Armo. Me tarvitaan sitä koska me ei ylletä Jeesuksen tai Buddan kaltaisiksi. Jumala näki ettei ihmiset pysty elään synnittömästi kymmenen käskyn mukaan siksi uusi testamentti - uusi liitto - Jeesus sovitti meidän puutteet, siis sen ettei meistä ole itse synnittömiksi...näin minulle on kerrottu.

Ja ton Jesuksen sovitus työn voi vain uskoa sitä ei voi järkeillä.

Minun on vaikea tarttua raamattuun, vaikka välillä niin teen - kuuntelen kyllä mielelläni ja keskustelen.

Kävin just kirjastossa ja käsiini osui Torsti Lehtisen: Syntiset saarnat jossa mm. Jeesus pelaa golffia Jerusalemissa, ja hänen opetuslapsensa taistelevat arkkienkelin johdolla MM - mitalleista. Joku voisi ajatella edellistä rienaukseksi - mutta ei se sitä ole - Jumala on antanut meille myös huumorin lahjan. Lehtinen kirjoittaa suuria totuuksia jotka ei pala tulessakaan mm. "Äidin kohdusta tulemme ja hautaan menemme, sen tiedämme varmasti. Kaikki muu on uskonvaraista"

Torsti on myös kirjailijan ohella Filosofi, eli hän (en ole lukenut vielä tätä) yleensä vertailee tai miettii miten vaikka Stoalainen suhtautuisi Jeesuksen sovitus työhön.

Torsti ei parjaa Jumalaa, pyhäähenkeä, tai Jeesusta aina pyhä kolminaisuus vetää pisimmän korren kertomuksissa.

Kun Lehtinen laajentaa ajattelua, niin minua ei kiusaa sellaiset asiat kuin miksi Israelin kansan Jumala voi olla myös Suomalaisten Jumala. Miksi Jeesus eli Israelissa kun hän olisi voinut elää vaikka Espanjassa?

Minua vaivaa välillä miksi Budhha, Laotse, ja Sokrates elivät suurin piirtein samaan aikaan n.500ekr. Yrittikö Jumala ilmentää itsensä filosofian keinoin? Kunnes totesi että täytyy itse tulla maanpäälle? Minulla on vaan paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia.

Mutta ydin kysymys: Miten päästä taivaaseen tästä murheiden laaksosta? Meillä ei ole mitään karttaa sinne. Jeesuskin puhui vertauksilla: "Helpompi on kamelin mennä neulan silmästä, kuin rikkaan päästä taivaaseen." Tarkoittiko hän että jos on rahaa paljon niin ei pääse taivaaseen. Se kuulostaa erikoiselta.

Onko Jumala sittenkin vain heittänyt meidät maailmaan? Ja sen jälkeen hylännyt?

Miten päästä taivastenvaltakuntaan? Jos tietäisin kertoisin varmasti.

Jotkut sanoo että meillä on Jumalan kokoinen reikä sydämmessä? Ja sitä kai ei muulla saa täytettyä?

Ehkä se kameli ja rikkaus tarkoittaa että jos juoksee koko ajan rahanperässä ei kerkeä antaan aikaa Jumalalle?

Meihin on "puhallettu" henki...jos on nähty edellinen vaiva niin luulisi myös perään katsovan?

Psykiatri taas sanoo että mulla on aikaisia lapsena tapahtuneita hylkäämisen kokemuksia ja jos elämä tarjoaa vastoinkäymisiä se hylkäämiskokemus alkaa eksistoimaan tässä ajassa.

Toinen Psykiatri voi sanoa että tää johtuu aivokemiasta - korjataan kemia ahdistus poistuu.

Kovin on monenlaisia neuvoja/ohjeita...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Tarkoitti varmaan juuri tuota miksi kysytkin näitä. Ihminen ei omalla järkeilyllä tavoita taivasta. Olen vastannut kai kohta 100 krt, mutta jatkat saman kysymistä. En ole osannut avata ymmärrystäsi, vaikka koen uskon olennaiseksi elämän voimaksi eli niin syvästi toivoisin että löytäisit lähteen jota sisälläsi janoat.

"Etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan."

Jumala on rakkaus; ei jätä eikä hylkää vaan johdattaa avun lähteelle.

Kauheita im-ajatuksia taas vaihteeksi. Joudun ottamaan tarvittavaa lääkettä, että niitä kestää.

Miten tästä elämästä onkaan tullut näin pirun hankalaa? Kun on vaikea edes pysyä hengissä.

En vain jaksaisi enää siivota, kuntoilla jne. Haluaisin vain maata ja kuunnella musiikkia. En haluaisi enää mennä tuohon maailman hullunmyllyyn.

Koko elämä on kuin vain loppumaton erämaa vaellus. Välillä löytää ravitsevan keitaan, mutta sitten taas pitää jatkaa rämpimistä. Sitä tämä elämä todella on. Ei tässä toivo enää esitä suurta roolia. Enemmänkin sitkeys. Kun tässä nyt selvästi mitataan että kuinka kauan jaksan tällaista. Pelkkää hengissä pysyttelyä.

Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja elämässä ja olen myös joutunut kärsimään asioista joihin en ole pystynyt vaikuttamaan. Niin paljon olisi voinut mennä toisin. Niin paljon parempaa elämä olisi voinut olla. Mutta kaikki tämä on jälkiviisautta. Nyt vain on enää hengissä pysyttely. Ja siinäkin riittää hommaa...

Oletteko tekin sitä mieltä, että elämässä on aina ongelmia? Minulle aivan järkyttävän monet asiat ovat ongelmia. Jotenkin sitä vain hakee sellaista tilaa että saisi olla rauhassa.

