Olisko teillä mitään hyviä neuvoja tuohon nukahtamiseen? Kun tuntuu että jokin asia jää aina vaivaamaan ja se vaivaa koko yön useinkin.

Välillä saan unta helposti, mutta toisinaan nuo asiat pyörivät liikaa mielessä.

Olen yrittänyt lukea iltaisin. Se auttaa välillä...

Oli rankka Vantaan reissu. Jumbossa oli väljää ja ilmavaa, mutta haastattelussa läheisessä oppilaitoksessa meinasi monta kertaa loppua happi. Kaiken lisäksi haastattelun kirjallisessa osuudessa oli jotain hemmetin päässälaskutehtäviä. Meni ne kuulemma oikein, mutta hiilidioksidin täyttämillä aivoilla helpot tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta. En ole ennen pitänyt maskia niin kauan yhtäjaksoisesti. En siis selviäisi maski päällä töissä. Toivottavasti ei tullut koronaa tuliaisena. Julkiset kulkuvälineet ovat selvästi ne vaarallisimmat paikat.

Mikä minä olen neuvomaan nukahtamisvaikeuksissa. En ole koskaan nukahtanut helposti ja nopeasti. Täytyy vaan yrittää käyttää kaikki mahdolliset keinot jotka auttavat edes vähän.

Kevyt iltalenkki, lämmin suihku, kevyt iltapala, on melko toimiva yhdistelmä. Rauhallinen puuhastelu illalla/yöllä toimii, valitettavasti kerrostalossa asuminen rajoittaa. En enää mene sänkyyn, jos minua ei oikeasti väsytä.

Ajatuksille ei oikein voi mitään, joten yritän viimeisenä illalla katsoa jotain aivot narikkaan viihdettä YouTubesta. Katson oikeasti täyttä roskaa. 🚮 Se usein toimii. Joillain ihmisillä näyttöjen valot haittaavat nukahtamista, mutta en ole huomannut vaikutusta omalla kohdallani, tosin pidän aina näytön kirkkautta 50 %:ssa.

Makuuhuoneessa minulla on pelkkä pöytälamppu, ja muutenkin vähennän asunnon valaistusta iltaa kohti. Kelloa ei koskaan saisi katsoa sängyssä, koska se lisää ahdistusta jos on aikainen herätys.

Nuo maskit on kyllä välillä hankalia. Rustasta saa hyviä. 50 kpl 20 €.

Viime yönä nukuin 12 tuntia.

Kohta minulla on lääkäri. Nuo kivut kun ovat vaivanneet.

Toivottavasti saisi jonkun hyvän kipulääkkeen. Tai sitten pitää vain ottaa tuota Etoricoxibia. Luulen että jos ei noita kipuja olisi niin elämä tällä hetkellä voisi olla ihan hyvää. Eipä sitä oikein muuta kaipaakkaan kuin hyvää kivutonta elämää.

Välillä ei viitsisi ottaa tuota Etoricoxibia kun se väsyttää, mutta jos kipu on kova niin sitten on melkein pakko ottaa.

Moi

Anteeksi tökkäsystä Tirppa. Mun sieluni on ruokamultaa, kuparia, auringon lämmittämää huopakattoa ja kuplivaa kivennäisvettä...tänään.

Tytöt ei ole suoraa kysyneet miksi meille tuli ero heidän äitinsä kanssa. Olen miettinyt onko syy kertottu vakuuttavasti jonkun muun taholta, en tiedä...ehkä parempi etten vaivaa päätäni. Olen mä kysynyt että oletteko miettineet miksi erosin teidän äidistä?
Itse muistan kyllä tentanneeni äitiä miksi erositte ja voitteko palata yhteen, jne. Koska äitini kehui isääni "isäsi on periaatteiden mies", "teille muodostuu hyvä isä ja poika suhde" edelliset eivät ole totta, tai mahdollista minun ja isäni välillä. Sitten joskus murrosiässä äitini sanoi " isäsi sai raivokohtauksia ja katosi ryyppyreissuille kavereidensa kanssa, siksi hän ei kestänyt isäni kanssa"

Edelellisestä kesti vielä muutama vuosi kun äkkäsin kysyä miksi ihmeessä sä lähetät 4-5-vuotiaan pojan isänsä luokse jonka kanssa sä et tullut mitenkään toimeen? "kyllä sinäkin tulet tekemään virheitä kasvatuksessa" ja  "et sinä kertonut että sinun on paha olla isäsi ja hänen vanhempiensa kanssa - hän kyllä ihmetteli seuraavaa...kerran kun tulit isäsi luota...itkit ja löit minua (4-5-v) ajattelin että jotain oli sattunut...?)

