Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.10.2015 klo 12:54

Laitoin eilen äitille viestin ja kysyin onko parempi et tyttö muuttaa heille hetkeks. Kun mä en siellä jaksa 100% olla hänelle äiti. Kerroin myös oksentelusta. Äiti sit soitti juuta jäätä va. Kysy miten menee,ni ku aina. Ei sanaakaan viesteistä.

Eilen taas oli mahtava fiilis,eikä uni oikee tykänny tulla. Se on Anu ku ojennan mahan tyhjäks. Saan siitä ihan ääripää fiiliksen,kun vois luulla et tulee heikoks,mut en mä. Tä sit antaa va lisää kannustusta jatkaa tätä pelleilyä.

Anteeksi jos virheitä. Kirjoitan puhelimella.

Tytöt kattoo dvf:tä ja mä jatkan virkkaamista.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.10.2015 klo 18:18

masis fiilis ja tuntuu et taivas on todella matalalla. Ei oikee tee mieli mitään tehä eikä mihinkään mennä.

Söin ja nyt on uono olo. En pääse tyhjentää, ku tyttö on kotona Eikä hän lähe mihinkään. Menin tyhmänä syömään ruuan päälle monen monta leipää. Eipä tarvii tänään enää syä mitään.

TYttö oli muutaman tunnin koulussa ja tuli pois. Hän haluis huomenna mennä, mut en sit tiä. Nyt tosin käy ylikierroksilla jo.

Huomenna ajattelin mennä ostaa herkkuja. Jään yksin ja sen sit tietää mitä siitä tapahtuu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.10.2015 klo 10:06

Olen miesten sukkaa neuloskellut. TUntuu ikuiselta projektilta. Yksi sukka on vasta kantapään lähellä. TÄnään täytyy toinen sukka laittaa alulle. Mun pitäisi 6.11 mennessä ne laittaa kuntoon.

Tyttö on tänäänkin pois koulusta. Mennään kauppaan, heti ku hän on valmis. Sit tyttö menee mun vanhemmille.

Olo on väsy ja masentunut. Mikään ei tyydytä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.10.2015 klo 12:53

Sukat on kantapäät tehty, molemmissa. Varpaiden ja kantapään välissä on 50 kerrosta. Aika paljon. Yritän pikku hiljaa niitä tehä, riippuu miten jaksan.

EIlen oli taas oikee oksu festivaalit. Illalla sain pysymään jätskii sisällä, enkä menny poistaa sitä. Saa nähä miten tänään käy.

Olen kaiken huipuks tulossa vissiin kipeeksi. Kurkku on karhee ja yskittää. Pari kertaa ooln aivastanut. Olen niin väsy ja voimaton. Maha huutaa ruokaa, mut en jaksa mennä sitä tekee. Ensi viikon menot täytyy vissiin peruu, jos saan jonku flunssan tässä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.10.2015 klo 12:05

Yö oli pitkä, kun en saanut yskimiseltä nukuttuu. Heti ku oli vaakatasossa alkoi kurkku kutii. Tulispa se penteleen nuha, ni sit tä menis ohi. Kurkku on ku sahara.

Olen yrittänyt kutoo aina silloin tällöin. Jua teetä. Miettii maailman menoo.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.10.2015 klo 10:10

Peruin tämän päivän perhetyön ja hoitajan. Perhetyö sitten ehotti että tulee kotiin moikkaamaan, suostuin. Onneks ei tarvii mennä kaupunkiin. Yritän tänään saada itteni kauppaan. Iso askel se olisi. En halua mennä tonne ulos. Joku on taas tossa ovella esteenä. En tunne itteäni hyväksi.

Miettisin ruokapäiväkirjan pitoa. Onko siitä mitään hyvötyy ees. Teen sen kumminkin väärin ja alan sit enemmän säännöstelee syömisii, kun huomaan että kuinka paljon syön ja jne.

Olen miettinyt, onko mulla tulehus tuolla suolen loppupäässä, kun polttaa niin penteleesti toiminnan jälkeen. Vaikka laitan ison kasan sinkkispreitä. Pitäisi varmaan kaupasta (sit kun sinne joskus eksyn) ostaa oikee sinkkivoidetta. En tiä mitä laittaisin, että saisin sen poltteen pois. En sit tiä onko se jotain sappinestettä tai mitä.

Yö meni ihan ok. Mun pitäisi pyytää tyttöä kattoo mun puhelinta, kun se ei herätä mua enää. Tai sit mä nukun vaan ni sikeesti että en herää siihen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.10.2015 klo 13:00

Perhetyö kävi eilen ja käytiin kaupassa. Oli raskas matka, mut selvisin. Tuli ostettuu ihan järkevii ostoksii.

