Minulla on ihan sama homma, että sosiaaliset tilanteet väsyttävät hirveästi. Jotkut ei live-maailmassa sitä ymmärrä, kun sanon niille että haluan olla yksin. On hirvittävän raskasta koko ajan olla aktiivinen. Kun siinä jo tekemistä että pysyy hengissä. Että syö ja nukkuu tarpeeksi.

En tiedä miksi minun elämästäni on tullut tälläistä yksinäisyyttä. Uppoan vain johonkin kirjaan tai musiikki teokseen ja yritän siten elää.

Minä en vain kestä olla ihmisten parissa 24/7. Vaikka maailmassa sitä juuri suositaan. Eikö se riitä että on hengissä? Eikö se ole kuitenkin ihmisen perustehtävä evoluutionkin mukaan, että me vain taistelemme eloonjäämis taistelua.

Elämä on usein ongelma. Siis se että miten tulisi elää. Kun ei voi vain olla hedonistikaan. Tai voi, mutta en ole varma mihin se johtaa. En tiedä että onko hedonistilla sitten katkera loppu. Toisaalta minä olen jo nähnyt sen verran elämää, että tiedän hedonian olevan välillä hyvä ratkaisu. Mitä muutakaan ihminen voi elämässä tehdä kuin nauttia kohtuullisesti eri asioista.

Ja silti ihminen pakotetaan tekemään jotain tylsää työtä, jotta hänen statuksensa nousisi ja hän olisi hyödyksi yhteiskunnalle. Mutta minua vaivaa kysymys: Miksi?

On se kumma kun tänne maailmaan on pakko syntyä. Eikö Jumala olisi voinut kysyä ensin minulta että haluanko täällä olla. (Jos siis Jumalaa on)

Jos tietäisi ennen syntymää että mitä joutuu kestämään, niin olisi hyvä että voisi sanoa Hänelle että ei kiitos. Toisaalta Jeesus kärsi hirveästi. Mutta miten voi luottaa sellaiseen uskontoon, joka on lähtenyt siitä, että sen alulle panijaa kidutettiin hirveästi ja hän totesi kaiken lisäksi että: "Miksi minut Jumala hylkäsit?". Ja hän ei ole tullut meitä enää moikkaamaan. Vaikka niin lupasi ja siitä on jo 2000 vuotta.

Mutta jos ei tarraudu mihinkään uskontoon tai ideologiaan, niin mitä jää jäljelle? Pelkkä mässäily ja nihilismi. Siihenkö tässä lopulta päädytään? Voi olla...

Moi

BlueSkyNow."Motto: minähän perkele elän täällä ihan vaan muiden kiusaksi!" Selvisin ensimmäisestä vaikeasta masennuksesta juuri tuolla edellisellä idealla...nyt tarvis keksiä joku toinen juttu.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: Korjaus

Harmaatirppa;

"Välillä luulee saaneensa otteen jostain vihreämmästä oksasta, kunnes huomaa sen olevan katajan oksa, piikikäs ja taipuva. Ainakaan pudotus ei ole korkea. Silti pelkää putoavansa johonkin piilossa olevaan monttuun. Aina voisi olla huonommin. Kannattaa keskittyä mustikanvarpuihin, hyvällä tuurilla voi löytää mustikoita."

Kirjoittamassasi aforismissä saattaa piillä suurikin totuus? On hyvä tietää mitä haluaa.

Moi 89

Jeesuksen "aktiiviaika" maailmassa taisi olla 2-3-vuotta? Silti hän pystyy olemaan ajan hermolla ja synnyttämään keskusteluja taistelussa im:haa vastaan, nyt.

Se että Jeesus on ristillisyyden keulakuva on johtanut siihen että kärsimys on kunnioitettavaa ristillisissä maissa, ja samaan hengenvetoon puhutaan ylösnousemisesta ja ikuisesta elämästä.

Buddhalaisuudessa kerrotaan miksi ihminen kärsii nyt - ja ehdotetaan toimintamalleja jotka poistaa kärsimyksen...pikkuhiljaa. Jeesuksen viisauksia ei ole kieltäminen, ja niilläkin pääsee kärsimyksestä pois...pikku hiljaa.

Mitä jos Buddha ja Jeesus olisivat tavanneet? Jos he olisivat eläneet samaan aikaan samassa maassa...

Minkälainen uskonto olisi syntynyt? Buddha ei perusta ikuisestaelämästä, tai ylösnousemuksesta (kuoleman voittamisesta). Kummatkin meditoi ja hengittelee, puhuvat totuudesta, parantavat ihmisiä.
Luulen että he olisivat löytäneet yhteisymmärryksen? Toinen puhuu vertauksin ja vastaa kysymyksillä. Toinen on aktiivisena n.45-vuotta ja perustaa monta munkki yhteisöä ja puhuu suurille massoille.

