Minullakin joitain kokemuksia ns. Jumala asiasta. Mutta tällä hetkellä olen ehkä agnostikko. En tiedä onko Jumalaa, mutta sen tiedän etten voi tietää sitä. 🙂

Tavallaan epävarmalla pohjalla sitä koko ajan on. Mutta se on elämää. Elämä on taistelua kaikennäköisiä ongelmia vastaan. Ehkä siinä kaiken ydin.

Tavallaan sitä toivoo että Jumala olisi olemassa. Mutta kun sitä ei voi mitenkään varmistaa todeksi. Voisin esim. toivoa että elämä olisi helppoa, mutta loppujen lopuksi se on vain toiveajattelua. Elämä useinkaan ei ole hirveän helppoa, vaikka toki ajoittain tulee sellaisia hyvän olon tuntemuksia. Niitä toivoisi olevan enemmänkin.

Minullakin kipuja, mutta ei niille voi mitään. En halua syödä kipulääkkeitä koska ne väsyttävät niin paljon.

On ollut hyödyllistä kirjoitella tänne. Varsinkin näin korona-aikana, kun ei voi hirveästi tavata ihmisiä kasvotusten.

Varmaan kuitenkin hyvä että niitä tutkimuksia tehdään? Vaikka ei ne varmaan hirveän mukavia ole?

Minä pärjään tämän kivun kanssa aika hyvin, koska olen tottunut siihen ja kipu ei ole hirveän kova. Tietysti ei kipu ikinä ole hyvä asia.

Sitä vaan välillä toivoisi ettei olisi niin paljon hankalia asioita elämässä, mutta kaippa niitä kaikilla on...

Jumalasta vielä sen verran, että olen ajatellut Jumalan olevan ehkä sitten vasta jossain toisessa todellisuudessa. Jossain after lifessa jos sellainen on. Yritän vain elää tätä maan päällistä elämää ja yritän olla miettimättä liikaa Jumala asiaa, sillä eihän loppujen lopuksi tässä elämässä saa siihen Jumalan olemassaolo kysymykseen mitään vastausta. Toisilla on kokemuksia Jumalasta toisilla ei. Mutta luulen että kukaan ei voi sanoa että Jumala on varmasti olemassa. Aavistuksia toki voi olla...

Hei mieliski!

Luulen että uskosta on monille hyötyä, mutta luulen myös että on ihmisiä joille se voi olla jopa haitallistakin. Tuntuu siltä että se riippuu jotenkin luonteenpiirteistä. Kun ajattelen omaa uskonnollisuuttani, niin kyllä käyn joskus kirkossa konserteissa (paitsi nyt korona aikana). Ja tunnen jotenkin rauhan tunteen useimmissa kirkoissa. Sen takia en ole täysin uskovainen, koska minua vähän mietityttää tietyt asiat esim. luterilaisuudessa. Esim. se että kaikki perustuisi vain Jumalan armoon. Tätä näkee kovin harvoin maailmassa. Aika armotonta menoa täällä välillä näkee. En pysty jotenkin sulattamaan sitä että tekipä mitä tahansa esim. rikoksia, niin kyllä Jumala armahtaa. En nyt sitten tiedä olenko käsittänyt tätä armon asiaa ihan oikein.

Toinen asia mikä mietityttää on se että uskontoja on hirveästi maailmassa ja useimmissa toistetaan sitä että tämä meidän uskonto on ainut ja oikea. Mistä senkin voi tietää että mikä sitten on se ainut ja oikea uskonto?

Ymmärrän kyllä sen että uskonto luo toivoa murjotuille. Ymmärrän sen että se vastaa moniin kysymyksiin. Mutta sitten se että mikä loppujen lopuksi on totuus niin on aivan eri asia.

Toki kirkko Suomessakin tekee hienoa työtä. Auttaa vähäosaisia jne. Mutta kysymys on siinä että johtaako luterilainen kirkkokin jäseniään harhaan? Mikä on kirkon rooli enää 2021?

Tuo kiitollisuuden tunne varmastikin auttaa moneen asiaan. Voi jopa välillä olla kiitollinen että istuu tällä hetkellä tässä tuolissa.

Se negatiivisten ajatusten kehä on kyllä todella hankala asia. Useilla se lähtee pyörimään päivittäin. Ja joskus tuntuu että on vaikea päästä siitä eroon.

Loppuun: Toki uskonto voi luoda tarkoituksen elämälle. Mutta minun pitää noissa uskon asioissa aina listata plussat ja miinukset. Itse en pysty täysin uskomaan esim. Jumalaan, mutta toki monet pystyvät ja varmaan hyvä  niin... 🙂

Moi.

