Ajattelin sitä että jos on ns. viisas niin se viisauskin voi ehkä olla haitaksi. Samalla tavalla kuin nerous. Koska elämän yhtälöä ei pysty rationaalisesti ratkaisemaan. Siis että tietty rationaalisuus on hyvä asia, mutta ei se rationaalisuus välttämättä kuitenkaan pelasta ihmistä joka tilanteessa.

Voisin sanoa että mun elämä on kai sitten ollut kokolailla kuolemista ehkä päiväkodista lähtien, kun on ollut niin kovat henkiset kivut. Mutta toki en valita. Useat ihmiset elävät syvemmässä helvetissä kuin minä. Ainakin minulla on jalat jotka toimivat. Kädet. En ole kotini vanki. Pystyn tapaamaan ihmisiä. Ei minun oikeastaan sovi valittaa. Tai että onko mulla oikeus valittaa? Kun tällä hetkelläkin maailmassa on niin paljon kärsiviä ihmisiä ja kuitenkin minä voin mennä tuohon lähikauppaan ja ostaa vaikka suklaata ja nauttia siitä. Elämä on aina kovaa. Mutta minun elämäni ei niin kovaa ole ettenkö sitä kestäisi...

Joskus meditoin. On siitä hyötyä, mutta pitäisi sitä tehdä joka päivä.

Jos pystyisin päättämään minkälaista unta näen, niin haluaisin lentää niin kuin teräsmies ja kierrellä maapalloa.

minäitse89 kirjoitti:
Ajattelin sitä että jos on ns. viisas niin se viisauskin voi ehkä olla haitaksi. Samalla tavalla kuin nerous. Koska elämän yhtälöä ei pysty rationaalisesti ratkaisemaan. Siis että tietty rationaalisuus on hyvä asia, mutta ei se rationaalisuus välttämättä kuitenkaan pelasta ihmistä joka tilanteessa.

Voisin sanoa että mun elämä on kai sitten ollut kokolailla kuolemista ehkä päiväkodista lähtien, kun on ollut niin kovat henkiset kivut. Mutta toki en valita. Useat ihmiset elävät syvemmässä helvetissä kuin minä. Ainakin minulla on jalat jotka toimivat. Kädet. En ole kotini vanki. Pystyn tapaamaan ihmisiä. Ei minun oikeastaan sovi valittaa. Tai että onko mulla oikeus valittaa? Kun tällä hetkelläkin maailmassa on niin paljon kärsiviä ihmisiä ja kuitenkin minä voin mennä tuohon lähikauppaan ja ostaa vaikka suklaata ja nauttia siitä. Elämä on aina kovaa. Mutta minun elämäni ei niin kovaa ole ettenkö sitä kestäisi...

Joskus meditoin. On siitä hyötyä, mutta pitäisi sitä tehdä joka päivä.

Jos pystyisin päättämään minkälaista unta näen, niin haluaisin lentää niin kuin teräsmies ja kierrellä maapalloa.

 

Menee lähelle saivartelua mutta viisaus voisi olla sitä että tyytyisi siihen että joihinkin asioihin ei saa vastausta elämän aikana. Jos tyytyisi tähän elämään ja näihin ulkoisiin olosuhteisiin voisi puhua jonkin asteisesta tyyneydestä? Mä en ole saavuttanut tyyneyttä, tai sen asteista viisautta että hyväksyisin ulkoisen ja sisäisen maailman.
Rationaalisuus taas ei ole viisautta vaan kaiken järkeistämistä. Järkeistäminen toimii kaupassa, siivotessa, ruokaa laittaessa. Mutta järjellä ei voi ratkaista olemassa olon kysymyksiä. Ihminen voi käsittääkseni intuitiivisesti ratkaista joitain asioita mihin järki on jäävi.
Unen ja rationaalisuuden suhteesta muistelisin semmoisen jutun jossa joku budhalainen-munkki pyrki pääsemään järjen ylivallasta elämässään. Sitten kun kyseinen munkki näki unta että oli päätön hänen katsottiin saavuttaneen irti päästämisen järjen ylivallasta.

Unet on sinänsä mielenkiintoisia siitä johtuen että unet ei mun käsitykseni mukaan pyri ohjaamaan unen näkijää harhaan, mitä edellinen sitten tarkoittaneekaan?

