Jaksaa jaksaa jaksaa. Siinä sanat, mitä pääni sisällä huutaa. Jotenkin olen niin naatti, et melkein nukahin istuvalteen. No olen kyl 6 aikoihin herännykin tänään jo.

Tyttö jäi kotio. Menemme ennen 11. tk:n hoitajalle tarkistuttamaan hänen kurkkunsa. flunssaa puukkaa, tai sit jokin muu. Mielenkiinnolla ootan, koska iskee muhun.

Eilen aloitin uuden lääkkeen oton. Ei sellai mitään erikoiselta tunnu. Aamulla oli pakko ottaa pari karkkia sängyn vierestä, ku oli tosi paha maku suussa. Käsien nivelet on tosi kipeet ja tuntuu että sukkia neuloes, on sormina va tönköt halot.

Voi, Saloka, kun olet uupunut! Tuntuuko, ettei mikään auta? Olet kuitenkin ajatuksissani ja luen kaikki kirjoituksesi. Kerro sitten, onko siitä uudesta lääkkeestä jonkinlaisia vaikutuksia, hyviä tai huonoja. Liitätkö nuo nivelkivut tuohon lääkkeeseen? Voimia sinulle!😍

Saloka, minäkin seuraan täällä taustalla vaikka en kommentoisikaan ja etupäässä siksi en kommentoi, koska silloin kun olen mökillä niin puhelimenkäyttötapojemme on rajallista jos on akku vähissä. Mutta olet ajatuksissa ja luen kuulumisesi! Jaksamista!☺️❤️

Käytiin ihan turhaan tytön kanssa hoitajalla, Mutta kun äiti vaati. Sieltä käytiin äkkiä kaupasta ostamassa herkkuja. Pidetään tänään leffapäivä. Ei toi tyttö mitään oikee jaksa tehä. Ei sillä kuumetta o, mut muuten veto poissa.

Mulla kurkkua kuivaa ja suutakin. Väsy painaa, mut yritän taistella sitä vastaan koko ajan. Otan sit pikku unet silloin tällöin.

Mietin koko ajan, menenkö torstaina ryhmään. Olen tosin ihan loppu ja jos kehoni taistelee tota tytön virusta vastaan, ni kannattaako mun mennä sinne muita tartuttaa. Yks kerta siitä vaan menettää.

Äskön katoimme tuhkimoa ja nyt näköjään Piin elämää. Annan tytön ite päättää.

Tein tossa noita omia sukkia. Niissä on nii paljo virheitä, et pakko pitää itelläni. Jossain vaiheessa pitää tehä jämälanka sukat. Noita jämälankoja ku on niin paljon jo.

Kiitos JP ja Autiotalo kun jaksatte täällä käydä.

Meinasin saada sydän halvauksen aamulla. Hiukan aikaa hengittelin ja sulatin. Kävin puntarilla ja se näytti -10 kg, parin päivän takaisesta. En uskonut ja se olisi ollut mahdottomuuskin. Muutaman tunnin päästä kävin uudelleen ja näyttikin hiukan lohduttavammalta -2 kg. Mikä lie osunut silloin ekalla kerralla. Olis se kyl ollut ihanaa, mut liian vaarallista.

Suussa maistuu pahalle. Ihan kun olis syönyt tai juonut oikee kitkerää ja pahan makuista. Ja tee vielä ns. provosoi sitä tunnetta ja oloa.
Jaloissa alkaa tuntuu myös. Paljoo en uskalla olla jalkojen päällä ja kun pään laittaa alas tai käyttää voimia, ni olo tulee sen jälkeen sellainen että paree mennä istumaan hetkeks. En sit tiä onko sokerit alhaalla hiukan. No koitan niitä sit korjata sokerilla.

Äiti kävi tossa siivoamassa taas. EI yhtään kiinnosta.

Tyttö meni tänään taas kouluun. Paremmassa kunnossa. Nuhakin on hiukan lievennyt ja olo oli parempi. Saa nähä koska se muhun sit iskee, tai iskeekö. Olenko niin kamala ettei viruksetkaan muhun iske.

Huomista ryhmää mietin huomenna, sanoin isälle et jos noi jalkojen tuntemukset ja olon huonominen jatkuu, ni en ota sitä riskiä. Olenhan täs viikon sisällä aloittanut 2 uutta lääkettä, joten ymmärrettävä heidän on.