Olen lähdössä verikokeisiin nyt aamusta - yksi suomen hienoimmista jutuista on yleinen terveyden hoito. Kirjasto ja liikunta mahdollisuudet ovat hyviä asioita.

Suomen valtiollinen kirkko on varmaan myös hyvä asia. Isossa mitta kaavassa seurakunnat tekevät tärkeää työtä. Mikä se on sitten jota kirkko tarjoaa tai lähinnä ne ihmiset jotka saavat palkkansa seurakunnista? Onko se palvelujen tuottaminen? Armoa ei voi varmaan tuosteistaa?

Uskonnoissa puhutaa uskosta ja hengellisyydestä mikä on niiden ero?

Luulen että hengellisyys on tavallaan sellaista ns. henkistä kykyä. Usko sitten luottoa esim. Jumalaan.

Kirkko varmasti hyvä asia. Tuntuu vain nykyisin siltä että Suomessakaan monet eivät enää usko sen oppeihin.

Kai se kirkko nykyään sitten on ns. auttajan roolissa.

Suomessa paljon hyviä asioita: kirjastopalvelut ja terveydenhuolto, niin kuin sanoit.

Pakko kirjoittaa siitä että naapurissani asuu joku ns. elämän nautiskelija. Tai pikemminkin juoppo. Yöllä kuuluu melua sieltä. Huutoa ja muuta.

Tuollainen elämä kyllä loppujen lopuksi vie hengen luulen. Jotkut toki kestävät alkoholia paremmin kuin toiset.

Luulen että tuo naapurin elämä on sitä pohjalla oloa. Elämästä irtisanoutumista.

Elämä on niin kovin hauras asia. Ja jos tässä itse eläisi samanlaista elämää kuin naapuri, niin kävisi huonosti. Elämä on vaikeaa ja tuo vaikeus on hyväksyttävä en näe mitään muuta mahdollisuutta. Tai on sitten tuo ryyppääminen, mutta se ei ole kenellekkään hyväksi...

Kävin äsken liikuntaryhmässä. Käveltiin lenkki. Huomasin että väsähdän aika nopeasti seurassa. Oli kyllä kuitenkin hauska nähdä ihmisiä.

Aika yksinäiseksi mennyt muuten elämä. Jotenkin vaan on pärjättävä.

Sitä toivoo vaan että pystyisi enemmän nauttimaan asioista. Hirveän vaikeaa kuitenkin välillä. Sitä se elämä varmaan sitten on...

Taas pyörii im-kehä päässä. En tiedä minkä takia niin usein pyörii.

Vaikeaa välillä sen kehän kanssa oleminen.

Moi.

Asuin nuorempana talossa jossa kuului lähes kaikki seinien lävitse...oli aika raskasta aikaa, öisin.

Nykyään kissat ovat ainoita jotka mellastaa tässä talossa.

Olen nähnyt 70-vuotiaan alkoholistin joka luki aika paljon kirjoja hän oli pystynyt säilyttämään muistinsa joka on aika ihme. Toisaalta olen nähnyt 25-vuotiaan joka oli juonut haimansa siihen pisteeseen että haima ei erittänyt insuliinia...keski kaljaa tissuttamalla. Alkoholi on aika myrkky loppujen lopuksi silti sitä myydään täysikäisille lähes rajattomasti...

Tyttäret kävivät kylässä ja auttoivat minua varaston katon paneloinnissa...olimme ihan puhki parin tunnin urakasta. En ole ihan nuoruus vuosien kunnossa enään...mutta saatiin ne panelit kattoon👌

Tuo alkoholi vie kyllä monet ennen aikaisesti hautaan. Minä en ole vuosiin juonut tippaakaan.

Mutta minussa on se tietty hedonistinen puoli, joka tuottaa välillä vaikeuksia. Siis kun välillä haluaisi vain nautiskella elämästä. (tietenkin ilman päihteitä) En tiedä onko siinä siis mitään vikaa? Mutta Jordan Petersonkin sitä saarnasi että elämä ei voi olla pelkkää nautintoa. Se on jotenkin mahdotonta. Mutta toisaalta, mitä varten täällä ollaan?