Nyt alkaa nenäkin menee tukkoon. Vuorotellen yskin ja aivastelen. Tä on näköjään joku pitkittynyt tauti tai sit on jokin muu. TK:sta soitettiin ja kysyin tytön nielu tuloksista ja ne oli negaa. Joku virus sii meillää jyllää. En jaksa torstaina mennä kurssillekaan. Olen aika paljon siellä ollu pois, mut onneks se on ilmainen. Niiden pitää ymmärtää. Yritän mennä aina ku mahollista, mut ei musta niiskuttajana kannata mennä.

Tein eilen broilersoppaa. Sitä sit söi 2 tytön kaveriakin. Siinä oli turhan paljon kukka- ja parsakaalia. Mut ainakin hyvin kävi kaupaksi. Itekkin söin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.10.2015 klo 17:29

sain tutun avuksi. pesimme vessan, tehtiin ruoka. nyt ollaan ns. ruokalevolla.

tyttö oli taas pois koulusta. valitti aamusta päätä ja mahaa. on maanut koko päivän. ruuan söi ja yhen munkin.

mun voimat on poissa. hetken jaksan jotain tehä ja sit joutuu lepää. en mee huomen ryhmäänkä. suuttuu ne sit jos suuttuu... tälläst tä mun kans on.

tänään loppuu psykoosilääke. lisää ei ollu varaa ostaa. ostin ennemmin ruokaa täksi ja huomiseksi. pystyn hommaa sen 4-7. päivän aikoihin. jännää nähä mitä siitä tulee.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.10.2015 klo 19:53

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Kiva, kun sait tehtyä ruokaa ja sait syötyäkin...🙂

Mä kävin tänään tutun kanssa syömässä kiinalaisessa. Hyvää oli, tosin ensi kerralla otan vakioannokseni, eikä sen jälkeen ole vielä tullut nälkä. Tuli taas syötyä...🙄 Ei tää painon pudottaminen näin suju... Iltapalan otan vielä... Rahkaa... Oksentamisen tarvetta ei ole ollut muutamaan päivään. Mutta en ole saanut pidettyä tiekasti kiinni dietistäkään. Toisaalta hyvä, mutta en mä näin laihdukaan!

Mukavaa torstaita sinulle!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.10.2015 klo 15:43

Moikka JP, kiitti kun kävit.

Mä uskalsin ja pystyin ajaa pyörällä pienen lenkin. EI se ian helpolla menny. Kädet oli pienen lenkin jälkeen kipeet.Mut kai se tässä menee, ku uskaltaisin mennä aina silloin tällöin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.10.2015 klo 19:59

aamulla ekana lähin vanhempien kanssa leipomoon ja sieltä sitten kiireellä kotiin ja suihkuun. Sen jälkeen aloin leipoo kaurasämpylöitä. Sit tuli ptt ja sen kanssa jutskattiin. Tyttö tuli koulusta ja alkoi heti tivaa että sais lähtee pois kaupungista, en antanut lupaa ja täällä oli niin iso poleminkki, et mä otin ja lähin kauppaan.

Mulla on joku ihme fiilis päällä. Pitäisi saada hajoittaa ja riehuu. Samalla on toivoton olo.

Tunnen itteni valaaksi. Ku ptt otti puheeksi oksentelun, tuli taas kaipaus siihen pyörään. Pitää jotenkin muuten saada tehtyy jotain itelleni. Nyt syön tytön antamia karkkeja. olen paska...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.10.2015 klo 11:36

yö meni hiukan pipariksi. En saanut illalla unta ku joskus aamuyöllä ja heräsin jo 9 jälkeen, kun äiti soitti mökille siskolleni. Se huusi puhelimeen, kun ei osaa puhuu hiljaa.

Nyt on morkkis, söin pari niitä sämpylää mitä eilen tein. Ne oli ihan hyvii. Nyt tuntuu että olen pettänyt itteni ja haluaisin va oksentaa. TYttö on vielä kotona, ennen ku menee ulos. Yritän hukuttaa oloani teehen, mut teen siitä aina liian makeeta ja siinä vasta kaloreita onkin.

TÄnään tulee aika paljon urheiluu telkkarista, joten aika ei tuu pitkäksi. Sit jossain vaiheessa kun tekee ruokaa, ni on hommat hoidettu. Ajattelin tänään spaghettii ja makkaraa. Juu tiiän että on rasvasta...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.11.2015 klo 13:03

yö oli vaikee, kun uni ei tullut ja sitten tyttö alkoi kiukuttelee nukkumaan menosta. Mut onneks äiti antoi nukkuu 10.