Mitä intuitio on sitte? Onko se järjen yläpuolella vai alapuolella? Onko intuitio järjen alisteista vai järki intuition alisteista?
Onko intuitio tunne-älyä? Intuitiosta puhutaan yleensä luovuuden yhteydessä. Joitain kuuluisia taiteilijoita on kutsuttu neroiksi.
Oliko Jeesus tai Buddha neroja vai viisaita?
Jeesuksen viisaus/nerous johti ristille ja uuden uskonnon syntymiseen. Budhan viisaus/nerous 45-vuotta kestäneeseen opetajan elämäntyöhön, ja ajattelusuuntauksen syntymiseen.
Nerouden ja viidauden eroja on vaikea määrittää, ja johtaako se mihinkään vaikka pystyisi määrittään käsitteitä.

Mä taas pelkään lentämistä eli teräsmieheksi musta ei ole edes unissa, mutta ihmisillä on erilaisia toiveita ja se on hyvä.
Mä haluisin pystyä katsomaan omia pelkojani niin että ne hellittäisivät otettaan vaikka unissa ensin tai sitten valveilla?

Voisi ajatella, että esim. vaikka uskontojen tapauksessa: kristinusko ei ole mitenkään rationaalinen uskonto. Luulen. Mutta silti Raamatussa on paljon viisauksia. Että ei ole mitenkään rationaalista uskoa, että Jumala loi maailman 7 päivässä. Mutta kuitenkin kristinuskossa on hirveästi juttuja, joista on hyötyä arkisessa elämässä. Tavallaan ottaa sen kristinuskonkin eräänlaisena elämänfilosofiana, eikä niinkään kirjaimellisesti.

Se on vähän sama unien kanssa, että ne voi kertoa jotain vaikka niissä yleensä ei ole päätä eikä häntää.

Luulen että Jeesus oli viisas, mutta hänen ei olisi pitänyt mennä ristille. Vaikka toki väitetään että hän vapahti maailman siten. Mutta toisaalta millainen maailmanhistoria meillä olisikaan, jos Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu? Toisaalta, jos hän todella uskoi, että hänen ns. "kohtalonsa" on kuolla ristillä, että sen täytyy tapahtua, niin hänellä oli oikeus siihen. Aivan samalla tavalla kuin jokaisella ihmisellä on oikeus itsemurhaan.

Mutta olisiko valistuksen aika alkanut jo aiemmin, jos Jeesus ei olisi mennyt ristille? Luulen, että kaikki olisi mennyt ihan eri tavalla. Ehkä olisi jokin muu uskonto vallinnut Euroopassa... Enpä osaa sanoa. Onhan toki aina mahdollista, että kristinusko on myös täysin oikeassa kaikessa. Että Jeesus todella oli se kuka hän sanoi olevansa. Mutta sitten tulee mieleen, että miten siihen saadaan sovitettua nykytiede? Evoluutio? Luonnontieteet noin yleensä? Aina voi tietenkin arvailla. Ehkä ihmiskunta ei lopullista totuutta maailmankaikkeudesta saa tietää koskaan...

Vielä tuosta Jeesuksesta: Oletan siis että hän tiesi jotenkin jo hyvissä ajoin, että hänet mahdollisesti ristiinnaulitaan, joten hän olisi voinut paeta. Eikös se Raamatun mukaan niin ollut?

Mä en tiedä raamatusta ja sen tulkinnoista niin paljon että ymmärtäisin oliko kaikki kirjoitettu jo etukäteen?

Luin tuossa Dalai Lamasta kertovaa kirjaa. 14:ta Lama käy luennoimassa budhalaisesta "tyhjyys käsiteestä" ympäri maailmaa, eli että ei ole olemassa todellista minää. Samaan aikaan hän varoittaa vaipumasta nihilismiin. Budhalaisuus on melkoista ajatus jumppaa, joka ei kutsu itseään uskonnoksi.

HerKaramazov kirjoitti:
Mä en tiedä raamatusta ja sen tulkinnoista niin paljon että ymmärtäisin oliko kaikki kirjoitettu jo etukäteen?

Luin tuossa Dalai Lamasta kertovaa kirjaa. 14:ta Lama käy luennoimassa budhalaisesta "tyhjyys käsiteestä" ympäri maailmaa, eli että ei ole olemassa todellista minää. Samaan aikaan hän varoittaa vaipumasta nihilismiin. Budhalaisuus on melkoista ajatus jumppaa, joka ei kutsu itseään uskonnoksi.

