perhetyö juttu meni ihan ok, sekoilin sanoissa ja muutenkin sekoilin. Kerran horjahin keittiössä, mut ei ne nähnyt tai ymmärtänyt sitä.
TOinen työntekijä kuori mulle 5 porkkanaa, jonka raastoimme. Toisen kanssa laitoin kuivat pyykit kaappiin. Ei mulla sellai erityistä tekemistä täällä enää ole. Ensi kerralla teemme jonkun keiton. En yhtään tiä mitä keittoo. Ehotella saa, mut täytyy olla maidoton ja eikä mikään järin kallis.

tytöllä on huomenna täksvärkki päivä. Menee mun siskolleni. Saa nähä miten hänellä menee ekana "työ"päivänä.

Äiti soitteli. Kysyin sitä hänen lupaamaansa velkaa takaisin. Saan sen huomenna kuulemma.

Pelottaa mennä huomenna kauppaan, jos menen sieltä ostaa sitä ja tätä ja tota ja tuota ja tätä jne...

Mul on alkanut kädet täristä ihan järkyttävästi. On sellaisii pakko liikkeitä. Joskus tulee painettuu ihan vahingossa jotain kirjainta. Muutenkin noi käsien tärinä on ällöttävää.
Sossusta tuli tiistaina laput ja nyt luin vasta. Ei siellä mitään erikoista. Yks kohta pysähytti. Mulla on pakkomiele ruuan ja juomaa kohtaa.Onko se näin. En tiä.

Eilen taas oksensin kunnolla, mut sit sen jälkeen syömäni/ahmimani ruoka pysyi sisällä, kaikesta huolimatta. Petyin ja suutuin itteeni melkein. Kestin sen huonon olon, makaamani sohvalla.

NÄin ihan ihme unta viime yönnä tai nyt aamulla. En osaa sellai sanoo mitä.

Join teetä tossa ja kurkussa on tunne että sekään ei haluu sisällä olla.

Paino on laskenut. AIka paljon tänä vuonna. Ei ihme että menkkoja saa ootella. Saa nähä koska nekin sit alkaa. Taidan olla aika pohjalla, kaikesta huolimatta.

Hei Saloka!
On tää vaikeaa, meillä molemmilla. Minä lukenut hartauskirjaa ja tänään luen raamattua. Onneksi mies on kotona ja auttaa. Tyttö lähtee kohta poikaystävänsä luo. Kirjoittele!

Kiitos arka, kun kirjoitit.

mietin päässäni, missä mun pitäisi olla ja mitä hoitoo mä oikeen tarviin. en tiä. onko tämä bulimikointi vaan yksi aste masennuksen pahenemisesta vai onko se joku muu. kauan en voin näinkään.

aamupäivällä join teetä ja söin makkaraa. ihan ok meni. ruokailu karkas sit lapanen. söin ja oksensin pois. nyt oon ja makaan. kroppa tärisee ja on sellainen olo et olis juossu maratonin.

tänään oon taas miettiny, jos soitan lääkärille. mut sit ajatuksiin tulee että se ei ymmärtöis, va tuputtaa lääkkeitä et lihoisin. katotaan, jos kerään rohkeutta ja soitan sille.

huomenna olis käynti isossa kaupassa ja postissa. tuttu tulee sinne ja sieltä sit tänne koko vkl:ksi. mun pitää syä ja en pysty oksentamaan. se menee varmaan siihen et hiukan ruokaa kerran. muuten juotavaa....

sain leipää syötyy hiukan ja nyt ahdistaa ja syytän itteäni. Tunnen epäonnistuneeni tässä ja että lihon ilmapalloksi. Että huomenna kun käyn vaa´alla, ni oon 150 kiloinen taas. Tiedän ettei niin tapahu, mut tälläinen ajatus on mun päässä. Onko tämä sit sh ajatuksia tai itsetuhoisuutta, en tiä. Pelkään että olen taas osastokunnossa ja sit alkaa tä helvetti taas uudelleen, eli sossun tapaaminen ja niiden ihmisten pyöriminen täällä ja jne. Ja pelkään että kun tulee tarpeeksi LASUja, ni sit ne ottaa tytön huostaan varoittamatta. Eikä siihen riitä se, että tytöllä on kaikki ihan OK. Pelkään niin helvetisti.

