Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.08.2015 klo 17:51

Soitin psygan lääkärille, lomalla. Hoitaja on , lomalla. Olen täysin tyhjän panttina täällä.Onko ees järkee taistella.
TÄnään en voi mennä mihinkään, mut huomenna voisin. TOsin pelkään niin paljon mennäpäikkyyn kertoo asiat. Jos sitten tuleekin vastaan ymmärtämätön hoitaja tai joku elämäänsä kyllästynyt ihminen. Muutenkin noi lääkärit ym ahistaa.
Olen äitille laittanut viestiä ja soittanut, että en enää jaksa. Äina tulee kysymys, ootko ottanut lääkkeet ja syönyt. Olenhemmetti.

EN kykeneoikeetekemäänyhtikäsmitään täällä. aloitanjotainjakesken jään.Makaan sit sohvalla tai sängyssäja toivonelämänpäättyvänn.

Äiti sanoo jotain että tarvis pakastimii tyhjentää ja sulattaa. Sen ku tekee. Mä voisin ottaa raivokohtauksen sitten ja paiskoo kaikki mitää eteen saan. Siinäkinvaiheessa äiti vavaurais.

Huomenna on tytönterv. tarkastus. Jos se kysyy multa jotain, voi olla että sanon ettäasiatonpäinmäntyy. Voiko sitäkauniimminenääsanoo?

TÄ vvituntietsikka ei tykkää välilyöntei arrastaa ja kirjaimia.

Käyttäjä arka kirjoittanut 11.08.2015 klo 08:05

Voi Saloka yritetään taistella, kohta lähetään hakemaan sukulaista tervesasemalta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.08.2015 klo 15:19

Ei menny terkkari käynti niin hyvin. Värinnäkö on heikko. Nyt sitä aletaan vihdoin tutkii ja mä pelkään jo pahinta.

Äiti ei päästä taaskaan päivystykseen. Tulee tänne vahtii etten mene. Aaamulla saan soittaa tk:hon.

Valehtelen äitille koko ajan, että syön. Nytkin paastoin tähän asti ja söin pari ruokapilttii. EI tee mieli syä ollenkaan ja miksieessyön. Haluan nukkua va ja olla omissa maailmoissani.

Äiti tulee illalla tänne ja pistää hyryn mykken. Pakastin tarvis tyhjentää ja sulattaa. Mustikkapiirakkaa tehä ja varmaan siivotakin täällä vielä.

Olen nii lopen uupunut, että miettisin päivällä et hengitänkö enää. EN jaksa ees sitäkään tehä. TÄtäkö se syvä masennus sit on? PItää varmaan alkaa googlettaa ja katella.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.08.2015 klo 10:31

Soitin tk:hon. Juttelimme, minkä jaksoin.hän anto pe uuden ajan.lupasin etten ota liikaa lääkkeitä enkä liian vähän. Lepään tämän ajan ja toivon jaksavani. Kerroin tytölle ja hän on surullinen. Sanoin ettei mun kans o mitään hauskaa olla. Vanhemmille en o puhunu.

Suunnittelen heittäväni uunivuokaan erinlaisii juttui mitä löydän. En jaksa ajatella. Pakko tehä tytölle ruokaa, mikä on ravitsevaa myös.

Mut aivot on ihan jumis...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.08.2015 klo 12:29

postissa olisi joku paketti, joka pitäisi mennä hakee. Millään en jaksais. tahtoisin va rysähtää lattialle. Ja sen tietää et reissusta tulee 2 tuntinen.

Soitin isälle ja kerroin että olin lääkärissä ja mitä sanoi. Kerraoin äitille, joka alko heti huutaaa. Äiti siis ei ikinä voi hyväksyy. Sanoin isälle että pakkaan uomenna kassin. Hän käske lähettää tytön sinne, sanoin ettei se ihan niiin onnistu. Olen monen monta kertaa yrittänyt.

Nytkin olo on tosi heikko. Saa nähä mitä tästä vielä tulee. Meniski jalat alta kaupassa tai tapahtuis jotain. Pääsis nopeemmin hoitoon.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.08.2015 klo 13:00

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Onpa sinulla nyt hankalaa. Mun on vaikea ymmärtää äitisi toimintaa, anteeksi kun sanon näin. Tarvitset ihan selvästi nyt ulkopuolista apua. Ja sinun on saatava sitä! Toivottavasti äitisi ymmärtää sen jossain vaiheessa...

Kerro sitten, miten tilanteesi kehittyy... Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.08.2015 klo 14:47

Nukuin tossa reilu tunnin unet, ni jaksoin pakata varmuuden vuoksi. TYttö ei yhtään haluaa, jos joudun ja äiti on jo kertonut olemuksestaan sen kannan. Isä on ihan ok. hän tietää etten jaksa arkea täällä kotona pyörittää. Ei siitä tuu mitään, ku melkein koko ajan nukkuu nukkumistaan. Vaikka kuinka yritin eilen pyykkejä laittaa kuivuu, meni silmät kii ja torkahin. Tyttö sit herätti ja sano että 3 vielä ja sitten pääset nukkumaan.

