Moi.

Mua alko painaan se että en "usko" "oikein" kummi-tädin mielestä.

Oikeastaan suututtaa mitä toinen ihminen on sanomaan toisen ihmisen uskosta tai uskomattomuudesta?

Kuuluuko kenenkään puuttua toisen uskon asioihin...uskoi toinen sitten riitonttuihin tai menninkäisiin?

Muutama vuosi takaperin kuulin kirkkoherrasta täällä meillä päin  joka jakeli rippileiriläisille taivas ja helvetti paikkoja eikä siihen puuttunut kukaan...mun mielestä kirkkoherran toimikuvaan tai valtuuksiin ei kuulu ihmisten ja edellisessä tapauksessa lasten leimaaminen.

Tytär tulee parintunnin kuluttua käymään olen tehnyt ruokaa...en viitsi kaataa hänen päälle pahaa oloani...

Se on jokaisen oma asia mihin uskoo. Minuakin joskus ärsyttänyt kun Jehovan todistajat yrittivät väkisin käännyttää heidän uskoon.

Tämä on vapaa maa. Uskonto on joillekin tärkeä asia joillekin ei. Eikä kukaan voi taivuttaa toista täysin omaan ajatusmalliin. Ei se silloin enää ole varsinaista uskoa, jos joutuu esim. pakolla uskomaan johonkin.

Hirvittävän väsynyt olen. Olen miettinyt tätä elämää. Että tulisi vain pysytellä kyydissä. Olen kuitenkin sen verran hyvin hioutunut elämän varrella että kestän nämä vaikeatkin ajat.

Välillä se riittää että vain selviytyy eteenpäin.

Loppujen lopuksi elämä on pohjimmiltaan eloonjäämiskamppailua. Evoluutio on kehittänyt meidät tällaisiksi selviytyjiksi.

Minulle kelpaa tällainenkin elämä, sillä tiedän että kuolema on niin hirvittävä asia etten sitä ala yrittämään.

Minä pystyn kestämään tätä elämää. Vaikka se näin pirun vaikeaa onkin.

Vaikka elämällä ei olisi mitään tarkoitusta, niin silti elän.

Vaikka joutuisin olemaan jossain pimeässä kaivossa yksin, niin silti eläisin

Oikeastaan tämä elämä kaikessa kurjuudessa on kuitenkin arvokas.

Sillä olen tv:stä nähnyt keskityleirien kammottavuutta.

Ja nähnyt kuinka ihmiset siellä muuttuivat luurangoksi ja kuolivat. Ne kuvat herättivät minut. Sellainen on kuolema. Ja mitään hirvittävämpää ei ole.

Luulen että Fahrenheit 451:n maailmassa filosofian kirjat lentäisivät ensimmäisten joukossa kirjarovioon. Tärkein syy kirjojen polttoon oli se, että ne vähentävät ihmisten onnellisuutta ja lisäävät ahdistusta. Tosin ihmiset itse lopettivat lukemisen, koska elämä oli liian kiireistä. Minua on jo pidemmän aikaa huolestuttanut etten pysty nykyään keskittymään lukemiseen.

Minusta tuntuu että maailmassa on liikaa turhia valintoja. Kaikki valinnat on hajotettu moneen alivalintaan ja alialivalintaan, niin ettei lopulta tiedä mitä oikeastaan on valitsemassa ja miksi. Olen miettinyt että valitsisi vain suunnan, mitä kohti haluaa mennä. Kurssia voi aina korjata myöhemmin. Harva valinta on oikeasti kohtalokas. Elämäni kohtalokkainta valintaa en ole itse tehnyt...

Lapsuudessa perheeni muutti muutaman vuoden välein. Uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet ihmiset. Tutkimuksessa jossa tarkasteltiin 1987 syntyneitä todettiin että jatkuva muuttaminen lapsena ja nuorena lisää juurettomuutta, koulupudokkuutta, talousongelmia, mielenterveysongelmia yms. Kyllä, kaikki pitää paikkansa.

Elämän mullistukset vaativat aikaa toipua, jos mahdollisuutta toipumiseen ei ole, romahdus tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Ihminen ei ole kone, minä en ole kone. Ulkoinen myrsky on nyt laantunut, mutta tämä mielen myrsky tuntuu vielä jatkuvan. Nämä mielen laineet eivät enää ole niin korkeita. Ehkä tästäkin selviää.