Jos ajatellaan niin olisin tarvinut lasten psykologin apua...en tiedä olisiko se ollut mahdollista?

Mun äiti oli kuin teflonia jos hänen olisi pitänyt kantaa vastuu jostain menneestä...ymmärrän nyt että hänen psyykkeensä ei olisi kestänyt tarkastelua tuolla äiti ja lapsi alueella...hänkin oli hauras.

Isäni uhkasi huutamalla, nälvimällä, tai suoralla väkivalla jos häntä kyseenalaisti...sama jatkunee edelleen?

Toivon että itse kestän tyttöjen kritiikin kun on sen aika - ja kritiikki on väistämätön matkalla aikuisuuteen.

89. Melatoniini auttaa minusta tukilääkkeenä jonkin toisen esim. ketipinorin sivussa. (ketiapiiniä kirjoitetaan hyvin herkästi unettomuuteen nykyään, sillä itsekkin nukun)

Voisin kuvitella että sota leffat ruokkii tätä elämän mielettömyyttä, mutta jos ne kiinnostaa niin sitten katsotaan. Mulla oli jokin kauhuleffa kausi joskus parikymppisenä sitten tuli action leffat, nyt ei kiinnosta kummatkaan edellisistä?
Nykyään tosi pohjaiset, tai johkin kirjaan perustuvat kiinnostaa. Eikö Etoticoxibia oteta illalla nukkumaan mennessä? Ainakin mun vaimo ottaa...olen huomannut.

Jos mä yritän katsoa jotain hömppää illalla tai muuten mun aivot sukee sen jotenkin pois ja ajattelen samalla kun olen katsovinani joitain muita asioita...ehkä kuunnelmat toimii mulla ennen nukkumaan menoa?

Eilen olimme pariterapiassa. Minulta penättiin lupausta etten tee itsemurhaa. Lupasin että jos pysyn realiteeteissa en tee ja jos realiteetit alkaa heiluun soitan 112:teen tai ajan päivystykseen. En mä  varmaan täysissä järjissä pystyisi tekemäänkään mitään itselleni.

Tänään aamusta kävin Lääkärissä ylävatsa kivuista sain happosalpaaja lääkityksen kuukaudeksi? Lisäksi ylävatsa ultrataan ja otetaan verikokeita - katsotaan löytyykö mitään vai onko kaikki somaattista oireilua?

Kuuntelin kuunelman Knostilaisuudesta Ylen Areenasta edellinen on kehittynyt alkukristillisyyden aikoihin tai parisataa vuotta ennen ajanlaskua. Jossain kirjoissa puhutaan että Jeesus olisi omaksunut knostilaisuuden lapsuudessa egyptin aikanaan.

Tiukat kristityt kieltää kaiken tuolta Jeesuksen Egyptin ajalta josta on myös apokryyfiset evankeljumit olemassa. Voisin tietty alkaa vääntää peistä kummitätini kanssa asian tiimoilta mutta siinä ei ole mitään järkeä...hän saa uskoa mihin haluaa ja miten haluaa - tosin hän ohjaisi minun uskoani/uskomuksiani mielellään mutta minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä ainakaan uskon tiimoilta, enään. Olen armahtanut itseni kummitädiltä🤭

Juttelin kaverin kanssa tuosta knostilaisuudesta - hän ei ollut kuullutkaan vaikka on kiinnostunut eri uskonnoista. Kun kertoin edellämainitusta ajattelusta hän sanoi että se kuulostaa Muslimi mystikoiden eli Suufien ajatuksilta.
Suufeista olen jostain lukenut että tietyt radikaali muslimit vainoaa suufeja.

