Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.12.2015 klo 08:45

Kiitos jp ja arka,kun jaksoitte käydä ja kirjoitella.

Olen nyt saanu hiukan rauhaa kuuloista,ku kämppis lähti lomille pe ja tulee huomenna vasta. Ei ole ketään ketä myrkyttäisi mun ruuat ja juomat,jollei sit keittiöstä tehä sitä...

Perhe tulee vissiin tänään ja mennään vedelle. Näen pitkästä aikaa tytönki. Ärsyttää ku ei osastolle voi tulla vierailija. Ei millään jaksa mennä tonne ulos,saati sit syömään.

Eilen suomi sai turpaan venäjältä jääkiekossa.kattelin miesten kanssa sitä. SAS nähdä miten tänään käy ruotsin kanssa.

Koht on aamu kokous. Siinä kysytään kuulumiset. Sanoinko suoraan kaikkien kuullen totuuden vai kaunisteleno hiuka...

Ketuttaa kun vuoden edelleen. En Tiä kuinka mones päivä,viikko tai kuukausi menossa. Ei sitä paljoo, mut se tippakin on jo ärsyttävää... en Tiä mitä tehdä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.12.2015 klo 19:11

Sain tilatut sukat valmiiksi, vielä päättely.

Pelkään et kropas on jotain hämminkiä. Välil vuoden ku seula ja sit seuraavana päivänä puolet vähemmän.
Pissalla en paljoo käy,vaikka juon. Pissa on sellaista hiuka kirkkaampaa ja tummempaa ku ne on keltainen.
Sit tä toinen puoli. Vaiķka söisin mitä, se on vaalentaa.

Eilen ahdisti,tai no koko ajan tuntuu et pää hajoo. Eilen illalla pojat päätti pistää bileet. Yks vietiin päivystykseen.

Huomen aamulla sisko tulee hakee mut ja mennään Säkylän hautuumaalle. Pääsen pitkästä aikaa kummisetäni ja mamman ja papan haudalle.

Eilen olin tytön kanssa kaupungilla shoppasmas. Takas tullen katsoin auton ikkunasta ulos ja sitä,jos hyppäsin jokeen.mulla on koko ajan suunnitelmii päässä. En va jaksa enää.

Menen to kotiin ja tulen su takas. Sit menen voimin en päivä kotiin ja oon pari yötä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.12.2015 klo 17:48

En osaa syä, en sit yhtään. Tänään oon vasta 2 voi leipää ja kotona pari joulutorttu. Puuroa olis valmiina,mut ei tuu syötyä. Jos se onkin myrkytetty tai jotain. Teetä oon sokerilla juonu. Jääkaapissa olisi leipää,laatikkoa ,muffinsseja. On siel kinkkuakin. Ei va tee mieli ahdistaa ajatella alkaa syömään jotain. Muutenki tuntuu ahi nousevan.

Hoitaja painotti ennen lähtöäni aamulla,et sinne voi soittaa ihan koska tahansa. Sinne voi mennä kesken loman. Mut en mä voi tyttöä peittää. Mun on kotona oltava. Mulla on va 4 temen mukaan. Niillä on pärjättävä.

Lahjoja tuli. Paljon tuli. Olen iloinen, mut en osaa näyttää sitä. Ahi peittää kaiken alleen.

Meen hakee teetä....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.12.2015 klo 12:56

joulu on takana. sain ehdotuksia mitä alkaisin teekee ensi vuonna. Lahjoissa oli ajateltu mun ongelmia ja harrastuksia. Mitään oikeastaan tyhmää en saanut.

Jouluruuaksi on va jotain ostettu. Me ei olla kumpikaan jouluruuan ystäviä tytön kanssa, joten tänään voi ottaa rennosti.

Telkkari yritti tehä tenät aamulla, mut ku yritettiin sitä ja tätä tytön kanssa, ni saatiin sekin toimimaan.

Nukkuttiin tänään 12 asti ja ollaan silti väsyneitä. Oli ihanaa kerranki nukkua kun 7.30. Nenä mulla valuu silmien kanssa kilpaa ja aivastelen.Kaipa tähän vielä joku flunssa puukkaa päälle.

Mielialassa ei ole mitään raportoitavaa, se taitaa olla unten mailla vieläkin. Ei oikeastaan tunnu miltään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.12.2015 klo 18:44

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Mukava lukea kuulumisiasi. En ole itse pariin päivään käynyt sivuilla...

