Hei, arka! Minä ainakin pystyin samastumaan joihinkin asioihin kirjoituksessasi.

arka kirjoitti 7.12.2011 11:44

Syytän itseäni siitä kun olen näin pienituloinen ja en pysty parempaa lapsilleni tarjoamaan. Häpeän itseäni ja toivon ettei kadulla tule ketään vanhoja tuttuja vastaan joiden kanssa pitäisi vaihtaa kuulumisia. Minun elämäntarinani on täynnä epäonnistumisia.

Häpeän ja epäonnistumisen tunteet ovat minullekin tosi tuttuja. En ole pärjännyt läheskään niin hyvin kuin olisi "pitänyt". Ei ole työuraa, ei perhettä, ei rahaa... Koen, että minusta näkyy heti päälle päin, että "tuolla ihmisellä menee huonosti".

Jos tätä kirjoitustani lukee joku jolla on kokemusta epäonnistumisen tunteesta ja sen herättämästä häpeästä, ole hyvä ja vastaa ,ja kerro miten sitä voisi oppia hyväksymään itsensä ja menneisyytensä.

Niin, en ole varma, osaanko sanoa, miten voi oppia hyväksymään itsensä - en minä itsekään oikein osaa hyväksyä itseäni. Ehkä pitäisi oppia ymmärtämään, että jotkin menneisyyden tapahtumat ovat saaneet meidät häpeämään itseämme, mutta niissä vanhoissa asioissa ei tarvitse enää roikkua. Itse koen, etten ole saanut tarpeeksi kannustusta lapsuudessa ja nuoruudessa (enkä kyllä aikuisuudessakaan), ja siksi olen aika epävarma ihminen ja kriittinen itseäni kohtaan.

En tiedä, oliko tästä apua, mutta toivon sinulle, arka, kaikkea hyvää!

Olen nuorempi, mutta kerron omasta näkökulmastani mitä asioita kirjoituksesi mielessäni herätti. En tiedä, onko se vähän asenteestakin kiinni miten ajattelee omaa elämäänsä, mutta siis minusta tuntuu, että sinulla on monia asioita, jotka sinua murehduttavat ja ei kukaan niitä yksinään jaksa. Kannat varmaan myös aika paljon vastuuta asioista, mitkä eivät kaikki ole sinällään sinun itsesi päätösvallan alaisina. Kuten volvomies kirjoittikin konkreettista taloudellista tukea voisit tiedustella paikkakuntasi sosiaalitoimelta ja mahdollisesti muutenkin kertoa nykyisestä elämäntilanteestasi. Luulen, että sinulle olisi hyötyä keskustelusta jonkin ulkopuolisen henkilön kanssa. Äkkiseltään voi tuntua, että mitä se keskustelu auttaa, mutta omasta mielestäni siinä on kuitenkin voimauttava vaikutus. Kun sanoo ääneen niitä asioita, niin ajatukset keskittyy ehkä eri tavalla niihin asioihin ja jotkin asiat vain hyväksyy, mille ei tällä hetkellä enään mitään voi, tarkoitan tällä menneisyyttä. Hyvä näkökulma on suunnata katseensa nykyhetkeen ja pikkuhiljaa myös tulevaisuuteen. Ensin katsoa niitä asioita, mitkä tuntuvat ongelmallisina nyt ja miten niihin voisi puuttua, tätä työtä ei tarvitse tehdä yksin vaan jonkun kanssa tai onko niitä jotain vertaisryhmiäkin, en tiedä. Tässä on vielä aikaa helmikuuhun ja työ jos mikä on varmasti voimaa antava tekijä, tulee sellainen olo, että minä osaan. Sitä ennen on aikaa etsiä mahdollisia paikkoja, joista voisi saada tukea vaikeammassa elämäntilanteessa. Minun mielestäni ei ole häpeä hakea apua, vaan minusta se on viisautta, kun aina elämässä voi tosiaan tulla eteen vaikeampia asioita ja vaikeampina hetkinä auttavat varmasti yksityiselämän verkostot kuin myös ammatilliset tukimuodot.

