Eli tajusin sen ettei kukaan tässä maailmassa tunne sääliä toista kohtaan ja pahinta on itsesääli. Pitää yrittää vaan pysyä hengissä ja pitää pää pystyssä.
Aiemmin luulin että kaikki säälisi mua kun oon pohjalla, mutta tajusin ettei kukaan mua sieltä nosta. Ite mun on sieltä kiivettävä päivän valoon.
Muistakaa: KUKAAN TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA EI TUNNE SÄÄLIÄ TOISTA KOHTAAN. LUUSERIT UNOHDETAAN.PISTE…
ÄÄK en kestä, vaan heti säntään kiistelemään kanssasi minäitse. Vastarannan kiiski kun olen 😉 (tai sit provosoidun caps lockista.)
Väittäisin kyllä että monet ihmiset tuntevat sääliä, tai myötätuntoa, vaikeuksissa olevaa kohtaan. Monesti jää reagoimatta koska ei tiedä voiko sanoa mitään mistä olisi apua. Tai koska on itselle henkisesti helpompaa osallistua vähän kevyempiin keskusteluihin.
Siinä olet kyllä mielestäni ihan oikeassa, että kukaan ei voi nostaa toista pysyvästi pohjalta (kannatella voi, ehkä, hetken aikaa). Ajattelen jotenkin niin, että rankkojen asioiden kanssa kamppailevaa (mikä on ihan eri asia kuin luuseri, ainakin minun kielenkäytössäni!) ei pysty kukaan ulkopuolinen "terveeksi" parantamaan. Auttaa parantumaan, tai voimaan paremmin, kuitenkin. Kukaan ei voi pohjalta puolestasi kivuta, mutta ei sitä ihan yksinkään tarvitse tehdä. 🌻🙂🌻
***
Mitä mieltä muuten olette, onko säälistä tai säälimisestä apua? Onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen asia?
soroppi kirjoitti 10.5.2017 19:35
***
Mitä mieltä muuten olette, onko säälistä tai säälimisestä apua? Onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen asia?
No jos todella on niin, että ihmiset tuntevat sääliä, niin minusta se on yksi arvokkaimmista ominaisuuksista mitä voi olla. Minusta tämä maailma tarvitsee sääliä. Minun mielestä se on positiivinen asia. Jos esim. Hitler olisi tuntenut vähääkään sääliä, niin ei olisi ollut Aushwitziä eikä välttämättä toista maailman sotaa.
Itsesääli puolestaan voi muuttua negatiiviseksi jos ajattelee koko ajan vaan kuinka kurjaa elämää elää.
Ja tietenkin kaikenlaisessa säälissä pitää olla se kohtuus aivan kuin viinan juonnissa tai missä tahansa...
Hmm, se taitaa kyllä olla totta.
Kysyin ehkä siksi, kun eräs kaverini yläasteella puuskahti kerran, että sääli (ilmeisesti häneen kohdistuva) tuntuu kaikkein pahimmalta, pahemmalta kuin ne vaikeudet. Asia ihmetytti minua, mutta en tullut selvittäneeksi mistä oli kysymys. Varmaan riippuu ihmisestä, ja tilanteesta. Ehkä siihen liittyi jonkinlaista häpeää, tai sit sääli muistutti asioista tai tunteista joita hän ei olisi jaksanut ajatella.
Se voi tietenkin riippua henkilöstä. Mutta kirjoitin miten itse sen koen.
Ei sen säälin nyt sellaista voivottelua toisen puolesta tarvitse olla. Enemmänkin sellaista ymmärrystä. Ja toisen ihmisen huomioon ottamista.