Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.08.2015 klo 08:31

Voi Saloka!
Ota Temesta ja yritä levätä. Minä etsin yöllä Oxamineja mutta mies oli pannut piiloon. En tiedä onko tänään Oxamini vai olutta. Mies eilen puhui että tänään kävivin kaupassa. Etkö tosiaan saa enää hoitoapua vanhemmiltasi. Miten isäsi voi? Haluatko että rukoilen puolestasi?Toivottavasti kulta pystyt syömään jotain! Kirjoita!

Käyttäjä kirjoittanut 22.08.2015 klo 08:56

Tähänkään ei pitäisi sanoa yhtään mitään mutta kun niin monesti puhutaan etteivät omaiset mitään välitä niin minusta nyt sinun äitisi on sinusta huolissaan ja ehkä vartio ettet tee itsaria tms. Ehkei osaa mitään sanoa ja siksi siivoaa ja laittaa ruokaa.
Kuten tekee mun adoptioäitini, kun olen huonossa jamassa.
Äitisi on aika rankassa tilanteessa, kun isäsikin vielä on sairas ja ehkä siksi eivät jaksa vielä huolehtia tytöstäkin.

Koska olen itse ollut tuollainen lapsi kuin sun lapsesi nyt on. Mun biologinen äitini oli väsynyt ja sairas eikä jaksanut minua hoitaa. Kun isovanhempani vielä elivät, he pitivät minusta huolen vaikka heillä olisi kai ollut oikeus elää omaa elämäänsä.
Kun he kuolivat, minut sijoitettiin usein pois kotoa, minkä kyllä jo tiedät.

Ja nyt tulee pahaa tekstiä. Ehkä teidän kannattaisi harkita tytön sijoittamista muualle vähäksi aikaa, että saisitte itsenne siihen kuntoon, että hänestä jaksetaan huolehtia. Ei ole oikein, että lapsen pitää olla siellä missä joku sillä hetkellä jaksaa olla hänen kanssaan. Vaan hänellä on oikeus olla lapsi turvallisessa paikassa.
Ja samalla äidille tulee oikeus olla sairas ja väsynyt. Isovanhemmille tulee oikeus elää omaa elämäänsä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.08.2015 klo 06:48

Kiitos kirjoituksistanne.

kävin eilen alku illasta päivystyksessä rintakipujen takii. Onhanniitä ollu ennenkin, mut nyt oli kauan. En oikee saanut selville onko sydämessä sit jotain tai ei. Syke on korkee koko ajan ainakin.

Tässä kun oon aamulla ollu 3.30 hereillä, siis siitä asti. Olen miettinyt syömistä. Mulle ruoka on vihollinen. Tulin heti kipeeksi, kun syön. Tulee paha olo ym. En tiä sit onko tä psyykkistä tai harhaa. Nyt taas kun syön n. kerran päivässä. On olo suht hyvä. Ei väsytä tai nukuta koko päivää. jaksaakin jotain. Taidan olla ihan seko jo.

Ootan huomista, et lääkäri soittais ku pe en vastannut puhelimen ollen äännettömällä. Hänelle voisin kokeilla sanoa että en pärjää ehkä kotona. Olen masentunut, tosi pahasti. Mulla alkaa olee oireita joita sit pelkään tosi paljon. Milloin sydäriä, milloin punkkia, milloin veritulppaa yms. Mut en sit tiä onko osastokaan oikee paikka mulle. Kyö mä kotona haluaisin olla.

Tyttöä ei tarvii sijoittaa mihinkään. Kyl mä sen perään katon, vaikka sit viimisillä voimilla.

Eilen tein sitä ruokaa ja sitä onneks jäi vielä täksi päiväksikin.

Tyttö tulee taas kotiin ja meno jatkuu. Jossain vaiheessa pitää nukkuakin. EIlen illalla en ottanut mitään nukahtamiseen liittyvää lääkettä. ja nukuin.

