Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.11.2015 klo 17:16

jp, kiitos kun kävit kirjoittamassa. Olen aika heikossa hapessa ja makaan tässä sohvalla. Tyttö meni kaverinsa luokse, enkä tiä koska tulee. Olen tässä miettinyt, olisiko tytön tosiaan parempi mennä mun vanhemmille hiukaksi aikaa. Tiedän ettei tyttö halua, mut mä ajattelen sen turvallisuutta. Alaa olee aika heikossa kunnossa.

Yritän pitää ruuan sisällä. Onneks mun ei tarvi tota ulostuslääkettä käyttää, ku suoli tyhjenee joka päivä enemmän ja vähemmän. Muutenkin joskus ruoka menee normisti jo 8:ssa tunnissa pois. Otin mansikoitakin sulamaan ja ajattelin kokeilla iltapalaksi tehä smoothieta. Saan siitä nestettä ja jotain vitamiineja samalla. Se olisi kevyttä myös.

Olen noita sukkia tehnyt tänään. 4 sukkaa yhtä aikaa. Tosin kaikki eri puikoilla. Hiukan se voimia kysyy, mut ei haittaa, teen pikku hiljaa.

Olen miettinyt osastoa. Ottaisiko ne tälläisen häröisen sinne ees? Eilen kuulin että mun lääkäri on pitkällä lomalla. Torstaina kysyn hoitajalta siitä lapusta. En tiä mitä toivoisin. Muisti alkaa pätkii tosi pahasti. Katoin puhelinta aamulla ja huomasin että äitin kanssa puhunut. Soitin ja kysyin, mitä ollaan puhuttu ennen kun muistin sit pikku hiljaa. Koska unohan jotain muuta. Onko mulla masennus joka tuhonnut muistini tai joku muistisairaus. pelottaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.11.2015 klo 12:59

Tulin juuri kaupalta, isommalta. Ostin pariksi päiväksi grillatun kanan. Tänään syön myös melonisalaattii. Huomenna sit jotain muuta. Ei yhtään tee mieli, mut jotain on pakko, vaikka sit (ehkä) oksennankin sen pois.

TYttö menee ehkä nyt sit mun vanhemmille. Sain ainakin yhen asian reilaan... sanoin tytölle, että hän tietää että en taho tätä ja että kuinka paljon tä ottaa mun syrämeen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.11.2015 klo 17:35

Ei onnistunut 😭. Oon ihan hukassa itteni kanssa. Joku osa musta riemuitsee tällä hetkellä, mut samalla joku mussa sanoo että tä on väärin. En tiä kumpaan kallistun. Tiedän mikä on oikea, mut silti...

Äiti tuli ja piti siivota tänään. Mä niin inhoon sitä että äiti pakottaa siivoo ku suurennuslasilla kattois. TOssa eteisessä on roskapussi, joka pitäisi viä. Vien sen huomenna.

Päivällä oli niin pirun kylmä. Nyt onneks hiukan lämpeempää, mut oon väsynyt. Huomenna on pakko mennä ryhmään. Ehkä mä sanon hoitajalleni että jos näin jatkan, ni poissa oloja tulee. En uskaltais huomenna mennä, mut on pakko. Se lääkekin pitää hakee.

Lämmitin teetä itelleni. Laitoin paljon sokerii, et pysyy se ainakin kondiksessa. Illalla yritän puuroo syä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.11.2015 klo 15:51

huono olo, niin henkisesti kun fyysisestikkin. Vaikka en ole kun juonu tänään. Ranut ja jauhelihapihvit on uunissa. Huomenna voin tehä sit vaikka sosekeittoo. Mulla on muutama peruna ja jotain porkkanaa ja ehkä jotain juurespussia pakkasessa. Kyl niistä kerta annos tulee.

Olin ryhmässä. Et kun oli kivaa olla siellä, kun olo oli tämmöinen. Mielenkiinnolla luen ohjaajani kommentin. Annoin samalla hoitajalleni lapun joka oli ns. hätähuuto/avun pyyntö. Saa nähä mitä siitäkin sit seuraa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.11.2015 klo 10:36

Jotenkin tuntuu virheeltä että annoin sen lapun hoitajalle. Jotenkin tuntuu ettei hän ymmärrä mua. Annan liian ristiriitaisia viestejä hänelle. MÄ olen tämmöinen, joka yrittää peittää sitä paskaa fiilistä, ettei kukaan huomaa sitä. näköjään olen aika hyvin siinä onnistunut. Kukaan ei näköjään huomaa tai ole huomannut sitä. Kumpa osaisin näyttää tätä myös muille. Mut se on niin vaikeaa...

