Harmaatirppa.

Lapsena mä pirahdin poruun jos isä alko huutaan...murrosiässä ei kehdannut, piti nieleskellä.

Aikuisena jatkoin nielemistä ja sitten kun join alkoholia huusin ja möykkäsin mutta aihe miksi, jäi epäselväksi?

Nykyään saatan syyllistyä, tai joskus jopa huutaa takaisin... ilman alkoholia...silti riiteleminen ei ole vahvuuteni...ehkä siinä on vähän petraantunut?

89lle.

"Olen jo melkein pystynyt lopettamaan Temestan käytön. Eilen illalla en ottanut puolikasta ja oli jotenkin hirveän rauhallinen olo. Jotenkin ylimaallisen rauhallinen. Tuntuu että mikään ei järkytä. Että ehkä pystyn elämään tässä maailmassa."

Mulla oli eilen illalla sama juttu vaikka pankista tuli lähes "vittumainen vastaus" en vajonnut? Tänään aamupäivä meni hyvin...nyt alkaa jotain tuntua sisällä...mutta ei kovin pahasti.

Mietin myös hetki takaperin hiihtämistä ja pitoteippien liimaamista mutta luomi poistettiin jalka taipeesta joten ei hiihtään ainakaan pariin päivään.

Harmaatirppa.

"Isäni on nykyään oma itsensä. Tämän naisen kuolemasta on jo vuosia. Se vain on vaikea korjata ihmissuhdetta, joka on mennyt poikki."

Mä olen käynyt päässäni vaihtoehtoa lävitse "menenkö isän kuolin vuoteella käymään jos hän pyytää?" Mun veli sano et faija on aika huonossa kunnossa...mulle se väitti aivan toista joulukuussa. No, sen näkee sitten?

Kyllä mä varmaan saan asumistukea luulen vahvasti. Kuten edellä kerroin haluisin muuttaa asumisoikeus asuntoon, en tiedä miksi? Mutta semmoinen ajatus olisi. Paitsi että Ylöjärvellä on kyllä ihan mukavia vuokrakämppiä kunnalla johon saa viedä koirankin...saa nähdä?

Jossain sanottiin että filosofin tehtävä maailmassa on oppia kuolemaan.

Se on kyllä synkästi sanottu, että jos miettii tarkemmin niin siinä voi olla itu.

Että mikä on sellainen kuolema joka on hyväksyttävä?

Kyllähän Juicekin lauloi että elämä on kuolemista.

Koko elämä on tässä ja nyt. Päivät pitää vain kuluttaa. Vaikkei siinä mitään järkeä.

Elämä on kokemus. Täytyy vain saada uusia kokemuksia.

Jos ei ole valmis muuttumaan maailman mukana niin tipahtaa kyydistä. Ja se on paha juttu. Ei saisi olla ulkopuolinen maailmassa. Täytyy olla hyväksytty johonkin ryhmään. Jokin porukka voi pelastaa ihmisen. Millään muulla ei ole niin paljon väliä kuin sillä että kuuluu johonkin yhteisöön. Luulen että edes urheilulla tai syömisellä ei ole niin paljon väliä tai ainakin ne ovat yhtä tärkeitä kuin yhteisöön kuuluminen.

Sen takia tämä elämä nyt niin vaikeaa että suurin osa ryhmätoiminnasta on lakkautettu, vaikka sitä juuri ihmiset tarvitsisivat. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä, se on täysin selvää.

Moi 89

Missä vaiheessa Arosusi on?

Moi!

"

Jos ei ole valmis muuttumaan maailman mukana niin tipahtaa kyydistä. Ja se on paha juttu. Ei saisi olla ulkopuolinen maailmassa. Täytyy olla hyväksytty johonkin ryhmään. Jokin porukka voi pelastaa ihmisen. Millään muulla ei ole niin paljon väliä kuin sillä että kuuluu johonkin yhteisöön. Luulen että edes urheilulla tai syömisellä ei ole niin paljon väliä tai ainakin ne ovat yhtä tärkeitä kuin yhteisöön kuuluminen.