Mä vietin joulua tähän asti tytön kanssa. Joku aika sitten hän lähti. Välillä meinaa tulla suru, mutta yritän ajatella sitä, kuinka onnellinen saan olla siitä että lapsellani on hyvä olla. Tuorvallisiä ja hyviä ihmisiä ympärillään. Ikävä on kai ihan ymmärrettävää, mutta yritän keskittyä siihen, mitä on nyt. Hän on olemassa, mutta ei nyt täällä. Mutta kyllä minä huomaan sen, että masennus ja alakulo yrittävät pintaan. En halua niiden kuitenkaan hallitsevan minua.

Toivon sinulle hyvää joulun jatkoa!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.12.2015 klo 18:48

Kiitos JP ku kävit.

Mulla on paha olla, henkisesti. En kye tekemään mitään ja silti mun pitäisi koko ajan tehä jotain. Kassi aon purkamatta ja pakkaamatta. Hiukset auki. Ruuan sentään sain tehtyy. Yritin pitää silmii kiinni, jos olisin nukahtanut, mut ei. Ei luonto anna periksi.

En tiä onko tä sitten ahia tai mitä. Mulla pitäisi olla asiat ihan ok. Ei olla tytön tai kenenkään kanssa tapeltu. Olen saanut olla. Silti on paska fiilis.

Huomenna ossalle takas. Sit kotilomille torstaina taas. Sen loman jälkeen en sit tiä koska tulen kotiin. En sit tiä, onko tämä loma ollut "niin ihanaa", mitä olisin kuvitellut. Mä oon olkassa ja tyttö omassa huoneessa. Välillä mennään toistemme luo.

Päivällä suihkussa ajattelin oksentamista. En ees muista koska olen viimeks oksentanut. Nyt oon niin paljon syönyt "roskaa" että iso pelko on että se kerääntyy kroppaan läskikis. Olen myös juonut sokeri pommiteetä monta litraa.

Menkat jatkuu edelleen. Se hiukan isompi vuoto on rauhottunut tiputteluun, joka sekin on hiukan enemmän mitä viikko sitten. Pitää varmaan huomenna hoitajalle sanoo, et tarvii ottaa varmaan se lääkekuuri taas. Mulla menee hirveesti rahaa, kun uodan toista kk yhtä mittaa. Ja kun noi hygieenituotteet ai niin halpoja ole.
Kumpa joskus sais selvyys miksi tämä kesä/syksy on tälläst. Johtuuko tä lääkkeistä, ruuasta, tai jostain muusta. Pelkään että se on syöpää tai kasvainta ja sen takii en uskalla lääkäriin mennä.

Käyttäjä Annikki88 kirjoittanut 28.12.2015 klo 21:32

Musta alkaa koko ajan vaan enemmän tuntua siltä, että haluan vaan täältä pois. En halua elää. Ei tällasessa elämässä ole mitään järkeä, enkä vaan enää jaksa. Mä vaan haluan kuolla ja haluan pois.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.12.2015 klo 16:06

Annikki, mulla on samoja ajatuksia melkein päivittäin. Nytkin. Mut joku saa vaan jaksamaan seuraavaan päivään ja pettymykseen. TOivon että sinäkin löydät sen kipinän jostain ja jaksat huomiseen ja siitä eteenpäin.

Anteeksi että oon humalassa. Juotava nousi heti päähän vaikka oon syönyt. Mut en mä niin kännis oo, etten tietäisi mitä teen. Mut kumminkin.

Lauantaina takas osastolle. Sit saa siellä olla jonkun aikaa, jonka jälkeen taas kotilomille. Vaihdoin lähtiessä lakanat sänkyyn. Ei ne kamalan mielellään mua päästänyt. En jaksanut ees oottaa tarvittavien lääkkeiden saantii, joten oon ilman sit. Kai toi alko antaa mulle unta ensi yönnä joskus ja huomenna saa kumminki nukkua, jonku aikaa.

Tein jauhelihakeittoo ruuaksi. Otin pakkasesta erinlaisia kasvispusseja ja sisäsin jauhelihan ja kasvispastaa joukkoon. Oli yllättävän hyvää, niin ku tuttu sano. Huomiseksi jäi myös,ehkä.Jälkkäri on vielä syömättä. Sekoitamme marenkii, soijavaahtoo ja piltti hedelmää. Saa nähä millaista tulee.

