Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä arka kirjoittanut 07.07.2015 klo 16:39

Hei Saloka!
Eikö ole hyvä jos saat nukahtamislääkkeellä nukuttua. Ja toivon tosiaan että syömisesi sujuisi hyvin. Minulla olut helpottaa oloa siihen asti kun saan rauhoittavia.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.07.2015 klo 12:54

Nyt on lääke hommattu ja illalla kokeilen. Saa nähä mitä siitäkin sitten tulee. Olen todella huonossa kunnossa. Hyvä ku jaksoin kaupassa käydä, mut nyt sekin on sit hoidettu. Onneks tyttö osasi ite hakee housunsa ja koitella niitä. Mä sit kilttinä maksoin. Jotain syötävää ostin ja yritän syä. Kävimme heselläkin ja otin minikanan kotiin. Ranskikset tossa jo söin ja tuntuu ettei mee kurkusta alas.

Olin eilen koko päivän syömättä. En jaksanut syä.

Tuttu kaupassa sanoi että näytän tosi huonolta. Tiedän sen itekkin. Hyvä ku jaksoin silmii pitää auki. Kävelen laahustaen, kun en jaksa kävellä. en ole pitkään aikaa ollu tässä kunnossa.

sovittiin tutun kanssa ensi viikosta. sanoin sille et katon vkl:n et kykenenkö menee ma hoitajalle. tuttu sano että et, jos tässä kunnossa oon.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 08.07.2015 klo 15:26

Voi, Saloka, kun olet honona! Toivottavasti nukahtamislääke auttaa. Tarvitsisit todella moninkertaisesti enemmän unta kuin, mitä nyt saat.

Mullakin on ollut nukkumisen kanssa vaikeaa. Ehkä olisi nytkin ellen söisi joka ilta Levozinia siihen. Ei tosin mitään sinuun verrattavaa unettomuutta. Mutta muistan sen, että kun katkonainen uni saatiin lääkkeellä kasaan, koko olo helpottui ja mieliala parani. Toivon sitä myös sinulle! Ehkä jaksasit sitten syödäkin...

Kauniita unia!😴

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.07.2015 klo 21:10

Mulla iski joku bulimia-fiilis päälle. EN ole iloinen ja nyt sattuu päähän. En voi tälle tielle mennä. TOivottavasti lääke tunnin päästä auttaa uneen ja saan nukuttuu pitkään. Jos sitten huomenna päiväkin olisi parempi ja aurinkoisempi. Jos tämä päivä oli vaan sh vallassa liikaa. Otetaan huomenna pelkkää salaattia sitten ja teetä tai vettä.

Olen tosi pohjalla, eikä lääkäri auta. Olen kertonut hänelle. Tosi kivaa mennä maanantaina sanoo joko kasvotusten tai puhelimes hoitajalle, että nyt sit loppui nekin vähäiset syömiset. TOsin toivon että jos saisin nukuttuu enemmän, saisin energiaa tehä sitä ruokaa itelleni ja näin jaksaisin niellä sen ruuan ym. TÄnään ei ole paljoo nestettäkään menny, mistä olisi hyötyy. HUomenna tulee vastaa katastrofi päivä.

Taidan mennä vielä tekee kässäjuttuja ja sitten kohti sänkyy....

Käyttäjä kirjoittanut 09.07.2015 klo 09:05

Toivottavasti sait nukuttua.
MItään muuta en ehdi sanoakaan, kun olen vaan kahvitunnilla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.07.2015 klo 13:08

Kiitos maanvaiva ja JP kun kävitte kirjoittelemassa.

Hengissä ollaan. Sain yöllä jonkun verta nukuttuu. Lääkkeen jälkeen uni tuli melkein tunnin päästä vasta. En pelännyt samaan aikaa olevaa ukkoskuuroa. Nukuin aamuun ihan täytenä unena ja sitten alko vaikeudet nousta sängystä. Ei oikee jaksanut nousta saati sit pitää silmiä auki, mut unta ei tullu. Lopulta jokin aikaa sitten oli pakko nousta ottaa lääkkeet.

Mulla on monenlaisia ajatuksia päässä. Päässä pyörii noi unilääkkeet. ALan olee aika epätoivoinen joka osalta. EN jaksa tehä mitään oikee ja päivät kuluukin sohvalla koko päivän. Suihkussa en muista koska olisin viimeks käyny. Joka päivä vaan sen siirrän. Ensi viikko ahdistaa.