Sen takia tämä elämä nyt niin vaikeaa että suurin osa ryhmätoiminnasta on lakkautettu, vaikka sitä juuri ihmiset tarvitsisivat. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä, se on täysin selvää."

Mä luulen myös että yhteisöön kuuluminen on ihmiselle ominaista ja tärkeää.

Kun kaikki ryhmät on kiinni on ihan irtolainen olo. Kävisin avannossa ja uimahallissa.

Se päähenkilö käy nyt niissä huoneissa. Aika sekava tuo loppu.

Ei enää montaa sivua jäljellä.

Luulen että Hesse halusi vain kuvata erilaisia puolia elämästä. Varmaan sen takia huoneet niin paljon poikkeaa toisistaan.

Luen varmaan tänään loppuun.

Hemmetti kun tämä olo heittelee. Pitää vain keksiä koko ajan jotain tekemistä.

Tekis mieli heittää elämä hevon kuuseen. Liian vaikeaa tämä.

Minkä takia sitä piti sairastua?

Koko ajan vain kyttää kelloa.

Pelkkää kuraa tämä kaikki.

Kamalan vaikeaa.

Haluaisin vain olla kotona koko ajan. Mutta ei siitäkään tule mitään.

Pakko kai ottaa Temestan puolikas.

Elämä muuten liian vaikeaa.

Te näytätte täällä tulevan hyvin toimeen. Kaikkea hyvää jatkossa.

Moi.

Täällä on käyty taitelua elämästä ja kuolemasta noin 3-4-tuntia. Taas uudestaan ja uudestaan sama ajatus ralli...kaikki vaihtoehdot lävitse.

Aloin siivoamaan kaappeja pistämään maalaustarvikkeita pahvilaatikkoihin. Siivoaminen tyssäsi siihen että mulla on krafiikan kupari levyjä aika paljon ja hepposet pahvilaatikot ei kestä.

Tarvii hakea muovisia säilytys/kuljetus laatikoita...tarvii tutkia mistä saa edullisesti.

Mieli heittelee laidasta laitaan - enkä osaa lukea mistä heitot johtuvat?

Kissat ja koirat loikoilevat ja ottavat rennosti, luulen, kun oppisi niiltä tuon taidon.

Haen tyttären tänään - minkälaista seuraa minäkin olen? Paitsi että kun tytär on täällä olen jotenkin enemmän läsnä tässä hetkessä.

Koitetaan pärjätä minuutti/tunti/päivä kerrallaan!

Joskus tuli noita aso-asuntoja katsottua, mutta niissä on nykyään hirveät vastikkeet, vuokra-asunto voi olla halvempi. Olen itsekin miettinyt muuttoa. Tässä on kirppistelty, konmaritettu, ja kuolinsiivottu, niin että nykyinen kämppä on turhan iso. Olisi kiva jos tytöllä olisi oma huone, mutta kolmioon ei ole varaa. Tyttö taas haluaisi asua lähempänä koulua ja kavereita. Minkä ikäisiä tyttösi ovat?

Tuo kuolinsiivous on ollut silmiä avaavaa. Kuinka paljon nurkkiin onkin kertynyt tavaraa, jolla ei oikeastaan ole (enää) mitään järkevää käyttöä, ainoastaan tunnearvoa. Miten paljon on tullut säilöttyä tavaraa vain nostalgiasyistä, tai miten jotain lahjaksi saatua ei voi muka hävittää. Tosin kaikkea ei voi vielä hävittää, ettei joudu liian usein valehtelemaan sukulaisille, että kyllä se vielä on tallessa.

Muutaman kerran olen kysynyt tytöltäni pitääkö hän jostain tavarasta. Jos vastaus on ollut kieltävä, miksi ihmeessä säästäisin jotain jonka hän heittäisi pois minun kuoltuani. Se on tuossa kuolinsiivouksessa ideana, käydä oma kuolinpesä läpi vielä kun on itse elossa.