No, anyway zenbudhalaiset, knostilaiset, suufit eivät uhkaa kadotuksella, tai helvetillä muita uskontoja ajattelu suuntia, eli mä sanon että jees!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Jatkuu...

Kylläpä ajatuksia irtoaa...

Miksiköhän ihminen on lähtenyt uhkailemaan kadotuksella/helvetillä itseään ja muita...vai pitäisikö sanoa pelkästään muita?
Kun ihminen on masentunut tuntuu että sisälläni on tuhat syyttäjää - miksi ottaa lisää ryöpytystä itselleen?
Sitten pitää oikein rakentaa järjestelmä jossa ihminen on perisynnin alainen. Kun olen ollut kasomassa kaksi kertaa kun ihminen putkahtaa (kevyt ilmaisu) maailmaan, niin minusta molemmilla kerroilla maailmaan on syntynyt synnitön ihminen...kerran mun kaveri joka on "uskossa" sanoi että vauvat menee taivaaseen jos kuolevat mutta jossain 4-6-vuoden korvilla he tulevat perisynnin alaisiksi. Edellinen on aika hataralla pohjalla...

Jos lähdettäisiin siitä että ihminen ehdollistuu lapsena ympäristöönsä...ympäristö muokkaa hyvin paljon...ja ne kaksi lähintä on melkein pääosanesittäjiä lapselle.

Jos jaksaa joskus lukaista Alice Millerin kirjan; Alussa oli kasvatus jossa käydään usean merkittävän henkilön lapsuutta lävitse ja sitä mikä hänestä tuli mm. Hitlerin. Väitän että Aatu syntyi puhtaana pinenä poikalapsena maailman, mitä sitten tapahtui mm. isän toimesta loi pohjaa myöhemmälle toiminnalle.

Toivoisin että edellinen ei toistuisi kenellekään - mutta se on vain toive!

Knostilaisuus = Gnostilaisuus.

😊

Hitlerin äitihän harkitsi aborttia. Nyt kun asiaa tarkastee niin olisi ollut loistava ratkaisu.

Kyllä tuo melatoniini yleensä auttaa. En tiedä viitsinkö sitä Ketipinoria ottaa lisäksi. En haluasi lisää pillereitä popsia.

Parempi se on kun lukee välillä kevyttä kirjallisuutta ja katsoo vaikka komedioita. Luen nyt Hemingwayn Joen yli puiden siimekseen -kirjaa. Olen joskus aikaisemminkin sen lukenut. On kyllä hyvä. Ei ole ihan samanlaista eksistentialismia kuin Arosusi. Mutta välillä vaihtelu virkistää. 🙂

Hienoja säitä ollut nyt niin olen tehnyt kävelylenkkejä paljon. Aurinko kyllä piristää. Ja hienot maisemat.

Jeesus oli kyllä mielenkiintoinen henkilö. Maailmaa mullistava. Hän puhui viisaita sanoja. Toki en osaa sanoa onko kaikki mitä hän sanoi totta? Mutta on hyvä pitää joitain asioita vain mysteereinä.

Idän uskonnoissa myös paljon viisauksia. Buddhalaisuudessa juuri se että elämä on kärsimistä kolahtaa. Toisaalta olen välillä kyseenalaistanut sen. Ei minusta elämä ole jatkuvaa kärsimystä. Suurin osa elämästä ehkä on, mutta ei se kokonaan ole. Paitsi jos sattuu huono säkä. En tarkalleen tiedä mitä kaikkia elementtejä Buddhalaisuuteen kuuluu? Pitäisi varmaan joskus tutustua siihenkin.

Kirkkoon kuuluun. Mutta en ole Jumalanpalveluksissa käynyt vuosiin. Ehkä voisi joskus. Sitten pandemian jälkeen.

En tosin tiedä mitä ajatella noista uskon asioista. Toisille ne sopii. Toisille ei. Ne nyt on tietenkin henkilökohtaisia juttuja.