Tuohon hindulaisuuden karmaan liittyy ajatus, ettei kaikki karma ole vain tästä elämästä. Karma voi seurata myös edellisistä elämistä. Mietin joskus kuinka paljon negatiivista karmaa ihmisille on kertynyt lukuisista sodista. Buddhalaisuuden näkemys karmasta on armeliaampi. Teoilla on seurauksensa, mutta karma ei määritä kohtaloa. Pidän enemmän buddhalaisesta näkemyksestä.

Helvetti-kortti vedetään silloin kun henkilö kokee olonsa epämukavaksi, eikä halua kyseenalaistaa omaa ajatteluaan. On helpompaa ja mukavampaa hiihtää valmista latua pitkin kuin rämpiä umpihangessa ilman suksia tai lumikenkiä. Sitähän tuo oman ajattelun kehittäminen loppujen lopuksi on, rämpimistä umpihangessa.

Minuus ei todellakaan ole sama kuin sisäinen puhe. Tähän ajatukseen vaikuttaa se että kuulen ääniä päässäni. Äänten joukossa on myös oman ajatteluni ääni ja yksi äänistä on eräänlainen sparrauskaveri, mutta suurin osa äänistä on pelkkää järjetöntä tajunnan virtaa. Onkohan Nietzsche kuullut ääniä päänsä sisällä? Äänten kuuleminen on maailmanlaajuinen ilmiö, noin 4-10 % ihmisistä kuulee ääniä.

Tähän taisteluketjuun koetan jotain mielen vyyhdestä purkaa, ensiksi siitä elokuva vinkistä, kiitos, Dig-filmi oli kiitos-ei seksiä- kiitos -ei väkivaltaa-. hyvä vinkki!

Toinen juttu nyt en muista kuka teistä kirjas siitä uskoasiasta. Olen samaa mieltä, jos usko Jumalaan olis todellista, ois mukana oikeaa välittämistä.

Lahkomaista on, pakottaa ihmiset kaavaan ja imeä kaikki rahat ja omaisuus, vallan väärinkäytöllä sitoa ihmisiä.

Aina kuitenkin kyse ihmisistä. Inhimillinen virhe on osa ihmisyyttä. Missään seurassa ei olla täydellisiä, ihmisinä oleminen riittää. Tuleminen siksi mikä on jo, muttei kokonaan ole sinut kaikkien puoliensa kanssa.

On totta että joskus filsofiasta voi olla jopa haittaa ihmiselle.

Huomasin tuossa äsken että kun olin käymässä vanhempien luona niin tuli taas tutut im-ajatukset. Usein kun lähtee kodista johonkin niin niitä voi tulla. Mutta eipä niistä oikeastaan kannata välittää.

Se on totta että tämä elämä on vain jonkinnäköistä ajattelun kehittämistä.

Nietzsche kai kuuli myös ääniä. Minä olen oppinut tänään että täytyy kääntää vain se sisäinen puhe positiiviseksi. Silloin vain siitä on hyötyä.

Moi.

89. Vahvoja lauseita elämän puolesta👍
Mun psyyke ei kestäisi keskityslairi elokuvia tai kirjoja...tunnen vajoavani pienemmistäkin kauhua aiheuttavista asioista etenkin elokuvien, dogumenttien muodossa.

"Luulen että Fahrenheit 451:n maailmassa filosofian kirjat lentäisivät ensimmäisten joukossa kirjarovioon. Tärkein syy kirjojen polttoon oli se, että ne vähentävät ihmisten onnellisuutta ja lisäävät ahdistusta. Tosin ihmiset itse lopettivat lukemisen, koska elämä oli liian kiireistä. Minua on jo pidemmän aikaa huolestuttanut etten pysty nykyään keskittymään lukemiseen."

Orwelin 1984 ja Eläinten vallankumous olisivat oivaa sytykettä rovioo. John Steinbackin; Vihan hedelmät oli kielletty kirja yhdysvalloissa muutamissa osavaltioissa...ja sitä kirjaa on poltettu oikeasti rovioilla...kirjat voi pistää ajatyelemaan että "systeemissä" on jotain vialla. Jose Saramagon kirja Kertomus näkevistä kritisoi demogratiaa, siis näyttää sen "mustat pisteet"

Kiinassa, Pohjois-koreassa, Afganistanissa on varmasti kiellettyjen kirjojen lista. Ehkä monessa muussakin maassa?