En o mitään järkevää tehnyt. Puolitin langat että pääsen jossain vaiheessa tekee räsysukkia. En kyl tiä koska. Pelkkkä lankojen puolitttaminenkin sai mut nukkumaan.

Nytkin voisin mennä nukkuu, mut tytölle pitäisi jotain ruokaa tehä. EIlen tein ihan hyvää ruokaa. Laitoin perunalohkoja ja porkkana lohkoja pellille päälle perunamaustetta. Uuniin ja loppupuolella makkaraa. Tyttö pyysi jopa lisää. Mietin tässä, pitäisikö tehä sama juttu, mut tytölle munalla ja mulla ilman. Paistais tytölle munaa siihen "lihan" tilalle. Kumpikaan ei jaksa kauppaan mennä ja meillä ei ole ku pakkases liaa.

Vitsi ku silmät menee väkisin kii. Olen vaan ni totaali väsynyksessä. Olisi kivaa tietää mitä se lääkäri onn kirjoittanut musta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.08.2015 klo 11:11

olen kuulemma ni väsyneen näköinen. HUomaan sen siitäkin, kun en jaksa enää puhuu. Sain lähetteen jonnekkin osastolle. 1-7 pvä kiireellisyydellä. Kauan mä sit kotona olin. Puhuttiin kotimatkalla puhelimes isän kanssa. Sanoin että nyt ajattelen vaan itteäni. Mut on saatava kuntoon. EI tästäkään tuu yhtään mitään.

Puhuin tytön kanssa. Hän hiuka masentu, mut sit ppiristy ku puhuttiin enemmän.

Nyt vaan ootellaan ja toivotaan että jaksaa. Nukutaan sit koko vuorokausi jos siltä tuntuu.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 14.08.2015 klo 12:07

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Tuntuu tosi hyvältä kuulla, että pääset jollekin osastolle! Eihän se kivaa varmaan ole sinänsä, mutta se tulee nyt tarpeeseen. Onneksi ajattelet nyt vain itseäsi. Vaikka todellisuudessa ajattelet samalla myös tytärtäsi ja vanhempiasi. Erityisesti tytärtäsi!

Toivottavasti et joudu odottamaan tuota osastopaikkaa montaa päivää!

Lepoa sinulle!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.08.2015 klo 13:35

JP ☺️❤️☺️

Tuttu tuli ja toi mulle putkimiestä. Keittiön lavuaari ihan tukkeessa. Samalla hoidin hänen kädessä olevan haavan kunnolla. Halittiin pitkään, kunn sitä nyt kaipaan. KOhta varmaan aletaan tekee noita kässätöitä, mitä pitikin. Ruuan teemme jonkun ajan päästä.

Olen todella väsy. Kävelen seinistä pitäen kiinni ja aina pelkään että jalat menee alta. Yritän pitää ees nestetasapainoo yllä, mut sekin on vaikeaa.

Olin aamulla pitkään sängyssä. En vaan jaksanut nousta. Kävin 8 ottamassa lääkkeet kyl. Miettisin asioita ja sitä, mitä järkee tässä enää on. Syön pillereitä jotka ei auta mihnkään. Ulkoilen näyttäen känniläiseltä. Näytän syöpäsairaalta, kun en jaksa hoitaaa itteäni.
Pyysin tuttua, jos hän harjaisi mun pitkät hiukseni. Mä en jaksa käyttää niin paljoo voimii.

Koko ajan on pelko että se lähete ei meee perille tai jos menee, ni tulee hylky. Ehkä mun tarvii tästä va joku poppakonsti tietää ja saada itteni kuntoon, ennen ku hauta kutsuu. Olen paljon ajatellut kuolemaa. Niin iteaiheutettuu kun sit ihan itse aiheuttamatontakin. Mulla on tullu rintakipuja taas elämään. Miettisin täs yks päivä testamenttiäkin jo. Kirjoitin mielessäni senkin.

Taidan olla tosi masentunut tällä etkellä. EN ole tainut näin masis ikinä olla. Ennen olen ollu sh tai jotain.

Pakko lopettaa, en jaksa enempää sirjoittaa ja tähänkin tulee miljoona virhettä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.08.2015 klo 15:49

Kiitos, Saloka, että annat väliaikatietoja!☺️❤️☺️

Hyvä että tuttavasi tuli käymään. Saat käytännön apua jaksamiseesi.

