Monia kertoja minulle on käynyt niin etten ole luottanut intuitiooni, mutta olen katunut sitä jälkeenpäin, koska intuitioni on ollut oikeassa.

Perttu Pölönen

0letko törmännyt missään?

Mielellä on silmä ja se voi tehdä tepposet

https://areena.yle.fi/audio/1-50845589

(Itsevarmuus ~ ulkoisvarmuuttako?)

Keskustelua kirjoitti:

"Intuitiota vai millä sitä ensi ajatusta ilmaisee? Sitä joka nousee itestä, jossain tilanteessa. Vähän pähkäilee ja mieleen tulee monenlaista muuta tapaa, ja sitten ei oikein osaa päättää ja valitsee toiskn kuin ensin ajatteli.
Käykö sinulle niin?
Pitäiskö meidän ihmisten toimia enemmän ensi tuntemukseen luottaen?"

Minulle käy myös juuri noin. En tiedä, onko ensi tuntemus aina oikea intuitio. Voi olla usein.  Tai voi olla, ettei kaikilla ole ainakaan aina.

Sama ongelma minullakin on, että pitäisi päästä kiinni siihen, mitä oma intuitio sanoo. Siihen tulee väliin kaikkea sotkua oman mielen sisältä. Tämä kuulostaa oikealta: "Vähän pähkäilee ja mieleen tulee monenlaista muuta tapaa, ja sitten ei oikein osaa päättää".

Pähkäilykin tuntuu tulevan itsestään jostain mieleni sisältä, kun olen sitä tarkemmin yrittänyt seurata. Se on joku osa minussa, joka tuottaa tuollaista ja vaikeuttaa intuition esille pääsyä. Se tuntuu järkevältä omalta ajattelulta mutta se on jotain sotkua. Päätökseen liittyvät seikat vain irtonaisesti pyörivät mielessä. Voi ne paperillekin kirjoittaa, mutta se ei mulla yhtään selkeytä tilannetta. Sitten ne on siinä paperilla mutta intuitio on edelleen kadoksissa.

Noin usein käy. Kokenut niin.

Siksi olen päätynyt pysäyttämään ajatusten vyöryn heti ensi ajatuksen jälkeen. Eli kun ensi ajatus tulee ja kohta toinen, alan empiä, päästänkö ajatusvyyhdin vyörymään vai pysähdynkö ekaan ajatukseen. Tai mikä toiminta onkaan kyseessä, ajatus siihen liittyen.

Joskus -aika usein voimattoman olon takia- tuo vyyhti karkaa ja siinä tulee liikaa tilaa harkinnalle, mikä hukkuu ja valitsen jnkn ehkä pöllöimmän vaihtoehdoista. Jota en valitsisi ellen olisi uupunut kuin ajatusruuhkasta joka mielessä mieltä rasittaa.

Tuon takia olen alkanut opetella luottamaan siihen ensi ideaan. Ja saanut jälkeenpäin huomata, ehkä on hyvä näin, ehkä oli tarkoitus näin ja varsinkin kun siitä seurasi balanssia oloon.

Kiitos ⛵

Taistelusta itseä vastaan...

miksi? miksi sitä ei tee niin kuin tietäis hyväksi?

Moi!

Ihmisen aivot luovat kaikenlaista hälyä ihmisen päässä. Siis useimmiten sen takia ihminen ei tee niin kuin parhaaksi näkee, koska hänen aivonsa luovat kaikenlaisia ns. häiritseviä ajatuksia. Oikeastaan kaikilla ihmisillä on juuri näitä häiritseviä ajatuksia. Jotka voi olla hyvin negatiivisia. Sen takia koska ihminen evoluution takia keskittyy hengissä selviämiseen ja nämä häiritsevät ajatukset ovat evoluution tuottamia. Sillä ne prosessoivat koko ajan mahdollisia vaaroja. Ja keskittyvät elämän negatiivisiin asioihin, koska aivojen mukaan ihmisen elämässä on hirveästi vaarallisia juttuja. Vaikka usein mitään vaaroja ei olisikaan jossain asiassa. Ei kannata antaa niille negatiivisille ajatuksille liikaa painoarvoa. Ihmisen mieli tuottaa niitä oikeastaan välillä ihan turhaan. Tuo intuitio on hyvä juttu, koska silloin ihminen toimii enemmän vaiston varassa eikä kuuntelee sitä aivojen tuottamaa hälyä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Tuli mieleen tuo, kaikki ympärilläoleva media muodossa jos toisessa, pään sisään päässeenä luo enemmänkin sitä hälyä mitä olisi jo omissa ajatuksissa ollessaankin.

Keskittymiskykyä vähentää liika virikkeelisyys, pitäi vaan kuulla sitä sisintä.'punaista lankaa' mitä omin elämä on.

Joo. Itse sovin nyt jotkut tinder treffit. Väsyttää aivan hemmetisti kun en ole viikkoon nukkunut kunnolla.

Hirveää härdelliä ollut tämä elämä.