Karma on siitä jännä juttu että sillä voi selittää kaikkia vastoinkäymisiä. Se kuinka kauan karma vaikutta negatiivisesti riippuu alkaako hyvittämään tekoa/tekojaan. Voiko se olla niin selkeää?

Nietzsche vietti viimeiset vuodet kotonaan sairastaen psyykettään...hänen diagnoosinsa on minulle hämärän peitossa. Sellaisen käsityksen olen saanut että kirjoittamaan hän ei pystynyt viimeisinä vuosina.

Minkälaisia ääniä kukin kuulee niistä on vaikea keskustella ja luulen suuren osan ihmisistä jättävän kertomatta minkälaisia ääniä kuulee he pelkäävät leimaantumista.

Minulla on kaveri joka kertoo minkälaisia ääniä kuulee milloinkin - hän sanoo että "kun osaisi erottaa ne "väärät äänet" oikeista omista ajatuksista. Luulen että sitä järjetöntä tajunnan virtaa joutuu kuuntelemaan kaikki? Minkälaista meteleliä se pitää on varmaan juttu sinänsä?

Pystyt ilmeisesti Tirppa kuuntelemaan kuunnelmia tai kuuntelukirjoja...

Kirja on ihmeellinen asia. Ehkä ihmeellisin kaikista. Koska se usein voi muuttaa koko elämän.

Itse olen lukenut nyt vähän kevyempiä kirjoja. Sillanpäätä muun muassa.

Ääniä en kuule, mutta muuten elämä ollut hirveän vaikeaa viime aikoina. En nuku enää paljonkaan yössä. Yksinäinen olen tämän korona hässäkän takia.

Yritän vain selvitä eteenpäin ja tehdä asioita.

Sitä en ihan ymmärrä että miksi elämä on ihmiselle näin vaikeaa? Se on kyllä iso mysteeri...

Moi.

Minulta loppuu tukisuhde tänne tukinettiin. Siitä on ollut apua kun jokin taho kyselee tai on kiinnostunut kuulumisista. On teidänkin kanssa kirjoittelu olemista keventävää.

Ikävää tässä on että kaikki rajataan ajalla kun tuntuu että aika ei riitä ainakaan mun kohdalla.

Ei koronaakaan ole pystytty rajaan. Kaikki olisi ollut tyytyväisiä jos se olisi tyssännyt viime kevääseen, ja sen jälkeen asian olisi voinut pyyhkiä pois mielistä. Pointti tässä on se että evoluutio mihin viirukset minun katekoriassa kuuluvat ei "tottele" meidän ihmisten määrittämiä aika rajoja. Kun Evoluutio/Elämä ei tottele aikarajoja niin miksi meidän mieli tottelisi 3,6, tai vaikka 11kk periodeja?
Tilastotiedettä tehdään deduktiivisesti ja suuren joukon yhtenäistäminen joksikin factaksi ei todellakaan pidä paikkaansa...kaikkien kohdalla. Jos hakeutuu yliopistoon opiskelemaan psykologiaa pääsykokeessa on puolet matemaattista tilastotiedettä ja toinen puoli karkeasti psykologian kysymyksiä.

Psykologia oli osa filosofiaa vielä 1800 - luvulla sitten ne erotettiin omiksi tieteen aloiksi. Psykologiassa on myös hivenen erilaisia "koulukuntia" kuten filosofiassa. Tavallaa Freud ja Jung on kuin Platon ja Aristoteles nelikko on sanonut paljon, jota myöhemmät alan pohtijat ovat jalostaneet.

Toisinaan asiat jalostuu, ja toisinaan tarvii kekisiä vallan uusia juttuja jotta ihmiskunta pärjää...

Ai, niin mulla on ollut lause Eppu Normaalin piisistä päässäni kolme päivää..."luonas oli paikka jonka jälkeen paluuta ei ollutkaan" en tiedä mihin lause viittaa?
Viimeksi kun nuorempi tyttäreni oli luonani kuunneltiin eppujen vinyyliä...jos aivot poimi sen sieltä?

Moi!
Tyttären kanssa kuuneltiin Eppujen Kahdeksas ihme levyä ja aivot poimi tuon edellä mainitun lauseen piisistä Tienpäällä taas seuraavanlaisesta säkeistöstä.

