muistaakseni tällä viikolla temesta puretaan. saa nähä millaisex tuun. mun pitäis se lappu löytää ja siitä kattoo.

Ei ole kukaan soittanut, eikä varmaan soitakaan. kotona pitää olla ja pärjätä, vaikka sit jalka haudassa.

Meiä oli henkevii keskustelluita tytön kanssa eilen. Hän kirjoitti, ettei taho luopuu musta ikinä. Etten saa tehä itelleni mitään. Ilmeisesti hän on nähnyt tämän epätoivon jo niin läpi.

Mulla on välilllä paikan taju kadoksissa. Luulen välillä että olen ihan muualla, mitä olen. EIlenkin tytön sängyssä maates, luulin että olin yhen toises asunnossa, missä asuttiin perheen kanssa. TÄ huone ei ees muista sitä paikkaa. Alkaa varmaan ajan ja paikantaju menemään pikku hiljaa.

Huomenna tytöllä alkaa yläaste. Saa nähä miten se menee sitten, ku kotioltavat on tämmöiset. RUotsii hän pelkää ja sitä että hän on värisokea.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Kiitos, kun kävit painonhallinta-ketjusanis kirjoittamassa!

Harmi, kun sitä sairaalakutsua ei tule. Sun vointisi huolestuttaa minua. Yritä kuitenkin jaksaa... ainakin tytön vuoksi. Voi, kun voisin sinua auttaa!

Hei Saloka!
Uskotaan hdessä että vielä koittaa paremmat ajat. Onhan meillä nuo tytöt joitten vuoksi taistella. Anoppi vie mut helluntaiseurakuntaan. Siellä haluan olla ja saada voimaa Jumalan sanasta.Ehkä alkaisin kulkea pienryhmässäkin jossa jutellaan ja rukoillaan. Kokoontuvat jonkun kotona. Rukoilen puolestasi, rukoile sinäkin puolestani jos jaksat.Huommenna on vapaaehtoistyö, mummon ulkoilutus ja sen jälkeen mies hakee mut autolla ja mennään miehen tädin luo jolla juomaputki päällä ja on puhunut itsemurhasta. Haluan auttaa häntä.

kiitos JP ja arka kun olette jaksaneet kirjoitella. Oli ihana yllätys näin aamusta lukea.

Kiusottelin tyttöä, et hän on nyt yläkoululainen. Ei oikee tykkää ajatuksesta. Ehkä pikku hiljaa sitten. Onhan tässä itelläkin sulattamista aika paljon.

Ajattelin, jos keräisin rohkeutta ja soittaisin omalle lääkärille. se kumminkin lisää lääkkeitä niiin että en pääse niitä ostaa. Mulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, ennen 7:ttä päivää. tytölle on ruokaan just rahaa ja siihen jää.

Yö meni penkin alle. Heräsin keskellä aamuyötä ja miettisin mitä alkaisin tekee. HUomaein sit ettei puhelin ollu latingis ni sain sen hoidettuu. Sit pyörisin ja ryörisin sängys. Onneks mulla ei ole petikaveria. Se olis varmaan jo hermoromahuksen partaalla.

Aamupaino oli 113,?. keväällä oli vielä 147,?. En mä ees sellai laihuta, mut ei vaa tee mieli syä mitään. TYttö toi 3 isoo toffeeta, joita olen ostanut kuukausi sitten. Maistoin sormen pään kokoisen palan ja sanoin et kiitos. Nä kestää mulla iäisyyden.

S***ata. Pelästyin että selkäni takana hiippaili joku. Meen kyl nyt laittaaa parvekkeen oven ki.

Mulle tuli lääkemuutos taas. Saa nähä mitä tämä tekee sit. Pillerinpyöritystä vaan kehiin. Ihan ku elän pillereillä va.

Äiti tuli pesee keittiön ja olkan ikkunat ja vaihto verhot. Hiukan uudistusta mullakin. Ite en olis pitkään aikaa jaksanut asiaa. Su saan uusvanhan sohvan ja sille tarvii paikka keksii.

Eli en ainakaan vielä o ossalla. Yritän pärjätä ja jaksella täällä kotona. Olen kyl niin huonossa hapessa. Nukun aina ku mahollista ja syön jos jotain keksin ja jaksan. TÄnään oon syönyt tota toffeeta pieninä paloina hiukan. Ei se o auttanut energiaan. Tee maistuu pahalle, joten taidan siirtyy veteeen ja mehuun.

Saloka, tervehdys! Olen täällä taas pitkästä aikaa.. Ajattelin vain toivottaa tsemppiä sinulle ja ilmoittaa, että seuraan taas mitä sinulle kuuluu. Palailen taas☺️❤️

Moikka taas Autiotalo... huomasin et olet linjoille palaillut, mut en o jaksanut oikeee toisten ketjuissa käydä. Paitti jos täällä roikun tunteja, ni sit voin jaksaa mennä johonki.