Resilienssi kykyä tässä kasvattanut.

Taistelin omia negatiivisia ajatuksia vastaan ja menin treffeille. Valtava kokemus. Puhuin hänelle varmaan puolitoista tuntia putkeen. Kyllä hän jotain siinä välillä sanoi, mutta nosti kyllä omaa itseluottamusta hirveästi. Tekstiä tuli ja tuli. Ja hirveästi kaikkia muistoja menneisyydestä. Ja kerroin hänelle nuoruudestani. Hieno kokemus oli kyllä.

Elämässä tällä hetkellä vaan se ongelma että pelkään niin paljon mokaamista. En tahdo kestää sitä. Kamala olo tulee jos vähänkin mokaan ihmisten kanssa ollessa...

Moka avaa uuden mahdollisuuden toimia toisin.

keskustelua kirjoitti:
Taistelusta itseä vastaan...

miksi? miksi sitä ei tee niin kuin tietäis hyväksi?

keskustelua kirjoitti:
Moka avaa uuden mahdollisuuden toimia toisin.

Oma kokemukseni on ettei ole valmis kompromisseihin, ja pelkää kovasti toimivansa itseänsä vastaan sellaisissa tilanteissa joita ei ole harkinnut tarkkaan. Varsinaisesti tulee olemaan vaikeata pysyä päätöksissään kun on tehnyt sellaisia päätöksiä joita ei halunnutkaan silti pitää pysyvinä. Tilanne kohtainen mielenmuuttuminen on kovin henkilökohtaista, ja siinä on monelta osin vaikuttimena se ettei voinutkaan tehdä enää niin koska tilannetaju vaatii tekemään toisenlaisia päätöksiä. Usein nämä asiat askarruttavat mieltä monella tavalla, kuin ei ole pysynyt päätöksissään, mutta asioita voi silti miettiä tai mietiskellä jos niin haluaa tehdä, löytääkseen vastauksia kysymyksiinsä. Mielenmuuttumisessa on aina se riski että muutettuaan mieltään tekee huonompia ratkaisuja kuin silloin kuin ei ole muuttanut mieltänsä.

Ihmisen mieli voi pistää ihmisen toimimaan itseään vastaan. Siis ihminen ei tavallaan halua toimia sisimmässään itseään vastaan, mutta kun mieli on niin monimutkainen asia, niin ihminen voi jonkin tilanteen säestyksellä toimia itseään vastaan. Toki se ei ole hyvä asia.

Isoin vaikuttaja mikä tuottaa itsetuhoisuutta on alkoholi ja muut päihteet. Niistä on vaan pysyttävä niin kaukana kuin vain on mahdollista.

kiitos aiheesta ja ajatuksista

yhteiskunnan sisällä vaikuttavat tahot pahimillaan helposti tukevat - peräti pommittavatkin - hetken mielijohteeseen perustuvia valintoja yksilön kohdalla

"säästä ostamalla" "tykkää tästä" "linkitä tämä" "vielä yksi taso"

vähemmästäkin syntyy ristiriitaa

eläinyksilöinä tosi hienoa jos pystymme elämään vapaana omavastuun kera

tämä vain edellyttää jatkuvaa oppimista joka vasta haastavaa onkin

huomata

miten hupsuja ollaan

miten itsekkäitä, ylpeitä ja kovin tietämättömiä

vähäpätöisen riippuvaisia

ja se on ihan ok

pystymme parempaan 🙂

tahdon sanoa ettei koskaan ole liian myöhäistä

kyllä

tuo itsetuhoisuus on vaativa teema purtavaksi

pienet itsetuhoisuuden vivahteet voivat vahvistaa elämän lankaa

missä kulkee raja?

en suosittele tuhoisuutta kenellekään

mutta

on hyvä muistaa että tietoisuus omista rajoituksista auttaa myöskin kehittymään

ja kasvaminen ei ole koskaan kivuton kokemus

🐏

Juuri kivusta nuo itsetuhoiset ajatukset syntyvät. Fyysisestä tai henkisestä. Myös paineista. Yhteiskunta tavallaan pakottaa ihmisen kouluun tai töihin. Se voi tuottaa henkistä kipua. Ihmistä ei mielestäni pidä pakottaa mihinkään tällaiseen, jos hänen vointinsa ei ole hyvällä tolalla. Ihmistä on kuunneltava. Ei kukaan saa loppujen lopuksi painostaa ketään tekemään töitä. Luulisi että Suomen yhteiskunta sen ymmärtäisi.

Juuri tuo itsetuhoisuus kumpuaa kaikesta siitä, että ihminen pakotetaan tekemään jotain, jota hän ei yksinkertaisesti voi tai halua tehdä. Se on minusta yksi suurimmista vääryyksistä mitä ihmiselle voi sattua. Ihmisen täytyy ennen kaikkea elää. Eikö se riitä? Ja jos jokin esim. työ vie itsemurhan partaalle, niin minusta sitä työtä ei pitäisi tehdä..?