EN löydä oikee sitä labyrintista sitä ulospääsyä tällä hetkellä. Kuljen niin kauan kun jalat kantaa. Sitten lysähän jonnekkin. Eihän tälläinen läski voi olla syömättä 2 päivää. Ainakaan kun ei paino tipu ollenkaan. Saa nähä miten menkkojen käy. Muutenkin 2 kk on ollut mitä sattuu ja nyt oottelen sitä 3:tta kk. Tuleeko ees ja jos tulee, ni millaiset.

Tä istuminen alkaa käymään jo vaikeeksi ja tarvii alkaa lopettelee ja mennä maate. Kauan sitä jaksoikin sit istuu. Katotaan, jos noita tossuja jaksaisin alkaa kokoo tänään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.07.2015 klo 11:33

alas mennään ja lujaa. Pohja taisi tippua jalan alta. Vapaa pudotus tapahtuu koko ajan. Kohta tulee tasainen pohja vastaan, sitä en tiä. Mennään sit tätä pudotusta alas.

Nukkuminen on jotain. Kyl mä nukun, mut lääkkeellä ja sen pakollisen määrän. Illalla valvottaa ja sitten nukahan. Aamulla sit herään. En pysty 10 nukkumaan.

Olen koko ajan väsy. Tosin se voi johtuu ravinnon puutteesta. Aivot raksuttaa, mut jalat ja kädet ei enää jaksa.

RIntojen välinen iho on ihan rikki. Olen raapinut ekan kerroksen ihoa rikki. Eilen lähti sellaisia lauttoja siitä pois. Pitäisi yrittää va rasvata ja rasvata. Onko siitäkään mitää hyötyy. Ainut on, että ei kutia enää.

Iho kuivuu varmaan kohta korpuksi.

Yritin eilen päätellä langanpäitä sukista ym. Ihmeen kevyesti ne meni. Tein langan silloin langan tällöin. Pitäisi vielä pohjallisii päätellä ja sitten saakin jo yrittää kasata ne ja ommella ki. Kolmet tossut oottaa ja mitään en saa loppuun.

Tyttö tulee tänään kotiin ti asti. Onneks hän on omatoiminen. Tietää sit ettei koneelle ole asiaa ennen ti iltaa. Onneks mulla on telkkari.

Jakselkaa!

Käyttäjä arka kirjoittanut 11.07.2015 klo 17:01

Hei Saloka!
Onneksi saat edes lääkkeellä nukuttua. Kiva että tyttösi on kanssasi, piristää varmaan. Televisiota minäkin katson paljon ja sitten luen . Just sain viimesen kirjaston kirjan loppuun, pitää kirjahyllystä etsiä lisää luettavaa. Vointeja !

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.07.2015 klo 11:07

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Harmi, kun voit noin huonosti! Tuo ihon kuivuminen liittynee syömättömyyteesi, luulisin...

Tuli mieleen, että onhan noita esim. apteeksissa tarjolla erilaisia valmiita juomia, joissa on enrgiaa ja esim. proteiineja. Pystyisitkö nauttimaan sellaisia? Saisit energiaa tiiviissä muodossa. Ei tarvitsisi syödä paljon.

Voimia ja jaksamista!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.07.2015 klo 16:17

Kiitoa Arka ja JP kun kävitte.

Alan olee aika väsy. Nukahtelen vähän välii, jos laitan silmät kiinni. Sit päästelen ihme ääniä ja tyttö niistä pelästyy. Yritän jua vettä aina välillä, etten kuivuis.

Huomenna on hoitajan aika. Saa nähä kuinka paljon saan satikutia ym. Tiistaina on lääkärin soittoaika ja sekin pelottaa. Kaikki tuntuu hiukan pelottavalta tällä hetkellä.

Keskiviikkona ja torstaina pitäisi jotain syä, ettei alko nousis liikaa päähän. En tiä saanko mitään kurkusta alas, kun pelkkä ajatus laittaa sinne saa mieleen oksentamisen heti. Siksi en taho syä, kun ei tarvii sit oksentaa.

Oikeastaan en sellai 100 % tajua että olen sairas ja ehkä vakavastikkin. Tiedän että tarviin apua, mut hyväksyn senkin, jollei mulle apua tarjota. Oikeastaan olisin jotenkin helpottunut, jollei kukaan auttaisi mua. Mut tiedän myös etten kauan elä tällä tavalla. Hiukan ristiriidassa siis mennään.

No mennää askel kerrallaan. Katotaan mitä huominen tuo tullessaan ja sitten katotaan mitä tiistain tuo tullessaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.07.2015 klo 14:18

😭

Maha ihan sekaisin. Vedet tulee pellolle sitä kautta.