Pelkään huomista kauppaakin. Jollen osaa ostaa mitään, koska mun ei tee mieli mitään. Haluaisin va nukkua ja maata. Tosin ei sitä energiaa muuhun paljoo o.

Ollaan suunniteltu tutun kanssa siivousta, mut en tiä sittenkään, jaksanko ees tehä niitä.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Kerro sitten, saitko soitettua lääkärille ja miten se puhelu sujui...

Mä oon oksentanut viimeksi maanantaina. Samana päivänä otin liikaa Duphalacia. Sen jälkeen en ole juuri oireillut tällä saralla. Ellei siksi sitten lueta tätä mun reilua Ketipinorin tiputusta, joka liittyy ensi sijaisesti painoon.

En oikein tiedä, mitä toivon lääkkeen vähennyksen/lopetuksen suhteen... Haluan painon tippuvan ja lopulta pysyvän paremmin ja helpommin tavoitepainossa. Mutta nyt huomaan, että haluaisin myös epäonnistua lääkkeen lopettamisessa. Pelkään, että jos voin psyykkisesti liian hyvin, mut poistetaan erikoissairaanhoidon puolelta. Ilman terapiaa en selviä! Siksi oikeastaan haluaisin lopettaa seinään koko Ketipinorin, ja saada hirveät viekkarit ja masennuksen ja ahdistuksen päälle... Ei hyvä, luulen...

Toivottavasti sun olosi helpottaa jotenkin, kun ystäväsi tulee viikonlopuksi!

JP, en uskaltanut soittaa. Siinä on sellainen pelko va. En uskaltanut eilen äitillekään sanoo. Sanoin tai kirjoitin hänelle viestin, ettäolen pahassa kunnossa ja pyysin anteeksi häneltä ja kaikilta muilta samalla. Kirjoitin ettei tä johu siitä että he ovat poissa.

lähin aamusta isoon kauppaan. tuli ostettuu sitä ja tätä. nyt on lasange uunissa. söin tossa yhen ruokapiltin. mut ei oikee tee mieli mitään syä. pelkkä ajatus syöisestä ällöttää. Tuttu lämmitti teetä mulle. hän toisi mulle ihan mitä va, jos pyydän. yritän syä ees yhen annoksen ja syä ton omenamunkin.

paino oli taivaassa taas. kaikki työ ja tuska menny hukkaan. alamahassa on ollu hiukan kipua. ehkä johtuu menkoista, joita ei ole 3 kk ollu.

viikonloppu on menny ihan ok, vaikka olen tosi väsy. Eilen olin jo ennen 20 jo sänkyyn menossa, mut sinnittelin myöhäisemmäksi. Sängyssä sit nukahin heti miten.

Tänään olisi vielä pyykit ja kauppaan meno.

Tuttu on tuonut mulle ruokaa, ku vaan oon vihjaissu. Olenkin syönyt itteni pahaan oloon ja siihen tilanteeseen että olenn oikeastaan ahminut ruokaa sisuksiin.

En ole 2 päivään oksentanut, silti on se pakottava tarve koko ajan sisällä. Halu oksentaa koko ajan, mut en halua sitä tehä silloin ku täällä on joku.

Tyttö ei ehkä tulekaan tänäänn, kun sillä on huomen aamulla hammaslääkäri kauempana ja äitini menee sinne. Ei ole mitään järkee tytön siis tulla tänne.

Mä jaksoin eilen valvoa puolilleöin. Katsoin elokuvan loppuun. Ja tänään nousin ilman herätystä jo kahdeksan jälkeen. Tosin nyt väsyttää jonkin verran.

Tuntuu, että söin eilen liikaa. En kuitenkaan oksentanut. Eilen se ei tuntunut liialta, vaikka tiesin syöväni tavallista enemmän. Tänään syön sitten vähemmän. Päivällä 0-keittoa raejuustolla. Välipalaksi jotain kevyttä, ja vähän iltaruoalla.

Olisipa mullakin seuraa täällä. Tosin, kun teen vain omiani, tuntisin syyllisyyttä. En nyt osaa olla kenenkään kanssa...