Käyttäjä arka kirjoittanut 23.08.2015 klo 08:37

Hei Saloka!
Ei minunkaan mielestä tyttösi paikka ole muualla vaan rakkaan äitinsä kanssa. Olisiko päiväosasto hyvä sinulle? Saisitolla illat ja yöt tyttösi kanssa. Itse olen ollut kolme kertaa päiväosastolla ja eipä siellä kyllä juuri mitään tehty. Saahan siellä hyvät ruuat janäkee kohtalotovereita. Yritä saada syötyä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 23.08.2015 klo 10:14

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Olet valvonut aikaisesta. Oletko saanut aamun jälkeen nukuttua? Mä katsoin illalla TV:stä Bondin, ja laitoin herätyksen vähän normaalia myöhemmäksi.

Mua masentaa.

Oon ajatellut, että käyn nyt syksyn mittaan kahdesti viikossa ruokajonoissa. Mulla on sen verran paljon lainaa, että voisin ihan tosissani yrittää maksaa sitä takaisin. Ja nyt kun tuli tuo pakastinkin.

Musta tuntuu hyvältä tietää, että kävit eilen rintakivun takia päivystyksessä, vaikka mitään ei tainnut selvitä. Olet kuitenkin mennyt sinne tilanteen vaatiessa. Hyvä niin.

Toivon sinulle voimia tähänkin päivään!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.08.2015 klo 18:08

Kiitti Arka ja JP viesteistä. On ihanaa nähdä että joku täälläkin jaksaa käydä.

Nukuin n. tunnin aamulla sen jälkeen kun heräsin. Sen jälkeen menen täällä ku pirtee peipponen. Ei ole nälkä, mut ihme haju nenässä. Aamulla otin temen ja se autto 5 tuntii ja haju palasi nenään. Tyttö ei haista mitään omituista, kun kysyin. Joten se on kai joku harha sitten iskenyt, eikä taho lähtee pois.

Söin äskön eilistä lohkoperunoita, porkkanaa ja 3 viipaletta makkaraa. Huomiseksi pitäisi keksii jotain, varmaan jotain jauhelihasta, ohrasta, riisistä ja kasviksista. En tiä.

Tyttö puhuu kun papupata KOKO AJAN ja alkaa tulee jo korvista ulos.

Olen kutonut sukkia, olen saanut jonkun kipinän taas.

Mulla menee niin lujaa, että ei tunnu masennusta, ei kipua eikä väsymystä. En tiä onko tä pelottavaa vaiko hauskaa.

Käyttäjä arka kirjoittanut 24.08.2015 klo 08:30

Rakas Saloka!
Kiitos että olit kirjoittanut kuulumisiasi, elän mukanasi vaikeuksissamme ja haluan antaa sinulle voimaa. Luin eilen Joyce Meyerin kirjan Älä mistään murehdi. Aion lukea sen toiseen kertaan ja aion kirjoittaa hänelle kirjeen, lopussa oli osoitteet. Eilen sain yhden Oxaminin ja ajeliin yhdessä miehenkanssa hakemaan tyttöä jumpasta. Tänään mennään miehen tädin ja hänen miehensä luo auttamaan talon töissä ja viemään tupakkaa. Ottin yhden Para-Tabsin päänsärkyyn. Kirjoita päivistäsi, halaus sinulle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.08.2015 klo 10:51

Kiitos Arka sanoistasi. Ne lämmitti suuresti. Olen ajatellut sinua tänään tosi paljon.

Kello soitti 4.00. Olen TAAS tässä oravanpyörässä jonkun hiton yleisurheilun vuoksi. Onneks olen nuokkunut sitten ennen seiskaa jo ja seiskalta sitten nukahin pariksi tunniksi.

EIlen miettisin temestaa. Päätin että alan käyttää sitä tarvittavana. Eli en ottanut aamulla. Juttelin asiasta isän kanssa eilen.

Tyttö kattoi eilen omii vauvakuviaan ja ihmetteli kuinka vauva hän on ollut. Hänellä on omia kuvia pöydälläkin.

