Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.09.2015 klo 13:33

Voimia sulle, Saloka!☺️❤️☺️

Hienoa kun saat vapaan viikonlopun. Minä taas olen onnellinen, kun tyttö tulee huomenna.🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.09.2015 klo 19:34

mä oon niin pettynyt itteeni. Tein makaronilaatikkoa ja mitä mä sit syönnin jälkeen teen. Ootan että tyttö lähtee isovanhemmille, että mä saan mennä laittaa sormet kurkkuun. En mä ihan koko laukkua tyhjentänyt, mut kumminkin. Miksi mun täytyy nyt tähän pelleilyyn lähtee. Tä ei ees ole eka kerta. Jotenkin oli heti huono olo ku söi. Henkisesti huono olla. Ei tosin se olo nytkään mikään voittaja fiilis ole.

Olen tossa sukkia neulonut. Jos saisin ajatukset muualle. Mut turhaan. Teen ku kone sitä, ajattelematta. Sit herään todellisuuteen ja huomaan että kohta pitäis kantapää tehä ehkä. Ei muuta ku toista sukkaa sit.

Ens yönä saa onneks nukkua. Tekis mieli ottaa kaiken maailman mömmöjä naamaan, että olisi hyvä, levollinen ja pitkä yö. Pelkään että valvon illalla aamu yöhön saamatta unta. TOi olatzapiini ei enää mua yhtään väsytä. Vaikka ottaisin sen 21 aikoihin, ni silti voin valvoo 3:lta vielä. Nukahtamislääkettä en uskalla ottaa, kun jossain mun lääkkeessä lukee yhteysvaikutus. Mut jos sittenkin ottais... En tiä...

Henkisesti on tosi huono olla. Mahtaisko teme auttaa tähän tilanteeseen, tosin ei mua ahista. Olen vaan vihane itelleni ja suuttunut.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.09.2015 klo 09:22

Yö oli yhtä tuskaa. Heräsin melkein heti nukahettuu ja koitin keksii tekemistä. Sit nukahin jonkun tunnin päästä taas muutamaksi tunniksi. Nyt oon sit hereillä ja yritän taistella väsyä vastaan. Meneen sitten päivällä nukkumaan, jos siltä tuntuu.

Mun pitäisi tehä puikkosuojia, mut en vaan jostain kumman syystä jaksa kaivaa ompelukonetta enkä tarvikkeita. Ehkä mä jossain vaiheessa jaksan sitten.

Tänään en tee mitään järkevää. Olen ja möllötän vaan...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.09.2015 klo 19:16

tyttö kävi ja lähti taatan luo. Huomenna hänellä onkin synttärit. Ei mitään kovia juhlia vietetä kun ei meillä ole sukua eikä ystäviä. Tyttö ei taho et hänen luokkakavereille ees kerrotaan. Maanantaina on joku pieni kahvitus, ei muuta.

Tyttö toi peruna-sipulisekoitusta, joten sai laitettuu kasvislaatikon uuniin. Ei yhtään tee mieli syä, mut pakko on jotain syä. jotenki huomaa et oon heikkona. pakko pitää peittoo hartioilla, ku kylmä. Olen juonut pahaa verigreippi jaffaa ja teetä. söin 2 pientä kaakaomuffinia. en muuta.

en tiä onko toi ruuan ajatteleminen psykoottista. kai sen sit joskus joku kertoo. Mulla on vaan hyvä olla, jollen pistä mitään suuhuni. Nytkin kun oon juonut, on paha olla. Haluaisin oksentaa sen juomani juoman pois, mut olen tiukkana etten tee sitä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.09.2015 klo 09:31

13 vuotta sitten olin tosi isoissa kivuissa sairaalassa odottamassa että prinsessa syntyy. Illalla sainkin sitten nyytin käsille.

Olen taas väsy, tai olenhan koko ajan ollu. Ei kiinnosta mikään, ei ole ruokahaluu. Ja jne. Eilen meni ruokailut päin mäntyy. Jotenkin va tuntuu että kaikki mitä teen menee päin mäntyy.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.09.2015 klo 12:54

En uskalla enää paljoo täällä liikkuu. Äiti oli tullu eilen illalla töistä ja tämä isän päällekarkaaja oli oottanut rapussa ja alkanut uhkailee äitiä ja isää, että hän tappaa isän jos se aukoo vielä päätä. Nyt sit pelkään sitä ja kaikkee mitä tuolla ulkona on.

Käytiin äitin kanssa kunnon leipomossa, vaasan. Ostin ison pussin sämpylöitä, joihin mulla oli varaa. Laitoin pakkaseen. Sanoin äitille ja isälle että sielä vois käydä joka kk ku rahaa on ja täyttää pakastin kuukaudeksi kerrallaan leivällä. Äiti osti sit hiukan enemmän ja pussitettiin heidänki pakastimeen.