Eilen illalla äiti soitti. Isä on kaupalla tai jossain hakattu. Kuulemma itkee kotona va yksin. Ite en pystynyt lähtee, kun oli tosi huono olo ja maha rajoitti. Onneks sisko sitten pääsi sinne. Isää oli yks tuttu pojan kloppi tönässyt seinään sillä seurauksella että isän olkapää on kipee ja ilta myöhään punainen. Isä oli niin järkyttynyt. Emme kukaan tiä koko totuutta. Mut ilmeisesti ei olla potkittu eikä nyrkeillä hakattu. TOivon ettei isällä jää pelkoa. Tämä tapaus tapahtu omassa rappukäytävässä.
Tyttö järkytty tapauksesta ja itki monta tuntia ja hoki että tappaa tämän tekijän. Hän uhkasi tänään jäädä pois koulusta ja auttavansa taataa. Sanoin että hän voi koulun jälkeen mennä taatan luo jos haluaa, mut kouluun on mentävä.
ITekin itkin. Miettisin temee taas, mut en ottanut. Pelkäsin sitä laktoosia niissä, kun olin joutunut vessarallia vetäsee koko päivän jo.

Päätin eilen illalla, ku oli todella huono olo, etten mene tänään ryhmään. Laitoin hoitajalle viestiä asiasta ja että yritän ensi viikolla hoitaa tapaamiset ja ryhmän. Äitihän tässä sai tulta alle, mut mitä kettua se hänelle kuuluu. Eilen oli jo tunne että ku pikku varvasta liikutti, ni oksu tulee. Se oli tosi ilkeetä olla tytön vieressä lohduttamassa häntä, kun piti varoo ja oli oksu olo.

Tyttö saa tänään syä munakkaan, jos hän syö. Pitäisi hänen syä, mut ei se eilenkään syönyt ruokaa. Mä kehitän itelleni pakaste kasviksii ja makkaraa. En jaksa alkaa mitään ruokaa väsää nyt. Lasangee vooi sit tehä, ku jaksan mennä tonne yhteen lähikauppaan ostaa niitä pirun levyjä.

Sukkia neulon. Eilen laitoin yhet taas aluille, sit löysin kaapin peräältä lisää aloitettuja. Eilen illalla sain sit tilauksen tehä yhelle pojalle tossut. Ei ainakaan aika tuu pitkäks.

Pitäis tunnin sisällä olla linja-autossa, kohti isoompaa kauppaa. Eihän siinä mitään, mut kun flunssa on iskenyt. Kroppa on kipee ja nenä vuotaa. Eilen särki polvia niin paljon ja oli muutenki kamala olo.

Jään tytön kanssa kahestaan koko vkl:ksi. Onneks tytöllä on huomenna koulu, ni hiukan saan levätä.

Kauppa matka oli raskas ja pelkäsin koko ajan että jalat pettää. Lopulta kotimatkalla pysääkiltä kotiin, oli pakko istahtaa maahan, etten lysähä. Loukkasin toisen jalkanikin vielä. En sit tiä johtuuko sokereista tai flunssasta. KOtona sit menin heti päikkäreille, en jaksanut ees tavaroita purkaa kasseista. Tyttö tuli sit 14 jälkeen ja auttoi mua purkaa kassit.

Uudet puhelimet on asennettu tai sovelluksia laitamme.

Olen koko ajan ku nukkuneen rukous. voimia ei ole ja kipu siirtää koko ajan paikkaa. En oikee voi nukkumaanka mennä, eikä oikeastaan ole sellai unikaa.

Yritin tossa syä karjalanpiirakoita, et jotain söisin tänään. Happi meinas kyl loppuu. Join teetä ja meinasin siihenkin kuolla. EI oikee mikään maistu. Hörpin sit vettä ja appelsiinilimppaa. Tee taitaa olla tällä hetkellä pois laskuista, jollen sit ala noita makuteetä koittaa juomaan.

En o pitkään aikaa flunssas ollu ja sen huomaa. Ei millään halua vaipuu makuulle, mut yksinkertaisesti ei vaan jaksa mennä eteenpäin.

yöllä heräsin hiestä märkänä. muutenki olin hereillä koko ajan.

pitäis tääl siivota; mut voimat vex.

alettiin tytön kanssa heti kattoo leffaa, kun herättiin.