Mua jotenkin masentaa nyt oikee paljoo. Haluaisin käpertyy vaa peiton alle. RUoka ja juoma närästää niin penteleesti ja muutenkin olo on tukala. En jaksa uskoa jaksavani huomiseen. Olen yrittänyt äitiltä "huomioo" hankkii, mut turhaan. He on jättäneet nyt mut ihan täysin tänne yksin. Jotenkin tuntuu että "hoida sä tyttös vaikka et olis kunnossa".

Mä en tiä kuinka kauan pystyn enää ittehillintää pitämään. Noi lääkkeet houkuttelee ja alko kaaapissa. Alan olee aika väsy ajattelemaan selkeesti. Tosin lääkärille sanoin eilen että mulla on välillä ongelmia paikan ja ajan tajussa. Siksi joudunkin koko ajan melkein kelloo kattoo. En muista mitä se on just ollut.

en mä jaksakaan kirjoitella. Täytyy varmaan hakee mukillinen teetä ja toivoo sen antavvan jotain mulle ja sitten aikka mennä takas nukkuu....

Voi, Saloka! Kunpa voisin sinua auttaa!☺️❤️☺️ Ajattelen sinua! Voimia edes pikkuisen. Yritä syödä jotain, vaikka kuinka vähän.😍

JP, kyl mä jotain aina yritän syä, mut sit syönnin jälkeen tulee paha olo. Sellainen että voisin oksentaa vaikka ehkä. Mutta mä oon kova, enkä oksenna. Pari kertaa olen repsahtanut oksentaa.

Kävin isossa kaupassa äitin ja isän kanssa. Raskas matka oli ja oon ihan poikki, mut selvisin. Tyttö sai jotain, itelle ostin jotain ja siinä se sit tais ollakkin.

Isän kunto on huonontunut. Taas oli ongelmii ruuasta, jota äiti oli tehnyt ja isä oli käskenyt laittaa roskiin, kun ei ole syömäkelvollista. Äiti on surullinen.

kirjoitellaan tässä nyt, ku en halua alkaa nukkuukaan. Jotenkin tuntuu etten tarvii sitä unta enää niii paljoo, mut silti on masentunut ja epätoivoinen olo. Epäitoivoinen siitä että jaksaisin eteenpäin. Siitä että kaikki menis paremmin. Raakaa on ajatella, mut ehkä meidän elämä menisi paljon paremmaksi, jos isä kuolis. Tosin mä ehkä sekoisin siitä ajan mittaan ja viettäisin joitakin öitä sairaalan panalla. Mut Idän sairastaminen on tällä hetkellä siinä tilassa, että mä en jaksa ja mua ahistaa. Se että äiti ja isä koko ajan sanoo toiselle jotain tai jotain muuta. Olen monet kerrat sanonut et lopettaa.
Mun isällä on monta sairausta. Olen niistä täällä puhunukin. TÄllä hetkellä on saatu ilmeisesti kuumeilut kuriin koko aikaisella antibiootilla. Mut päällimmäinen on ilmeisesti muisti. isä syö jotain muistilääkettä, mut tuntuu et se on ihan turhaa. Se inttää ja on omituinen. Sit on näitä että ei tota voi syä ja kaikki on hullusti yms. kivut isäl on kovat. hän on jo kauan käyttäny niitä ns. huumelaastareita. Niitä missä on sitä jotain kipuainetta ja se pistetään laastarina iholle. Onhan sille jokin selvempikin nimitys. Nyt sekin laastari on ilmeisesti jouduttu tuplaa. Juhannuksen aikoina kun isä kaatuili, ni enää ei tietävästi ole, eli plussaa siitä. Hänellä on jotain sokereissa häikkää, epilepsia. En ees tiä mitä kaikkea. Näen vaan aina joka kerta yhtä epätoivoisen ihmisen ja muistelen niitä aikoja, jolloin kävimme missä milloinki.

Alkaaa olee aika rankkaa tekstii. Pyörin täs sohval ku puolukka saaavin pohjalla. Missään asennos ei o hyvä olla.

Olen tänään syönyt. tuntuu että olen liikaa ja lihon ja lihon. Söin 2 ruokapilttiii, 1 jätskin, munkin ja salaattia. TIän että epäterveellistä. Huomenna teen kunnon ruuan. Ai nii 2 makkaraa. Meidän perheelle on tullu uusi hitti. Nyt ku perunoita voi syä kuorineen, ainakin ne mitkä pussissa on. Pilkon ne ja laitan kulhooon. Sit kaadan öljyyy ja perunamaustetta päälle ja pellille. Sit laitan kulhoon porkkanaa (tai ihan mitä tahansa kasvista) ja öljyy ja ehkä jotain maustetta ja pellille. sit jotain lihaa, riippuu millaista. Sit koko komeus tunniksi uuniin 200 ja avot... Kannattaa kokeilla.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Miten saat nukuttua? Kysyn näin jo illasta, koska tämä teksti julkaistaan varmaan vasta aamusta. Miten sait nukuttua yön?

Mä oon viime aikoina mennyt nukkumaan iltakymmenen ja puolen yhdentoista välillä . Väsähdän silloin. Olen pyrkinyt nousemaan aamusta puoli seitsemältä, mutta tänään meni loppujen lopuksi tuntia myöhempään. Ja silloinkin väsytti. Yöt sinänsä nukun ihan hyvin. Yleensä kai käyn pari kertaa vessassa yön mittaan.