Sain hiukan itteäni pirteeksi kun nukuin tossa just. Muuten olin ku nukkuva rukous.

Hoitaja puhu jotain et olisin hoidon vastainen. Onko syy siihen etten halua ennen la mennä minnekkään ossalle? Lääkkeet mä syön ja tapaamisissa käyn. En ymmärrä häntä. Hän myös sano mulle, miksi vastaan lääkärin soittoihin.

Olen ihan sekaisin itteni kanssa ja koko ajan tuntuu ettei ketään ymmärrä eikä taho auttaa. En mä o hoidon vastainen ja jos tä että en halua synttäreitä viettää missään laitoksessa on sitä, ni haistakoon hhuilu.

Mä vedän tota vettä kituksiin ja toivon että jaksan. Kaikki muu juoma tekee pahan olon. Tosin äskönkin kun hörppäsin vettä, on nyt huono olla. Tais olla hiukan liian kylmää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.07.2015 klo 16:51

sain lääkäriltä luvan olla perjantaihin asti ainakin kotona ja sitten katotaan uudelleen. Nyt olen tänään miettinyt että kannattaako. Olen todella heikossa hapessa. Sokerit taitaa olla aika alhaalla. Olen lukenut netistä kaiken maailman oireiden juttuja ja sairauksia. Hulluksi tuun.

Lääkäri sano puhelimessa että olen henkisesti ja fyysisesti loppu. Olisin vissiin ossa kamaa, mut joku mussa ei taho mennä sinne nöyryytettäväksi. TUntuu koko ajan että olen sieellä hetken ja sit taas potkitaan pois ongelmien kanssa.

Tuttu tulee huomenna. Ehkä se hiukan piristää.

Olen tänään taas pyytänyt äitiltä apua, että tekee tästä lopun, kun mä en ite pysty tekemään. Ei ainakaan vielä ole tehnyt. Äiti ei usko mun tilannetta, kun eilenkin ku he kävivät niin naureskelin isän kanssa. Vedin sitä tuttua teatterii täällä.

Vesi alkaa tökkii. Hirvee paha olo ku vähänkin juo.

Lääkäri antoi jotain lääkettä, mut se maksaa niin paljon ettei mulla ole varaa. Se jäi siis apteekkiin. Kävin samalla kaupan puolella. Ostin 2 pepsi maxia. Ei tee mieli jua ees niitä. Tuolla ne on avaamatta kassissa, jota en jaksanut ees purkaa vielä.

Sisko on tulossa tuomaa mun lahjaani. En mä mitään olis tarvinut.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 14.07.2015 klo 19:30

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Voi, kun sinä voit huonosti! Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.07.2015 klo 15:38

Jardin Prive; kiitos.

taidan lopettaa juomisen nyt tai ainakin vähentää. en jaksa tätä pahaa oloa siitä. Nytkin matkalla join elovenan kaurajuoman ja ½ litraa puhdasta vettä ja olo on niin kaamee että koko ajan mietin että menisinkö oksentaa kaiken pois.

Tuttu tuli tänne mun synttäreitä viettää. Ostin kaupungista suklaata ja kaupasta mansikoita ja ruokaa. Tuli sitä kaupan alkoakin ostettuu. Matkalla kotiin alko tulla suru ja enemmän kun kotona olin. Mahtaa homehtuu kaikki ruuat tonne jääkaappiin, jollei tuttu niitä syö.

Äiti sooitti ja sai mut itkemään. Äiti pyysi mun soittaa päikkyyn, mut en mä uskalla. Pelkään niiden dissaavan kaiken. Mut en mä tälläikään voi jatkaa. Pitää kysyy, jos tuttu soittais sinne ja selittäis.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.07.2015 klo 10:57

🙂🎂 olkaa hyvä.

soitin soittoajan lääkärille. pysty enää juomaan ku hädin tuskin litran. sain sentään ajoissa nukuttuu ja suht hyvin nukuttuu viime yönnä. mut en oikee jaksa tänään muuta ku maata.

pelottaa lääkärin soitto.

eilen puhusin niin äitin, isän ja tutun kanssa. tytön kanssa en oikee halua.

vituttaa ku tämä päivä meni tälläi. annoin tutun maistaa ostamia suklaita ja sit ne pistettiin jääkaappiin. tuttu teki ne ribsit ja perunat ja söi, loput meni pakkaseen. salaatin tein hänelle, loput hän saa viä. mansikat laitettiin pakkaseen. juotavat jääkaappiin ja tonne lattialle kolat.

silti harmittaa.

en tiä koska olen valmis syömään. koska olen tarpeeksi vahva siihen kipuun ja huonoon oloon.