Eikö se buddhalaisuus ole eräänlaista nihilismiä?

Vaikka toisaalta buddhalaisuudessa on se hyvä puoli (jos olen oikein käsittänyt) että siinä taistellaan kärsimystä vastaan, kun taas kristinuskossa puhutaan taistelusta synnillistä elämää vastaan. Kärsimys nyt on ilmiselvä tunne, mutta mitä se synti sitten on? Onko se moraalin vastaista toimintaa? Kai sitten... Nykyään ei tosin puhuta niinkään että jokin teko on "syntiä". Vaan että jokin teko on moraaliton... Siinä uppoaa sitten loputtomaan suohon, jos alkaa miettimään että mistä moraali kumpuaa...

"Eikö se buddhalaisuus ole eräänlaista nihilismiä?"  Tavallaan ja tavallaan ei. Buddhalaisuuden avain juttu on myötätunto kaikkia eläväisiä kohtaan, niitä ei erotella sukupuolen, uskonnon, poliittisen, tai filosofisen suuntauksen mukaan. Myötätunto on lähellä Armon käsitettä kristillisyydessä. Kun ihminen elää myötätunnollisesti, niin hän ei tee kristillistä syntiä, tavallaan sama päämäärä mutta eri käsitteet. Buddhalaisuudessa ei "taistella" kärsimystä tai kuolemaa vastaan, ne vaan hyväksytään osana elämää. Kärsimys taas johtuu siitä että ei ole tietoinen miten kärsimys syntyy. Ja ihminen kärsii niin kauan kun hän näkee kärsimyksensä luonteen, syyt, ja seuraukset.
Ristinuskossa katsotaan että kärsimys johtuu saatanasta tai Jumalan koittelemuksista. Tai sitten perisynnin taakasta?
Joskus puhutaan synnintunnosta...tässä masennuksen yhteydessä tuntuu olevan syyllinen lähes kaikkeen mitä on elämässän tehnyt, joka ei varmaan todellisuudessa ole niin. Masennus sairaus pistää näkemään itsensä syylisenä omaan tilaansa, joka ei välttämättä ole niin.

Buddhalaisuudessa kärsymys syntyy takertumisesta ajatuksiin, ja asioihin. Toivokin tuo tavallaan kärsymystä jos ajattelee että ahdistus ja kärsimys loppuu joskus elämästä, kun se ei tule loppumaan jos ihminen ei hyväksy kärsimystä osana elämää - ajattelussa olisi tapahduttava muutos toivomisen sijaan.

Onko moraali se "lahjomaton tuomari" meidän jokaisen sisällä, mistä Mika Waltari kirjoittaa? Moraali varmaan muodostuu sosiologisesti meidän ihmisten sisällä. Jos on elänyt ristillisessä yhteisössä omaa ristillisen moraalin. Buddhalaisessa yhteissä syntyy buddhalainen moraali, jne. Me ihmiset ollaa moraalisille vaikutteille alttiita, luulen?
Tarpeeksi sairailla ihmisyksilöillä on joko viksahtanut moraali, tai sitten sitä ei ole olleenkaan. Jotkut sanoo että ei ole yhteyttä sisimpääsä, ja silloin ei ole yhteyttä moraaliinkaan?
Taas me tullaan siihen että mitä ihmisen tietoisuus sisältää viimekädessä, ja miten se rakentuu.

Petersonin mukaan moraali-taju on kehittynyt miljoonien vuosien aikana, kun on eletty pienissä ryhmissä ja tavallaan ne moraalisäännöt on juurtuneet ihmisen aivoihin. Että tietyllä tapaa pitää toimia ryhmässä, jotta pärjää.

Varmaan se myötätuntokin sitten on kehittynyt miljoonien tai tuhansien vuosien aikana. Vaikka toisaalta, eipä kaikki ihmiset ole myötätuntoisia, mutta ehkäpä suurin osa on.

Kristinuskossa on paljon hyvää, niin kuin varmasti myös buddhalaisuudessa. Ehkä ne kristinuskonkin opetukset myös on muodostuneet kymmenien tuhansien vuosien aikana. Ainakin Peterson väittää niin. Nykyään esim. kristinusko usein jyrätään täysin ja sanotaan että se on hölyn pölyä, mutta ei se asia ihan niin ole. Ne opetukset on juurtuneet ihmiseen eikä se välttämättä ole huono juttu. Ei esim. myötätunto ole mikään triviaali asia tai armo, nehän voivat viime kädessä pelastaa ihmisen esim. itsetuholta. Kun miettii vaikka sitä, että on välillä oltava armollinen itseään kohtaan...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Peterson nojaa varmaan Jungilaiseen kollektiiviseen alirajuntaa. Kristin uskon totuudet laukoi Jeesus noin 2000-vuotta takaperin, Jos Jeesuksella oli portit auki vuosituhansien kollektiiviseen ali-tajuntaa, kunten Buddhalla n.2500-vuotta takaperin?

