisin va nukkua ja olla peiton alla.
yön sain nukuttuu. Olin nukahtanut vaatteet päälle ja puhelin oli poissa laturista. Eli kalikkanukutus. Parempi näin, ku pyörii sängyssä.
Olen tänään jo koetellu selän tilannetta (juu ei ok). Pakkausta ja pakkausta. Nyt onneks äiti lähti töihin ja kuulemma tyttö lähti taatan luokse nukkuu. Saan olla rauhassa. Mitä mä tekisin?
Ruokaa ei o. Enkä jaksa lähtee kauppaanka. TUlee aika köyhän ihmisen ruokailut. Onneks jätin hiukan eilistä kanaa ja kukka/parsakaali porkkana sekoitusta. Se oli ihmeen hyvää, vaikka ite kehunki.
En ole ihan kärryillä, milloin muutat? Pakkaamista ainakin tuntuu sulla olevan...
Et ilmeisestikään ole saanut syömistä kuntoon? Mä en saa aloitettua painon pudottamista sairaalan jäljiltä. Harmittaa olla tämän kokoinen.
Voimia sinulle!
Jardin Prive kirjoitti 10.4.2016 9:0
En ole ihan kärryillä, milloin muutat? Pakkaamista ainakin tuntuu sulla olevan...
Et ilmeisestikään ole saanut syömistä kuntoon? Mä en saa aloitettua painon pudottamista sairaalan jäljiltä. Harmittaa olla tämän kokoinen.
Voimia sinulle!
perjantaina vaihtuu osoite ja muuttoauto tulee. Pääsisäisenä tiesin että pitäisi muuttaa.
Juu en mä tota syömistä saa kuntoon. Joskus on hyii päivii ja sitten taas madellaan vessan pönttöä. TOssa oli vviikon tauko, sain syötyy vähän kerrallaan. Mut nyt ku tä häslinki on, ni tulee syötyy niin epäsäännöllisesti ja sit ku syö, tulee paha olla.
Käytiin siskon kanssa viemässä aamulla kirpparille tavaraa. Äitin kanssa katottiin viralliset paperit kuntoon. Mä en jaksa enää kiinnostuu mistään. Mulle on ihan sama vaikka kaikki tavarat roudataan kaatikselle, paitti langat. TÄ on pelottava olotila. No onneks pääsen tänään lepäämään ja mulle tulee nenän eteen melkein ruoka. Pitäisi va jaksaa mennä ryhmiin ajoissa...
en mä näytä saavan syömisii kuntoon. EIlen en syönyt kun illemmalla ja oksensin nekin pois. Saa nähä miten tänään menee. Se tavaroiden paljous ahdistaa kotona. EN tiä mistä aloittaa purkaamisen, kun sitä tavaraa on joka puolella isot kasat. Jotain olen sentään saanut tehtyy, mut en tarpeeksi.
Siirryin päiväsairaalaan ja sekin ahdistaa. Tiistaina täytyisi mennä ja jaksaa olla sielläkin. Haluaisin vaan nukkuu, mut en saa unta.
Nyt äiti huutaa, kun hänen puhelin on menny rikki yöllä ja yrittää mun vanhaa puhelinta koittaa. On noi kosketusnäyttö puhelimet niin erinlaiset.
Onnea uuteen kotiin.
Auttaisko, jos alkaisit syömään vaikka diabeetikon ohjeiden mukaan ja just tarkalleen joka päivä samaan aikaan söisit jotain?
Niin tosiaan, Saloka, Onnea uuteen kotiin!!! Toivotavasti pian alkaa tuntua omalta ja itseltä... Kyllä se kai viimeistään sen myötä, kun purkaa tavaroita ja etsii nille paikkaa. Tai mistä minä tiedän, koetko uuden asunnon jo KODIKSI?
Tuo Maanvaivan kommentti herätti mmmielessäni ajatuksen, että oikeastaan mikä tahanasa dietti voisi toimia. Jopa painonvartijoiden pistelasku, kun päivässä pitää (myös laihduttajan) syöödä tieetty minimimäärä ruokaa päivässä.
Mä kävin nukkumassa muutaan tunnin. Viimeyö jäi niin lyhyeksi. Nyt toivon, etttä nukahdan kohtuudella ensi yönä Toivon pystyväni säilyttämään aamun virkeyden.
Hyvää jatkoa sinulle!