Heippa
Joo kuule kävellään aina pää pystyssä ja aina etsitään asioista valoisat puolet.
kuin myös hyväksytään itsemme sellaisena kuin olemme.
Mutta itse minä olen kasvanut lapsuuden alkoholisti perheessä ja sellaista elämää
minä en soisi kellekään.
Niin minä sinulle toivoisin että puolisosi ei olisi alkoholisti sillä se on kaikesta
huolimatta raskasta katsoa kun toinen on humalassa ja yrittäisitte asioista jutella
ja puolisosi menisi esim AA josta saisi apua ja tukea.
Mutta minä ikävä kyllä olen nähnyt paljon alkoholisteja jotka ei lopeta juomista
ennen kuin on haudassa.
No menneet on menneitä ja ei niitä kannata miettiä ja enerkijaa kuluttaa
Kaikki me tehdään virheitä elämässä.
Mietitään vaan tulevaisuutta ja hiljakseen rakennetaan parempaa huomista.
Onnellisuus koostuu pienistä asioista ja teoista.
Itse olen siinä sivussa postikortti alalla ja vähän aikaa sitten oli postikortti
jossa luki iloitse pienistä asioista niin voit iloita usein.
Minä laitan sinulle tuohon pari puhelin numeroa ja toivoisin että soittaisit
niin saisit jutella sillä se varmasti auttaisi sinua elämässä jaksamiseen.
Suomen mielenterveysseuran kriisikeskus puh. 01019 5202
Kirkon palveleva puhelin 010190071.
kuinkas sinä nyt olet jaksanut ???
Kaunista loppuvuotta sinulle.

Taistelua päivästä toiseen

mä luin äsken koko ketjun elämä on raakaa ja kovaa ei näy valoa edes tunnelin päässä

kun tunneli on pitkä valo näkyy vain pieneä pisteenä mutta kun kuljemme pistettä kohde se suurenee jatkuvasti ja kirkastuu vähitellen

olen ollut itse työssä tunnelissa siellä piti olla aina lamppu mukan jos menee sähköt poikki silloin ollaan pimeässä ei mitää valoa missään kuin säkissä
kerran meni sähköt poikki eikä ollut lamppua mukana silloin piti kulkea seinän vieressä pitää kädellä sienästä kiinne siis seinä johdatti pois tunneliista
ilman seinää ei olisi tullut mitään tunnelissa oli kaivantoja auki

kun tilanne on täysin toivoton aina löytyy jokin apu seinä oli apu pimeässä ei ollut valoja missään
tämän tunnelin päät oli suljettu ei tullut edes päivän valoa päistä sisään
siis elämä voi olla tosi mustaa ei nää mitää ympärillä ei mitää
ei ollut tunnelissa valoa silloin oli pimeää mutta silti elämä voitti ja pääsin ulos
työ kaverilla oli lamppu mukana mutta hän oli kaukana silloin
siis käsillä mä etsein itselleni avun tunnelisa seinän kallion sitä pitkin ulos
se oli pelottaa ja ahdistavaa lähteä kulkemaan teisin vaarat ympärilläni
en voinut rynnätä lähteä suin pois juoksemaan jonnekkin päin
elämä oli vaan mustaa silloin en nähnyt mitään

tulevaisuuta on turha murehtia meillä ei ole tulevaisuutta meillä on vaan nyt hetki me elämme nyt hetkeä siis tätä hetkeä nyt mennet on menneitä niitä emme voi muuttaa
niitä on turha surra
nyt hetkessä on ruoka lämmintä missä asua ja pystymme liikkumaan
toisilla on veilä paljon huonommin asiat kuin meillä
makaavat jossain laitoksissa toisten kääntelvissa vuodesta toiseen unodettuina sinne kukaan ei käy edes katsomassa vaan hoito henkilö kunta
silti ymmärtävät kaiken
mutta en väheksy en halua luokkata mä myös tiedän mitä on elämä jo
jokaiselle on ne omat ongelmat en väheksy niitä ne on todellia todellisa