Se armo tai myötätunto on ensin pystyttävä kohdistamaan itseen ennenkuin sitä voi kohdistaa muihin, oletan? Tuntuisi melko ihmeelliseltä osoittaa armoa ja myötätuntoa muita olevaisia kohtaa, jos samalla vihaa itseään.

Ryhmään kuuluminen on jotain syvästi inhimillistä...ja jos siihen ei tarjota mahdollisuuksia ollaan eriydytty inhimillisyydestä. Jos "kaikki" ihmiset eivät mahdu yhteiskunnan "ryhmiin" moraali rapautuu vain joidenkin yksilöiden rakentamaksi.
Moraali-taju ei varmaan ole kehittynyt aina lijaarisesti, vaan takapakkeja on ollut historiassa. Sama juttu ihmisyyden evoluutiossa, joskus koukataan takaisin, jotta päästään eteenpäin.
Kun isot ihmisryhmät käyvät sotaa moraali rapautuu...siis sodassa ei ole moraalia. Siis sodassa olevat ihmiset toimivat "perus" moraalia vastaa, vaikka puollustavat maataan. Ei se sisäinen kollektiivinen kymmenissä tuhansissa vuosissa kehittynyt sisäinen moraali hyväksy tappamista. On varmaan suljettava sisäinen moraalinsa ja panettava, tähdättävä, ja laukaistava?
Myös uutisten tuomat kuvat lasten, naisten, ja siviilien nostavat tunteita jotka jättää alleen sisäisen moraalin. Mä oon joutunut rajoittamaan taas uutistulvaa, että edes jonkinlainen yhteys itseen säilyy. Jos yrittäisin "kovettaa" tunteeni saattaisi jotain hyvääkin kadota tunne skaalasta?
Viime yönä oli taas tunteja kestänyt kauhujen kehä mielessä...im.ajatus jylläsi muiden pelkojen ohella.

Jeesuksen opetuksien pohjalta toki kristinusko perustettiin, mutta myös Vanhan Testamentin. Ja ne tarinat siinä on todellakin vanhoja. Tuhansia vuosia. Paljon vanhempia kuin Uuden Testamentin. Esim. luomiskertomus ja muut. Niissä tarinoissa on myös paljon arkkityyppejä. Kuten Kain ja Abel yms.

Se on totta että samalla tavalla kuin on muillekin armelias (ja kuitenkin itsekin on samanlainen olento kuin muut), niin on myös todella tärkeää kohdella itseään hyvin. Kuitenkin ihminen on koko ajan itsensä kanssa.

Ihminen on loppujen lopuksi sosiaalinen eläin. Petersonin mukaan ihmistä ei tavallaan ole olemassa, jos hän ei kuulu mihinkääm ryhmään...

Niin kyllä valitettavasti ihminen pystyy sulkemaan sen moraali-tajun. Mutta sillä sulkemisella on hintansa.

Ei uutisia kannata hirveästi katsoa. Minä lopetin uutisten katsomisen jo silloin kun korona iski maailmaan. Nyt luen vain otsikoita välillä Ylen sovelluksesta...

Lääkärini muuten jysäytti sellaisen pommin taas että huh huh. Tämä lääkitys mikä minulla nyt on, lisää kuolleisuutta. On tämäkin sitten elämä. Ensiksi lääkärit määrää lääkettä ja sitten sanotaan että se lääke ei ole hyväksi.

Mitä tässä elämässä nyt pitäisi enää sitten tehdä?

Mikä tämä tällainen maailma on?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Oliko lääkärillä antaa se tutkimus paperisena, tai kertoa linkki tutkimukseen? Sitten on hyvä tutkia montako erilaista tutkimusta lääkkeestä on tehty. Rauhoittavien kohdalla lääkärit siteeraavat niitä tutkimuksi joista itse ovat samaa mieltä ja jättävät mainitsematta vastakkauset tutkimus tulokset.
Tämä on ristiriitaisien ihmisten maailma, josta oma totuus on kaivettava ristiriitojen aallokosta.