Söin äskön 3 pientä sämpylää (ite tehtyy). Nyt on kaikki teestä ja leivästä niin täys olo.

Otin urakan ja laitan 4 sukkaa alulle. 2 on jo. Teen niitä tie pikku hiljaa meiningillä. TYttö leikkii pet shopeilla. Tekee niille kaupungin. Kivaa huomata et tyttö on ok jo.

Huomenna on aamusta hoitaja, eikä yhtää tee mieli mennä sinne. Ahdistaa jollen osaa vastata sen kysymykseen.

Olen pari yötä ollu ilman iltalääkettä. En tunne yhtään, et tarveisin sitä. Mieliala on samanlainen ja muutenkin olotila. Mietin vielä, jos lopettaisin kokonaan sen. Voin hyvin huomenna mennä jossain vaihees sen hoitajalle sanoo. Miksi söisin lihottavaa lääkettä, joka ei vaikuta mitenkään, mihinkään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.11.2015 klo 12:16

EN tullu hoitajan käynnistä sen viisaammaksi, ennemmin mulla on iso ketutus päällä. Olen varmaan liian sulkeutunut ja toivon jotain, mihin en osaa vastata. Mulla on huono itsetuntu ja vaadin itteltäni turhan paljon. Olen kun kuilun partaalla ja haluan ottaa sen askeleen ja pudota siihen kuiluun ja kattoo mitä siitä seuraa. Olen kyllästynyt elämiseen ja tähän ainaiseen ongelmaan.
Mitään apua en saanut. Nyt pitää va jotenkin pärjätä ja jaksaa. Yrittää tehä asioita ja mennä mihin pitää. TOrstaina mentävä ryhmään ja jaksettava olla siellä.

Oon niin sekaisin. Äläkä tuu väittää että johtuu siitä lääkkeestä. Olen oikeastaan väsynykin. Ehkä mun elämä on tämmöistä sit....

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.11.2015 klo 11:11

saloka kirjoitti 2.11.2015 12:16

EN tullu hoitajan käynnistä sen viisaammaksi, ennemmin mulla on iso ketutus päällä. Olen varmaan liian sulkeutunut ja toivon jotain, mihin en osaa vastata. Mulla on huono itsetuntu ja vaadin itteltäni turhan paljon. Olen kun kuilun partaalla ja haluan ottaa sen askeleen ja pudota siihen kuiluun ja kattoo mitä siitä seuraa. Olen kyllästynyt elämiseen ja tähän ainaiseen ongelmaan.
Mitään apua en saanut. Nyt pitää va jotenkin pärjätä ja jaksaa. Yrittää tehä asioita ja mennä mihin pitää. TOrstaina mentävä ryhmään ja jaksettava olla siellä.

Oon niin sekaisin. Äläkä tuu väittää että johtuu siitä lääkkeestä. Olen oikeastaan väsynykin. Ehkä mun elämä on tämmöistä sit....

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ On sinulla vaikea hoitaja! Mulla on onneksi ihan mukava, ja ollaan tehty töitä yhdessä muutama vuosi. Ihmettelen sitä, ettei sun hoitaja ole ottanut puheeksi tuota sinun oksentelua ja muuta syömisongelmaa, vaikka annaoit hänelle silloin sen lapun.

Mä käytän tällä hetkellä Duphalaia liikaa. Vatsa menee aina aamusta kuralle. Ja minä olen vain tyytyväinen. Eihän siellä mene kuin aamupala läpi, kai, jos sekään. Pitäisi saada myös päivä/iltaruoat pois, mutta siihen se ei vaikuta. Syömisongelmainen minäkin... Haluaisin painoa niin kovin pois, mutta en saa enää pidettyä ruokavaliosta kiinni. Mä laitan juuston pakkaseen ja nostan sokerin korkealle kaappiin. Teen sen nyt heti... hetki... Homma hoidettu... Eiköhän tässä myös leivän kulutus vähene, kun ei ole juustoa leivän päälle...

Mietin tässä, yritänkö siivota vai ommella. Käsityöpiiri jää tältä viikolta väliin. Nukuin niin pitkään ja suolen tyhjeneminen on vielä kesken. Mua väsyttää.

Sain eilen beetasalpaaja uusittua. Kävin jo apteekissa ostamassa 200 taplettia. (Kumpi on tabletti tai kumpi on tapletti? Eli kumpi noista on pilleri ja kumpi se toinen elektoniikkaa....?)

Mua ahdistaa. Tekee mieli satuttaa itseäni. Sitä jo tänään tein. Kuolemakin kiehtoo... Ei hyvä... Kiitos kun käyt ketjussani kirjoittamassa! Iso kiitos!😍