Meinasin soittaa jo koronapuhelimeen, kun oli kurkku kipua.

Ei enää jaksaisi paskan vertaa välittää mistään. Siis tarkoitan korona jutuista tai muista.

Olen sieluani myöten väsynyt tähän elämään.

Mietin vain viimeistä tuomiota. Ehkä se sieltä tulee.

Kun miettii että kuolema olisi aina se helppo ratkaisu. Elämä vaikeaa. Mutta silti jonkinnäköinen moraali pitää tässä elämässä kiinni ja hyvä niin.

Elämä todellakin karu selli. 😀

Moi.

En usko viimeiseen tuomioo...meidät on tuomittu jo...elämään.

Kuolema tulee kun sen aika on...en tiedä onko helpotus tähän olotilaan?

Katotaan nyt taas hetki hetkeltä mitä tapahtuu.

Tuomiopäivä on sitten varmaan joka päivä. 😀

Miettii että helvetillinen pandemia riehuu ja muuta, niin mitäköhän tällä elämällä nyt pitäisi tehdä?

Kai se pitää sitten elää minuutti kerrallaan.

Kyllä tämä maailma on rikkinäinen paikka.

Moi.

"Tuomiopäivä on Keinäsen nimipäivä" laulo Saku ja Speedi Kummelissa.

Meen saunaan jos se helpottas oloa?

😀

Sauna auttaa moneen vaivaan.

Itsellä ensi viikolla taas lääkäri, koska selässä olevasta haavasta tulee nestettä.

Ei tästä saatanan rikkinäisestä ihmisyydestä voi sanoa muuta kuin että ei kurjuutta kummempaa kuulu.

Helvetti kun miettii tätä elämän kaarta. Koko ajan jokin vaiva.

Moi.

No, joo mä alan tänään juomaan tota tyhjennys litkua...huomenna tähystys.

Potuttaa ajaa eka 70km vammalan sairaalaan sitten tähystys ja kotiin ajo...140km ajoa ja tähystys...jos tosta selviää voi olla aika sippi?

Tuntuu että on aina jotain...ei riitä että on psyykkisesti paskana...fyysisestikkin on ihan raakki fiilis.

Mitä sille haavalle tehdään joka on sun selässä?

Sitä haavaa pitää nyt tarkkailla ja laittaa siihen jotain voidetta.

Olin jo ihan varma, että taas pitää puhkaista jokin paise kun se selkä vähän näytti siltä. Se sattuu aivan tolkuttomasti kun se puhkaistaan.

Sinullekin nyt tehty paljon operaatioita.

On se kumma kun ei tule tervettä päivää vastaan.

Sen takia sitä varmaan sitten sanotaan että elämä on kärsimystä.

Kyllä kuitenkin välillä tulee muutaman minuutin hetkiä, kun elämä ei ole kärsimystä. Luojan kiitos!

Toivottavasti sinun operaatio menee hyvin. 👍

Minä yritän vain lukea mahdollisimman paljon. Se helpottaa oloa aina välillä...

Moi.

Mä kuuntelen noita rock-elämänkertoja bookbeatista...kuuntelu rauhoittaa.

Mietin tänään sellaista kun nuorempi tyttäreni lähetti illlala viestin "Jumala sanoo usko hänee ja saatana usko itseesi". Ajattelin että tavallaan mutta tavallaan ei. Sitten yritin sanoa mitä mä ajattelen.

Eli jumala ja saatana on jo meissä kuten koko maailman kaikkeudessa joka on yhtä. Yhtä siksi että kvanttifysiikka kertoo kaiken olevan energiaa...erilaisia tihentymiä...kuten me ihmisetkit. Me ihmiset, tähdet, kivet, kirjatkin ovat erilaisia energian tihentymiä...kirja on jo olemassa puun siemenessä, josta kasvaa puu, tehdään paperia, jne.

Me ihmisetkin ollaan kait olemassa jo ennen syntymää/ilmentymistä...eikä me kait mennä mihinkään kuoltuakaan...me ei vaan ilmeennytä samalla tavalla.

Mutta se mikä on kaikenkattava kysymys onko kaikki yhtä...siis sitä samaa energiaa eri tihentymissä...mitä mieltä oot 89?
Mä lähden siitä ajatuksesta et kaikki on yhtä...mutta sallin toisille erilaisia mielipiteitä.