Kumman uskontokunnan edustajia on maapallolla enemmän? - Ei sillä taida olla väliä kunhan ihmiset saavat helpotusta oloonsa nyt opetusten, tai vertausten kautta.

Olenko vääräuskoinen kun suhtaudun liberaalisti edellisiin traditioihin? Molemmat ovat minusta tarpeellisia...ainakin minulle.

Yksi suuri syy miksi ihmiset voivat huonosti on polarisoituminen. Ihmiset ovat jakautuneet ääripäihin ja jos et halua mennä kumpaankaan päähän...tiput kelkasta.

Kahdeksankyt luvulla oli kaksi polariteettiä Usa ja Neuvostoliito. Jos edellisten välille syntyy sota maapallo tuhoutuu ydinsaasteeseen. Nihilismiä tuolloin oli "ei mitään väliä kun maapallo kuitenkin tuhoutuu ydinsodassa"

Nyt Usa on sisäisessä polariteetti kriisissä, Kiinasta on noussut sotamahti valtio, Pakistan ja Pohjoiskorea on ydinasevaltioita. Suomen sisällä ääriliikkeet nostaa päätään - pitäisi kuulua johonkin...mutta kun en halua olla natsi tai suvakki...jääkiekko ei kiinnosta...televisio ohjelmista 97% on paskaa, 3% kuraa. Politikot toistelevat samoja teesejä ja suuri osa kansasta toistelee niitä. Suomessa asuu maailman onnellisin kansa🤗 miksi väkilukuun nähden täällä tehdään edelleen paljon väkivalta rikoksia ja mielenterveys häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyys eläkkeeseen!

Ajatteleeko kukaan miksi kansalle josta iso osa (puolimiljoonaa) syö  mieliala lääkkeitä, ja miljoona säätää alkoholilla päätään on tärkeää kertoa "suomessa asuu maailman onnellisin kansa"?

Olisiko realistisempaa sanoa että suomessa osa ihmisistä on onnellisia, ja osa ei...ja edellisten väliltä löytyy suurin osa ihmisistä?

Sulle vinkki, kirja Timo Purjo: HENKINEN UHMAVOIMA

Liittyy teemoihin joita olet pohtinut pitkin ketjua. Saisitkohan siitä mitään irti?

Minulle välillä tulee kaksi asiaa mieleen mitä tehdä joko im tai ryyppääminen. Kumpikin ovat huonoja.

Olen vaan välillä niin lopussa.

Silti jatkan eteenpäin taistellen noita kahta ajatusta vastaan.

Minusta Buddhalaisuudessa on se hieno idea (jos ymmärsin oikein), että siinä keskitytään tähän meneillä olevaan elämään.

Itse en käsitä tuota kärsimystä. Minkä takia sellaista on maailmassa? Ehkä kuitenkin ajattelen että se johtuu ihmisen psyykkeen rakenteesta.

Tuntuu että kristinuskossa liikaa korostetaan kuolemaa. Sen takia vähän vierastan sitä oppia.

Sillä kuolema on se asia joka tulee helvetillisen kärsimisen jälkeen. Mieluummin sitten kuitenkin ottaisin helvetillisen kärsimyksen kuin kuoleman.

Ihminen on aika kusessa, jos suoraan sanon. Kun kuolla ei saisi, mutta elämäkin hirveän vaikeaa.

En tiedä siitä onnellisuudesta. Kai sitä voi muutaman tunnin viikosta olla onnellinen, mutta harvoin koko ajan.

Olen Camus'n kanssa siitä samaa mieltä että kaikki me olemme samassa liemessä. Absurdissa maailmassa, jossa pitää vain kapinoida olemassaolon puolesta.

Moi

Henkinen Uhmavoima kirja voiski olla lukukokemus jonka tarvitsen. Mutta kun mä en umaa mielestäni mitään? Ristin usko ja Buddhalaisuus voisivat lyödä kättä toistensa kanssa, en koe silloin olevan kyse uhmasta vaan sovusta. Samoin muutkin uskonnolliset traditiot voisivat olla yhtä suurta perhettä.

En koe että ristinuskon ydinsanoma on kuoleman jälkeinen ikuinen elämä. Itse asiassa mäkin olen ruvennut karsastamaan tuota ajatusta että kuoleman jälkeen hyvitetään vanhurskaita ja sitten kaiken kukkuraksi tuomiopäivän pasuunalla herätetään sotaan syntisiä vastaan, hitto miten kauheeta toimintaa...en usko että Jeesus on mukana missään tuomionpäivän sodassa hän on niin fiksu että ei lähe tommoseen.