Tulostin tossa tiliotteita. Tänään pitäisi sossuun paperit laittaa, että ne sais sen toimeentulotuen tehä mulle, ettei tuu karhulaskua.

Muutaman tunnin päästä pitäisi syä ja siitä jokunen tunti pitäisi mennä vanhemmille. Tulee pari vierasta.

Eilen sain yhet nilkkasukat tehtyy ja niistä tuli mulle aivan liian suuret. Sit keksin, jos ne meniskin isälle. TÄytyy tänään nyt illalla muistaa ottaa mukaan ja koittaa.

Puhelin isän kanssa. Kuulemma tä uusi lääke minkä hän aloitti, on auttanut hiukan kipuihin. Se on jotain neuropatia-lääkettä. Oli helpottavaa kuulla että joku auttaa johonkin. Yritin taas ohjeistaa häntä, tulee varmaan hänen korvista ulos jo mun ohjeistus. 😳

Käyttäjä arka kirjoittanut 21.09.2015 klo 13:17

Hei Saloka!
Tulin vaan tervehtimään Sinua, sossun papereita mekin tehdään että saadaan toimeentulotuki. Eläke ei oikein riitä. Mukava kun isäsi uusi lääkeauttaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.09.2015 klo 12:51

Arka ☺️❤️

...
tulin juuri isolta kaupalta. Ostin itelleni lankaa ja fleecetakin ja jotain muutakin. Olen ihan poikki ja vielä pitäisi jaksaa mennä hoitajalle.

Kirjoitin hoitajalle lapulle asioita, mitä en ehkä kehtaa sanoo ääneen, esim. oksentamista tahallisesti. Mietin , koska kehtaan ja uskallan sen antaa hänelle. Annanko heti alussa tai lopussa.

Mulla on tossa teetä jäähtymässä. Matkalla join vettä ja se teki tosi pahaa. Jos olisin ollu kotona, olisi tullu "rukoiltuu" vessassa. Toivon ettei toi tee tee yhtä huonoo oloo, mitä iltaisin.

Siskon pitäisi tänään tulla kattoo tätä tietsikkaa. Jos sitten sais tämän pelittää paremmin.

Tyttö tekee koulussa joko kalakeittoo tai sit kasvis-nakkikeittoo. En ottanut oikee selvää, ku molemmista oli puhe. Eilen hän tiskasi mummin luonna tiskejä. Sanoin mummille ja taatalle että kohta se käskee ostaa erinlaisii aineksii ja loihtii jonkun keiton esim taatalle.

Tänään täytyy käydä vielä kaupassa ostaa mättöruokaa (ranua ja nakkii). Huomenna sit teen jotain terveellisempää.

Unohin toimeentulotuesta takuueläkkeen laittaa. Pitää huomenna soittaa sossuun ja korjata erehys, ettei kaikki mee päin kissan päätä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 22.09.2015 klo 21:37

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Annoitko sen lapun hoitajalle? Miten hän reagoi? Vieläkö nolottaa?

Mulla on aika hoitajalle torstaina. Haluaisin päästä sinne jo huomenna... On ollut viime päivinä niin hankalaa.

Yritetään jaksaa...

Käyttäjä arka kirjoittanut 23.09.2015 klo 09:08

Hei Saloka!
Minäkinkyselen annoitko kirjoittamasi lapun eteenpäin? Miten syömisesi ovat sujuneet? Entä mitä tytöllesi kuuluu? Minun tytöllä tänään ylioppillaskirjoitukset. Mennään tänään miehen kanssa asioille. Illalla laitetaan joko riisipuuroa tai lihamureke, ei olla päätetty vielä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.09.2015 klo 11:01

JP ja Arka, en antanut sitä lappua, kun käytiin melkein kaikki ne aiheet läpi. Ainut mitä en sanonut, oli että olen alkanut pakosta oksentaa. En tiä koska olen valmis siitä kertomaan.
Hoitaja sano että olen aika vakavasti masentunut. Jos en söis näitä lääkkeitä, olisin ehkä vielä enemmän masentunut. Mulla on selvä ajatusmaailma, ni ku masentuneella ja toiminta niin ku masentunut. Mut en taho myöntää sitä. En halua. Harhoja onneks ei ole ollu pitkään aikaa, en ainakaan muista.

Syömiset on päin mäntyy. Eilen söin vasta klo 20 jälkeen. Nyt söin saarioisten pitsan ja heti ketuttaa ja olen vihanen itelleni. Illaksi tarvis jotain ruokaa kehittää. Mietin lämmitänkö makaronilaatikkoa tai jaksanko tehä jotain ruuan näköistä. Ehkä tyydyn siihen makaronilaatikkoon.