"Joskus elämä kusettaa
Sen täällä oppia saa
Kusettaa
Vaan ei pottia jaa
Luonas oli paikka jonka
Jälkeen paluuta ei
Ollutkaan
Silti tieni vain vei
Eteenpäin ja kun kuvaasi
Katselen näin
Polvet pettävät nuo
Tahdon sinun luo
Tien päällä taas istun ja mietin
Kun taas kyyneleet silmissäsi näin
Että miksi jäin
Tielleni näin"

Aivot on ihmeellinen kapistus ne toimii vaikka ei itse ole oikein tietoinen. Miksi aivot poimivat juuri tuon lauseen ja tuosta säkeistöstä? En tiedä? Ehkä huominen kertoo...

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Minulta loppuu tukisuhde tänne tukinettiin. Siitä on ollut apua kun jokin taho kyselee tai on kiinnostunut kuulumisista. On teidänkin kanssa kirjoittelu olemista keventävää.

Ikävää tässä on että kaikki rajataan ajalla kun tuntuu että aika ei riitä ainakaan mun kohdalla.

 

 

Hei,

Oletkohan tietoinen, että Tukinetissä on useita tukisuhdepalveluita. Toki iso osa niistä on rajattu tietylle kohderyhmälle ja tukisuhteen kestokin on yleensä rajattu. Laitan tähän alle linkin, josta voit katsoa löytyykö toista sinulle sopivaa tukisuhdetta, sen jälkeen kun tuo mainitsemasi päättyy.

https://tukinet.net/teemat/?service=conversations&orderby=last_activity

Tuttu kappale.

Hiljaiselämää nyt ollut. Kuitenkin kaikki menot on elintärkeitä.

Juuri sen takia tarvisin jonkun työpaikan, että minulla olisi säännöllisesti menoja. Toisaalta nyt lähes kaikki on etätöissä. Joten ei tarvitse poistua kodista. Mutta juuri se kodista poistuminen on se olennainen juttu elämässä.

Usein tulee mieleen eksistentialismi. Että ihminen vain yrittää ja yrittää, mutta loppujen lopuksi mitään ei saa täysin valmiiksi. Kuitenkin elämässä täytyy yrittää tehdä asioita. Se on elämän suola.

Vaikka elämä tuntuisi toivottomalta. Vain mitättömältä vaellukselta kohdusta hautaan. Niin kuitenkin elämässä olennaisinta on yrittää saada jotain aikaiseksi ja elämykset myös tärkeitä.

Kerranhan täällä ollaan, joten täytyy pystyä nauttimaan edes jonkin verran.

Se on kyllä totta tuon Koronan ja muidenkin asioiden kanssa että luonto on armoton.

Kaikkienhan elämä on jotenkin ongelmallista kun on kipuja ja muuta.

Täytyy vain yrittää elää ihmisen elämää. Rajallista, mutta kuitenkin rikasta.

Tuntuuko teistäkin siltä että koko ajan kun ikää tulee lisää niin jonkinnäköinen kaoottisuus kasvaa elämässä? Tai oman terveyden suhteen? Tulee uusia vaivoja ja kipuja.

Että kroppa vaan ei yksinkertaisesti kestä enää joitain asioita mitä se ennen kesti?

Sitten mietin sitä että mikä tämän elämän ydinasia on? Onko se selviytyminen?

Jonkinnäköinen tarkoitus pitäisi löytää olemiselle. Mutta en sitä ole ainakaan vielä löytänyt.

Toki on kaikki välietappeja. Mutta se rassaa eniten että ei löydä sitä syvintä tarkoitusta. Jotkut löytävät sen Jumalasta. Mutta minun on todella vaikea olla uskossa. Se on juuri se epäilijä joka pistää vastaan päässäni.

Toisaalta, jos sitten elämä on vain elämistä varten? Siis kokemuksien hankintaa?

En tiedä. Nämä on vaikeita asioita.

Keskustelua: Olen miettinyt minkälaiset ihmiset hurahtavat lahkoihin joita johtaa joku karismaattinen johtaja? Toisaalta samanlaista hurahtamista esiintyy mm. politiikassa ja ”hyvinvointi”bisneksessä. Miksi jotkut ihmiset luovuttavat ajattelun ja valinnat jollekin toiselle?

