Multa otettiin pois olatzapiini ja nukahtamislääke. Nyt sit valvon. Alkaa halu tahallaan taas valvoa. Miksi mulla on koko ajan halu tehä itelleni jotain? Koht lennän täältä pois, ku kukaan ei voi auttaa.

Käytiin vanhempien ja tytön kanssa tos lähi isossa kaupassa. Annoin isälle 30€. Kaupassa äiti kysy mitä tarviin ja otanko sitä tai tätä. En oikee osannu mitään ostaa. Ja ne mitä ostin, laitoin kärryyn.

Näin pitkästä aikaa tyttöäkin. Hänen nähdessään mut, juoksi luokseni ja halattiin eikä välitetty ympäristöstä. Oltiin melkein koko kauppamatkan aika lähekkäin. Tyttö kysy koska tuun kotiin. Sanoin et olen ilmeisesti tosi sairas ja mun paikka ei ole tällä hetkellä kotona. Tyttö kanto puolet matkasta mun tavarat ossalle.

Olen saanut eilen ( nyt tiistai), ihme kohtauksia. Herään yhtäkkiä ja ihmettelen missä olen. Mulla ei o tälläsii ollu ikinä ja ne pelottaa. Illallakin joutusin miettii kauan missä oikein oon ja mitä oven takana on. En sit tiä onko lääkkeestä kovtivaa. Apteekilla ku potin porukkaa, en tienyt mihin mennä. Koko osasto juttu oli mielestä pyyhkiytyny pois.

Mulla on 4-5 aikuisten värityskirjaa täällä ja tussit. Jotain ajankulua mulle. En o viel saanu soneraa puhelimeen, et näkisin telkkarin. Leffoja kattelen välillä, ku kärsivällisyys riittää. Sukkiakin kudon aina silloin tällöin.

Mitä sulle kuuluu? Olet kai vielä sairaalassa, vai mitä?

Moi! Eikä ole ollut kymmeniin vuosiin mitään tarkoitusta elämälläni. yksin vailla mitään tarkoitusta. Alkaa v...harmittaa...yli 50 v...ei työtä. Aikani sain elatettua itseni kortilla.

Tääl on 26-v nuor mies. Tuntuu, että välillä on hirveän vaikeata olla, mutta nyt olen jopa tutustunut muutamiin ihmisiin joiden kanssa en ennen ole ollut missään tekemisissä (sukulaisiani).
Ennen tutustumista on tuntunut lähes tulkoon päivittäin, että tekis mieli joko itse poistua täältä maailmasta tai sitten, että lähtisi johonkin konfliktiin ja yrittäisi parantaa maailmaa toisille.
Työttömäksi jäin periaatteessa omaa tyhmyyttäni, kun flippasin, mutta minkäs teet jos ihmistä kohdellaan kuin paskaa työpaikalla. Kaikkensa tekee ja palkaksi saa haukkuja. En edes muista mitään mitä saatoin tuolloin, kun flippasin sanoa pomolleni. Mutta kyllä siinä taisi aikalailla koko liturgia tulla laukaistua (nainen oli pomo ja hiljaa vain kuunteli, ei mitään vastannut).

Epäilen, että minulla on skitsofrenia, mutta mahdollisesti piilevänä. Joskus tuntuu, että se tulee esille, mutta enpä tiedä onko sitä mahdollista hallita? Ainakin omasta mielestäni tuntuu siltä, että osaisin hallita sitä. En ole vielä mitään hurjia tehnyt, mutta osittain se pelottaa jos flippaan pahemma kerran.

Maanvaiva. Täällä mä edelleen. Kroppa ihan sekaisin ja pää. Tänään palaveri ja katotaan jäänkö tai joudunko lähtee.

...
Mä en enää jaksa tätä oloa ja näitä vastoinkäymisii. Nukun yössä korkeintaan 3 h ja senki lääkkeellä. Olen loppu päivän ku tspmbi. Ei jaksa syä enää, vaikka se olis tarjolla. Perunan halkaseminenkin on raskasta. Olen menny niin takapakkia, tai sit mussa on joku muu vika.

En jaksa kirjoittaa..

Saitko jäädä sairaalaan?
Kuullostat kyllä tosi sairaalta tai epätoivoiselta tms.
Koeta pärjätä, joka päivä sua aattelen ja toivon ettet anna periksi.

Kiitos maanvaiva. ☺️❤️

Huomenna kuulemma kotiin. Pelottaa, miten pärjään siellä. Viime yöön sain nukuttua, mut aloitin yhen lääkkeen syönnin jota otan 4 isoa pillerii päiväs.