Pidän nyt tauon sota-dokumenteista. Luen tuota Tietoteoriaa tenttiä varten. Kun suoritan kurssia Helsingin avoimessa. Kesällä vasta tentti. Hyvin aikaa lukea...

Kannattaa tehdä nyt kävelylenkkejä. Kummasti parantaa oloa.👍

Im-ajatukset taas vainoavat.

Heti kun heräsin niin ne iski.

Kun vaan löytäisi ihmisen jonka kanssa jakaa tämä elämä...

Liikaa aikaa elämässä tuhlannut epäolennaisiin asioihin.

Onneksi on kirjoja maailmassa.

Näin ihan outoa unta. Unessa osasin lentää ja Jordan Peterson oli minun isä. Äiti oli kauhuissaan unessa minun lento taidosta. 😀

Ensi kuusta alkaen ei ole ”vapaa-ajan ongelmia”. Minut valittiin sille te-kurssille. Ensin viikko etäopiskelua ja sitten 8 viikkoa työharjoittelua 9 €/päivä. Onhan tuossa teoreettinen mahdollisuus työllistyä. Mitenköhän tuo ruumiillinen työ onnistuu maski päällä? Se on tietysti hyvä puoli, että pääsee välillä juttelemaan ihmisten kanssa ihan kasvotusten.

Vaikka Hitleriä (tai toista vastaavaa historian henkilöä) ei olisi syntynyt, se ei takaa että asiat olisivat menneet sen paremmin. 30-luvun laman ahdinko nosti Hitlerin valtaan. Joku muu karismaattinen henkilö olisi voinut täyttää tarpeen vahvalle johtajalle. Mistä tullaan taas siihen kysymykseen, miksi ihmiset alkavat sokeasti seuraamaan vahvoja ja karismaattisia henkilöitä? Tämä toki pätee niin pahiksiin kuin hyviksiin.

Meillä on käsitys oikeasta ja väärästä, moraalista ja arvoista, mutta ryhmäpaine ja sopivat ulkoiset olosuhteet voivat saada meidät tekemään hirveitä asioita. Myönnän että olen välillä ajatellut järjettömiä hirveitä asioita, ja kauhistunut omia ajatuksiani. Kuinka paljon/vähän ulkopuolista painetta tarvittaisiin tekoihin? Eroavatko väkivaltaiset ajatukset kovinkaan paljon im-ajatuksista?

Miksi ajatukset saattavat synkistyä silmänräpäyksessä? Hyvien ja mukavien ajatusten saaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Uskontojen syntyyn ja uskomuksiin on varmasti vaikuttanut niin paikalliset olosuhteet kuin sen hetkisen tunnetun maailman tilanne. Monet uskonnolliset tekstit on koottu jälkeenpäin, jolloin niissä on rikkinäinen puhelin efekti.

Oikeastaan mitä järkeä on vahvistaa me ja muut asetelmaa esim. sillä kadotus/helvetti uhkailulla? Ihminen on aina harrastanut kaupankäyntiä, ja se on mahdollistanut sellaisten resurssien saannin, joka muuten ei olisi mahdollista. Onko se lopulta joidenkin ihmisten ahneus ja halu saada enemmän syynä järjettömään käytökseen? Meidän tulisi saada kaikki (maalliset ja tuonpuoleiset) resurssit, koska olemme jumalan valittuja. En voi ymmärtää tätä ajatusta.

Kaikki kokemamme asiat ja kommunikaatio muiden kanssa muovaavat meitä ja ajatuksiamme. Kuinka paljon meissä loppujen lopuksi on omaa, vaikka olemme kaikki omanlaisia sekoituksia?

Okei no sehän on hyvä, että sait töitä.

Luultavasti olisi joku tullut Hitlerin tilalle.

Kävin tuossa yhden ryhmän kanssa kävelyllä. Ja sen jälkeen oli järkyttävät im-ajatukset. Minulle tulee usein sosiaalisten tilanteiden jälkeen.