Mulla on huono olla. Henkisesti ja fyysisesti. Ei okseta, mut sellainen että en va jaksa. En jaksa kauan enää yrittääkään. Eilen miettisin, jos lopetan kaikki lääkkeiden syönnin. Mulla on niin paljoo näit lopettamisjuttuja nyt mielessä.

Tänään en tee mitään. Pyykkiä pitäisi pestä ja suihkussa käydä. Ruokaa pitäisi tehä. Oon va ni loppu...

Univaikeudet palasi. Pari tuntia ehkä sain nukuttuu ja sit heräsin. Saa nähä koska seuraavaksi nukun. Olen niin väsy että voisin nukkuu, mut ei uni tuu. Otin kässätyön tohon viereeni, jos vaikka sitä alkais sit tekee. Saisin ton peiton valmiiksi ennen kylmii ilmoi.

Tyttö nukkuu, hiljaista. En tiä mitä päivällä teen. Kotihommia pitäisi tehä, jaaksaa tehä.

lääkäri soitti ja sokerilääke lopetettiin sit. Sekin kokeilu meni sit harakoille. Mut ehkä hyvä näin.

Aamulla kävin lähi kauppakeskuksessa ostamassa ruokaa. EI mulla paljoo rahaa ole ja pitää säästää seuraavalle kerralle.

Huomenna katomme äitin kanssa vissiin papereita sossuun ja kaikkia muuta. Aamulla pitää aikaisin peruuttaa labra aika ja sit päivällä tytön silmäpoli. Emme voi mennä, ku linja-autot lakossa.

Tuttu tuli ja laittoin pyykit kuivuu. Olisin ite ne jaksanut varmaan vaate silloin, vaate tällöin mekanismilla.

Kurkku on arka. Ei voi oikee mitään kovaa syä, tuntuu että joku repii sen auki. Yritin tossa ruokapilttii syä ja sekin on liian karheeta, mut en mä siitä vvälitä.

Tyttö lähti taas kouluun ihan ite. Iso tyttö ja kiltti. Olin ite hereillä.

Ei oikee mitään ihmeellistä kuulu.

kurkku ei edelleenkään kestä kovaa syä. mikä siinäkin lie on.

mul on rytmi ihan sekaisin. söin ruuan liian aikaisin. tosin oliko se ruoka ees. salaattia ja nugetteja.

HUominen ryhmä ahdistaa ja alan käymään ylikierroksilla. Ei ole missään hyvä olla. Vaikka ne ihmiset on jo sellai tuttuja, ni silti. En tahtoisi mennä, mut on pakko.

Jotenkin on taas suljettu olo. TUo ulkoilma on jotenkin kiellettyy tai vaarallista. Jotenkin on turvallisempaa olla kotona va. Kävin äkkii kaupassa vanhempien kanssa. Äiti ja isä sai mut sinne raahattuu jotenkin. Koko matkan oli ärsyttävää. Kotimatkalla alko kunto loppuu ja alko silmissä asfaltti heittää.

Sisko ei vissiin tulekaan perjantaina. Kysyin sit tutulta, jos hän tulisi jo huomenna meille. Pilkottais juureksia ja keitettäis niitä pakkaseen.

Eilen oli ryhmä ja se meni hiukan paremmin, en ollu niin ahdistunut enää, mut olin tosi väsynyt. Meinasin nukahtaa kutimet käteen. Lopuksi ohjaaja kysykin, onko mulla lääkitys vaihdettu tai jotain. Hän ilmeisesti näki että oli vaikeuksii pysyy hereillä. Aloitin siellä uusia tennareita tekee, nä on ne tilatut.

Kotona olin jokusen tunnin ja nukahin tohon pikku sohvalle, kunnes tyttö tuli herättää.

Tänään tyttö menee pitkästä aikaa isovanhemmille yöksi. Tulee su takas. Mä vaan ehotin ja hän suostu.

Olen edelleen väsynyt. Yritän tehä jotain, mut se vaatii paljon voimia multa. Mut kaipa tämä tässä menee. Illalla tulee liigan peli taas ja pääsen sitä kattomaan.