Samalla on tullut pohdittua omaa suhdetta tavaraan ja muistoihin. Pärjäisin varmasti puolella siitä tavaramäärästä joka on vielä kämpässäni, mutta pienituloisena on hyvä olla vähän ylimääräistä varalla. En todellakaan tiedä miksi olen säästänyt tavaroita jotka tuovat mieleen negatiivisia muistoja.

Miksi ihminen hakee turvaa tavaroista, kun samalla tavara lisää ahdistusta? Miksi ihminen hakee turvaa asioista, jotka eivät ole hänelle hyväksi? Melankolia, masennus ja ahdistus ovat jotenkin tuttuja ja turvallisia tunteita, vaikka ne eivät ole minulle hyväksi. Yksinäisyys ja eristyneisyys on suurin ongelmani, mutta miksi en saa tehtyä asialle mitään?

Miksi en saa tehtyä mitään? Tähän viimeiseen tiedän vastauksen. Pitäisi imuroida ja siivota, muttei huvita.

Oli pakko ottaa puolikas Temesta.

On tämä elämä vain sellainen hiidenkirnu että alta pois.

Olen pystynyt merkittävästi vähentämään Temestan käyttöä. Jotain hyvää sentään.

Äsken naapurin naishenkilö tuli juttelemaan. Oli kyllä mukava.

Täytyy kohta lähteä kaupoille. Elämässä täytyy olla menoja. Se on täysin selvää. En voi homehtua täällä kämpässä. Jotain on tapahduttava. Aivan niin kuin Dostojevskikin totesi että ihminen ei voi vain syödä kakkua ja kyhjöttää kotona. Ihminen tarvitsee toimintaa. Onneksi pystyn sitä järjestämään.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Kissoilla ja koirilla helppo elämä. Ihmisellä ei välttämättä.

Se on hyvä että saa seuraa. Seurassa olo helpottaa. Se on terapeuttista. Paitsi tietenkin jos on jotain riitaa niin eri asia.

Yritän pärjätä. Välillä menee ihan hyvin. Kun vaan saa unohdettua itsensä.

Kävin kaupoilla ja vanhempien luona. Ja sitten kaveri kävi päivällä.

Sairaanhoitajan kanssa puhuin puhelimessa. Hän sanoi että lääkärin mukaan ei tarvitsisi lopettaa Temestaa. Mutta yritän kuitenkin.

Moi!
Mä laskin rivatril annoksen yhteen neljäsosaan viikossa. Eilen makasin sikiö asennossa sängyssä ja itkin, kyselin jos täytyy lähteä osastolle voiko tyttäreni tai vaimoni katsoa koiraani?
mulla ei nyt tuo ssri lääke vain tepsi olen syönyt sitä 3-4-kk. Ehdotan tiistaina lääkärille uudestaan sitä sähköä tai neuroleptidiä...itsemurha on nyt lähellä...käsin kosketeltavissa....karmeeta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Ikävää.

Toivottavasti asiat vielä järjestyy.

Olen joskus ajattelut että itsemurhan voi tehdä koska vaan, joten miksi hätäillä sen asian kanssa. En nyt tietenkään mitenkään syytä tai tuomitse ketään, mutta kun ajattelee että loppujen lopuksi sitä on vapaa valitsemaan. Aina voi valita elämän kuoleman sijasta. Vaikka elämä onkin vaikeaa.

Ja jos ajattelisi niin että elämä on itse sitä elävälle henkilölle se tärkein asia. Ei loppujen lopuksi ole mitään väliä millään muulla kuin sillä että pysyykö hengissä. Hengissä pysyminen on se suurin asia. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

On tietenkin kipuja ja masennusta se on fakta, mutta silti ollaan hengissä.

Täytyy vain järjestää tekemistä. Se on ehdotonta. Sen takia on toimintaterapiaakin että ihminen pysyy hengissä juuri toiminnalla.

Tiedän että on hankala olo, mutta päivä kerrallaan. Perus asiat vain kuntoon. Ulkoilu, syöminen jne. Ei ole mihinkään kiire. Ei tarvitse tehdä mitään äkkinäistä, kunhan vaan elää. Vaikka toki helpommin sanottu kuin tehty.