Heippa
No nyt vastaan iltasella sinulle.
Mutta jos pidät anopista niin minä niin toivoisin sinulle että juttelisit asioista
ja kertoisit miten asiat on.
Niin varmasti helpottas elämää ja auttas jaksamaan ja yhdessä miettisitte
ratkaisuja asioihin.
Soita niihin minun antamiin numeroihin niin saat niistä keskusteluapua.
Mitkä on sinun suosikki yhtyeita ???
Musiikista saa paljon voimaa.
Niin minulla ei riitä tippaakaan sympatijaa juopolle sillä ne vaan pilaa monen ihmisen
elämän mutta minä kunnioitan jokaisen näkemyksiä ja asioita.
Entäs jos hommaisit itsellesi tukihenkilön ???
Kirjasto on hyvä sieltä löytyy vaikka mitä
Kunnalla / kaupungilta kannattaa kysyä kaikenlaisesta tukitoiminnasta !!!???
Meillä alkoholisti perheessä kävi 70 / 80 luvun vaiheessa kunnan puolesta tukihenkilö
ja se neuvoi, auttoi ja kannusti minua ja oli todella suuri apu.
Sillä jo pelkästään kun voi puhua ihmisten kanssa niin jo auttaa mutta sitten kyllä
täytys hiljakseen itsekin nohevoitua ja tehdä elämään hiljakseen parannuksia.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Heippa
Laitan sinulle viellä tuohon pari puhelin numeroa ja niin toivoisin että soittaisit
niin saisit varmasti apua ja helpottas elämääsi.
valtakunnallinen AA:n Auttava puhelin 09 750200 iltaisin 013123121
apua alkoholiongelmiin. ja vertaistukea alkoholistien läheiselle.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Heippa
Älä ota joulusta mitään stressiä sillä joulu koostuu ihan
yksinkertaisista asioista.
Itse asiassa ei jouluruokiin mene paljon edes rahaa.
Meillä on esim joulukinkku, perunoita, laatikko ruuat, ruisleivät, maito, riisipuuro,
vihannekset, marjat, mehut jne ja noilla pärjätään monta päivää ja nuori pari tulee
myös jouluksi niin ja topi tulee myös.
Se on nuoren parin koira ja tytton kanssa kyllä annetaan kinkkua sanoinkin pojalle
että kun tulet topin hakemaan niin ota paarit mukaan ei se jaksa kotia eikä autolle
kävellä kummiskaan.
Kannattaa kyllä kysyä myös ruoka / rahallista avustusta esim seurakunnalta.
Älä vähättele äläkä tunne itseäsi turhaksi ihmiseksi.
Sillä sitä sinä et ole vaan olet todella tärkeä ihminen.
Jokainen ihminen tekee virheitä ja vääriä valintoja, ratkaisuja jne
mutta kyllä niitä pystyy korjaamaan ja mitä ei pysty niin ei niitä kannata miettiä
vaan mietitään tulevaisuutta ja katsotaan asioita valoisasti eteenpäin.
Jos tuntuu että et jaksa mennä töihin niin pyydä lisää sairauslomaa.
Ulkoile luonnossa se varmasti virkistää.
Onneksi nyt helpottaa minulla työt ja huomenna onkin töistä vapaata niin teen
kotona ulkotöitä kun olen ollut vaan sisätöissä ja ulkoilu on jäänyt niin vähälle.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Heippa
Mutta mitä vikoja siinä autossa oli että ei kannata korjata ????
1200 e saa dodella hyviä autoja ja ei edes niin paljon tarvitse maksaa
mutta ehdottomasti pitää olla tarkkana millaisen auton ostaa.
Kerropas asutko vuokralla / omassa asunnossa ???
Montako teitä perheesä asuu ???
Sillä tuo 700e tuntuu pieneltä ??!!
Oletko selvittänyt toimeentulotuen mahdollisuuden ???
Kuin myös seurakunnasta pystyy saamaan avustusta niin rahallista kuin ruoka.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Hei1
Asutaan vuokralla, vuokra nousee 925euroon kuussa. Minä saan sairauspäivärähaa 700 , mies KElan työttömyyspäivärahaa ei kai paljon. Kun palaan töihin saan 1200kk käteen. Asumistukea emme tällä haavaa saa koska sairauslomani on tilapäinen. Saimme mukavan summan perintönä,mutta se on melkein kokonaan kulunut elämiseen. Sitten kun perintö on syöty on mentävä sossuun . Pelottaa vain kuinkahan pieniä ne toimeentulonormin mukaiset tuet on, että pystyykö lapselle hankkiin yhtään mitään. No jospa mieheni saisi työpaikan . näkymät eivät ole hyvät: on laittanut paljon hakemuksia -vastauksia ei ole tullut. Ahdistus tahtoo hyökätä kimppuun heti aamusta.
No, toivotan tsemppiä meille kaikille tällä palstalla ja kaikesta huolimatta rauhallista ja rentouttavaa joulua!

hei, kirjoituksesi häpeän tunteista kosketti. Itte on joutunut tekemään enemmän töitä sen asian kanssa: välillä on ajatellut kuuluvansa vähemmistöön ja välillä enemmistöön
yhteiskunnassa.