Voimia sinulle tähän päivään!

Soitin polille. Lääkäri lomalla. En sit tiä kannattaako mun soittaa sille sijaiselle (vaikee sana). Mietin edelleen, olen ko niin sairas että tarviin hoitoa, vai pystynkö ite ajatusmaailmaa muuttaa. Tosin eilen se ei onnistunut.

TÄnään tulee tytön kaveri taas kyläään ja yöksi. Saa tyttö seuraa hiukan. Ite he onneks hoitavat ittensä kouluun.

Huomenna tulee perhetyö taas. Vaihdan keiton teon lihapulliin, koska pullat on tytön suosikkii (ainakin kun teen normaaleja enkä laita joukkoon esim. ruusukaalia). Ja kun jauhelihaa sai halvalla. En viitti sitä pakastaa pieniin pusseihin.

ALoitin eilen tekee paksuja lapasia taas. Tyttö ilmoitti eilen kun näki mitä olen tehnyt, että hänelle kelpaa paljon lapasia ja sukkii. Saa nähä mitä kaikkia hän tosta pinosta otti. Ajattelin laittaa sukkakutimet hiukan ajaks lomalle ja ottaa lapaset esiin. Mulla on idea, mut en tiä miten teen sen.

Mut kaipa tässä oli taas selostusta täksi päiväksi 🙂

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Mä luulen, että sä olet niin suossa, ettet ainakaan hevin itseäsi sieltä nosta. Ja sama on mun tilanteeni. Luulen, että vaikka terveydenhoitaja mua sieltä yritti avittaa pois, en nouse. Mun ajatukset on niin jumissa. Haluan pois sen 17 kiloa. (Se on ihan kamalan paljon!!!) ja muuta en pysty ajattelemaan. Olen itseäni kohtaan säälimätön. Kaiken syömäni merkitsen ruokapäiväkirjaan. Ja jos jotain menee muka yli, on liian rasvaista tai energiapitoista, pitäisi ainakin yrittää oksentaa pois. Ja mielellään siinä myös onnistua! Vaikka hoitaja sanoi olevansa tyytyväinen jo viiden kilon pudotukseen, ei se tosiaan mulle riitä. Viisi kiloa ei tässä läskikasassa ole mitään! Inhoan itseäni.

Kelpaanko sitten 17 kiloa laihempana itselleni, on oma lukunsa.

Tuskin.

Mukavaa, kun tyttösi ystävä tulee yöksi. Et sinäkään pääse "rukoilemaan" vessaan... Onko se sinulle kovin ahdistavaa?

Olet oikein neuloja! Kiva, kun saat nautintoa jostain, mitä pystyt tekemään! Minä nautin ompelemisesta.

Voimia sinulle tähän päivään!

JP. mulla on vielä yli 30 kiloa et olisin ees jossain määrin inhimillisissä tuloksissa. Olen tänä vuonna laihtunut vaan joku 37 kiloo. Riippuu millä painolla mennään minäkin päivänä.
On tä hiukan ahdistavaa, kun täällä on porukkaa. Mut sit voin olla rauhassa olohuoneessa ja tiedän ettei tytöllä ole mitään hätää, vaikka en näekään häntä joka tunti huoneesta. Täällä on myös elämisen merkkejä.
Mä tiän että olen syvällä pohjalla, mut silti joku sanoo päässä että en ole. En oikee ymmärrä masentunutta. En mä sellainen ole. En itke päiväkausii ja makoile sängyssä. Mähän pystyn laskut hoitaa ja menoni hoitaa. Jaksan tehä ruuankin tytölle. Ei tälläinen voi masentunut olla. Tosin sitten mulla on niitä syvällisiä masentuneen ajatuksia. Niissä sitten huomaa kuinka vääristynyt mun ajattelutapani on ja jne.

Olen ostanut jääkaappiin jotain yosan proteiini "rahkaa". Saa nähä koska mä niitä ees syön. Hiukan maha kurnii nyt, ku pitäisi ruoka olla. Ootan et tyttö hakisi kaupasta jotain lihan näköistä. Sit pääsen laittaa ranut uuniin. Olen tänään teen lisäksi juonut sokeritonta mansikkasoppaa ja alle 3 dl kauramuroja. Tuntuu läskiltä ja miksi ees söin ne. Tosin kroppa näyttää huonoa merkkiä. Maha on omaa elämää. Kylmyys ja väsy iski.