En vain ymmärrä minkä takia tämä minun elämäni on näin vaikeaa? Minkä hemmetin takia pitää tulla noita im-ajatuksia? Ja nihilistisiä ajatuksia? En ymmärrä. Aina kun tulen jostain niin taas alkaa se sama ajatus pyörimään päässä, että miksi en ottaisi pillereitä paljon? Tai tekisi jotain muuta vastaavaa.

Ajatukset yrittää ajaa minut hunningolle. Toistaiseksi pystyn vielä taistelemaan. Mutta ei tämä kivaa ole.

Luulen että Helvetti ja Taivas ovat maanpäällä. Maailmasta voi tehdä Helvetin, mutta toisaalta voi täällä yrittää tehdä jotain hyvääkin.

Itsellä ongelmana se että haluan mennä sosiaalisiin tilanteisiin, mutta olen niiden jälkeen aivan puhki. Ja kun palaan kotiin niin ajatukset ovat synkät usein.

En oikein ymmärrä minkä takia oli natseja? Luulivatko he tosissaan että on joku arjalainen rotu olemassa? Vaikea ymmärtää. Mutta toisaalta jos he ajautuivat täyteen nihilismiin? Jos he olettivat ettei ole Jumalaa ja kaikki on sallittua. Noin niin kuin moraalisesti.

Mietin että minkäköhän takia tänne synnytään, jos ei ole Jumalaa? Tai vaikka olisikin? Mutta nämähän ovat juuri niitä huonoja ajatuksia. Ei ole oikein mitään järkeä niitä pohdiskella vaikka niitä väkisin pohtiikin. Eksistentiaalisia ajatuksia. Ne ovat juuri niitä. Ja niitä on useilla ihmisillä. Ja ne harvoin johtavat mihinkään.

Moi!

Lentäminen unessa voi olla jännää? Se kontrasti että unessa on hyvin ja sitten kun saa silmät auki rävähtää tämän puoleinen elämä...

9e/päivä... no, jos se avaa ovia niin sitten ja aina voi törmätä uusiin ihmisiin tutustua ainakin pintapuolisesti.

Mä meinasin kirjoittaa että jos Hitleriä ei olisi syntynyt niin joku sen diktaattorin paikan olisi ottanut...aika oli otollinen.

Mulla on ollut todella raskasta vaimon kanssa tappelu kun minä unohdan hänet kun tyttäreni on täällä, ja se on syy koko parisuhteen kariutumiseen. Kai niinkin voi väittää - itse en ole sitä mieltä.

Mutta meilla on tää asetelma että kumpikaan ei tule pätkääkään vastaan...on tää riipivää...kun ei voi muuttaakkaa pois kun se pankki venkoo...viimeinen viesti oli pankilta taas vähän myönteisempi että ne kirjoittaisi maksutta sopimuksen meidän välille.

Moi

89:lle samat kysymykset auki - olen yrättänyt jättää ne auki mutta sekään ei onnistu. Sieltä täältä löytyy palasia mutta ei täydellistä vastausta. Edellinen on sitä kiven pyöritystä, luulen?
Luin että suufit sanovat että "jokainen ihminen syntyy suufina - mutta sitten ego tulee mukaan". Menisi hyvin yhteen Jeesuksen sanomaan että "olisi tultava lasten kaltaiseksi".

Tirppa. "Kaikki kokemamme asiat ja kommunikaatio muiden kanssa muovaavat meitä ja ajatuksiamme. Kuinka paljon meissä loppujen lopuksi on omaa, vaikka olemme kaikki omanlaisia sekoituksia?"

Hyvä kysymys koska usein toimisi niin kuin ihmiset jotka ovat olleet tai ovat yhteydessä meihin. Jos uskaltaisi toimia oman sydämensä mukaan?

Lähden tuossa päivällä viemään nuorempaa tyttöä siedätykseen Pihlajalinnaa...pääsen vähän ihmisten keskelle joka on ihan hyvä.

Täällä talossa lojuminen ja ylen areenan kuunteleminen ei ihan täytä tarpeitani. Outo tarve mennä ihmisten sekaan...johtuu tästä panepidemiasta. Voisin lausua omia ennustuksia kauanko tää tulee jatkumaan, mutta antaa jokaisen päätellä itse.