Mulla on huomenna tarkoitus mennä ystävän kanssa jonottamaan ruokakassia. En tiedä yhtään, mitä siinä kassissa on. Lihatuotteet annan ystävälleni. Josko sitten saisin häneltä jotain, mitä itse syön.

Hyvä, että olet saanut syötyä edes jotain. Huominen ruokasi kuulostaa herkulliselta!

Ymmärrän ehkä ainakin osittain ajatuksesi isäsi suhteen. Ei ole sinulla eikä äidilläsi helppo tilanne. Voimia sinulle siihenkin!

Voi hyvin, edes vähän paremmin!😍

MÄ oon tällä hetkellä nii kiukkunen ja väsynyt. taidan mennä hakee temestan että hiukan rauhottuisin.... oota... No niin, otin samalla panadolin ja ison lämpimän teen.

Mähän luulin että saan tämän vkl:n olla yksin, rauhassa. Aamusta yöhön ja jne. Mut hanhen paskat! Äiti tuuppas perseensä tänne ja aikoo olla täällä, kysymättä multa mitään. Hän valtaa ainoani sohvan ja telkkarikin on vallattu. Mulla ei ole mitään mihinkään.

Missasin myös lääkärin soitonkin. En tiä soittaako enää takas tai mitään. Jos mulla ensi viikolla on hoitaja, ehkä mä ladon sen korville sellaista tekstiä, mitä see ei o ikinä kuullu multa.

Olen vaa niin helvetin väsynyt. Jollei äiti, ni sit tytär. Äiti ja isä ei enää ilmeisesti ota tyttöä yöksi. Se tapahtu yks kaks. Joten mulla ei ole mitään henkireikää enää.

Olen totaallisesti niiin päin vittua, että mielessä on va pilleripileet tai sitten katoaminen muilta. TIedän että täs vaihees tarvis hakee apuu, mut ketä enää musta välittää? TUntuu että olen yksin tässä maailmassa taistelemassa jotain pirun isoo hirviöö vastaan. Lupaukset perutaan ja lääkkeitä annetaan.

En o tänään syönyt ku yhen jätskin. Eiliset suunnitelmat hyvästä ruuasta taitaa rajoituu siihen että otan noi pari makkaraa enää tänään. Ei tee mieli syä eikä oo ees nälkä. tiedän että oloni vois hiukan helpottuu, mut mitä sillä on välii? rypeen muutenkin tässä paskassa, ni miksi helpottaisin oloani.

Eilen illalla alkanut pääkipu jatkuu. Ei varmaan lähe tolla lääkkeellä. Samalla kohdistamisen kanssa ongelmii. Mahtaako olla sittenki va viekkari. En tiä, en jaksa ajatella. Otan 8 tunnin päästä sit uuden grammasen panadolin ja jatkan sitä hamaan tulevaisuuteen.

Äiti tossa sano et alkaa siivoo. Just eilen se tuolla imuri kädes käveli. Nyt se huusi... tarvii vittu mennä....

Ps. Anteeksi kielenkäyttöni.

heräsin jo ennen 7. Siinä mun lepo onkin. Olen vaan niin kiristynyt jousi päästä täl hetkel, että pinna on palanut. Se katkee ihan koska vaan.

Kirjoitin pitkään eilen tutun kanssa. Sanoin sille että pelkään että käyn jonkun kimppuun kohta, kun pinna ni kiree. Kun ei pysty oikee kuuntelee mitään ääniä. TOi kellon tikityskin porautuu aivoiin,

Mä voisin tänään kattoo, jos soitan päikkyyn ja kysyn onko mitään järkee sinne lähtee, Epäilen että käskee ottaa temee ja olla kotona. Tosin ei temekään vie tätä ärsytystä päästä pois. Eilen se auttoi tosi hyvin.

TOi rintakipukin ihmetyttää. Mikä siinäkin nyt taas on.Kuolema ehkä kolkuttaa silti ovelle....

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Luulen ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu, kun äitisi on "tuppautunut" luoksesi. Mä asun käytännössä yksin. Tyttö käy täällä tällä hetkellä harvakseltaan. Ja mies vielä harvemmin, on silloin tosin aina viikon yhteen putkeen. Olen tottunut olemaan yksin, ja jos joku vieraampi olisi täällä pitempään, hermostuisin. Jo yksi yö, kun joku vain ilmoittautuisi tulevan... en kestäisi ja hyväksyisi sitä. Äitisi ei tietenkään lukeudu joukkoon "vieraampi". Olet tietysti aiemmin - kai - tottunut asumaan tyttösi kanssa, mutta silti aika sama juttu...

Herkuttele sitten tänään niillä uuni vihanneksilla! Se kuulosti niin hyvältä!🙂

Voimia päivääsi. Kerro, miten äitisi siivoaminen edistyy. Saatko puhtaat ikkunat?

Osaatko sanoa, miksi vanhempasi eivät enää ota tytärtäsi luokseen? Se on sinun kannaltasi iso harmi!

Siis... Voimia!😍