Flunssa ontaittunut,mut nyt mieli on maassa. Haluaisin tuhota itteäni va. En haluu nähdä ketään. Tahtoisin va kipua itselleni.Huomenna on korvahuuhtelu taas. Mä oikeastaan nautin siitä. Haluan tuntea sen kivun,epämukavaa olon.

En o hoitajille sanonu mitään. Eilen kerroin et ahdistaa ja pistettiin ulos kävelee. Koti tilanne ahdistaa... En jaksa laittaa rajaa ja sit kumminki kadun päätöksiä. Haluan et kaikki on tyytyväisiä.

Syömiset,onko niistä pakko puhuu? Olen turvonnut ja iso ku sinivalas. Kömpelö kun elefantti posliinikaupas.

Olen ihmetelly mahan kuntoo ja eilen sain siihen vastauksen. Olen syö ny mahdollista leipää kk. Ei ihme et tekee kipeitä. Nyt eilen ja tänään aamulla jouduin sit syömään tummaa leipää ja alaselkä on kipee tolkuttomasti ilmasta,joka ei vaan tuu ulos. Taidan huomenna osata omat leivät tänne.

Ostin eilen vihkon. Hoitaja sano,jos kirjoittaisin siihen ajatuksiani,kun on paha olla.

Huomenna yön omalle kotiin. Siellä saa pieriä ja olla oma ittensä.kävin muuten tänään hoitajien kans kotona kääntymässä.

Olen kipeenä. koko päivän on päätä sattunu ja on ollu kylmä. mittari näyttäää 39,2 eikä se ollu koko aikaa ees, siis mittari. en tiä, tarvisko soittaa osastolle ja kysyy apua. aloin eilen illalla yskii taas.en jaksa enempää kirjoittaa. tyttö siirtää tutun kanssa makuuhuuoneita. mä makaan peitto korvilla sohvalla...

kuume sahaa 39-40 välillä. Yöllä oli lähemmäs 40. Päätä särkee koko ajan eikä särkylääke auta yhtikäs mitään siihen.

Soitin tossa osastolle ja kerroin tilanteen. Sain jatkaa lomaani huomiseen. Huomenna illalla ei ole enää lääkettä. Aamuks oliskin lääkettä.

Otin tossa panadolin ja nyt oon hiestä märkä. Saa nähä kauanko tässä jaksan olla ylhäällä, ennen kun taas vaivun peiton alle silmät kii.

Kuume on helpottanut, muuten olo ei. Tähän asti on pääkin ollu siedettävä, mut nyt alkaa sekin taas vihottelee. Paino laskee, kun en jaksa syä. Voimat on poissa. Ruuat homehtuu jääkaappiin ja kaappeihin. En vaan jaksa aina ees vettä hakee, va joudun pyytää tyttöä tuomaan. Sain keskiviikkoon asti olla kotona. Sitten pitäisi yrittää mennä osastolle. EN varmaan pääse vkl lomalle perjantaina. TOsin en tiä haluanko ees. Olen vaan niin väsynyt ja voimaton.

Osastolla ainakin saa heti tehä töitä. Väliajan lepään tai nukun.

Yksin keuhkoni edelleen pihalle kun ne rohisee ym. Ruoka ei maistu.

Kaipa tämä tätä ilost muuttuu...

klo 8 tuli aamulla hoitaja herättää ja sanoo että mulla on mahdollisuus mennä kotiin ja olla siellä toistaiseksi. Sain viikon lääkkeet mukaan ja nyt oon täällä. Mitä mun pitäisi täällä sitten tehä? Olen ihan uunona. Kävin tytön herättämässä ja pyytää kotiin muutamaksi päiväksi, mut tä kun ei tiä kuinka kauan kotiloma kestää niin tä on kaameeta.
Kävin mä sentään kaupassa, ostin jotain ruuan näköistä. EN tee mitään monimutkaista. TÄnään risottoo muutamaksi päiväksi ja sitten peruna-jauhelihalaatikkoo.

Olo on ihan ok. Yskin vieläkin, mut en ni paljoo. NEnä vuotaa kun tulin sisälle. Juoda pitäisi. Oon hiestä märkänä, kun ulkona ni lämmin toppatakin kanssa.

Ostin pullaakin, jos vaikka illalla paistan köyhii ritareita tytön kanssa.

Mut kaipa tämä tässä taas menee...

Jotenkin kaipaan osastolle takasin. En jaksa olla täällä kotona. Koko ajan näen asioita, mitä pitäisi tehä, mut en jaksa tarttua siihen ja tehä sitä. Käyn kaupassa ostamassa tarvikkeita, mut en jaksa mitään ihmeellistä ruokaa ees tehä. Aina mentävä sieltä missä aita on matalin.

