Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Maanvaiva. Et sä mitään "omituista" sanonut, enkä mä pahoittanut mieltäni. Aloin miettii tota herkku juttua. Mut mulle va käy aina sellai et jos meen kauppaan ostaa jotain, ni mä syön ne kaikki samana iltana. Hoto ku olen.
Isä voi jo paremmin ja menee tutkimuksiin (ennalta sovittuun). Tänään on semmoinen päivä jolloin en tahtois isää nähä. Katotaan antaako äiti siihen mahdollisuutta. Isällä meinaan laitetaan nenästä kamera ja toinen pää teipataan poskeen kii.
Olo on ihan ok. Eilen sain hiukan innostusta käsitöihinkin. Nyt tosin maha kramppaa niin paljon etten tiä miten päin tässä olisin. Olen eilen syönyt sellaista makaronia jossa oli perunaa. Kokeilen ja samalla käytän noi perunatuotteita tuolta kaapista. Sitten kun olen saanut kaikki makaronit syötyy, ni en osta enää sitä lajii.
mieli on maassa kun maha kramppaa todella kovin ja saa vessapoliisina olla koko ajan. Mut kaipa tämä menee ohi. Olo on niin voimaton ja heikkokin. Ehkä kohta syöminen tuo hiukan voimia lisää.
Jos huomenna olen kunnossa, ni on pakko alkaa taas hiukan siivoo täällä. Etten päästä tätä kämppää todella kamalaan kuntoon. Tällä hetkellä selvis imurilla ja roskiksien tyhjentämisellä hyvin.
Tytön kanssa tehtiin läksyjä. Enkku on meille todella vaikea aihe, mut jotenkin selvittiin siitäkin.
mahaongelmat sen ku jatkuu. Toivon että huomenna ei enää, sillä oon suunnitellut että jos siivoisin täällä hiukan.
Mieliala on erikoinen. Kroppa jarruttaa ja päivällä pää olis vaan menny ja tehnyt. Nyt alkaa olee jo sen verta väsy että pelkkä selviytyminen illasta on jo suoritus.
Tuli muuten mielheen näin aamusella, että ootteko tytön kanssa huomanneet enkun vaikeuksii netin ilmaisen sanakirjan.
Maanvaiva, Kyl me käytetäänki noita enkun sanakirjoja ahkeraan, mut toisenlaista. Kiitos.
Aurinko paistaa ja pitäis olla pirtee ja jne. Mut olen hirveen väsynyt. Tekis mieli mennä va nukkumaan. Olen herännyt jo 7 aikoihin,enkä o nukkunu päikkyjä ollenkaan. Siksi kai m väsy olenkin. Pitää vaan jotenkin jaksaa iltaan asti ja sitten mennä nukkumaan.
Mä en tiä kuinka kauan enää jaksan. Kuinka kauan jaksan vetästä tätä teatteria. Kuinka kauan enää jaksan itteäni. Kuinka kauan jaksan enää tätä elämää.
Pelkään että kaikki kaatuu minä hetkenä hyvänsä.
Olen liian väsynyt taistellakseni tätä toivotonta elämää vastaa. Liian väsynyt enää kaikkeen.
Mietin, oliko siitä mitään hyötyä kertoa hoitajalle, miltä musta tuntuu ja mitä teen, Koska en tiä mikä mua oikeastaan tuntuu ja mikä ahdistaa. Kuulemma puhuminen auttais, mut mistä mä puhun? En mä osaa puhua. Osaan vaan kiertää vaikeaa aihetta todella kaukaa.
Kaiken huipuksi hoitaja ilmoitti että mulla vaihtuu TAAS lääkäri. Just ku tämän lääkärin kanssa alko palaset sopii yhteen ja hän sai joka kerta enemmän ja enemmän mut rentoutuneeksi, ni sit hän lähtee pois. Nyt mä joudun sit taas aloittamaan uudelleen ja kertomaan kaikki taas uudelleen, täysin vieraalle ihmiselle joka ei ymmärrä mun puhetta ja jonka puhetta mä en ymmärrä.
En mä vaa jaksa enää tätä takapakkia. Muutenkin kotiolot on mitä on. Täysissä paineessa elo ei oikee ole hauskaa, eikä toi yläreiden mahoton finni helpota oloa yhtikäs. Olen aika pitkälti liikuntakyvytön tällä hetkellä ja käsrin kamalasta jätski vierotusoireista 😋
Toivottavasti et luovu toivosta, Saloka. Hankalia aikoja ja ikäviä sattumia mahtuu elämän aikana moneen kohtaan, mutta jos niiden alle ei kaadu, ne vahvistavat taistelutahtoa - jos niille ei löydy muuta selitystä, käykö sulle se selitykseksi? Jostain syystä elämän aikana joutuu koetuksiin, niitä kestämään, tahtoi tai ei. Lääkärin vaihtuminen on joka kerta vaikea vaihe, toivottavasti tämän vaihdon jälkeen ei vaihdu heti kohta taas.
Voimahalaus! 🙂👍
Kiitos Erakoksiko.
