Torstaina lääkäri käski mennä päikkyyn. Mä sit menin. Siellä on kamalaa ku lääkäri kysyy semmoista, mihin en osaa vastata. Sain jäädä yöksi sinne, kun olin aika kuiva ja veriarvot sekaisin. Aamulla tultiin sit sanoo et menet joko kävellen tai muulla kyydillä toiseen sairaalaan. Mä menin bussilla. Mut oli ohjattu ihan väärälle osastolle, joten vaihdoin tänne.

Olen syöny ja juonu, mut se ahdistaa.tunnen muuttuvani virtahevoksi joka aterialla. Tuntuuet joka suupala imeytyy muhun ja lihoan. Muutenki mulla on koko ajan tuho ajatuksia. Suunnittelin päikyssä kaikenlaista ja suunnittelen vieläkin. Pelkään joutuvani ma kotiin, vaikka en o kunnossa.

Päätin etten enää vapaaehtoisesti mene ossalle. Tuntuu ettei ketään täällä kiinnosta..

Huomen äitin pitäis tuoda mun tavaroita. Olen kirjoittanut sille että en taho tavata, en ole valmis tapaa ketään nyt.

Olen saanu levätä ja olla rauhassa. Noista ovista en taho mennä ulos.en tahtois syä enää sitä vähääkään, mut miten pystyn huijaamaan? Ihan hyvää ruokaa täällä on, mut jälkkäreissä on varmaan miljoona killoa sokeria.

Mä haluan kuolla pois. Ei tä osaa sitä aiheuta vaan mun omat ongelmat.en jaksa kohdata niitä ja taistella niitä vastaan.

Anteeksi kirjoitusvirheet

Hei rakas Saloka!
Voimia sulle paljon, seuraan tilannetta. En nyt jaksa kirjoittaa pitkään mutta olet mielessäni.

Koeta pärjätä saloka.

Kiitos arka ja maanvaiva.

Äskön oli lääkärin tapaaminen. Ens ma asti olen ainaki. Mun tehtävä on syä ja levätä. Saan käydä ulkona, mut en kotona, joka on vaaravyöhyke. Kerroin im ajatuksista ja siitä että tääl on kameroita josta he tarkkailee mua ja sit toi kämppis on kätyri.

Sisko ja äiti kävi eilen. Toivat maidottoman valkosuklaata, ku oli löytäny meiltä. Sain vihdoin vaihtaa alkkarit ja paidan.

Maha ihan jees. Yks kerta tässä oli jälkkäriks luumujptain. Sekö laittoi mahan toimii.

Äiti toi käsityöni, mut joudun pitää sitä hoitajilla lukkojen takana, ku en käytä. Voisko mennä hakee...

Hei, Saloka!

On varmaan tosi hyvä, että olet nyt sairaalassa. Siihen viittaa sekin, että olet siellä ainakin ensi maanantaihin. Hyvä, kun hakeuduit päivystykseen. Sinun vointisi otetaan todesta.

Syö ja lepää. Siinä on sinulle nyt riittävästi!

Voimia ja lepoa!

Kiitos teille viesteistä.

Mun pääkoppa taitaa olla aika sekaisin. Nukun lääkkeiden turvin, joita taas vissiin lisättiin. Suunnittelen im. Kattelin eilen hiukan paikkoja huoneesta. Pissaa ei oikein tuu. Menkat kestäny viikon. Olo on aika heikko. Päivisin makaan va tai nukun. Mun vuorokausirytmi on... Herätys 7.30, aamupala, lääkkeet, takas nukkumaan, lounas, sit yritän tehä jotain vaikka leffaa kattoo, päivällinen, jotain tekemistä taas, iltapala. Ootteluu, ekat iltalääkkeet klo 21 ja tokat 22. Sit nukkumaan.vierailu on ark. 15-18, mut ei mulla oikeen ketään käy. Su kävi sisko ja äiti, eilen äiti ja isä ja tänään pitäis siskon käydä. Sit ei varmaan tuu loppuviikkoon ketään.

Syömiset ahdistaa ja haluaisin lopettaa.

Koko ajan on tunne et kämppis on kätyri ja et täällä on kameroita joka puolen ja niistä seurataan mua. Miten muuten ne tietää et mä syön jotain?

Kävin tänään polun hoitajan kaa juttelemas. Ostin matkalla karkkipussin, vaikka ei tee mieli yhtään mitään laittaa suuhun. Ostin kolaaki, ku suuta kuivaa ja maistuu hanhen kannalle.kolaa oon tos välillä hörppiny sit.

Alamahassa koskee välillä, mut ei noi hoitajat siitä sellai välitä.

Uusi iltalääke vaikutti tunnissa ja aamuun asti.

Sisko tulee tänään ehkä käymään. Ei tullu eilen.

Suihkua pitäis käydä, mut pelkään mennä sinne.

Olen vähentänyt juomista. Juon ku pakko. Sitä saan täällä kontroloida. Syön edelleen vähän. Aamullakin paahtos lisukkeineen ja muutama lusikallinen puuroa.

Koht on ruoka. Broikkupullii. Saa nähä miten menee. Ei täällä pahaa ruokaa o ollu, mut ei o oikee ruokahaluu ja iso halu lopettaa. Ruoka on mulle vihollinen. En tiä miten saisin senki pois päästäni.