Olen ollut alle 1000 euroa/kuussa ansaitseva eli pienituloinen iässäni 38-vuodesta nyt 48-ikävuoteen eli 10 vuotta. Tunnistin tänään itsessäni loimuavia häpeäntunteita, kun työnantaja kieltäytyi maksamasta noin 250 euron työkorvausta ilman, että siitä riidellään. Ajattelin ,että miksi täytyy taas ryhtyä taistelemaan. Eli oikeusaputoimistoon menen työsopimuksen kanssa seuraavaksi.Tiedän, että saan sen rahan, koska perusteet ovat oikeat ja hyvät ja paperilla. Mutta se harmittaa, ettei se kerennyt jouluksi.En pysty ostamaan mitään jouluksi. Häpeän loimut iski, omasta elämänhistoriasta, tulevasta joulusta jne. Vaikka ei ole oma vika.

Taloudellisten asioiden takia jos on paha mieli, niin se on tavallaan osin ihan totta ja hyvä peruste.

Jotain pystyn: junalipun hankkkimaan opiskelijaalennuksella edestakas lapsuuden perheen luo. Olin varustautunut olemaan yksin ja niukalla ravinnolla, mutta jotenkin järjestyi.

SIksi kirjoitan: älä välitä. Ja jos tuntee häpeää, niin on myös hyvä empatiakyky eli myötätuntokyky, jos se yhtään helpottaa.

Olen myös huomannut,että vaikka kanssaihmiset kiirehtivät kassiensa ja pussukoidensa kanssa, niin monet ostaa vaan jotain pientä ja ovat tarkkoja rahojensa kanssa. Ja toisaalta en voi edes tietää, kellä sitä rahaa on ja kellä ei. Pyrin pitämään tunteet kurissa enkä fantasioi , en himoitse keksi tarinoita toisten elämästä.

Heippa
Kysyppä auton korjuusta ( ruostevauriotten hitsauksesta ) esim ammattikoulun
autonkorjaus puolelta niin uskoisin että ei paljon maksa.
pojalla on v70 volvo ja nyt on jakopäänhiihnan ja syöttöpumpun hiihnan vaihto niin
oliko ne puhunu työnosuudeksi 50e.
Mulla on yksi tuttu joka pitää tässä lähellä hoitokotia ja sielläkin korjataan autoja
niin ei varmasti maksaisi paljon ( minä hitsaisin sen talkootyönä ) jos ei ole runkopalkeissa.
Usko minua ja kerro anopille asiat niin kuin ne on ja että olet sairauslomalla sillä
varmasti saat tukea ja kun juttelette asioista niin se helpottaa elämää ja toinen
tukee toista.
Usko minua elämä ja asiat kyllä järjestyy nyt sinulla vaan on elämässä
hankala vaihe mutta kun sinua nyt autetaan niin taas elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan.
Jos ei työpaikasta tule mitään niin kannattaa puolisollesi sanoa että hakee muualtakin
töitä sillä jos yksi portti sulkeutuu niin aina uusia aukeaa ja ei pidä luovuttaa.
Joka tapauksessa huolehdi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista ja kun ihminen
tarvitsee apua niin sitä pitää hakea eikä saa yksin jäädä asioita miettimään.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Hei Arka.
En lukenut koko ketjua, vaan ihan alusta vain. Mutta se herätti minut kirjoittamaan omaa kokemusta häpeästä ja epäonnistumisesta elämässä. Siitä riittäis vaikka romaaniksi asti, kyllä niin monta vuotta itkin ja surin mennyttä elämää. Mutta se oli varmaan tarpeellista, että surin, koskapa tänään en enää sure, enkä pidä itseäni epäonnistuneena.
Minullakin on ollut suuret unelmat ja haaveet. Olen käynyt kouluja jos jonkinlaista kurssia, että "viisastuisin", saisin paremman elämän tai rahaa enemmän. Jopa joskus haaveillut isojakin asioita.
Häpeä tuli kun en onnistunut ja niitä ns. epäonnistumisia oli liikaa.
Kumma juttu että en ymmärtänyt etten saisi pakottaa itseäni sellaiseen mihin minusta ei ole. Vaikka minulla onkin kykyjä johonkin niin minulta puuttuu tarvittava itsetunto ja jokin meknismi minussa ei toimi kun en uskalla. Osaan joitain asioita tosi hyvin, kunhan ei tartte mennä "ihmisten ilmoille" esittämään tekemisiäni tai osaamistani. Kaikki romahti aina siihen etten uskaltanut missään tulla esille.
Nyt käyn osa-aikaisesti töissä(saan ihan pientä eläkettä, kun jouduin eläkkelle työttömyyden aikana sairastuessani vakavaan masennukseen yms.) hyvin halpa-arvoisessa ammatissa (jota en viitsi edes kertoa) palkka on olematon. Mutta olen tyytyväinen. Tyydyn vähään. Kierrän kirpputorit ja etsin ruoat alennuskoreista tai poistoista. En haaveile ulkomaista, on ihanaa suomen talvessa tallustella, tai kesälläkin. Pyöräily on ilmaista ja jos vielä tulee marja kesä niin sieltä saa muutaman lantin kun kerää niitä ja samalla kunto nousee.
Ennenkaikkea tajusin että ei tarvitse olla hyvää ammattia josta saa paljon rahaa. Miten se voisi olla edes mahdollista että kaikilla olis hyvät tulot, hyvä ammatti, sillä jonkunhan pitää tehdä tämä minunkin työ... ja se on aika arvokasta kun sen oivaltaa.
Tai pakko sanoa että teen arvokasta työtä etten masennu.