Jos mietitään mihin tarpeeseen hyvitys tuonpuoleisessa olisi voitu kehitellä niin ilman sitä se ei toimisi Valtio uskontona, koska jos rahat tulisi jakaa köyhille, ja auttaa heikompiaan nyt tässä hetkessä...Valtion rikkaat päättäjät toimisivat vastoin uskontoa. Kun köyhät ja kipeet saat hyvityksen tuonpuoleisessa ja rikkaat saa pitää hillonsa traditio toimii.

Buddhalaisuudessa elämä on tässä hetkessä ja siitä saa kiinni hengittelyllä joka ei maksa, kävely meditaatiolla, jne.

Toisinaa mietin että mulla on kattopäänpäällä, sänky missä nukkua, ruokaa, muutama kaveri, jne. Jos tää on helvetti niin tää on hetkittäin siedettävä helvetti mutta on niin pirun vaikeaa olla onnellinen näistä pienistä jutuista. Jollekkin toiselle ihmisellä kolmansista maista tää olisi taivas, luulen.

Yritetään jatkaa tätä elämää!

En tiedä tuosta Tuomiopäivästä. Camus sanoi Putoaminen kirjassaan että Tuomiopäivä on joka päivä. Luulen että siinä piilee totuus.

Itse  uskon että meillä on vain tämä rupinen elämämme. Kaikkine ahdistuksineen ja masennuksineen.

Ja sitten kun kuolema tulee, niin kaikki loppuu. Ihminen on lopullisesti lyöty.

Koko elämähän on periaattessa meillä täällä länsimaissa luksusta. Me vain emme pysty sitä hyväksymään, koska silti me kärsimme.

Oli sitten ihminen Afrikasta tai Euroopasta, niin kuitenkin joutuu kärsimään. Sehän tässä elämässä juuri on viheliäistä. Jos löytää jostain onnen, niin siitä on pidettävä tiukasti kiinni. Näin näen asian.

Voi kun pääsisi pois. Näen maailman liian kauniina, vaikka se on syntinen.

Kaiken yritän tehdä elämän puolesta, mutta silti masentaa.

Päässä pyörii im-kela.

Olen vain niin sieluani myöten täynnä tätä kaikkea.

Meinasin jo tehdä im:n. Meinasin niellä purkillisen rauhoittavia, mutta otin puolikkaan tabletin ja olo vähän helpottui.

En  ymmärrä minkä takia ajattelen koko ajan itsemurhaa. Minua vainoaa ne ajatukset koko ajan. Ja tänään varsinkin.

On niin pimeää ulkona ja sielussa. En vain jaksa enää. Mutta kun en luota mihinkään kuoleman jälkeiseen elämäänkään niin olen hiidenkirnussa. Toisaalta aikeeni on tehdä im, mutta kun minä en tiedä onko mitään sen jälkeen luvassa?

Jos kaikki olisi hyvin niin en miettisi im:ää. Mutta kun kaikki ei ole hyvin. Luulen että minulla on vakava masennus.

Tuntuu että maailma on vain kidutuskammio. Tuntuu ettei mistään saa mielihyvää. Musiikki ehkä ainut joka vähän auttaa.

Tuntuuko teistä samalta?

Muistelen tuosta kirjasta Uhmavoima, kirjoittaja on Viktor Franklinin tematiikan pohjalta koonnut henkisiä voimavaroja selviytymiseen. Tahdonvoimaan, sisuun ja resilienssiin tuosta voi saada lisää psyykkisiä voimia. Lukiessa sitä tulit mieleen.(Ei kannata antaa otsikon uhmavoimasta hämätä.)

Tuntuu välillä että henkiset voimavarat loppuvat. Joudun syömään rauhoittavia, jotta tilanne ei täysin riistäytyisi käsistä.

Kauhea olo. Vaikka teen kävelylenkkejä ja syön salaattia.

Itkisin jos voisin. Sisäisesti kai sitten. Rukoilin varmuuden vuoksi eilen, jos Jumala kuulisi.

Olen täysin puhki...

Moi!
En anna kirjan nimen hämätä jos kirjastoon matka käy yritän etsiä kirjan.

Moi 89

Onko lääkäri täytättänyt sulla sen masennuskysely paperin? Useat Lääkärit määrittävät niillä "masennun pisteleillä" mitä apua tarjoavat. Katotaan nyt tää korona tilanne loppuun eikä päätetä päiviä.

Taiselu im-ajatus kehää vastaan on raskasta - jos hengitys ja pallean tarkkailu ei onnistu voi kokeilla kävely rauhoittumista siinä mietitään jokaista askelta jonka astut - maadotat itsesi maahan kiinni koska me täällä eletään.
Kun saat maadotettua itsesi kävelyllä alat samalla keskittyä hengitykseen rytmität pari askelta sisään hengityksellä ja pari askelta uloshengityksellä, tai teet itsellesi oman kävely hengitys rytmin!
Annetaan nyt itsellemme aikaa toipua...