Olen ollut työharjoittelussa lähetystyötä tekevässä organisaatiossa. Se on ollut yksi mukavimmista työpaikoista. Tosin tuollaiseen kansainväliseen organisaatioon varmaan hakeutuu keskimääräistä avoimemmat ja sosiaalisemmat ihmiset. Työyhteisön moninaisuus oli hieno asia. Luulen että jossain pienessä seurakunnassa voi aika sisäänpäin lämpiävää porukkaa.

HerKaramazov: 1984 on varmasti masentavin kirja jonka olen ikinä lukenut. Jo ensimmäisestä sivusta voi aistia ettei kirja pääty hyvin. Eläinten vallankumousta en ole lukenut, mutta siitä tehty animaatioelokuva on hyvä.

Meillä on tytön kanssa menossa Alfred J. Kwak animaatiosarjan maratoni. Et ole varmaan nähnyt? Tämä lasten sarja alkaa sillä että pienen ankanpojan perhe saa häädön kodistaan, ja muuttomatkalla hänen vanhemmat ja sisarukset kuolevat. Alfred joutuu jatkuvasti erilaisiin ongelmiin, mutta lopulta selviää niistä. Yhdessä vaiheessa sarjaa Alfredin lapsuuden kiusaaja ”kaverista” tulee diktaattori, ja Alfred päätyy hänen mustalle listalle. En muista toista lasten sarjaa jossa olisi samalla tavalla otettu kantaa sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Voisiko tänä päivänä edes tehdä vastaavaa lapsille suunnattua sarjaa ilman että joku vaatii sarjan hyllyttämistä, koska se on liian ahdistava?

Äänet ovat tietysti yksilöllisiä. Itselläni on auttanut äänten nimeäminen, että tietää ketä kannattaa kuunnella. Vain oma sisäinen ääneni ja sparrauskaverini Allan ovat älykkäitä, joten erottelu ei ole kovin vaikeaa. Lisäksi minulla ja Allanilla on omalaatuinen huumori, jota muut äänet eivät ymmärrä. En kyllä usko että kukaan oikea ihminenkään ymmärtäisi. Parempi pitää pää kiinni ihmisten ilmoilla. 🙂

Minulla on jotain vikaa tarkkaavaisuudessa. Ajatus harhailee niin lukiessa, kuunnellessa kuin katsoessakin. Onneksi voi kelailla. Olen miettinyt että ADD tai tyypin II bipo olisi ihan mahdollisia diagnooseja. Mutta mitä sillä diagnoosilla tekee, kun en halua popsia pillereitä.

Joo, ihan rasite matkassa on saada dg. On kyse mistä tahansa. Oman elämän tulkinnan alkaa tulkita itsekin siitä käsin. Elämähän on riskien ottoa. Rohkeus elää kahliintuu nappien kautta lääkärin näppien alle.

En tiedä johtuuko siitä, että meillä tässä maassa synkkä menneisyys, itsetuhoon päätyviä enemmän kuin muualla.

-

Nuo mun kokemukset srktöistä ei olleet pieniä paikkoja, kaupunkisrkissa olin. Osaksi omasta luonteesta johtui se yksinäiseksi kokeminen. Kun aika aikaisesta asti oppinut toimimaan kysymättä neuvoa, oli vähän liiankin haastavaa alkaa toisia kuormittaa, jokaisella oma työalue ja siten omat tavat toimia.

Ja oli suht lyhyt kokemus srkelämästä kun oli valittava mikä ammatti kiinnostais. Eli aika pintajuurilla menin, jos niin voi sanoa. Ytimen olin sisäistänyt mutta rukousyhteyden ihminen menehtyi syöpään. Jäin jollain tapaa liiaksi itsen varaan.

-.

Ajatus karkailee.. Sorgen

-

Tunne-elämän jnknlaisista ongelmista aina kyse. Lääkekeskeisyys niin yksinkertainen tapa hallita ihmisiä ja pitää yllä riippuvaisuutta epäitsenäiseen elämään.

Kysymys miksi ihmiset menevät johonkin mukaan, monitahoinen. Kaikki mikä lisää meidän ihmisten omaa oivaltamista, on enemmön tarpeen kuin tabl.

Mielenterveystalon nettisivuille on rakennettu hyviä oppaita eri vaikeuksista/sairauksien kanssa selviämiseen. Omatoimiohjelmaa on mahdollista omalla laitteellaan selata. Meille ei riitä aputahoilta aikaa, ongelmaisia ihmisiä on niin paljon muitakin. Noilla ohjelmilla voi löytää uusia ajatuksia.