Äitillä menee hermot isään. Isän hoito on raskasta. Onneks mun ei tarvii hoitaa sitä, en jaksais ollenkaan.
Saa nähä koska äitin voimat loppuu kokonaan.

Eilinen hyvän olon juttu alkaa hiipuu ja tilalle tulee väsymys ja masentuneisuus ja epätoivo. Äänet tuntu päänsisällä kamalilta ja pelästyn omaa varjoanikin. Kaikista pitää ottaa selvää, mistä ääni tulee, Onneks se hajujuttu on vaistunyt yön aikana pois. Pelkään mikä harha seuraavaksi tulee. EIlen illalla huomasin kuinka herkkä neneäni on. Tyttö putsas kynsiään omassa huoneessa ja mä haistoin sen olohuoneeseen asti.

TYttö on eilen hienosti siivonnut huoneensa. Olen ylpee hänen tekemisistä.

TÄnään pitäisi ruokaa jaksaa tehä. Ei millään huvita eilkä jaksais. Olen tuopillisen teetä juonut. Syön vasta alkuillasta sitten jotain. Ei tee mieli ees banskuu. Ruuan näkeminen saa voimaan pahoin. Olen oravanpyörässä taas.

Ei mulla mitään järkevää kerrottavaa taaskaan ollu. Taidan laittaa musan soimaan ja nukahtaa hetkeks tähän tytön sängylle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.08.2015 klo 14:17

Mietin, pitäiskö ottaa temesta tai yritänkö mennä tämän olon ilman. Täällä päässä on taas tilanne päällä ja mä en tiä mitä mun pitäisi tehä. Isä on taas vauhdissa. Äiti haluais et menisin varmistamaan isän kunnon, mut en mä uskalla. Luotan tällä hetkellä puhelimeen.

TUlin just hoitajalta. Hän sano et olen paljon laihtunut ja sen kuulemma näkee. Mulla on kuulemma vyötärökin jo. Ite en näe että olisin paljonkaan laihtunut.

Kerroin että ruoka ei maita ja se maistuu pahalle. Mihinkään ei tee mieli lähtee ja jne. Hoitaja sano et olen tosi masentunut. Ite en tunne itteäni paljonkaan masentuneeksi, mut kaipa mä sit olen.

Ensi viikolla tarvii polille mennä 2 kertaa. Ryhmä alkaa torstaina iltapäivällä. Pitää siellä käydä joka viikko. Sit hoitaja haluais tavata vielä alku viikosta, ainakin ensi viikolla.

Hoitaja kuulemma juttelee lääkärin kanssa musta. Saa nähä mitä mulla on tiedossa sitten loppu viikosta. EN kyl jaksais mitään ylimääräistä.

Ostin 2 isoo munkkirinkilää tänään. Ajatus olisi jälkkäriksi itelle ja tytölle. Saa nähä maistuuko sekään ees. Kola ainakin maistu NIIN pahalle että pahaa teki. Onhan mulla jätskiikin pakkasessa. Juuaan sit vettä.

Aamupäivällä oli olokin että taju olisi lähtenyt. Onneksi sain tilanteen hallintaan. Pelkään niitä tunteita, kun jalat lähtis pois tai taju lähtis.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.08.2015 klo 14:24

ai niin, eilen kävi kotona sossu. Me saadaan ilmeisesti perhetyöntekijä, joka on ns. kotiapuna ja mun apuna. Voin hänen kanssa tehä asioita yhdessä ja hän opettaa mua miten pystyisin asioita tekee ja jne.
Tyttö saa ehkä tukihenkilön, jonka kanssa hän pääsee esim. elokuviin ja minne hän haluaa. Kun mä en jaksa eikä mulla ole varaa mennä.
Siksi nä on ehkä, kun mä en usko ennen kun on nimet tai sopimukset kunnossa.

ALan olee aika hermostunut. Täällä on pelottavia ääniä, kun ihmiset kulkee rapussa ja mun korviin ne kuulostaa moninkertaisesti. EN silti haluu ottaa temee.