Käskin tutun tehä paukun taas. Sanoin olevani aika pöhnäs. Hän sano etten oo. Aika hyin sit näköjään näyttelyä. En tiä koska hän lähtee. Yksi pullo leijonaa kohta juotua, eli puolessa välissä mennään. Hän meni mun pyykit (ne vähäiset) laittaa kuivuu. Mä teen kiitokseksi jälkkärii joskus.
Kamalasti ei menny roskiin ruokaa jääkaapista. Annoin tutulle kaurahiutaleita ja riisiä. Niissä päiväys menny, mut hänelle kelpaa. Annoin uutta riisi-knivoaa sekoitusta. En tiä koska ite pystyn sitää kokeilee, joten hän saa kokeilla ekana.

Peti on alston. Pitäisikö tuttua pyytää lakanat laittaa,vai nukkuisiko sohvalla. Kohta alkaa suomen peli telkkarista. Pitäisikö pelata tutun kanssa dominoo. EN oikee tiä mitä haluaisin tällä hetkellä. Onneksi täällä on rauhallista ja hiljaista. EN jaksa huutoo ja naapureiden älymälyä.

Isä on kaatuillut. Sillä on toinen kylki mustana, mut mikään ei onneksi o poikki eikä murtunut. Enemmän siis huolta ja pelkoa mulle. Olen nytkin valmiudessa koko ajan. Pelkään, jos isä kaatuu, pääseekö hän puhelimeen. Olen tosi huolissani isästä ja siitä jos hän tosiaan kuolee kohta. Onhan sitä meidän perheessä sanottu ja puhuttu, mut en taho vielä luopuu isästä. HÄn on rakas.

Mut ei mulla paljoo o sanomomista tälläkään kertaa. Katotaan millaiset krapulapileet huomenna järjestän. Tai sit en millaisiakaan. Jääkaapissa on ainakin syötävää niin, et joudun turvautuu varmaan pakkaseen huomenna.

Hyvää uutta vuotta täällä lukijoille. TOivottavasti teillä on parempi ensi vuosi. Mä niin toivoisin että mulla olisi. TÄ vuosi on ollut aika huono, osastoreissujen uoksi. Mä rakastan teitä!!!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.01.2016 klo 14:06

Ei mee hyvin.... Olo on kaamee. Ei juomisesta, vaan siitä etten ole yöllä nukkunu ku joku pari tuntia. Pää käy ylikierroksilla ja närästää. Ruoka ei maita, ja oon syöny va pari sipsii. Olen kokeillut jua vettä, mut sekin tökkii. Mieli on maassa ja ajattelin jo mennä tänään osastolle, mut äiti ehotti kotona oloa ja mennä huomenna. En oo eilen enkä tänään ottanut lääkkeitä. Varmaan siitä huudetaan osastolla sitten. Tekisi mieli hakata päätä seinään koko ajan. Pelkään iltaa, jollen taas saa unta.

Olen tehnyt käsitöitä sitten. Sain yöllä valmiiksi ton jättitilkun ja yhdet sukatkin. TÄnään olen nauhoja tehnyt ja virkannut tossuihin koristejutut. EI oikee ole mitään mitä tekis.

Yöllä oksensin pitkästä aikaa. EN tiä miksi. Ei johtunut alkosta. TUli vaan olo eittä on pakko. Olen siitäkin pettynyt itteeni. Miksi menin sen tekemään sen. Ehkä siksi mulla on maha ihan sekaisin ja paha olla.

En tiä syönkö tänään yhtään mitään. Ruuasta ei ole puutetta, mut ei vaa tee mieli.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.01.2016 klo 12:33

Pitäisi jääkaappii tyhjentää ja kattoo mitä pakkaseen laitan ja mitä en. Eilen söin pitsan ja patongin, etten ihan syömättä ollu. Tänään ei taas maistu mikään, mut oon teetä juonut.

Äiti ja isä kävi ja täytin sossun laput. Toivottavasti ne on oikein täytetty.

TÄnään meen ossalle takasin. Jotenkin on turvallista mennä sinne, vaikka ne aamuherätykset aikaisin on kettumaisia. Onneks oon viime yönnä saanut nukuttuu, joten jaksan.

