Tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänne. Tuntuu tyhmältä olla täällä. Tuntuu tyhmältä kaikki mitä voi olla vaan.
Onko missään ees järkee enää.

Eilen oksensin pitkästä aikaa. Tuntu että söin väärää ruokaa ja halusin sen pois, etten sairastu.

Tänään pitäisi pitsaa tehä vielä. Taikina tehä ja kaulii poja ja sitten täyttää. Ehkä mä jaksan. Juon tarpeeksi teetä. Olen vaan niin hemmetin väsy vaikka juuri heräsin ja olen nukkunut yli kellon ympäri. Voimat on poissa ja muutenkin mieli maassa. EIlen hermostuin naapureiden ääniin... Hiukan on helpompaa, kun tytöllä on yöllä ollu kaveri. En ole yksin, mut silloin en pysty myöskään oksentaa...

oksentelin viikolla osastollakin. Alko ahdistaa kun söin suklaamunia.

Isä on kipeenä taas. Kuume kuulemma noussu. Vielä äiti ei lääkäriin sitä saanut.

isä on sairaalassa osastolla ☹️

Mä oon aika pohjalla. Ei tästä tullukaan rentoutusloma, vaan melkein painajainen. Yritän kitua huomiseen iltaan asti.

Laitoin valmiiksi jo perunalettutaikinan. yritän syä jotain kevyttä, ettei tuu huono olo.

isä sairaalassa vielä. Tulehusarvot sen ku nousee. Annetaan suoraan suoneen lääkettä. mahtaako tämä olla lopun ennettä ☹️

Tänään pitäisi illalla olla osastolla taas. Olen niin väsy. Heräsin 12.30 ja voisin koko ajan mennä nukkumaan.

Laitoin tossa uudet kirjoneulelapaset puikoille, jos siinä juoksut onnistuisi paremmin. Pitää ottaa mukaan ja näyttää ohjaajalle, että joko mennään oikeen suuntaan.

Huomenna rääkkipäivä taas. Aamulla kässäryhmä ja sit äkkii syömään ja sen jälkeen uimaan. Jään vissiin taas sinne, vaikka en saakaan kaverii. Miettisin sitäkin että jos tulen illaksi kotiin. Katotaan millainen päivä tulee olee.

Isä on päässy sairaalasta, kasa papereita mukanaan. Hän on heikko ja huonossa kunnossa.

Mulla karkotettiin im riskii, ja on ilmeisesti aika korkee. Pyydettiin lääkkeet toimittaa osastolle. Eilen luin kelan paperin, asumistuki lakkautettu. Siitä se ahi alkoi. Ja näköjään jatkuu vieläkin. En taho temee ottaa, mut kohta pitää ottaa.
Mun hermot ym on niin pinnalla, että voi voi.

Ei täällä ketään enää käy, joten vois hiukan rauhottuu tämä kirjoittelu...

yritän olla hyvä ja pitää langat käsissä, mutta olen joutunut tunnustamaan että nyt alkaa langat lipuu käsistä pois. Jäljelle jää vaan rimpuileva ihminen.

Ei tä kamalan kivaa ole enää. Vointi menee aaltoa myöten. TÄllä hetkellä pohjalla, ainakin aika pohjalla. Aloin muistelee, että tässä kunnossa mä kotona yleensä lopetan syömisen, mut kun en ole kotona, ni mun pitää syä. Jos muutama viikkositten olin elämäni kunnossa, ni nyt en oo. Itsetuho ajatukset on vallannut mielen. Mietin koko ajan keinoja . Olen avoimin mielin kertonut siitä hoitotahoillekkin. En vaa jaksa enää elää...

Terve saloka. Kyllä mie käyn mutten enää osaa mitään sanoa mutta mitä sulle nyt kuuluu?

Kiitos Maanvaiva kirjoituksesta ja käynnistä.

Oma vointi on aika ailahteleva. Eilen oksentelin taas. Jäi siitä kiinni, kun kerroin hoitotaholle. Sain eilen ja tänään siitä sanomista. Nyt mun pitää keksiä miten mua voidaan auttaa. Olen ihan ulalla.