Toivo, se on jokaisella, mut jos sitä käyttää liikaa, ni se hupenee ja haihtuu ja lakkaa merkitsemästä. Toisin sanoen on ku nolla. On monia toivoja. On monta merkitystä. On kaikkea monta. Jokaisella se on erinlainen. Jokaisella on erinlainen sietokyky.
Mä olen saanut monen monta vuotta lokaa niskaani. Mun sietokyky on vaan pikku hiljaa menny ja muutenkin kaikki murenee kun liika jauho murotaikinassa. Yritän taistella, mut aina ei sitä taistelutahtoa vaan löydy.
Tällä hetkellä juuri toi taistelutahto on aika koetuksella. Olen 2 iltaa taistellut tyhmiä ajatuksia vastaan ja voittanutkin. Mut miksi en osaa iloita niistä sitten? Miksi mulla on edelleen paha olo ja ne ajatukset päässä?
Kaiken huolen ja murheen keskellä tyttö päätti että hän tulee kotiin. Ite ahdistuin tilanteesta niin että ahdistus muuttui peloksi ja läheisyyden kaipuuksi. Hyvin meillä meni yö. Molemmat nukuttiin kun tukki. Aamulla sain nukkua, jos kykenin, niin kauan kun halusin. Tyttö oli sillä välii tehnyt itelleen aamupalan ja syönykin sen jo.
Iltapäivällä lähdimme sitten kävelee mummilaan. Sieltä mä menin mummin kaa kauppaan. Sit otin tytön ja mentiin jätskii ostaa ja tultiin kotiin.
Olen tässä miettinyt, kehtaanko mä mennä jonnekkin kuntosalille. Osaanko siellä olla ja tulisko sitten käytyy ees siellä. Meneekö rahaa ihan turhaan. Pitää katella niitä hintoja.
Muutenkin eilen on päässä pyörinyt ajatuksia ja ideoita. Pitkästä aikaa muut kun itsetuhoiset ajatukset. Miettisin jos kokeilisi alkkareita tehä 😳. Olen niin kyllästynyt siihen että en löydä halpoja ja hyviä alkkareita mistään kaupasta. Mulla on muutama ja ne on jo aika huonossa hapessa. Ajattelin jos ne purkais ja tekis ite sillä kaavalla. Täytyy va katella millä kankaalla ja jne niitä alkais tekee.
Mie ehin lukea tuohon alkkareihin tekemisajatukseen asti ja sitten kyllä piti mennä ulos vähäksi aikaa nauramaan etten sua vain loukkaa. Kun tuli ekana mieleen, että nyt se saloka ottaa lankaa ja sukkapuikot ja kutoo itselleen alushousut.
Kehtaat sie mennä kuntosalille, siellä on laidasta laitaan kaikenlaisia ihmisiä eikä ketään katsota. Jos mahdollista niin valitse sellainen sali missä ohjaaja tekee sulle ohjelman ja muutenkin opastaa alkuun.
Ehkä jonnekkin pienemmälle kuntosalille on helpompi mennä, joku semmone kellarimesta. Ovat joskus vähän kolkkoja, mut siinä on tunnelmaa, reenaanhan sinne mennää 🙂 . Isot ketjusalit voi olla vähän ahistavampia ku paljo porukkaa ja tunnelma semmone... kai pirtee mut vähän teennäinen. Ja ottaa semmosen 10 kerran kortin vaikka, ei tarvi ressata et menee raha hukkaan 😉
Maanvaiva, kyl mä voisin senkin tehdä että langalla alkaisin housuja itelleni tekee, tosin niistä tulisi sitten aika paksut.
Kattelin yhen keskuksen hintoja, missä mun sisko ja äiti käy. Ihan järjetön hinta. Kertamaksu on 20 euroo ja kuukausi maksu 100 euroo. Pitäisikö mun sittenkin miettiä vielä.
100 euroa on karsea hinta. Meilläpäin maksaa urheiluopistoon 56 euroa kuukaudessa ja sillä saa tehdä paljon muutakin kuin käydä kuntosalilla.
Alle 30 euronkin pääsee uimahallin kuntosalille ja sillä lipulla saa myös uida.
Selaile nettiä ja löydät halvimman.
Mie olen eri mieltä mille kuntosalille kannattaa mennä, isolla ei kukaan kato mutta pienellä kaikki tuntevat toisensa, sellaiseen en menisi kovin helpolla.
Maanvaiva, niin mustakin se on kamala hinta.
Mä vielä mietin tota kuntosalia. Ehkä jätän sen ja alan ulkoilla enemmän. Kävelee ja pyöräilee kun ilmat sallii ja kelit. Se on paljon halvempaa.
Ahdistus alkaa kasvaa, eikä se auta että äiti käskee sinne menee ja tekee töitä heille. Tarvii kuulemma mennä parvekelasien kanssa auttaa. Sit tarvii varmaan sälekaihdin laittaa paikoilleen ja varmaan paljon muutakin. Plääh!
Mun telkkari tykkää kettuilla. En näe yhtään mitään siitä, siis kanavia. Tallennuksia pystyy kattoo ja tietsikalla olee. Toivon ettei netti pätkäse chatin aikana, jos näin tapahtuu ni sit olen kiukkunen.