Koirat ei kumpikaan viihtynyt tänään pihalla...taitaa olla 20˚C...onneksi alkaa lauhtua. Ja luvassa on 15cm lisää lunta, huh. Naapurin raktorimies tulee onneksi apuihin.

Pitää katsoa noita suufien opetuksia netistä.

Olen joskus pohtinut tuota että miksi pitäisi tulla lasten kaltaiseksi. En täysin käsitä sitä. Eikö lapset ole yleensä villejä ja eivät noudata sääntöjä? Ja sitten pitäisi tulla heidän kaltaiseksi aikuisena...🤔

Elämä on juuri sitä kiven pyörittämistä. Tuntuu että vaikka mitä tekisi, niin silti samat kysymykset koko ajan mielessä. Ja aika juoksee koko ajan. Eikä mistään saa oikein otetta. Ihan sama ulkoileeko paljon. Ihan sama vaikka lukisi koko ajan. Niin silti juuri se eksistentiaalinen tyhjiö päällä. Että kun mistään ei saa täydellistä mielihyvää.

Että elämä on vain kävelyä paikasta A paikkaan B. Ja mitä toisaalta tekee kirjojen tarjoamalla viisaudella? Ei ne kuitenkaan auta parantamaan tätä ihmisen olotilaa. Tai toki ne tuo lukiessa hetken helpotuksen. Mutta ne eivät auta kärsimykseen.

Koko ajan pitäisi jaksaa ja jaksaa. Aivan kuin olisi umpihangessa. Ja sitten sanotaan että on rämmittävä koko elämän ajan jotain tasaista peltoa pitkin joka jatkuu ja jatkuu.

Sellaisena näin elämän. Orjana olemista tämä on.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Luulen että ihmisen tulee vain yrittää jatkaa olemassaoloa niin pitkään kuin pystyy. Ihan sama oliko ahdistunut tai ei.

Ja luulen että eksistentialismi on oikeassa. Ihminen elää tässä kummallisessa maailmassa. Ja vain se merkitsee että elää.

Juuri siitä Camus'kin puhui: puhdas elämänliekki täytyy olla.

Mutta on tämä vaikeaa kuitenkin. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän im käy mielessä. Mutta jos tässä nyt kuitenkin yrittää vain rämpiä.

Etoricoxibia en kyllä enää ota. Oli sitten kipuja tai ei. Pistää hirveän ahdistuksen päälle se. Vaikka menee vain 30 mg.

Kai sitten minun kohtaloni on vain kärsiä kivuista ilman lääkkeitä. Tai ehkä joskus voi Buranan ottaa.

Oli tuossa tovi sitten hirveää ahdistusta. Maailma tuntui hirvittävältä paikalta. Nyt vähän helpompi olo...

Olen tämän päivän ollut ihan puhki. Ei viitsisi lukea, kun luen sitten vain filosofisia tekstejä, jotka eivät aina ole hyväksi ihmiselle.

Soitin eilen terkkuun kun oli im-ajatukset niin voimakkaat. Kolmenkympin jälkeen on voimistuneet. Ei tässä mikään muu auta muuta kuin se että yrittää nauttia edes vähän elämästä. Vaikka elämä onkin haaste.

Sitä en vain ymmärrä että ihminen on saanut aivot ja sitten nämä aivot vain kelaa sellaisia ajatuksia joihin ei saa vastausta mistään. Onko Jumalaa? Mitä tapahtuu kuoleman hetkellä? Mitä on kuoleman jälkeen? Onko elämällä tarkoitusta?

Tällaiset ajatukset pyörivät kuin hyrrä päässä. Ehkä se ajatus että onko elämällä pohjimmiltaan mitään väliä, on se pahin. Mutta kai sen sitten ihminen päättää itse että onko tällä väliä? Eihän täällä ole edes pakko olla? Im ei ole rikos Suomessa. Mutta nousee vain kysymys, että mitä Jumala (jos hän on olemassa) ajattelee itsemurhasta?

Sekin on paha kysymys johon tuskin saa vastausta tässä elämässä.