Vanhatestamentti on juutalausten pyhä kirja. Jeesus syntyi juutalaiseen traditioon. Kun Jeesus kuoli ristillä ja sen jälkeiset ihmiset päättivät nimetä uskonnon kristinuskoksi. Sitten kristityt "muokkasivat" vanhan testamentin niin että profetiat tulevasta messiaasta osoittivat Jeesusta.
Juutalaisille Jeesus oli profeetta, mutta ei odotettu messias. Juutalaiset ovat muokanneet vanhantestamentin palvelemaan omaa traditiotaan.

Joiltain osin vanhatestamentti on samankaltainen juutalaisilla ja kristityillä. Olen kuullut että vanhantestamentin eräiden "tulkitsijoiden" mukaan maailman kaikkeus olisi 6-tuhatta vuotta vanha, siis setsemän päivän luomistyöstä tähän päivään olisi kulunut 6-tuhatta vuotta.

Hesse muistaakseni kirjoitti myös Kainin ja Abelin tarinasta oman näkemyksensä...olikohan Demian kirjassa?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Ei antanut mitään paperia eikä kertonut linkkiä. Totesi vain että näin asia on. Tutkimuksia on kai tehty paljon. Kyllä tuli huono fiilis siitä kun kertoi tuon. Hemmetinmoisessa maailmassa tässä näimmä eletään...

Kaikenlaisia tulkintoja sitä varmaan historian saatossa on Raamatusta vedetty. Uskottu että on ollut jokin Nooan arkki tai juuri tuo luomiskertomus myös. Toki just luin filosofian kurssin kirjasta, että voi hyvinkin kyseenalaistaa sen onko esim. tieteestä aina hyötyä vai onko parempi uskoa vaikka noihin Raamatun juttuihin. Siis kun miettii että tieteen avulla keksittiin muun muassa atomipommi.

Mun mielestä maailma on menossa joltain osin väärään suuntaan ja on mennyt jo pitkään. Painotetaan vain noita tutkimuksia ja tiedettä, eikä anneta mitään toivoa ihmiselle. Painotetaan esim. sitä että Raamattu on satukirja, mutta mitä tiedemiehet antaa tilalle sitten? Jotain jargonia joistain hiukkasista yms. Toki tuo jargoni saattaa olla totuus, mutta onko totuudesta aina apua?

Olen kai lukenut sen Demianin joskus, mutta siitä on aikaa. Oli muistaakseni aika mystinen kirja...

Olen pyörittänyt tänään taas sitä im-kelaa. Jotenkin niin hemmetin yksinäinen olo. Ja maailma on mitä on. En yhtään ihmettele minkä takia Jeesus hyväksyi kuolemansa. Elämä tuntuu välillä niin järjen vastaiselta että alta pois. Shakespeare sen jo sanoi: "Ollako vai eikö olla?" Se on se fundamentaalinen kysymys. Olisi pitänyt rakentaa elämää paremmin jo nuorempana. Ei se nytkään ole myöhäistä, mutta vaikeampaa.

Olen miettinyt että ei ole ihme se kun ihmiset sortuvat alkoholiin tai vastaavaan. Ihme on se, että minkä takia useimmat eivät sorru?

Ydinpommin ohella kehitettiin ydinvoimalat. Vetypommin ohella kun osaisivat kehittää vetyä käyttävän auton.
Ymmärrän mitä tarkoitat mihin suuntaan maailma on mennyt...

"Mun mielestä maailma on menossa joltain osin väärään suuntaan ja on mennyt jo pitkään. Painotetaan vain noita tutkimuksia ja tiedettä, eikä anneta mitään toivoa ihmiselle."
Toivoa mistä?

Tiede voi kertoa evoluutiosta, alkuräjähdyksestä, mustista aukoista, mutta ne on aika kaukana tästä hetkestä.
Neurotieteet voi kertoa jotain rakenteellista ihmismielestä. Tiede kertoo jotain todellista tietoa jostain asian tilasta.
"Jotain jargonia joistain hiukkasista yms. Toki tuo jargoni saattaa olla totuus, mutta onko totuudesta aina apua?"
Joistain totuuksista ei ole hirveesti apua. Esimerkiksi totuus että me synnytään ja kuollaan ei lohduta nyt jos on paha olla.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Korjaus