Hindut sano jo 4-5-tuhatta vuotta takaperin että kaikki on yhtä Siwa vain "tanssittaa" energiaa erilaisiin ilmentymiin.

4-5-tuhatta vuotta sitten ei ollut Juutalaisuutta, tai Kristillisyyttä..Ei Budhalaisuutta, Zeniä, Taokin oli vielä uinumassa.

Ei silti en katso tekeekö jonkun tradition pitkäaikaisuus uskottavimman...tuskin.
Erottelu on saatanasta "me ollaan oikeessa ja mennään taivaaseen...muut on väärässä ja menee helvettiin"

Me ollaan kaikki samassa veneessä uskonnoista riippumatta eletään, kärsitään, joskus hetkittäin iloitaan, sitten kun aika on ei enään ilmennytä...mutta joku osa ehkä meissä jatkaa.

Edelliset on taas samoja teesejä joita toistelen osaksi itselleni, mutta myös siksi että tulisin "näkyväksi" siten että joku vastaa omilla ajatuksillaan mun ajatuksiin.

Oon lähdössä sinne tähystykseen...pistän viestiä jos/ja kun selviän sieltä takaisin kotiin.

Arvostan 89 sinua koska olet jaksanut elää ja kirjoitella...mennään näin jatkossakin.

Käyttäjä joka on nimennyt itsensä edellä mainituksi on välillä heittänyt mausteita keskusteluun.

Mutta toivoisin "käyttäjältä" omia mielipiteitä ja miksi hän on päätynyt niihin.

Käyttäjästä tulisi "näkyvämpi" maustaja🤗

Mitenköhän Jared pärjää?

Kiitos arvostuksesta!

Valvoin taas yöllä. Mietin että eipä tämä elämä toisaalta hirveän kummallista ole. Siis jos ajattelee, että ollaan biologisia olentoja. Siis kun kuolee niin samalla se on game over omalta kohdalta.

Toki me olemme sukulaisia eläimille ja kaikki ihmiset ovat tässä samassa sopassa. Tavallaan siitähän se moraali on syntynyt että ollaan kaikki kuitenkin veljiä tai siskoja toisillemme. Että me tiedostamme loppujen lopuksi kuinka haurasta kaikki on.

Tuosta Jumalasta ja Saatanasta: Saatanahan mielletään kristinuskossa jotenkin hirveän älykkääksi ns. enkeliksi. Sillä hän oli alkujaan enkeli. Ja hän varmasti uskoi juuri itseensä enemmän kuin Jumalaan. Ja levitti sellaista sanomaa, että täytyy vain uskoa itseensä. Toisaalta nämähän ovat vain mytologisia asioita. Tämä ei ole varmaa tietoa.

Se on mielenkiintoinen ajatus että kvanttifysiikan kautta me kaikki olemme yhtä. Olen miettinyt tuota kvanttifysiikkaa: Vaikuttaako se meidän arkeen mitenkään? Onko se kaiken perusta?

Olen itse aika materialisti, mutta toisaalta kiehtoo ajatus jostain kuolemattomasta sielusta. Olen vain miettinyt, että sitten kun aivot sammuvat niin onko kaikki ohi? Pystyykö ihminen elämään ruumiinsa ulkopuolella?

Monethan ovat sanoneet että ovat irtautuneet ruumiista.

Toisaalta sitä voi sitten miettiä, että jos tämä maailma onkin vain kellokoneisto. Tavallaan että kaikki on koneen osia. Ihmiset, eläimet ja luonto.

On vaan jotenkin niin pirun karua ajatella että kaikki on tässä. Että kuolemassa me katoamme. Se on jotenkin todella karua...

Olen tässä miettinyt tätä ikääntymistä. Että kropassa alkaa olemaan kaikennäköistä vikaa.

Tuntuu siltä että parikymppisenä oli todella paljon energiaa ja pystyi syömään paljon roskaruokaa. Nyt taas ei pysty. Ja pitää enemmän kiinnittää huomiota siihen että liikkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti.

Elämähän tavallaan on sellaista että ei voi olla terve koko ajan. Se saatanallinen puoli elämässä on, että meillä on näitä vaivoja niin paljon.

Tavallaan että se ei vielä riitä että ihmisyyteen kuuluu jonkinnäköinen henkinen kärsimys, vaan että meidän kehokin vaatii remppaa.