Iltapala kohta ja haluun tappaa itteni. Mun elämänilo on ihan kateissa. Päivät menee jotenki eteenpäin. Perhe käy kattelemas, silloin jaksan olla, mut sen jälkeen romahan. En paljoo o muiden ja puhunu. En osaa puhuu. Ihan älytöntä sanoa, hei olen *piip*, haluaisin kuolla tai tappaa itteni.

Suihkuun en ole itteäni saanu raahattuu.

Juomattomuus saa kurkun karvaiseksi ja huulet rikki.

Kukaan ei tunnu välittävän tai ees kysyvän miten voin.

Hei Saloka!
Toivottavasti pääset pian pois sieltä sairaalasta kotona sua odottaa perheesija koko elämä. Minäolen ollut monta kertaa sairaalassa ja huomannut ettei siellä kukaan rakasta. Taistellaan yhdessä täällä siviilissä. Voimia sulle rakas Saloka.

Kiitos jp ja arka.

Taas lääkkeitä laitettiin toisenlaiseksi. Olen vissiin vakavasti masentunut vai vaikeasti. Ite en edelleenkään tunne että oon sairas, muuta ku voimat on lopussa ja ajatusmaailma sekaisin.

Tuttu tulee ehkä käymään.

Sain allergia reagtion yhdestä lääkkeestä. Nyt naama ja rintakehä on punasii näpyjä. Kasvot kutiaa koko ajan. Häpeen kasvojani niin paljo etten kehtaa missään olla. Se lääke mikä luullaan aiheuttavan, poistettiin.

Menkat jatkuu edelleen. Ti tulee 2vko täyteen.

Tuntuu et koko ajan valitan hoitajille. Nytki pitäis noista melkoista ja sit rintakivuista sanoo, mut sit pelkään että olen joku valittaja koko ajan ja hankin huomioi sillä.

Veriarvot ok, ei kolesterolia jne.

Mä niin tahtoisin lopettaa syömisen ja hallita sitä ite. Päätin ja olen äitin ja tutulle sanonu etten enää vapaaehtoisesti tule ossalle. Koko ajan on pelko et joudun kotiin ja korttitalo kaatuu.

Aamupala syöty ja lääkkeitä otettu. En ees tiä mitä lääkkeitä enää popsin.

Eilen ahdisti ja olin levoton. Sit aloin yskii keuhkoni pihalle. Ramppasin käytävää ees taas, välillä istuin ja taas. Puhuin sit lääkkeen oton yhteydessä hoitajalle et on ahostanu. Mun olis pitänyt heille kertoo, ja ainakin kun oli im jutut mielessä. Löysin yhden keinon täällä toteuttaa senki.

Mietin täs, ottaisko torkut vai mitä tässä tekis.

Hei Saloka!
Ei sairaalasta mitään apua saa, pois vaan sieltäja äkkiä. Parempi kun tukeutuu läheisiinsä ja sitten tänne tukinettiin. Kirjoita!

No jaa. En vois noin sanoo, arka. Menen kotona huonompaan kuntoon.

Olen taas sekoillu. Näin hoitajan lanssi ihmisenä. Ajattelen vielä kameroita ym. En uskalla syä äitin tuomio mansikoita, ku näyttää muka epäilyttäviltä. Tarjosin ne muille. Huomenna on hoitopalaveri ja pelottaa.

Maha on kipee ilmasta. Ei se lääke sit sopinukaan. Pitää viel tarkistaa onko siitä johtuva.

Tääl yks mies stalkkaa mua aika paljon. Jää pidemmäksi aikaa kattoo jos puhun tai teen jotain. Ihan tuntuis et hän ns. Tykkäis musta, et sellai stalkkaa. Täytyy kattoo mitä tulee.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Kyllä minustakin sairaalalla on hyvää vaikutusta. Joskus sitä tarvitsee ja se on hyväksi. Sinun tilanteesi kuulostaa nyt sellaiselta, että uskon sinun paikkasi olevan nyt siellä.

Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Minä en sairaalaan pääse, vaikka joskus tunnen siihen tarvetta ja hoitajanikin on ollut sairaalan kannalla. Mutta kun käypähoito-suosituksessa sanotaan, ettei sairaala ole oikea paikka epävakaalle. Tuntuu pahalta. Minun mielipiteelläni tai muiden ei ole merkitystä. Lääkäri ei ota mua sairaalaan☹️

Voimia sinulle! Kirjoittele!😍

Harhaluuloja, näkö ja hajuharhoja. Sanoin et oon aika sekaisin ja lääkäri sano et siks olen täällä. Mun keskittyminen on aika rajallinen. Syön va sen takii et ihmiset on hiljaa. Maha on kipee laktoosipitoisesta lääkkeestä ja 2 vko kestäneistä melkoista. Huomen aamun pitäis soittaa tk:hon.

Ootan vanhempia. En o tyttöä nähny 2-3 viikkoon. Haluaisin halata häntä.

Haluaisin nukkua, mut käyn ylikierroksilla. Onneks jonkin ajan päästä pääsen ulos kävelee, menkää kauppaan vanhempien kans.