Soitin osastolle tänään. Huomenna olis luova ryhmä. Pakko kai se on sinne mennä. TÄnään olin aamusta kässärymässä ja opettelin tekee dominolapasia. Vaikeeta se oli. 2 tunnissa sain va 2 lappua tehtyy.

Voimat on aika poissa. Taisteleeko kroppa jotain tai mistä sit tämäkin johtuu. Haluaisin va luovuttaa ja mennä sänkyyn peiton alle. En jaksa taistella vastaan enää.

Kävin aamusta luovassa ryhmässä. Siellä piirrettiin. Mieli on maassa. Isä sairastui eilen. En saanut siihen päivällä yhteyttä ja sitten unohin hänet. Äiti ku pääsi töistä oli löytäänyt isän. Sillä on päässä haava ja oli pissannut pitkin olohuonetta ja oli sekava. Tk lääkäri oli epäilly lievää aivoinfaktii, mut päiystys oli kirjoittanut va keukokuume dg. Isän päätä ei ees kuvattu. Syytän itteäni tästä koko ajan. Mun olisi pitänyt toimia niin kun pitäis, eikä unohtaa toinen kotiin.

Ptt kävi morjestamassa täällä. Ei oikee napannut tehä muuta kun istua ja yrittää pölistä. Ei oikee nappaa mikään.

😞

Eilen pitkästä aikaa ahdistukseen oksensin mahani tyhjäksi. Ei ees kaduta.

Soitin osastolle ja meen tänään sinne illalla jo. Tosin tuttu syyttää mua siitä etten ole kotona. Saan lisää syyllisyyttä.

MÄ oon niin syyllisyydessä etten jaksa enää. Tekisi mieli tehä jotain itelle koko ajan. Tuntuu ettei ketään ymmärrä mua, joten on ihan turhaa puhua kenellekään.

Olen juonut teetä kituksiin litra tolkulla. En jaksa leipää voidella ja syä sitä. Pitää jääkaappi tyhjentää tänään. RUokaa pitäisi tehä, jotenkin osata tehä 3lle ruokaa, tosin voi loppu ruuan pakastaakin.

Sain pyykit pestyä. Oon ees jotain tänään tehny. Tekee mieli va maata sängys ja saada tä olo pois.

IM juttuja tulee ja menee mielessä koko ajan.Milloin saan idean, mutta en taho lähteesiihen ideaan kiinni.Suurin ajatus nyt on että lopettaisin lääkkeet. En o sitä kenellekään sanonut.

Olen nyt kotilomalla.Hiukan pelottaa kun täällä on näitä ääniää, aura-auto ja naapureiden. Yritän keskittyy siihen mitä aina teen. En o vielä syönyt mitään, mut juonut 2 mukillista teetä.

vkl on mennyt ihan ok, vaikka olen henkisesti aika väsy ja loppu. vielä ku jaksais pakata kassin valmiiksi ja käydä suihkussa, ni olis kaikki hyvin. Ai nii, pyykit laittaa kuivuu. Silmät vaan yrittää ottaa yliotteen ja mennä kiinni.

Ens viikko on ns. tappoviikko. Ei paljoo ole lepoa. Onneks osastolla ei ole meillä siivousta. Saa hiukan rauhassa olla. Tiistaina on hoitokokous ja se hermostuttaa ja pelottaa. Mitä jos siellä päätetään jotain suurta. En tosiaan ole oikee kotikuntoinen, tosin en voi sille mitään jos niin päätetään.

Mut nyt sinne suihkuun...

Hoito kokous meni jotenki. Esitettiin kysymyksiä joihiñ en osannu vastata. Olo täällä jatkuu,ainakin kk vielä. Viikko ohjelmaa lisättiin jo valmiiseen kiireeseen viikkoihin. Sängys ei saa olla. Pelkään romahtamista. Nyt jo olen henkisesti loppu. Miksi ne tekee mille tämän? Olen liian kiltti.

yritän kiltisti totella hoitajia ja mennä heidän laatiman kaavan mukaan. Tiukkaa tekee. Mut kaipa tämä tässä ajan kanssa menee ohi.
Olen kotilomalla. reilu tunnin päästä tarvis lähtee toiselle puolen kaupunkii. Mä inhoon linja-autoo, mä inhoon pimeää. mä inhoon ihmisii. Ja nämä kaikki joudun kohtaamaan.

Olen väsynyt, todella väsynyt. En uskalla maate mennä, jos nukahan. Jaksoin hiukan syä. Ruokaa jää ylikin, saa tyttö syä huomenna. Ei oikee ajatus enää kulje.

Isä on kaatuntu taas. tällä kertaa hajosi kuulokoje. EI o tietoo, onko pään lyönyt, ilmeisesti. Koska tämä loppuu? sitten kun isä kuolee? pyöritän mielessä paljon isän kuolemaa, välillä tuntuu että tuun hulluks.