Sain peukkua vaille valmiiksi eilen aloittamani lapaset. Ne kyl neuloin 5mm puikoilla. Laitoin heti elämäni ekat sormikkaat puikkoille, kun kerta tasona löysin ohjeen. Saa nähä millaiset niistä tulee...

Hei, Saloka! Ihmiset kokee masennuksen niin kovin eri tavoin. En mäkään koskaan nukkunut tai viettänyt päiviä sängyssä. Ja selitys oli se, etä ahdisti niin kovasti, ettei siellä pystynyt olemaan. Itkin kyllä, mutta en jatkuvasti. Oli kausia, jolloin itkin enemmän, ja kausi, jolloin itkin väheämmän. Jollain on särkyjä, muttei muuta... Eli ymmärrän, että perusterveydenhuollon lääkärin voi olla joskus vaikea tunnistaa masennusja sen vakavuus...

Muttakyllä sä mun mittapuulla olet ihan masentunut. Miltä se susta kuulostaa?

Mä kirjoitan koko ajan väärin eilisistä lääkkeistä johtuen...

JP, ai et miltä tuntuu,,, ku ois saanut lumipallon naamaan 😀. Mut joo, pitää kai alkaa ymmärtää että se on totta. Yrittää vaan sisäistää tämä asia.

Soitin polille ja sain jollekkin sijaiselle soittoajan. Ootan nyt sit sen soittoo. Aamulääkkeet on pöydällä, teemuki likoomassa uutta teetä, et joisin. Jotain täällä tarvis tehä, tiskejä ainakin hoitaa.

Paino sen ku laskee. Kohta on sata rikki. En tiä saanko olla iloinen, koska tämä on mun syömisistä ja oksenteluista tulos. Jos olisin nnnormi, ni ei varmaan olisi tälläisii tuloksii.

Eilen kun aloitin sormikkaita tekee, ni asia pysähty heti. Nyt mietin, jätänkö tähän tai mitä teen. Voisin kyl ottaa torstaina ryhmään mukaan ja sitten pommittaa ohjaajaa auttamaan mua siinä. Pitää miettii, olen kyl niin huono pyytää apua.

Eilen mua alettiin pommittaa faces, että en hae apua ja jne. Onneks yks kaveri oli mun puolella ja sano että ei se aina niin helppoo ole olla. Onneks ne ei voi mihinkään suurempaan, sillä täällä kaupungissa on mun nimisii 3. Siis ihan saman nimisii.

alle 10 itetehtyy lihapullaa oli jo liikaa mulle. Nyt kärsin niin henkisestä kun fyysisestä pahan olosta. Yritän jotenkin niellä tyhjää, ettei pahaa oloa olisi. Yritän tehä koko ajan jotain, ettei tuntuisi tuska. Kukaan ei pysty auttamaan, enkä mä tiä miten auttaa itteään. TIetenkin syömällä, mut sekin tekee pahaa. Juomalla, mut sekin tekee pahaa, ulkoilemalla, mut se toisten näkeminen tekee pahaa. Puhuminen ei mun oloani helpota. Voisin puhuu ummet ja lammet, se ei mun oloani helpota. Päikkyyn en mene. Osasto on kiikun kaakun.

Jaksan jonkin verta ruokaa tehä. Helppoa heittää ainekset vuokaan jaa uuniin tai ainekset lautaselle ja mikroon. Sit toivoo että teinille kelpaa.

Työn näköön en ole tyytyväinen. Vaadin itseltäni priimaa, mut saankin sekundaa. Näen virheitä jokaisesta asiassa mitä teen. TOnkin olis voinut tehä noin paremmin.

Tä henkinen tuska haluaa purkautua. Viiltelyyn en enää ryhdy, sen lupaan. Mikä muu sit olisi keino. Joo oksentaminen, mut ku täällä on porukkaa. Pitää siis oottaa et ne lähtis ekana pois.

Olen suossa ja syvällä...😭