Rahaa tuli eilen, ja kaikki melkein meni.

Hoitaja kysy, mitä ruokaa tai herkkua mun teki mieli sillä hetkellä. Sanoin ettei mitään. Sanoin ettei mulla ole ruokahaluu eikä paljoo kiinnostunsta syä.

Pelottaa ku tohon puolen kilsan päähän tulee pakolaisii. TOivon vaan, et ne olisi yhtä kilttejä kun nä nykyisetkin pakolaiset täällä.

Tytöllä oli pitkästä aikaa kavereita kotona. NÄ kaverit jopa uskalsi pitää muhunki yhteyttä. Ne oli kivoja.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.09.2015 klo 15:46

tulin juur ryhmästä. ahdisti siel taas, mut pärjäsin. sain sukat aloitettuu, taas. nyt teen siskonpojalle sukkii jouluksi.

mietin mitä ruokaa tekisin. otin sulaa muutaman broikkupullan. ajattelin jos ne pilkkois ja tekis kastikkeen. keittäis riisiä ja kasviksii.

lääkäri tarjos mulle taas uutta lääkettä, maidollista. saan miettii asiaa.

Huomenna tyttö menee taas pariksi yöksi isovanhemmille, saan hiukan rauhottuu. Hän on ehkä päivät silti kotona.

Mulla alkoi nyt ns. loma. Ens to on vasta menoja. Huomenna vois ajatella tehä pullaa sen kunniaksi, sais noi jauhojen loput käytettyy. Mut sen minkä suunnittelen, romuttuu kumminki johonki.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.09.2015 klo 10:48

No jaa. Uusi päivä. Tänään tyttö lähtee pariksi yöksi isovanhemmille. Pitää käydä kaupassa tänään, ostaa jotain herkkuja itelleni ja ruokaa. Eilisesta jäi riisiä vielä ja ajattelin risottoo tehä tai jotain laatikkoo siitä.

Olen väsynyt ja haluton kaikkeen. EI paljoo nappaa tehä mitään. Kiinnostus kaikkeen on menny. Tai no melkein kaikkeen. Suunnittelen yksii sukkii, mut en osaa muuta ku päässä pitää sitä suunnitelmaa. En saa sitä sieltä ulos mitenkään.

Ahdistaa kun oon 2 päivää syönyt enemmän ja enemmän. Tunnen itteni tosi turvonneelta ja läskiltä. Sitä tulee va syötyy, ku maha kurnii ja haluu ruokaa. EI mulla aamusta tuu nälkä tai sellaista oloo eikä päivällä, mut illalla sit.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.09.2015 klo 13:06

Syöminen sen ku jatkuu ja jatkuu ja maha on kova ja iso. Kaikki paska kerääntyy mahaan ja olen 9kk ikäinen odottavan äitin näköinen.

Olen jotain yrittänyt tutun kanssa tehä. Äskön siivottiin alusvaatteeni. Otin rikkinäiset housut pois ja kattelin sukille parit.

Tyttö kuulemma tekee tänään ruuan. HEidän kotsan tunnin läksynsä on kotona tehä kasvis-nakkikeittoo. tehdä. Harmi vaan, ku lähikaupassa ei ollu kaikkii aineksii, mut kyl me jonkinnäköinen keitto saadaan aikaiseksi. Hän tekee sitä muutamaksi päiväksi sitten samalla.

Yöt on menny ihan harakoille. Varvon (tai en eilen) aamuyöhön ja sit herään aikaisin aamulla. Lääkäri kysy, onko mulla nukahtamislääkkeitä ja sanoin et on. En haluu va niitä ottaa.

Sain suihkussakin käytyy pitkästä aikaa. Vielä pitäisi ainakin petivaatteet vaihtaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.09.2015 klo 13:35

uskalsin aamul vaa´al, ja iloinen yllätys, paino ei ollu noussu. silti olo on raskas.

huomen aamul piytää soittaa tk:hon ton silmän takii.

Olen aika väsy, kun yöunet on millaiset on, ja kun aamulla pitää herätä 7-8 aikoihin. Sit ku on kipua hiukan ja muuten olo on kaamee. Menen varmaan päikylle, ku tyttö tulee koulusta.

Olen siskonpojan sukkii neulonut ahkeraan. Tavoite on 2 sukat ennen jouluu. Ilokseni huomaan että saan ehkä taas viikossa yhet sukat valmiiksi. Yritän kokeilla erinlaisia mallineuleita. Näissä on yks kuviojuttua ja sitten jotain kumpare-neulosta. En sit tiä miten sopii pojalle.