Moi.

Kävin tänään pyöräilemässä kun loppuviikosta ennustettu sadetta.

Jotain sain siis tänään aikaiseksi.

Nukuin viime yönä neljä tuntia.

Ei tässä voi enään kuin nauraa elämälle.

Moi.

Elämä on kärsimystä ja kipua siitä ei pääse ylitse eikä alitse.

Elämässä on pieniä nyansseja kahvi, kissan silitys, koiran katse, takkatulen lämpö, sauna, ymmärretyksi tuleminen puhumalla, tai kirjoittamalla. Edelliset jutut jää kokematta jos focus on tulevaisuudessa.

On hyvä unelmoida ja olisi hyvä tuntea hetken nyanssit.

Aamu oli karmea...nyt vähän helpottaa...

Valvoin pikku tunneille asti.

Tänään niin väsynyt, että im kehä ei vielä alkanut.

Mietin koko ajan, että tulevaisuudessa varmaan kaikki paremmin.

Olen miettinyt sitä, mitä Kant sanoi aikanaan: että aika ja avaruus on mielemme muodot. Että kaikki mitä on, on aika ja avaruus. Me tiedostamme ne.

Varmaan kuolemassa ne katoavat.

Ihmisen elämä on aina haaste. Ihan sama missä ihminen on, niin maailma haastaa meidät. Täytyy pysyä lujana.

Ainut mitä loppujen lopuksi jää jäljelle on taistelu. Siitä on pidettävä kiinni. Kaiken näköistä voi tapahtua, mutta loppujen lopuksi jokainen uusi päivä on aina voitto. Oli tilanne mikä tahansa.

On jotenkin vaikeaa elää hetkessä, kun aika koko ajan etenee. On vaikea saada otetta hetkestä. Kipu hankaloittaa hetkessä elämistä.

Ihmistä ei ole tehty ikuisesti eläväksi olennoksi.

Se onko im moraalisesti oikein, on sitten taas asia erikseen. Monien filosofien mukaan im on moraaliton teko. Monien uskontojen mukaan myös.

Olen miettinyt että onko im siis verrattavissa toisen ihmisen murhaamiseen? Onko ihminen niin vapaa että hän saa valita kuolinpäivänsä? Vai onko sittenkin jokin korkeampi voima, joka sen kieltää?

Sehän siinä eniten mietityttää.

Mutta sitten millaista roolia rakkaus näyttelee tässä kaikessa? Rakkaus elämään, Jumalaan, toisiin ihmisiin.

Luulen että ihmisen on erittäin vaikea olla sadan prosentin ateisti. Siis että ihminen sanoisi olevansa täysin vapaa tekemään mitä tahtoo ja että mitään ihmistä korkeampaa olentoa ei ole. Mutta onko asia niin? Meillähän on omatunto. Meillä on jonkinnäköisiä moraalisia sääntöjä. Emme me toisaalta ole välttämättä vapaita siinä mielessä, että saisimme tehdä elämällä mitä vain.

Ja sitten on myös kyse kunniasta. On kunniakasta kulkea ns. myrskyä kohti pää pystyssä. Ihmiseltä ei voi kukaan riistää oikeutta kunniakkaaseen elämään. Mutta toisaalta, onko joskus im myös kunniallinen teko? En tiedä. Japanissahan on sellainen kulttuuri että joissain tapauksissa se on.

Toisaalta pääasia on varmaan elää hyvää elämää. Täydellistä elämästä ei ikinä tule. Hyvää siitä saattaa tulla.

Ihmiselle tärkein asia elämässä tuntuu olevan kieli. Kommunikointi tärkeintä luulen. Ihminen vain nyt sattuu olemaan sellainen olento että hän tarvitsee kommunikointia. Muut eläimet ovat erilaisia. Tai toki nekin kommunikoivat, mutta ihmiselle kommunikointi on äärimmäisen tärkeää. Ehkä jopa elämän tärkein asia. Yhdessä me kuitenkin kuljemme tämän elämän läpi.

Viime aikoina olen alkanut ymmärtämään, miksi ihmiset uskovat Jumalaan. Rakkaudella Jumalaan me voimme selvitä monesta tilanteesta.

Esim. ihminen ei tee itsemurhaa koska hän rakastaa Jumalaa ja Jumalan antamaa elämää.

Minulle tuo on se tärkein asia Jumalaan uskomisesssa. Rakkaus elämään. On taisteltava elämän puolesta.

Moi 89.

Jokaiselle Jumala merkitsee jotain omanlaista siihen minäkin uskon.

Elämän ja rakkauden puolesta taistellaan.

Moi

Tänään aamusta alukesi toivottomuuden-viuhka. Ajattelin jos olisi ihminen vierellä tai puhelimen päässä kun tuntee ahdistuksen nousevan...voisi heti kertoa miltä tuntuu...jakaa se tunne ja ne ajatukset.

Edellisestä voisi olla apua...ei tarvisi yksin vääntää...voisi tulla tunne että ihmiskunta on yhtä ja kaikki autetaan toisiamme tavalla tai toisella.

Prrrrr. Haloo.... Soitit juuri oikeaan paikkaan.... 😊

Sain eilen koronarokotteen. Tänään aika väsynyt olo ollut.

En jaksaisi enää valittaa. Mun täytyy vain yrittää nähdä positiivisia asioita elämässä.

Oletko HerKaramazov soittanut terkkuun silloin kun im-ajatukset häiritsevät?

Itse olen välillä soittanut, mutta onneksi ei hirveän usein ole tarvinnut soittaa.

Yritetään pärjätä. Uskon että elämässä on vielä hienoja asioita jäljellä. Kohta korona selätetty ja kesä alkaa. Lämpimiä kelejä tulee. Jne.

Ihmisten läsnäolo auttaa moneen asiaan... 🙂

... Niin tekee.

Moi

Mä oon soittanut palvelevaan puhelimeen.

En tiedä tarkoitatko terveyskeskuksen oma hoitajaa? Meidän kunnassa omahoitajalle voi jättää soitto pyynnön.

Mtt:ssä sama juttu voi jättää soittopyynnön.

Ihmisen läsnä olo auttaa...toisinaan kissan tai koiran.

Okei.

Tarkoitan päivystystä.

Yksinolokin tietenkin välillä tekee hyvää. Ainakin minulle.

Kaippa tässä pitää vain päivä kerrallaan mennä...

Ei helvetti, on tämä elämä kyllä sellaista että alta pois.

Mitä tässä nyt sitten enää pitäisi tehdä?

Alkaa olla niin tupaten täynnä tätä koko olemista.

Tiedän ettei saisi luovuttaa. Mutta hemmetinmoista karuselliä tämä on.

Moi.

Mulle on kolahtanut mitä mun kohdalla epävakaa tarkoittaa esim. Ihmissuhteissa. Tuntuu ihan pirun pahalta.

Jos on tuntunut siltä että olen epäonnistunut ihmisenkuva...niin nyt tuntuu sysipaskalta ihmisenkuvalta. Ainakin puoliso saa minut tuntemaan niin.

Mulla on ens tiistaina se tähystys toisesta päästä...alkaa jännittään sekin.

Oon saanut maalattua pari kuvaa öljyväreillä...eka onnistui...tunti 3h että olen elossa... tänään syntyi ei huono mutta ei hirveen hyväkään työ. Maalaaminen helpottaa hivenen...ainakin sen aikaa kun maalaa ei ehdi keskittyä synkistelyyn.

Karuselliä tää on. Elämä voi olla karuselli - tai karuselli!
En muista kenen oivallus...