Olen tosi väsyny ja jaksamaton. Jaksan hetken istuu päiväsalis ja sit tuun huoneeseen.ei va jaksa.

Huomen on sossu. Meist tehty lasu. Ei yhtään jaksa.. Mut on pakko.

Olen yrittäny syä, vaik en pysty mitään ns. Kovaa syömään.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Meinasin samaa kysyä kuin Maanvaiva. Miten voit. Oleteko tyytyväinen vai pettynyt vai molempia?

Ei nyt enmpää, Voi - mahdollismman - hyvin!😍

Voi rakas Saloka!
Minusta tuntuu että on hyvä että pääset pois sieltä sairaalasta. Ei sairaalassa yritetäkään parantaa ihmistä. Rukoilen puolestasi.

Tietenkin jokaisella on oikeus mielipiteensä mutta en oikein ymmärrä, kun valitetaan ettei mt-ongelmaiset saa mitään hoitoa ja kun yksi sitä nyt saa, niin ei häntä kannusteta ottamaan vastaan sairaalahoitoa. Minä ainakin ihan vilpittömästi olin onnellinen, kun saloka pääsi osastolle.
Ei hän kotona olisi kauan tuota menoa jaksanut.

Iloinen yllätys. Äiti ja tyttö oli siivonnut tämän kämpän ja täällä oli niin valoisaa ja tuoksui ihanan puhtaalle. Olen siis toistaiseksi kotona. Huomenna on polin lääkäri. Sain myös uuden dg Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan mukaisia psykoottisia oireita. Pisti hiukan miettimään ja pelottamaan, tähänkö on nyt menty.

Iloinen yllätys oli äskön myös, kun menin pitkästä aikaa vaa´alle. Olen syönyt aamupalan ja ruuan ja juonut ½ litraa juotavaa. Silti vaaka näytti 2-3 kiloa väähemmän, mitä ennen sairaalaan menoa. Mä luulin että olen siellä lihonnut, kun olin ni kömpelö ja oli koko ajan niin läski olotila.

Ei teidän kannata tapella täällä, missä mun on parempi olla. Mä tiesin etten kotona enää pärjää ja mähän sille lääkärille soitin ja laitoin nytkin perjantaina hoitajalle viestin. Pelkään koko ajan etten jaksa. Sanoin tytölle että voin ottaa vähän välii torkkuja, mutta yritän silti jotenkin saada rullaa tätä elämää. Raskasta tämä mulle on, kun en oo läheskään 100% kunnossa. Menen pieninä etaappeina eteenpäin. Jollei muu auta. Sossukin sanoi äitilleni että olen vakavasti sairas, mut ei äiti siitä välittänyt. Jotenkin tuntuu että olen vaan ihan yksin, ni ku ossallakin. En oikee tiä missä mun paikka oikeastaan on enää. Popsin kourallisen lääkkeitä naamaani aamusin ja iltaisin puol kourallista.

Alapää molemmat puolet vuotaa. En uskalla ottaa tk:hon yhteyttä. NE pitää mut harhaisena varmaan. Syön jo jotain hyydyttävää lääkettä hevosen annoksena (4 pilleriä per päivä).

Mut mä taidan alkaa katella telkkarii... Älkää tapelko ja kiitti kun kävitte täällä kirjoittelemassa...

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Miten olet pärjännyt kotona? Onko ollut kuinkakin vaikeaa? Osaatko sanoa, miten sinun olosi on muuttunut sairaalasta uloskirjoittamisen jälkeen?

Mulla menee tähän psyyken tautisuuteen kuutta eri lääkettä. Lisäksi kaikki muu. Laskin tuossa, että otan päivässä yhteensä 15 tablettia + vitamiinit + tarvittavat läääkkeet. Onkohan tuo paljon?

Nyt mua masentaa. Tuntuu jo siltä, etten tänään saa mitään aikaiseksi. Päivällä pitää lähteä käymään kaupungissa. Sitten kaupassa. Ei tunnu hyvältä.😞

Voimia sinulle!😍

Jardin Prive kirjoitti 4.8.2015 9:3

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Miten olet pärjännyt kotona? Onko ollut kuinkakin vaikeaa? Osaatko sanoa, miten sinun olosi on muuttunut sairaalasta uloskirjoittamisen jälkeen?

Mulla menee tähän psyyken tautisuuteen kuutta eri lääkettä. Lisäksi kaikki muu. Laskin tuossa, että otan päivässä yhteensä 15 tablettia + vitamiinit + tarvittavat läääkkeet. Onkohan tuo paljon?