Hei,

Näillä näkymin pitäisi palata töihin maaliskuussa. Nyt jo ahdistaa ja pakokauhu leviää kun ajattelen asiaa... Ja Kela haluaa sen ja tän paperin... en jaksa!!!! Varsinkaan, kun töistä en saa apua, vaikka sieltäkin pitää pari paperia toimittaa. ☹️

Itse en lääkkeistä luopuisi. Mulle niistä on tullut eräänlainen kainalosauva: pysyn pystyllä, juuri ja juuri. Sitä paitsi: kerran lopetin ja seinä tuli vastaan sellaisella voimalla, että huh huh. 😞

Sitä en sitten lääkäreissä tajua, että alkoholia ei saisi hätäänsä juoda, mutta riittävää lääkitystäkään ei saa. Mitä siinä sitten olisi tarkoitus tehdä? 😐

Luen joka aamu Hannah Whitall Smithin kirjoittamaa kirjaa "Elämän eväät" ja erästä toistakin kirjaa jossa on joka päivälle oma kirjoituksensa. Luen ja mietin ja yritän omaksua tätä uutta ajattelua. ja se toimii. Saan uudenlaisia ajatuksia miten elää ja tarkoituksen tunteen, ettei tämä elämä ole pelkästään vain tarkoitettu sille asialle että pärjää taloudellisesti hyvin tai että on täysin terveenä koko ajan.

Rohkeutta sinulle Arka mennä seurakunnan juttuihin mukaan.
Onkohan sinun paikkakunnalla Al-anon ryhmää, netistä näet onko ja myös sen periaatteet. Itse olen käynyt ja siellä ainakin saa olla sellaisenaan kuin on, eikä tarvi hävetä.
Seurakunnan toimintaan yritin, mutta häpeä ja vähäpätöisyys on se minun kauhea ongelma joten en kyennyt siellä olemaan vaan aloin tuntea että olen sielläkin huono ja tyhmä ja vaikka mitä. Ehkä se kuuluu sairauden kuvaan. Siitä on jo muutama vuosi kun yritin että en tiedä miten tänään suhtautuisin, vieläkö tuntisin alemmuutta.
En ole yrittänyt nykyisin juuri mihinkään, ettei ala ahdistamaan, kun jokapaikassa on tuota kilpailua. Minulla on näin hyvin, käyn harvakseltaan joissain oma-apuryhmissä, vertaistukiryhmissä.
Valkonauha,nnky yms. järjestöt järjestävät myös hyviä lyhyitä kursseja, luentoja joihin olen osallistunut ja saanut paljon. Ja kun minun ongelma on häpeä, alemmuudentunne yms. niin en ole kestänyt liian läheistä tekemistä muiden kans etten ala vertaamaan itseäni muihin.
Sinulla on kyllä paljon, kun rakastat miestäsi ja perhe on koossa, minulla on hirveän rikkinäinen menneisyys, ja painolastina syyllisyys vielä kaiken päälle, mutta muutoin elämäni on nyt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin vuosia sitten joten lupaus paremmasta on edessä!