Heräsin aamulla siihen että naapuriin vaihetaan lukko. Voi että sitä taltalla ja vasaralla hakkaamista rapussa. Tuntu et ne hakkaa mun pääni sisälle. pam pam pam...

Maksoin laskut ja yllätys on suuri kuinka paljon rahaa mulle jäi. Ei tarvii pilkkuu viirata ku menee kauppaan. Ajattelin että jos ptt suostuu, ni mentäis tohon lähi kauppaan tänään. EN oikee jaksa mennä tonne kauemmas tällä kertaa.

Tytön kanssa eilen juttelimme.Hän pyysi etten menisi ossalle, että hän hoitaisi mut kuntoon. Hän ei ymmärrä mikää mun sisällä kuohuu. En halua kertoo ees hänelle. Ei hänen tarvii tietää ees. Olen nyt onneks saanut nukkuu, jos se hiukan auttais.

Mut kaipa tässä pitää mennä pilleri purkille ottaa aamulääkkeet ja ottaa tuoppi teetä kyytipojaksi. En pysty mitään syömään. Kuulen että jossain on pesukone päällä. Olenko liian herkkäkuuloinen tai kuulenko omiani? Olen meinaan olohuoneessa ja vessaan on aika pitkä matka. Onneks se paukuttelu sentään loppui, ku mut hereille saatiin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.11.2015 klo 15:07

puhuin ptt:n kanssa. Kerroin sille että esitän hänellekkin että kaikki on ok, koska en ole ikinä saanu näyttää heikkoa. Että mun pitää olla vahva. Hän ehotti että hän tulee viikon päästä taas moikkaa. Siinä välissä tulee toinen myös. Saan tehä heidän kanssa mitä tahon. Kuhan pyydän vaan. Tänään pyysin kauppaseuraa, mentiin kauppaan ja sen jälkeen hiukaks aikaa kirjastoon kattoo tarjonnan ja sit tultiin kotiin ja pilkkosimme kasvissosekeiton ainekset. Nyt on keitto soseutusta vaille valmis.

Olo on tyhjä. Päätä sattuu. Oon yrittänyt jua teetä sokerilla. En jaksa tytön kanssa tapella. Haluaisin vaan nukkumaan. En jaksa laittaa ees pesukonetta päälle tai mennä suihkuun. Kohta meen varmaan sohvalle kattoo telkkaa ja oottaa että kello käy ja ruuan aika. TÄnään en voi oksentaa. En voi koko vkl:na ilmeisesti.

Hoitaja ei ole soittanut. Apteekista soitettiin. Lääkkeeni on vihdoin siellä, mut en jaksa lähtee sitä sieltä hakemaan. TÄytyy kattoo, jos huomenna joudun menee äitin kanssa sairaalalle, kun sillä tehään hammaslääkärissä jotain. Voisi siinä samassa sit käydä apteekissa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.11.2015 klo 21:53

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Saanko sanoa, että olen kiukkuinen sun hoitajalle. Se ei ymmärrä sua lainkaan. Voit niin huonosti, etkä saa häneltä enempää apua. Tarvitsisit nyt enemmän tukea! Mä tulisin nyt sun luo avuksi, jos tietäisin kuka olet!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.11.2015 klo 14:17

JP ☺️❤️☺️

päivän kävely tehty. Olen siis kävellyt paikasta a paikkaan b ja jne. Jouduin menee äitille saattajaksi hammaslääkäriin. Isää ei voi enää pyytää. Sen ajatusmaailma on menny siihen kuntoon että täytyy kattoo mihin sen kanssa menee. Isä voi laukoa ajatuksia ajattelematta. Sillä aikaa ku äiti oli unten mailla h-lääkärissä, mä kävelin sairaalan toiselle puolen apteekkiin, hakee vihdoin sen lääkkeen. Sit vaan kävely takasin h-lääkärille oottaa. Sieltä sit äitin kanssa kotio, tosin kaupan kautta. Nyt oon kotona.