Toivon, että lääkärin lähete otetaan vakavasti ja saat sairaalapaikan mahdollisimman pian. Mieluiten tietysti heti. Tuntuu kuin odottaisin sitä kanssasi.☺️❤️

Voimia, edes vähän!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.08.2015 klo 08:40

Tänään on näköjään tämmöinen päivä. Näin heti aamusta harhoja. Joku ihme ihminen tossa vierellä, vaikka yksin olen kotona. Säikähdä ääniä, kun ne kuulostaa kovemmalta ja pelottavimmalta. Mut kaipa tämä tässä mneee. Huomenna on jo arki taas. Pelkään vaa että saan hylyn ja joudun yksin taistelee tämän paskan kanssa. Tai sit ne sanoo et mee omalle lääkärille tai hoitajalle. En jaksa taistella yksin. Mulla on voimat muutenkin loppu.

Paino senku laskee. EEn paljoo syö ja jos syön ni s on mitä on. Eilen söin ruuan, mut en paljoo. Jotenkin tarkkailen pääni sisällä niitä kaloreita ja laitoin enemmän salaattia ku pyttipannua. TÄnäään ois tarkoitus loppusalaatti syä ja laittaaa sekaaan makkaraa.

Olen keväästä laihtunut. vissiin n. 37 kiloo. En tiä tarkalleen, kun en jaksa puntarilla seistä. En ole iloinen, mut olen iloinen.

TÄnään en tee mitään erikoista. Tyttö lähteee linnanmäelle. Olin pitkästä aikaa ian yksin kotona. Silmät alkaa painuuu kii, joten tarvii varmaan ottaaa pikku unet.

Kiittti JP ku oot käynyt. En oikee jaksa muiden juttuja käydä lukemassa nyt. TÄ omanki pitäminen on jo raskasta...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.08.2015 klo 09:23

Kiitos, Saloka, vaikka et meinaa jaksaa kirjoittaa, kirjoitat kuitenkin.😍 Mulle on tärkeää tietää, miten voit ja miten tilanne etenee.

Ottasin mielelläni vastaan tuon sinun laihtumisesi, mutta en tuota, miten olet sen saavuttanut. Voin mieluummin vähän paremmin ja yritän hitaasti laskea painoa. Sen kanssa on nyt tosin ongelmaa...

Lepäile vain nyt, ja yritä saada jotain syödyksi. Voimia!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.08.2015 klo 19:13

Kehitän tässä itelleni jonkun bulimian vielä ☹️. söin eilistä salaattia ja päässä hoki että se on huonooo ja on oksennettava pois. En saanut rauhaa mitenkään, muuten. Nyt on sit heikko olla ja päätä hiukan jomottaa. EI ole eka kerta kun tämmöistä teen. Kk sitten tein kans. Nyt yritän jua lähevettä pullosta, mut pelkään että sekin on jo jotenkin pilalla kun eilen avattu ja koko ajan huoneen lämmös. Mä painin taas näiden myrkytys ym asioiden kanssa näköjään.
Iltapäivällä kuulin vesihanana juoksevan, mut ei täällä ainakaan. Onneks samoiin aikoihin pysty ottaa temestan.

Tuntuu että tulen hulluksi täällä. En uskalla äitille sanoo, enkä isälle soittaa. Niillä on omiakin juttuja. Isä sano et tytön pitäisi olla kotona, kun koulu alkaaa. EN mä tässä kunnossa voi siitä huolehtii. On va semmoinen hylätty olo tällä hetkellä ja hällä välii mitä tekisin itteni kanssa. TOivet antaa mulle tehtävii eikä ajattele sitten.

Vitki nyt on mahakin kipee.

Jos ne huomenna soittaa sieltä, mitä sanon? Mitä teen? Jos ne oottaaa läääkärin soittoaikaan. Sit se läksyttäää mua. Mä pelkäään kun mua moititaan tai ei uskota. Enkä mä heti uskalla mennä sanoo että juu oksennanna, juu paskoon ruuat seuraavana päivänä veke, juu en syö, nukun jos nukun. ja jne jne. Olen niin väsy että olisi helpompi että lanssi tulisi lapioiden kanssa mut noukkimaan täältä pois. tosin mä pelkäään sitäkin. Pelkäään niin pirusti lasnniin joutumista. Muutenkin sairaalassa, jos mua tutkitaan enemmän. En aluu olla keskipiste. haluaisin vajota va maan alle....

Pitää varmaan laittaaa äitille viestii ja kysyy mitää tehään. Tosin siihen tiedän äititn ratkaisun, hän tuleee tänne. Mut ei se mua paranna.

Hirveesti virheitä taas...

Käyttäjä arka kirjoittanut 17.08.2015 klo 00:29

Hei Saloka!
Voimia sulle, yritä saada syötyä ja onneksi sulla on itä Temestää. Toivon että saat nukuttua ja kerättyä voimia.