Käyttäjä arka kirjoittanut 26.08.2015 klo 09:25

Hei Saloka!
Hienoa että sossu ja tukihenkilö tulee, antaa varmaan sulle voimia.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.08.2015 klo 11:56

arka 🌻🙂🌻

Ootan lääkäriltä soittoa. Jossain sisimmässä tiedän hänen soittavan mulle. Niin paljon on tapahtunut. Tosin en haluis hänen soittavan. Ristiriitaista.

Yö meni taas miten meni. Nukuin ja en nukkunut. Ekana nukuin n.4 h ja sitten pari kolme muutamien tuntien valomisen jälkeen.

Huuli on halki. Suu kuivuu niin paljon. Ei tee mieli jua koko aikaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.08.2015 klo 17:49

Ahdistaa... Lääkäri pistänyt mulle reseptii sellaista lääkettä, joihin ei ole pakkausjuttu tietoja netissä. Olen eilisestä lähtien miettinyt, haenko lääkkeen vai en. Jotenkin on turvaton olo, kun ei tiä etukäteen mikä lääke on.

Tänään tuli sossusta laput ja tekstiä. Olen kuulemma paranoidi ruuan suhteen. Kyl mä oon epäilevä ruuan kanssa enkä sinut niin ku muut. Syön mahdollisimman vähän välillä.

EI siellä mitään muuta erikoista ollu sitten.

Heräsin taan 4 aikoihin kellon soittoon. Menin 9 aikoihin takas nukkuu ja sitten heräsin muutaman tunnin päästä. Kannattaako mun enää ees nukkuu niitä muutamia tunteja. Pärjäisin ihan hyvin ilmankin. Onhan mulla niitä zopeja tuolla, mut on jotenkin vapauttavaa huomata että pystyy hallitsee nukkumista.
Kun en enää kerta syömistä voi kamalasti kotroloida, sillä tyttö vahtii mua.

Mä oon varmaan kohta taas ossalla, kun harhat valtaa mielen ja olen ihan muissa maailmoissa. Hyvä perhetyölle, kun ekat kerrat sitten joskus viivästyy tai olen muissa maailmoissa. Nytkin ku polin sossu kävi, luuli se että oon kamalan väsy. Enhän mä oo...

Huomenna pitää mennä kauppaan. Siinä se lapslisä meneekin sit. Tyttö tarvii kengät ja housut ja mä sen kummituslääkkeen. Onneks sen lääkkeen saan vissiin 3lla eemelillä.

Isä on taas jotain touhuillu aamupäivällä. Nyt alku illasta se ootteli meitä, mut ei me menty. Olen varmaan tosi huono tytär nyt. En va jaksa mennä sinne kattoo kahjoo isää. Eihän isä sille mitään voi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2015 klo 07:59

EN sittenkään jaksa lähtee kauppaan. Olen melkein koko yön valvonut. Varmaan tunti kaks olen jotenkin saanut unta. Nyt särkee päätä ja muutenkin olen ihan naatti. Ei tästä mitään tuu. Pelkään sekoavani.

Saan vihdoin ilmeisesti sen vapaan viikonlopun. Sellaisen, jolloin täällä ei o tyttö eikä äiti. Yli kk olen sitä toionut. Olen kamala ihminen, mut joskus se raja tulee eteen.

Ulkona taivas itkee. Vettä tuli aamulla kaatamalla, nyt ei enää nii paljoo.

Ei tässä mitään tuu. Pakko mennä maate.. En jaksa ees lääkkeitä hakee keittiöstä....

Käyttäjä arka kirjoittanut 28.08.2015 klo 09:47

Hei!
Voi rakas Saloka, hyvä että saat vapaan viikonlopun, jos vaikka saisit luettua jotain hyvää kirjaa ja levättyä. Saatko syötyä. Minulla paha olo, lähden kohta tekemään voileipiä miehelle. Kahdelta lähdetään käyttään tyttöä vakuutusyhtiössä kun tarvii vakuutuksen lastenhoitoon. Oxaminia saan huommenna kaksi. Dekkaria olen lukenut, mies katsoo urheilua.