Tavallaan ymmärrän jotenkin niitä ihmisiä jotka ovat täysin hedonisteja. Tai ainakin osittain ymmärrän. Elämä voi olla niin vaikeaa, että mitään muuta ei enää näe edessäpäin kuin pelkän nautinnon. Ja joillakin se sitten jossain vaiheessa kääntyy alkoholismiin. En tietenkään kunnioita tippaakaan alkoholin käyttäjiä. Mutta tunnistan sen puolen itsestäni, joka sanoo että pitäisi vain mässäillä. Koska mitään parempaa ei ole. Mutta silti toinen puoli minusta sanoo, että tuo mässäily ei loppujen lopuksi johda mihinkään. Ei siitä saa enää nautintoa jos sitä tekee koko ajan.

Olen huomannut nyt kun kevät on tullut, että olen jotenkin hirveän iloinen. Tai sillä tavalla että auringon paiste ja lämpö ovat tuoneet sellaisen ihmeellisen hyvän olon tunteen. Vaikka toisaalta en osaa oikein hyvin suhtautua tuohon tunteeseen. Kun niin kauan oli synkkä mieli.

Se on hyvä että katto on saatu paneloitua. 👍

Itse valmistaudun avoimen tenttiin ja filosofian pääsykokeisiin.

Yritetään nyt sitten nauttia kohtuudella keväästä.

Kävin terapia istunnolla äsken. Minua välillä alkaa ahdistamaan jotkin asiat, mistä siellä puhutaan. Se ei ole mukavaa.

Toisaalta, se kuuluu tähän prosessiin.

Jordan Petersonkin on sanonut että vaikeat asiat on kohdattava. Katsottava niitä silmiin.

Pitäisi varmaan olla kiitollinen joistain asioista, mutta se on hirvittävän vaikeaa minulle.

En tiedä miksi ajatukset pyörivät koko ajan elämän synkissä asioissa...

Elämä on pohjimmiltaan vain selviämistä. Täytyy vain räpiköidä tässä virrassa.

Kaikki me loppujen lopuksi olemme samassa liemessä.

Minulle nuo uskon asiat vaikeita, koska en pysty niitä täysin ymmärtämään. Siis miten ihmisellä voisi olla sielu? Miten tässä rupisessa maailmassa voisi olla Jumala? Eikö tämä elämä ole selkeämpää kun ajattelee, että me synnymme tyhjästä ja sitten palaamme tuohon tyhjyyteen? Ja meillä on vain tämä elämä? Toki en tiedä onko se fakta, mutta helpommaksi se tekee elämän tajuamisen.

Toisaalta jos Jumalaa ei ole, niin elämältä voi lähteä sen syvin merkitys. Mutta silti minun on vaikea todeta että Jumala olisi olemassa.

Toki ei koskaan voi olla varma siitä asiasta. Voihan toki olla niinkin että ihmiset on laitettu kärsimään tähän maailmaan ja pitää kestää tuo kärsimys jotta pääsisi taivaan iloon.

Toki luonnontieteet eivät tue tuota ajatusta. Maija Vilkkumaa laulaa, että jos tää onkin viimeinen elämä. Mutta jos se on totta, niin on kovin vaikea käsittää ihmisen olemassaoloa.

Ja sitä on vaikea käsittää että mikä olento on ihminen? Se on se suurin kysymys...

Moi

Mun terapia on ollut katkolla joulukuusta asti...terapeutti on ollut sairaana...pelottaa mitä hänelle on käynyt? Olen käynyt vuosia tuolla samalla terapeutilla.

Jos "pimeä aine" josta ei tiedetä oikein mitään paitsi että sitä on paljon ja se pitää maailman kaikkeutta kasassa, koska jos sitä ei olisi maailman kaikkeus luhistuisi.
Jos maailman kaikkeudessa on jotain niin sitä on myös meissä eläväisissä koska me ollaan osa maailman kaikkeutta. Onko meissä "pimeää ainetta" vai "kirkasta ainetta" sitä en tiedä?
Jos elämä on mysteeri niin kai me eläväisetkin ollaan...ainakin itsellemme...

On vaikea rakentaa edelliselle maailman kaikkeus teorialle maailman katsomuksensa koska edellisitä asioista ei puhuttu peruskoulussa eikä juuri missään...

Ei tässä voi kuin jatkaa elämää yrittää pitää silmät auki ja mieli avoimena...tai ainakin niin avoimena kun tuntuu hyvältä.

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Olen lähdössä verikokeisiin nyt aamusta - yksi suomen hienoimmista jutuista on yleinen terveyden hoito. Kirjasto ja liikunta mahdollisuudet ovat hyviä asioita.

Suomen valtiollinen kirkko on varmaan myös hyvä asia. Isossa mitta kaavassa seurakunnat tekevät tärkeää työtä. Mikä se on sitten jota kirkko tarjoaa tai lähinnä ne ihmiset jotka saavat palkkansa seurakunnista? Onko se palvelujen tuottaminen? Armoa ei voi varmaan tuosteistaa?