EIlen illalla aloin miettii olenko psykoosissa. Mulla on niin paljon erinlaisia juttuja mm. sumussa käveleminen. Iltaisin jään valvoo ja yks kans huomaan et kello on aamuyötä. Sit nä mun ajatusmaailmani ja se et kuvittelen vähän kaikenlaisii. No jaa, toivon niiden vähenevän, ku tota pillerii alan popsii.

Söin pitsan ja on huono olo. Yritän pitää se sisällä, keinolla millä hyvänsä. EIlen oli sen verta isot puke festit, et pitää ravintoo saada sisuksiin.

Tyttö on ollut yön kaverillaan. Pitäisi soittaa hänet kotiinkin, mut saa nähä mikä on vastaus. Kaipa mä meen tekee sukkii, TAAS.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.11.2015 klo 11:09

Tyttö kävi ostaa kebabin eilen. Söin sen, vaikka en nauttinutkaan. Sen huomasin että se oli kuiva kun en ottanut kastikkeita ollenkaan. Ihan hyvin se sopi mulle. Vois useamminkin ostaa. mahan sai ainakin täyteen. Mut sen jälkeinen olotila ei ollu ihana. Mahakin sohvalla 2 peiton alla puol unessa. En jaksanut ees peliä kattoo.

Tänne on tullu kirppis. Äiti käy sen tarkistamassa tänään. Ilmeisesti me viiään mun kutomia juttuja sinne myyntiin, kuhan ekana löytäisin niitä täältä. Niitä on hiukan siellä ja täällä ja tuolla. Jos saisin ees jotain myytyy, olisin iloinen. Mahtaako ees kenellekään kelvata ne.

Tulin juuri suihkussa. Puolitoista viikkoa siihen menikin sit. Tee on likoomassa ja pillerit oottaa ottajaa. Tee on hedelmäsokerilla. Huomasin eilen illalla että suussa alkoi maistuu pahalle, mahanko olla ketoosissa.

Lääkärillä ei ole tänään soittoaikaa, pitää huomenna soittaa uudelleen. TÄnään on leepopäivä ja sitten on joka päivä jotain. Saa nähä jaksanko kaikki mennä kunnialla läpi. Vkl:na sitten levätään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.11.2015 klo 10:54

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Mulla on syömisen kanssa oireilun suhteen rauhallisempi kausi. Edes eilen, kun söin liikaa lohta, ei tullut mieleenkään oksentaminen... kai... Ehkä sekin, kun ei siihen pystyisi, kun mies on paikaalla. Tai ehkä mä pystyisin silloinkin. Mies tietää mun oireilut. Luultavasti mä voisin hänen täällä oleessaankin oksentaa. Lapsen ollessa paikalla, en sitä missään tapauksessa kuitenkaan tekisi. Sen verran suojeltava lasta, kuten sullakin.

Miten lääkärille soiton kanssa kävi?

Käyttäjä annap kirjoittanut 10.11.2015 klo 11:51

Jardin Prive kirjoitti 10.11.2015 10:54

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Mulla on syömisen kanssa oireilun suhteen rauhallisempi kausi. Edes eilen, kun söin liikaa lohta, ei tullut mieleenkään oksentaminen... kai... Ehkä sekin, kun ei siihen pystyisi, kun mies on paikaalla. Tai ehkä mä pystyisin silloinkin. Mies tietää mun oireilut. Luultavasti mä voisin hänen täällä oleessaankin oksentaa. Lapsen ollessa paikalla, en sitä missään tapauksessa kuitenkaan tekisi. Sen verran suojeltava lasta, kuten sullakin.

Miten lääkärille soiton kanssa kävi?

Hei, olen täällä ekaa kertaa kun työuupumus vaivaa. itku ja ahdistus kamalia. onko jollain kokemusta uupumuksesta?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.11.2015 klo 17:48

puhuin polin sossun ja jonkun hoitajan kansa.Olin rehellinen. nyt pelkään mitä siitä keskustelusta tulee. Sanoin niille että pelkään. Tapaamme taas tammikuussa.