Mutta jos jokin asia pitäisi nimetä tärkeimmäksi ihmiselämässä, niin se on toisten kohtaaminen. Ei tässä elämässä loppujen lopuksi paljon muuta tarvitse tehdä kuin syödä, nukkua ja nähdä muita ihmisiä.

Moi.

Kun parikymppisenä otti alkoholia...paljon...tökkyröi joskus hyviin ja toisinaan huonoihin tilanteisiin...edellisestä seurasi suuria tunteita niin hyvässä kuin pahassa...mulla jatkui tuonne 26-vuoteen "kuolemattomuus" sitten aloin seurusteleen lasteni äidin kanssa...rauhottumista... mutta silti alkoholi vei välillä. Lapset syntyi kun olin yli kolmekymppinen...en halunnut tökkyröidä lasteni silmissä kännissä. Mutta jos tilaisuus tuli lapset ja ex olivat jossain käymässä niin "kohti laukkaa...viina kauppaa" .

Olin jotenkin asentanut sellaisen mallin päähäni ettei mitään kiinnostavaa juttua voi tapahtua jos ei ole alkoholia mukana...kuitenkin suurimman osan aikaa olin selvinpäin ja teimme juttuja perheenä. Jossain vaiheessa kiinnostuin filosofiasta ja siitä tuli iso juttu...ja vielä isompi kun joi muutaman lasin punaviiniä...ööö kuitenkin ilman örvellystä noin 90%:sesti.

Sitten tuli avioero käytin alkoholia mutta en täysipäiväisesti...kiinnostuin taiteesta ja sen tekemisestä...myös musiikin tekemin kiinnosti.

Tapasin nykyisen vaimoni...juhlimme aika paljon ensimmäiset parivuotta...sitten tuli vastoinkäymisiä...yritin alkoholilla...mutta totesin ettei se vie kuin ojasta allikkoon jos sillä yrittää ratkaista asioita.

Tahdon sanoa että olen polttanut kynttilää molemmista päistä...ymmärtänyt ettei sitä kestä...ainakaan minä...nykyään olen elämyg muutaman vuoden alkoholin käyttö on minimaalista...punaviini lasillinen joskus.

Suuri juttu on totutella että elämä on tässä ja ei tarvita niitä suuria tunteita alkoholilla...kun ei tapahdu ns. Isoja mokia...tuntuu ettei tapahdu isoja ilon aiheitakaan.

Kuitenkin tänään tähystyksessä suolisto oli ärtynyt mutta ei mitään radikaalia sairautta. Edellinen on iso juttu mutta silti sen sivuuttaa okei ei vaikeaa sairautta...voisin olla isosti tyytyväinen, onnellinen...mutta koen okei hyvä juttu...en osaa iloita suuresti...ihme juttu?

Kuinka kauan on sisäisesti kiinni päihteessä?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Minun kehoni ei siedä alkoholia yhtään. Ja minulla on muutenkin aivan kamalia kokemuksia alkoholin käytöstä.

Toiset pystyvät juomaan. Minä en.

Olen ollut juomatta noin 6 vuotta.

Välillä toki kärsimys ollut niin suurta että olisi tehnyt mieli juoda. Ja elämä näyttänyt niin kaaokselta, että olisi tehnyt mieli hukuttaa murheet viinaan. Mutta jotenkin olen vain taistellut sitä vastaan. Mutta ei tämä elämä ole alkoholittomuudesta huolimatta helppoa.

Viime yönäkin valvoin melkein aamuun asti. Kärsin.

Kokemuksesta tiedän sen että silloin kun poltin ja käytin alkoholia niin minulla oli ns. kavereita enemmän. Sehän tässä elämässä niin hemmetin pirullista on, että heti kun käyttää päihteitä niin on kavereita.

Tulevaisuudesta en sitten tiedä. Käytänkö enää koskaan alkoholia tai poltanko enää koskaan tupakkaa? En tiedä.

Kuulostaa että sinä olet elänyt. Minä en pääse tästä sisäisestä vankilasta mihinkään. Ainut mitä voin ehkä enää tehdä on yrittää elää päivä kerrallaan ja nähdä ihmisiä.

Tuntuu vain että aina on jokin ongelma päällä. Joko valvoo yön tai sitten on kipuja tai on masennusta. Eli ei mitään uutta auringon alla...