Uskonnoissa puhutaa uskosta ja hengellisyydestä mikä on niiden ero?

 

Kirkosta, mitä työntekijät kirkossa tekevät... Olennaisin jos katsotaan papista käsin, on pitää sanaa armosta esillä. Kertoa Vapahtajasta, ja mitä raamattu kertoo Jumalan rakkaudesta. Pappien tehtävä on huolehtia heistä, jotka haluavat elää hengellisinäkin ihmisinä, olla tavoitettavissa sielunhoitajana. Millä tahansa ikätasolla kirkossa työskenteleekään, on ihmisiä varten, kuuntelee, järjestää toimintaa, joissa evankeliumi Vapahtajasta on esillä.

Lapsille on päiväkerhonsa, nuorille rippikoulunsa,nuorteniltansa ja tapahtumansa. retkensä. Nuorille aikuisille on keskustelu/tapaamisryhmiä riippuen missä päin maata on mihinkin mahdollisuuksia. Työikäisille ei taida varsinaisesti olla, johtuen siitä että työ imee voimat? ihmiset ei ehdi tai jaksa mihinkään kodin ja työn kehän ulkopuolelle?

Diakonit on työntekijöistä ehkä eniten(ainoita?) kotikäyntejä tekevä ryhmä. Seurakuntaan voi ottaa yhteyttä diakoniaa tekevään työntekijään, heitä on kolmenlaisia. He ovat vanhustyöhön,tai yleiseen diakoniatyöhön (myös taloudellisen avun järjestämiseen), sekä mielenterveys- tai/ja päihdekoulutettuja diakoneja. Isän kuoleman tiimoilta mtt ohjasi minut ottamaan yhteyttä srkn mt-ja päihdetyötä tekevän diakonin juttusille, sillä perusteella ettei mtt osaa auttaa akuutissa surussa olevaa, srksta saa syvemmän tuen.

Armoa ei voi tuotteistaa, vaikka joku voi tulkita kristilliset kirjakaupat sellaisiksi?

*

Usko on omalla kohdalla sitä, että Kristus on totta itselle. Yhteyttä itsestä Jeesuksen kautta Isään.

Sen sisäistämistä, että Jumala tuli ihmiseksi.

Hengellisyys sitä, että elää todeksi tuota yhteyttä. Uskon saadessaan(uskon syntyessä) saa Pyhän Hengen, ja syntyy hengelliseksi, alkaa ymmärtää itseään myös hengellisenä ihmisenä.

~  ~  ~

Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (voiman) tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen. Joh.1:12

Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte. 💌 Matt.21:22

En osaa sanoa tuosta pimeästä aineesta. Oikeastaan olen miettinyt sitä mitä Wittgenstein sanoi että: Vaikka kaikkiin tieteen ongelmiin olisi löydetty vastaus, niin ihmiselämän ongelmia ei olisi vielä edes lähestytty. Tai jotenkin noin.

Tuntuu että ensin pitäisi ratkaista tämä elämän ongelma. Pimeää ainetta on paljon, mutta miten se käytännössä vaikuttaa ihmiseen niin siitä en tiedä. Tuntuu että pitää vain pysyä itse kasassa ja siinäkin tekemistä kylliksi.

Elämä on välillä todella kovaa kärsimystä. Sitä yrittää vain pärjätä. Taistelu tahtoa toki löytyy. Sitä tarvitaan.

Minua todella vaivaa se että haluan nauttia liikaa asioista. En tiedä onko se sitten geeneissä. Ei tämä elämä voi vain nautintoa olla...

Täytyy pärjäillä.👍

Moi

Luin joskus Wittgenteinin elämän kerran...hän oli aikamoinen persoona. Ludwig kirjoitti pääteoksensa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoissa.

En usko että tiede saa selville mitä pimeä aine on ihan lähiaikoina...joitain teorioita voi ilmestyä.

Mitä tarkoitat "liialla" nauttimis halulla? Haluisitko elää askeettisimmin mitä elät...mutta haluat säilyttää mukavuus tason?

Wittgentein omisti kenttä sängyn ja pari kenttä tuolia...olisi hänellä ollut varaa ostaa mutta ei halunnut. En tiedä miten hän eli loppu elämänsä norjassa oli silloin jo enemmän huone kaluja?

Elämä on suuri kysymysmerkki...tuntuu että kysymyksi syntyy enemmän kuin vastauksi mitä vanhemmaksi elää.