Minulle tuo tyttöystävä kysymyskin on ongelma. Kun en tiedä että pitäisikö olla parisuhteessa. Ja miten edes ylipäätänsä saada parisuhde? Minulle toisaalta sopii tämä yksinolokin. Mutta välillä sitä kaipaisi seuraa enemmän.

Mutta kun elämässä on niin hirveästi ongelmia. Ja olisiko niitä enemmän vielä jos olisi tyttöystävä. Ja en muutenkaan jaksa oikein edes hakemalla hakea. Olen jotenkin niin kyllästynyt sellaiseen hakuun. En jaksa enää ajatella mitään seksuaali sävytteistä suhdettakaan keneenkään. Olen jo sen ikäinen etten hae mitään sellaista. Toki olisi mukavaa varmasti jonkun naisen kanssa perustaa perhe. Mutta kun nämä asiat eivät ole aina itsestä kiinni.

Maailma on jotenkin niin monimutkainen paikka. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyy vain jotenkin yrittää edes pärjätä omillaan. Tavallaan siitä vain huutaa tyhjyyteen. En osaa paremmin kuvata tilannettani.

Mulle puupäälle syntiselle saa ohjeistaa 1000-kertaa vähintään. Olen pyytänyt Jeesusta sydämmeeni - en tiedä olenko pyytänyt oikein? Kerroin kaverilleni joka on uskossa ja hän sanoi että Jeesus näkee sydämmeesi - ilmeisesti tarkoitti ole rehellinen itsellesi ja Jeesukselle?
Luin Johanneksen evankeljumin alkua. "Sana oli Jumalan tykönä, Sana oli Jumala."

Sana voidaan kirjoittaa, Sana on tullut lihaksi Jeesuksessa - hänen puheissaa teoissaa, elämässään, ja kuoleman voittamisessa. Me ihmiset ajatellaan sanojen kautta siis lauseina ja sanoina. Huh kuinka monimutkaista ei näitä voi käsittää - ehkä vain uskoa ja samalla epäusko nostaa päätään. Armahda Jumala minua vajavaist syntistä!

Hyvä kun kuitenkin kuvaat tuntumuksia. Yksin elämisessäkin on omat rikkautensa.

Nämä fyysiset kivut vain ei häviä millään. En halua syödä mitään kipulääkkeitä koska ne turruttavat. Eivätkä muutenkaan sovi minulle.

Olen kärsinyt tästä rintalastan kivusta jo 5 vuotta.

Se on inhottava kipu. Joka siis myös valvottaa. Ja väsyneenä sitä on vaikeampi sietää...

Mitkä murheet sun rintalastan alle on tehneet kuin pesän?

Me ihmisinä ollaan psykosomaattisia ja psykodynaamisia kokonaisuuksia. Jos mitään fyysistä onnettomuutta tai tapahtumaa ei ole sattunut? silloin on psyykkistä? Hyvä, jos et syö ainakaan kovin paljoa kipulääkkeitä, koska niistä on elimistölle usein käytettynä haittoja. Ja ovat kemialla aikaansaatuja elimistölle vieraita tuotteita.

En osaa tarkalleen sanoa mistä johtuu. Ei niihin mitkään lääkkeet oikein auta. Välillä voimakasta kipua välillä ei.

Olen vain niin kyllästynyt kaikkeen tähän. Ainut mitä teen tällä hetkellä on vain hengissä pysyttely ja kärsiminen. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin. Minulle välillä riittää vain se että olen hengissä. Nöyränä olen näitten vaivojen kanssa, vaikka toki joskus kapinoinkin mielessä niitä vastaan. Mutta mitä tälle elämälle oikein voi? Tällaista tämä on useilla ihmisillä koko maailmassa. Ainut valo jonka näen on Jumala. Osaksi senkin takia pysyttelen elossa koska ajattelen että Jumala arvostaa sitä.

Hemmetti kun taas sellainen olo että haluaisi kuolla.

En jaksa siivota enkä urheilla. En jaksa elää tällaista elämää.

Olen aivan rikki...:(

Olen taas miettinyt koko päivän im:ää. Olen kyllästynyt tähän olotilaan. Minkä takia mietin sitä koko ajan, en ymmärrä?

Välillä tuntuu että me olemme tulleet maailmaan vain kuolemaan. Mikä Jumala meidät muka pelastaa siltä? Kaikki sanoo ettei saisi kuolla, mutta mitä muutakaan täällä maailmassa sitten tehdään?

Jos kaikki uskonnot ovatkin väärässä? Jos mitään pelastusta ei ole. On vain tämä elämä. Miten täällä maailmassa voi oikein pärjätä, kun ei ole edes uskossa?

Minkä takia sitä ei saa kuolla? Toki se varmaan sattuu, mutta mitä tehdä enää kun on sairauksia, epidemioita ja kamalaa kärsimystä. Kun ei löydä vaimoakaan. Eikö tämä kärsimys jo riitä? Kysyn sitä itseltäni. Mutta jos sitä sitten joutuukin Helvettiin jos tekee itsemurhan? Se on se kovin pelko.

Olen katkera, koska minun elämäni ei ole mennyt hyvin. Ainut mitä enää teen on kituminen. Hyvä ystäväni teki itsemurhan, enkä ole siitä katkera. Hän teki oman valintansa. Hän näki maailman mielettömyyden ja poistui siitä.

Kun vain näkisi Jumalan maailmassa. Mutta kun tämä helvetillinen kipu on koko ajan päällä ja ahdistus. Olen suunnitellut jo vähän aikaa im:ää.

Silti kituutan. Ja taas tulee joku toinen aalto. Sekin vielä. Kuinka paljon ihminen kestää, sitä en tiedä? Minä olen niillä rajoilla jo että kestänkö...