Mulla on huono olla ja päätä sattuu. Haluaisin nukkuu, mut en uskalla. Olen viime yönnä nukahtanut 3 jälkeen vasta ja pääsin sängysta vasta 14 paikkeilla. Olin kyl hereillä ollu kauan sitä ennen. Haluaisin vaan nukkuu, käpertyy peiton alle ja mennä uneen.

Söin ja heti tuli ajatus että haluan oksentaa pois. Tämä ahdistuksen määrää ei voi kertoa. Tekisi mieli hakata päätä seinään tai tehä jotain (oksentaa) että tämä olo helpottaa. Sitten tulee kevyt ja voimakas olo. On ku toisessa taivaassa. Ihan sairasta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.11.2015 klo 14:23

Yks ihminen sano faces mulle, että on ihan hyvä että tyttär on multa poissa, kun en pysty huolehtimaan hänestä' ym. Kun mulla ei ole rahaa ruokaan eikä laskuihin.
Tä alko kyrpää niin paljon että nyt ajattelen koko ajan, olisiko sittenkin parempi että tyttö muuttaa kokonaan vanhemmille, ettei vietä ees vkl:ja eikä iltoja kotona. Jos tosiaan olen näin paha ihminen tyttärelleni.

En menny ryhmään. Laitoin hoitajalle viestin, mut ei se reagoinu vielä ainakaan millään.

Soitin aamulla tk:hon. Hoitaja oli kirjoittanut että kuulostin kovin masentuneelta. Sain ajan vasta 25. pvä. No ihan sama.

Olen heikko ja väsynyt. Mietin jos menisin suklaata ostaa kaupasta ja sit oksennan nekin pois. Mielessä pyörii vaan tyhjä maha. Paino on alkanut laskee ja se tuo hiukan lohdutusta.

Laitoin äitille eilen viestii, mut ei se reagoinu mitenkään oikee. SOitti tänään ja kysy miten menee. Mitä nyt. Otin 22 aikoihin zopinoxin ja valvoin vielä 1-2 aikoihin. Vituttaa. Mikään ei kiinnosta. En tiä enää mistä apua pyytää. Ihmiset sanoo että tä johtuu siitä lääkkeen lopetuksesta, mut ei johu. Mulla on vaan ni huono olla. Meinasin aamuteetkin oksentaa pois. Tyttö tulee kohta kotiin ja ihmettelee miksi oon kotona. Huomenna tulee taas ptt. Sitten on pitkä viikonloppu, enkä saa mistään apua. Eilen meinasin viiltää ranteeni auki. Samalla kun avasin pussin. Se olisi ollut helpoin ja houkutteleva, mut en sit tehnyt. Pelottaa millaiseen ristikuulusteluun joudun huomenna.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.11.2015 klo 17:38

Eilen syöty hernekeitto tekee tehtäviään ja kaikki kuulee ja näkee sen.

Ootan täs saunaan menoa. On henkisesti tosi huono olla. Olin polulla oman hoitajalle ja se lyttäs mut täysin. Rivien välist pysty ymmärtää että olen tehnyt täysin väärin. Kun en ole hänelle puhunu ja kun menin päikkyyn. Nyt teen taas väärin kun menen kuntoutusosastolle ehkä.hänen mielestä ptt:n pitäisi nyt käydä mun vanhemmilla.

Ahdistuin niin paljon et olin henkisesti ventti. Pyysin temen,et saisin vähän rauhaa pään sisälle. Mut nyt taas alkaa tä soppa pyörii päässä. Toivon saunaan auttavan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.11.2015 klo 11:39

Nukuin viime yönä ilman lääkkeitä ihan hyvin.en jaksanu mennä hakemaan. Olin muutenki väsyny,ja olen vieläki.onneks toi pohjekipu on loppunut tai ainakin helpottanu.

Haluaisin olla va rauhassa. Ilman että painostetaan tai tänne tultais. Haluaisin nukkua enkä syä ollenkaan.

Mulla aloitettiin vuotolääke tänään. Vuoden toista tai kolmatta päivää kun seula. Kokonaisuudes olen yli kk vissiin vuotanu. En jaksa muistella.

Kiva fiilis. Tuntuu et leijui.