Nyt mua masentaa. Tuntuu jo siltä, etten tänään saa mitään aikaiseksi. Päivällä pitää lähteä käymään kaupungissa. Sitten kaupassa. Ei tunnu hyvältä.😞

Voimia sinulle!😍

Eilen illalla iski ahdistus ja epätoivo. Äiti oli valmis tulemaan, mut en mä sitten uolinut häntä. Otin iltalääkkeet ja menin rutiinilla sänkyyn, mut.... Ei se uni tullukaan. Olen koko yön nukkunut pieniä koiranuni pätkii. Lopulta sitten nousin sängystä pois.

Mun vointi koheni osastolla ihan siedettäväksi, mut sitten tapahtu jotain ja menin penkin alle. En nukkunut, ruokailut meni huonommaksi, kun ei ollu nälkä eikä ruokahaluu ja kaikki tuntu jäävän kurkkuun ja maistuvan pahalle. Nukuin päivät ja yöt sit lopulta. Kerroin hoitajille että kaikki ei ole kunnossa, mut... Sama peli jatkuu täällä kotona. Nukun jos nukun. Yritän syä, mut en ole nytkään aamulla saanut mitään muuta ku teetä kurkusta alas. Tiedän etten kauan voi tälläi jatkaa.Tarviin apuu, mut en tiä millaista. Koko ajan on niskassa syyllisyys siihen että en ole ollu kesää tytön kanssa ja että en ole ollu hyvä äiti. Pelkään sitä reagointii, mitä tapahtuu perheessä, jos lääkäri päättää että en tuu kotiin. Siitäkin olen ristiriitaisissa tunnelmissa. Osittain se on helpotus sitten, mut sit siihen liittyy syyllisyyttä, ahdistusta yms. Annan lääkärin tehä päätöksen.

JP, kysyit onko sulla paljon lääkkeitä. Aamulla laitoin kippoon lääkkeet... 2 vuotolääket, mahasuoja, psykoosi, 3 masispillerii ja 1 laktoosientsyymi. Ja niin kalkki. Mahtoko siinä olla kaikki. Illalla kalkki, 2 vuotolääkettä ja sit nukahtamislääke. Aika vähän mun mielestä mulla on, mut voi olla ettää ne lisääntyy tässä ajan mittaan taas. Vitamiineja tarvis syä, mut oon liian huono ottamaan niitä.

reilu tunnin päästä tarvis lähtee. Väsy alkaa nousee jo huippuunssa ja mietin, miten jaksan mennä sinne. Olis ollu kivaa nukkua yöllä, mut ei ni ei. Yritän vaan pitää jotenkin silmäni auki, että saan asiat hoidettuu.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Tulinpa vain kyselemään, mitä lääkäri sanoi ja mitä aiot tehdä? Kuinka voit nyt?

Voimia!😍

JP. sain kk temesta reseptin. Ekan pillerin jälkeen ahdistus kadonnut ja pää ihan sekaisin. Nytkin olen ihan kanttuvei. Voimia ei oikee ole jaloissa eikä käsissä. Mut ehkä tä on tätä lääkkeen aloitusta vaan.

EIlen mietittiin äitin kanssa, mihin aikaa sen päiväannoksen ottaisin. Aamulääkkeet otan 8 aikoihin, iltalääkkeet 21-22 aikoihin.

Tyttö lähti isovanhempien kanssa kaupunkiin. Tyttö on tampereen yliopiston tutukimusryhmässä ja pitäis ottaa verikoe kerran vuodes. Sieltä he menee sit torille. Pyysin äitiltä salaattiaineksia ja jotain smoothie aineksia.

EIlen meni ruokailut ihan päin mäntyy. Ei tehnyt mieli mitään syä. Tänään söin jo 2 isoa riskaa ja oon litran teetä juonut.

Eilen jaksoin pari kerrosta sukkaa neuloo. Tänään yritän taas. Mut tällä hetkellä väsy on liian suuri.

Sain viime yönnä nukuttuu ilman nukahtamislääkettä, tosin otin sen temestan.

Laitoin eilen jo äitille viestin ja tänään siskolle. Pyysin heitä ettei he vie tyttöä multa. Vaikka olen kuinka sairas, ni toivoo on, ku on oma tyttö. Ehkä tällä hetkellä en jaksa häntä hoitaa, kun en jaksa ees kaupassa käydä, mut kyö tä tässä menee.

En jaksa korjata kirjoitusvirheitä, anteeksi.