Pelkään mennä osastolle, kun en o lääkkeitä ottanut niin ku pitää. Kuinka kovat sanomiset ja huudot saan aikaiseksi. EN tiä koska tuun seuraavaksi kotiin...

Käyttäjä arka kirjoittanut 02.01.2016 klo 16:08

Hei
Voi kun saisin sinuun yhteyden vaikka kirjeitse tai jotenkin, mutta ei oo mahdollista. Olisi tärkeää asiaa mutta sensuuri estää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.01.2016 klo 11:38

He, Saloka. Mä oon osittain samassa tilanteessa kuin sinä. Olen lopettanut syömisen. Ei tässä ole vasta kuin pari päivää. Voimia sinulle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.01.2016 klo 10:50

MOI...

En ole pitkään aikaa jaksanut täällä käydä. Mulle iski alku viikosta joku "vuosisadan" flunssa. Olen yrittänyt taistella sitä vastaan ja kuunnella hoitajilta että ei saa nukkua, ei saa levätä. Yskin keuhkoni pihalle ja pelkään että hajotain kurkkuni verille. Kurkku ei onnek ole kamalan kipee enää. 2 aamua olen nyt hikisenä heränyt ja märkänä. EN tiä onko sit kuumetta ollu. EN viitti pyytää mittaamaankaan, kun ei se mitään hyödyttäisi. Nyt tulin kotiin yöksi. yritän levätä vaan. TYttöä en näe, molempien toive. Äiti tulee päivällä tuomaan ainakin pankin laput ja sit mä pääsen maksaa laskuja.
Onneks sossu maksaa sairaalamaksun, mut ei poliklinikkaa. Mut kumminkkin jotain.

Olen yrittänyt syä, mut kaikki maku on suusta kateissa. EIlen yritin sipsii syä,mut ei oikee maistunut. Ei ees jaffa. Teekin maistuu tervalta. Olen osastolla jättänyt aamu- ja iltapalat syömättä. Juon teen ja mehun ja ehkä joskus 1 leipäviipaleen. EI va oo nälkä.

Mulle tehtiin viikolla RAI kysely. Sain vastauksetkin jo, mut en muista mitä. Ootan niitä pankkitunnuksii, et jos ne olis omakantaan pistänyt. Jotain sellaista, että tarviin ohjausta ja muistuttamista tekemisistä. Että mun muisti on aika heikko. EN tiä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.01.2016 klo 17:10

Hei, Saloka. Kiva, kun olit kirjoittanut. Harmi, kun sulla on toi flunssa.

Aloin perjantai-iltana syödä. Vaikeaa tämä on. Välillä ei ole ongelmaa aterian kanssa, välillä en halua enkä meinaa pystyä syömään, välillä syötyä tekee mieli oksentaa. Vielä kuluneen vuorokauden aikana en ole oksentanut enkä jättänyt kokonan syömättä, vähentänyt vain kerran annosta ja syönyt sen lopulta. Masentunutkin olen.

Halusin tulla katsomaan kuulumisesi. Kaipasin toista, joka on edes ositain samassa tilanteessa kuin minä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.01.2016 klo 17:50

Jp Kiitoksia kun oot jaksanu käydä. Flunssast ei ole jäljellä enää ku yskä ja siitä nuha. Jaksan jo aika paljon olla hereillä ja kävellä.

Kävin pitkästä aikaa hoitamalla. Puhuttiin tästä osastosta ja oksentelusta. Sain samalla toukokuussa tehdyn tai kyselyyn vastaukset.

Sieltä sit mentiin tutun kanssa heselle. Heti alusta huomasin ahdistusmittarin nousevan. Lopulta vedin teen ja yli puolet limpasta kurkusta alas ja ulos. Se mikä aiheutti,oli yks humalainen seurue. Ilmeisesti jotain kodittomuutta.

Kuulen ihan hyvin, mut oma ääneni kuuluu korvaan ku olis kaivossa. Ei särje,eikä muutakaan.

Ke päivän lomalle kotiin. Meille tulee kotikäynti. Neiti ihan innostu ku eilen kerroin.

Kumoa olis voimia yskä pois. Loppu hengitys ulospäin hengitys vinkuu ja rohisee. Mistään ei satu. En mee lääkäriin siis.tä on pelkkää flunssaa va. Nukuin viime yönnä jo paremmin, mitä kotona nukuin.