Kotilomalla. Kävin kaupassa. Oottelen jotain.

Olen miettinyt tätä mun häröilyäni. Ehkä mun pitää pienentää annoskokoa entisestään. Jos syön vähän, ni ei tuu niin kovaa morkkista. Mut jos syön hiukankin liikaa, tulee. Mä syön aika vähän jo nyt ja se epäilyttää hiukan. Mut jotain on pakko tehä.

Eilen höröilin taas. Ahmisin ekana monta suklaapatukkaa ja sit... Sen jälkeen teki mieli leivätkin, mut ne sain pysyy sisällä, kun otin lääkkeet (mm. rauhottavan ja yölääkkeen). Onneks sain unen päästä kii aika äkkii ja aamu tuli äkkiä.

Tyttö ollut porukan kanssa shoppailemassa. Ootan koska hän tulee kotiin näyttää mitä on ostanut.

Pitäisi jaksaa mennä pesukoneeseen vaihtaa pyykit. TÄnään näyttää olevan sit pyykkipäivä. Kukakohan ne laittaa ripustamaan...

Olen lopen uupunut. En jaksa oikee mitään tehä, mut sit kumminkin saan jotain tehtyy ja sit väsyn. Ne yrittää mua päiväsairaalaan, mut en taho siihen. Tulen sit kotiin vaikka. En jaksa tehä ees ruokaa. Juon vaikka teetä vaan.

Saloka, tuntuu, että siitä on sata vuotta, kun tulin tänne Tukinettiin. 2013 kesällä. Siitä saakka sinäkin olet ollut osa minun elämää, kun olen lukenut kuulumisiasi. Pahoittelut, että en ole nykyään kommentoinut ketjuusi. Kuitenkin luen kuulumisesi yhä ja ajattelen sinua hyvällä. Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä🙂🌻

Kiitos sanoista autiotalo <3

vkl lomalla. olen isän huolehtija. Pitää soittaa sille aina silloin tällöin ja jos ongelmii ni mennä sinne. Muu porukka lähtee mökille.

Eilen menin siskon kanssa kaupoille. En jaksanut loppuun asti, va jäin autoon oottaa.

Tunnin päästä ptt tulee. En jaksais sitäkään. Haluaisin va nukkumaan. AInut ilon aihe on,et on rahaa tullu ja pääsin kauppaan. Ei tarvinut miettii rahaa, kun ostin ruokaa. Ostin suklaatakin, hiukan reilusti.

Isä huonona taas, mut kotona. Huomenna katotaan, jos serppi on laskenu. Syö taas ab-kuurin. tällä kertaa varpaassa on joku joka särkee ja turvottaa ja punottaa. Lääkäri oli ehottanut ruusua.

Mulla nä kotilomat lisäänty. Olen nyt pe asti kotona. Sit en tiä koska tuun seuraavaksi, enkä oikee jaksakaan. Olen liian väsy.

Hoitajat sano ettei mua pystytä enää auttamaan siellä, ilmeisesti ei missään enää.Mun on pärjättävä yksin vakavan masennuksen ja syömishäiriön kanssa. Niin mä teenkin. Menen vaikka hammasta purren eteenpäin.

voisin ihan ottaa iltalääkkeet jo nyt ja mennä nukkumaan. TÄ päivä on ollut täysin p:stä.

SOitin osastolle, kun he sano et sinne voi soittaa. Ja p*skat, ei siitä ollu yhtään apua.

Vuokranantaja /yhtiö. soitti ja sano että mun on haettava äkkiä uusi asunto. Mun keittiön alla putki vuotaa ja on vuotanut aika kauan. Mistä mä tähän hätään asunnon saan. Meen ke sinne ja tiedän siitä sitten enemmän, äiti tulee avuksi.

Syön taas itteni varmaan kipeäksi, mut koko ajan on va nälkä. Tiedän sen mihin se päättyy...

Hei

Sinullahan on lapsi ja äiti ja isä eli on jotain mitä varten elää. Tiedän kuinka vaikeaa on olla ilman töitä mutta voi yrittää taistella kuitenkin kun on perhettä. Ehkä jonain päivänä ollaan vielä töissäkin, ei sitä tiedä.